Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (747)
Ap:lle sanon, että älä lähde parisuhteeseen jos sinua päällimmäisenä huolettaa se, että rahojasi kupataan ja sinusta yritetään hyötyä.
Pysy sinkkuna ja tapailusuhteissa niin voit käyttää kaikki resurssit itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Tämä oli aivan ihanasti kirjoitettu!
Hyvät teot kertautuvat.
Myrkylliset ja ilkeät ihmiset jäävät niin paljosta paitsi.
Oli tilanne mikä tahansa miehellä niin asiat menee naisten mielestä niin että naisen rahat on hänen ja miehen rahat on myös hänen ja miehen suvunrahat on myös hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä oli hyvätuloinen ja itse olen duunari parin tonnin bruttopalkalla. Muistan kuinka hän suhteemme alussa kritisoi sitä kuinka edellisessä parisuhteessa kustansi exäänsä enemmän ruokakuluja. Silloin päätin, että laitamme kaikki kulut puoliksi, niin minun ei tarvitse kuunnella hänen kitinäänsä eikä hän pääse mustamaalaamaan minua. Jos hän esimerkiksi maksoi kauppareissun, niin minä viikonloppuna maksoin hänen ravintolaruokansa. Tai kun lähdimme pidemmälle automatkalle, niin annoin rahaa polttoaineeseen. Hän ei siis pyytänyt, vaan pidin itse huolen siitä, että kuluja laitettiin puoliksi.
Kun suhde päättyi, niin minun ei ainakaan tarvinnut kuunnella rahaan liittyvää kaunaista valitusta.
Jos on sellainen persoona, joka ei halua tarjota toiselle, eli sille vähemmän tienaavalle, niin silloin kannattaa valita samapalkkainen kumppani.
Ennen, kun virallistat suhteen, tee avioehto. Jos et aio naimisiin, tee selväksi rahankäyttö etukäteen vaikka ihan paperilla ja älä ainakaan ota pelkästään yhteistä tiliä koskaan. Voitte tehdä yhteisen tilin juokseville yhteisille menoille kuten esimerkiksi ruoka, vuokra ja sähkö yms. Jos menet naimisiin, jatka samalla tavalla raha-asioiden kanssa ja lisäksi tee avioehto, jonka jo alussa mainitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä nyt voi tapailla eri tulotasoisen kanssa. Sitten jos menee niin pitkälle että mietitään yhteistä kotia ym. niin keskustelette mihin on yhdessä varaa, eikä vaan sun tuloilla jne. Niin että kulut menee jotakuinkin tasan, jos tämä on toive. Mutta eihän tossa nyt mitään hätää ole kun erillään asuu vielä. Jos raha muodostuu liian isoksi ongelmaksi, niin sitten vaan parempi tapailla oman tulotason ihmisiä.
Olen naimisissa mieheni kanssa. Olen köyhä verrattuna mieheeni. Miestäni ei ole koskaan haitannut tarjota omastaa minulle. Taidan olla onnekas. Olen väliin kysynyt asiasta mieheltäni, että haittaako tämä asia häntä. Hän sanoo aina ei ja sanoo myös, että hän on ollut itsekin onnekas, koska hänelle on vuosien saatossa kertynyt lisää omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle sanon, että älä lähde parisuhteeseen jos sinua päällimmäisenä huolettaa se, että rahojasi kupataan ja sinusta yritetään hyötyä.
Pysy sinkkuna ja tapailusuhteissa niin voit käyttää kaikki resurssit itseesi.
Voihan noinkin toimia, mutta
Voisi myös ajatella tehdään asioita joihin on kummallakin vara. Jätetään ulkomaan matkat tekemättä ja tehdäänkin pyöräretkiä kotimaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle sanon, että älä lähde parisuhteeseen jos sinua päällimmäisenä huolettaa se, että rahojasi kupataan ja sinusta yritetään hyötyä.
Pysy sinkkuna ja tapailusuhteissa niin voit käyttää kaikki resurssit itseesi.
Voihan noinkin toimia, mutta
Voisi myös ajatella tehdään asioita joihin on kummallakin vara. Jätetään ulkomaan matkat tekemättä ja tehdäänkin pyöräretkiä kotimaassa.
Voidaan tehdä näitäkin. Sen sijaan en ymmärrä, miksi varakkaampi osapuoli tyytyisi piipertämään pienimuotoisesti, etenkin jos itse haluaisi elää laajempia kaaria. Tililläkö niitä rahoja sitten hillotaan ja ihan vain siksi, kun toisella ei ole ikinä varaa? Minä suosittelen valitsemaan kumppanin samasta varallisuustasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina ollut yhteiset rahat, mutta omat tilit ja yli 20 vuotta oltu yhdessä.
Puolisolla oli myös lapsi edellisestä liitosta, myös hänen kulut menivät 100% yhteisistä varoista kyselemättä.
Minusta ei olisi ollut mitään mieltä elää kahta elintasoa tai sitten sen köyhemmän mukaista.
Seurustelun vaiheessa on ihan tervettäkin pitää omaisuudet erillään mutta viimeistään avioliitossa on mielestäni aika laittaa myös omaisuudet yhteiseen pottiin.
Toki avioehto on hyvä olla jos varallisuudessa tai mahdollisessa perinnössä on suuria eroja.
Rakkaus ja liitot on yhtä exceliä. Kumpi sai enemmän, kumpi on velkaa toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Tämä oli aivan ihanasti kirjoitettu!
Hyvät teot kertautuvat.
Myrkylliset ja ilkeät ihmiset jäävät niin paljosta paitsi.
Olen elämäni varrella kuullut paljon sanahelinää millä pyritään perustelemaan miksi muka on hyväksyttävää että toinen maksaa vähemmän yhteiseen pottiin kuin toinen. Monenlaista liirumlaarumia, kuten tämä "käytetään resursseja yhteiselämän hyväksi", joka kuulostaa kauniilta, ja sekaan heitetään epämääräisiä ei-mitattavia käsitteitä kuten "henkinen pääoma". Ja sitten tasoitellaan että pitää olla "tietty" vastavuoroisuus.
Epämääräisen höpinän kirjoittaja varaa toki samalla itselleen oikeuden määritellä kuinka suurella arvolla hän on pumpannut "henkistä pääomaa" suhteeseen, ja jos kyseenalaistaa tämän, syytetään jo ahneudesta ja itsekeskeisyydestä. Nämä lorut on jo niin moneen kertaan kuultu omissa kuin muidenkin parisuhteissa.
Rahan ja tunteiden, henkisen pääoman jne. keskinäistä kurssia ei voi määritellä. Niinpä rahat rahoina ja tunteet tunteina. Molempien osapuolten tulee kustantaa yhteisistä kuluista puolet. Sosialismi ei toimi.
Näillä tiedoilla sanoisin, että luonto- ja eräihminen ei ole rahojesi perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Tämä oli aivan ihanasti kirjoitettu!
Hyvät teot kertautuvat.
Myrkylliset ja ilkeät ihmiset jäävät niin paljosta paitsi.
Olen elämäni varrella kuullut paljon sanahelinää millä pyritään perustelemaan miksi muka on hyväksyttävää että toinen maksaa vähemmän yhteiseen pottiin kuin toinen. Monenlaista liirumlaarumia, kuten tämä "käytetään resursseja yhteiselämän hyväksi", joka kuulostaa kauniilta, ja sekaan heitetään epämääräisiä ei-mitattavia käsitteitä kuten "henkinen pääoma". Ja sitten tasoitellaan että pitää olla "tietty" vastavuoroisuus.
Epämääräisen höpinän kirjoittaja varaa toki samalla itselleen oikeuden määritellä kuinka suurella arvolla hän on pumpannut "henkistä pääomaa" suhteeseen, ja jos kyseenalaistaa tämän, syytetään jo ahneudesta ja itsekeskeisyydestä. Nämä lorut on jo niin moneen kertaan kuultu omissa kuin muidenkin parisuhteissa.
Rahan ja tunteiden, henkisen pääoman jne. keskinäistä kurssia ei voi määritellä. Niinpä rahat rahoina ja tunteet tunteina. Molempien osapuolten tulee kustantaa yhteisistä kuluista puolet. Sosialismi ei toimi.
Mitä mieltä lainaamani tyyppi on tilanteesta jossa toinen hoitaa yhteistä pientä lasta kotona kodinhoitotuella. Pitääkö silloinkin kotona olevan maksaa kaikista yhteisistä kuluista puolet ?
Tai jos mies syöö tuplamäärän ruokaa naiseen verrattuna ja vielä yleensä kalliimpaa niin kuuluuko silloinkin maksaa ruokakulut puoliksi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollain on paljon resursseja ja läheisellä ei ole ollenkaan, eikö sitä halua jakaa omastaan? Eikö juuri se ole rakkautta?
Ei tietenkään niin että oma talous menee kuralle, se on eri asia.
Ei ole. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä niin pidä myöskään tehdä. Itselleni täysin itsestään selvä asia, mutta lokit ajattelee toki eri tavoin.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta, totta. Eikä kannata välttämättä tapailun alussa niin kovasti rahoillaan leveillä, vaan tutustua muuten. Näin voi välttää ne todelliset pinnalliset materian perässä olijat.
Sen sijaan kun sitä rakkautta ja välittämistä aidosti on ja suhde on ajan kanssa syventynyt, niin ei pitäisi olla ongelma käyttää omia resurssejaan myös toisen ja yhteiselämän hyväksi, oli ne resurssit sitten henkistä pääomaa, vaivaa, aikaa tai materiaakin. Itsestään pitää toki pitää myös huolta, eikä liioitella omassa panoksessaan ja uhrautua. Tasapaino näissäkin asioissa ja tietty vastavuoroisuus.
Raha on elämässä vain yksi väline muiden muassa ja pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Rahalla ei voi korvata myöskään noita muita tärkeitä asioita suhteessa, joita tehdään toisenkin eteen, joihin raha ei liity, kuten esim. toisen kuunteleminen ja arjessa huomioiminen monissa asioissa.
Tämä oli aivan ihanasti kirjoitettu!
Hyvät teot kertautuvat.
Myrkylliset ja ilkeät ihmiset jäävät niin paljosta paitsi.
Olen elämäni varrella kuullut paljon sanahelinää millä pyritään perustelemaan miksi muka on hyväksyttävää että toinen maksaa vähemmän yhteiseen pottiin kuin toinen. Monenlaista liirumlaarumia, kuten tämä "käytetään resursseja yhteiselämän hyväksi", joka kuulostaa kauniilta, ja sekaan heitetään epämääräisiä ei-mitattavia käsitteitä kuten "henkinen pääoma". Ja sitten tasoitellaan että pitää olla "tietty" vastavuoroisuus.
Epämääräisen höpinän kirjoittaja varaa toki samalla itselleen oikeuden määritellä kuinka suurella arvolla hän on pumpannut "henkistä pääomaa" suhteeseen, ja jos kyseenalaistaa tämän, syytetään jo ahneudesta ja itsekeskeisyydestä. Nämä lorut on jo niin moneen kertaan kuultu omissa kuin muidenkin parisuhteissa.
Rahan ja tunteiden, henkisen pääoman jne. keskinäistä kurssia ei voi määritellä. Niinpä rahat rahoina ja tunteet tunteina. Molempien osapuolten tulee kustantaa yhteisistä kuluista puolet. Sosialismi ei toimi.
Mitenkäs jos sosialismia vastustava lainaamani kirjoittaja sairastuu ja on pitkissä syöpähoidoissa niin oletko silti valmis maksamaan kaikista yhteisistä kuluista puolet + omat sairauskulut + tekemään puoletkotitöistä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Mies haluaa naiselta vain yhtä asiaa.
Kai silläkin joku arvo on miehelle?
Ap vaikuttaa jostain syystä hyväksikäyttäjältä.
Varallisuuserot parisuhteessa vaatii aina kompromissejä. Joko niin että kulut lasketaan sen vähemmän tienaavan mukaan puoliksi tai niin, että isompituloinen maksaa enemmän. Ei tarvi siinä toisen olla kullankaivaja, eikä toisen kitupiikki, jotta kompromissejä joutuu tekemään.