Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (743)
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ymmärtänyt miehen rahoilla elämistä ja kuinka moni nainen olettaa sen olevan normaali tilanne.
Toisaalta naiset huomaamatta kustantaa tosi paljon arjen kuluja enemmän kuin mies. Esim. Pesuaineet ja kodin käyttötavarat usein ostaa nainen jos tuote ei suoraa liity vain miehen tarpeisiin kuten partakone. Kun olen ynnäillyt niin minä naisena olen ostanut kaikki meidän lakanat ja pyyhkeet (miehellä oli yksi pussilakana ja pyyhe kun tavattiin), kaikki astiat, kaikki pesuaineet paitsi miehen oma shampoo ja suihkusaippua. Lisäksi enemmän tienaavana tuntuu että olen se joka maksaa myös remonttitarpeet kuten maalit ja puutavaran joka kerta. Viime kuussa ostin uuden ruohotrimmerin ja kaikki työkoneet on mun ostamia. Mies maksaa oman autonsa kulut ja siihen tuntuu menevän melkein hänen koko tili.
No ymmärrätkö naisen rahoilla elämisen ja sen, että elätät miehesi elämää? Miten tuo poikkeaa miehen rahoilla elämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
AP:llä nyt vaikuttaa olevan aika eri tilanne. Ja asenne muutenkin.
Ymmärrän kyllä, että plus kolmelle kaikenlaisen maksaminen, jos ei ole kuitenkaan mikään kroisos, tuntuu varsin paljolta. Ettekä ehkä ole vielä olleet niin pitkään yhdessäkään?
Mutta mitäs jos kokeilisit sellaista, että vaikka tuollaiset ravintolassa konkkaronkalla käynnit tms. jättäisi esimerkiksi aika pitkälle kokonaan pois, ja sen sijaan voi käydä lasten vaikka kesäpäivänä eväsretkellä rannalla ja uimassa mieluummin, tulee paljon edullisemmaksi.
Ja ettet ota oletuksena, että sinä maksat aina kaiken kaikille kun näette, vaan voisit mielestäni jutella tästä rahankäytöstä ihan reilusti myös naisystäväsi kanssa. Juuri näistä valinnoista, missä käydään ja siitä, mihin hänellä on vaaraa ja millä osuudella, ja mihin sinä olet valmis nyt mukavasti. Onhan tullainen toisen lasten elättämiseenkin alkaminen aika iso juttu.
Jos yhteen muutetaan, niin eihän siinä sitten varsinkaan lastenkaan takia mitään eri elintasoja voi elää. Kyllä kannattaa harkita hyvin, että haluaako tuohon lähteä. Ja jos lähtee, niin hyvin mielin, eikä kiristellen. Valintojahan nuo, eikä kannata lähteä, jos kovin kaihertaa, se rahankulu. Vai onko jotain muutakin mikä tökkii? Ehkä et hinkua niin uuteen lapsiperhearkeenkaan taas vuosikausiksi tms? Vai tuntuuko ajatus kovin pahalta kuitenkin, että menettäisit heidät elämästäsi?
No mutta, punnitse asioita, ja mitä päätät, niin tee täydellä sydämellä.
Naisethan monesti koittavat maksattaa lastensa kulut vierailla miehillä tämä on sitä biologista selviytymistä jossa käytetään hyväksi jotain ulkopuolista miestä jos lasten oma isä ei kustanna tai ei muuten anna naisen mielestä tarpeeksi.
Useinmiten naiset maksattavat miehen lapset itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ristuksen takia parisuhteessa ollessaan pitäisi olla edes tietoinen toisen tulotasosta, puhumattakaan siitä, että kertoisi tai kyselisi mitään aiheeseen liittyvää? Sen ymmärrän, että yhteistä asuntolainaa ottaessa asiat tulevat vääjämättä ilmi, mutta kaikki muu on käytännössä henkilökohtaista. Nykyisen kanssa avoliitossa kolmatta vuotta, suhdetta kahdeksas vuosi menossa, asuntolainat molemmilla omat. Tiedän kyllä arviolta paljonko puoliso tienaa, mutta en ole millään tavalla kiinnostunut aiheesta, kun eletään omilla palkoillamme. Omat tuloni ovat suuremmat, mutta suuremmat säästöt on toisella.
Jos toinen on köyhä, niin näkyyhän se siinä, mitä voi yhdessä tehdä ja mitä ei. Rahan niukkuus pitää ottaa huomioon suunnitelmissa.
Eri asia todellakin parempituloisten keskinäiset suhteet.
Ja juurihan kerroit itsekin, että olet silti tietoinen nimenomaan kumppanisi tulotasosta, (vaikket ihan tarkasti tiedä).
Aivan perusjuttu puhua tai mainita kaikenlaisesta pitkässä parisuhteessa muutenkin. Tuleehan tällaiset asiat esiin kaikenaisen muun yhteydessä usein muutenkin. Kuten itsellesikin on tullut, suurinpiirtein.
Ap kuulostaa siltä, että olisi mukavampaa kun nainen olisi se, joka rikkaampana 'törsäisi' yhteisiin menoihin. Olen törmännyt näihin miehiin, joilla on todellakin talous kunnossa ja rahan käyttö pihiä. Sitten kun selviää, että naisellakin on rahaa ja nainen on anteliaampi, lähtee miehellä ahneus laukalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
AP:llä nyt vaikuttaa olevan aika eri tilanne. Ja asenne muutenkin.
Ymmärrän kyllä, että plus kolmelle kaikenlaisen maksaminen, jos ei ole kuitenkaan mikään kroisos, tuntuu varsin paljolta. Ettekä ehkä ole vielä olleet niin pitkään yhdessäkään?
Mutta mitäs jos kokeilisit sellaista, että vaikka tuollaiset ravintolassa konkkaronkalla käynnit tms. jättäisi esimerkiksi aika pitkälle kokonaan pois, ja sen sijaan voi käydä lasten vaikka kesäpäivänä eväsretkellä rannalla ja uimassa mieluummin, tulee paljon edullisemmaksi.
Ja ettet ota oletuksena, että sinä maksat aina kaiken kaikille kun näette, vaan voisit mielestäni jutella tästä rahankäytöstä ihan reilusti myös naisystäväsi kanssa. Juuri näistä valinnoista, missä käydään ja siitä, mihin hänellä on vaaraa ja millä osuudella, ja mihin sinä olet valmis nyt mukavasti. Onhan tullainen toisen lasten elättämiseenkin alkaminen aika iso juttu.
Jos yhteen muutetaan, niin eihän siinä sitten varsinkaan lastenkaan takia mitään eri elintasoja voi elää. Kyllä kannattaa harkita hyvin, että haluaako tuohon lähteä. Ja jos lähtee, niin hyvin mielin, eikä kiristellen. Valintojahan nuo, eikä kannata lähteä, jos kovin kaihertaa, se rahankulu. Vai onko jotain muutakin mikä tökkii? Ehkä et hinkua niin uuteen lapsiperhearkeenkaan taas vuosikausiksi tms? Vai tuntuuko ajatus kovin pahalta kuitenkin, että menettäisit heidät elämästäsi?
No mutta, punnitse asioita, ja mitä päätät, niin tee täydellä sydämellä.
Naisethan monesti koittavat maksattaa lastensa kulut vierailla miehillä tämä on sitä biologista selviytymistä jossa käytetään hyväksi jotain ulkopuolista miestä jos lasten oma isä ei kustanna tai ei muuten anna naisen mielestä tarpeeksi.
Liian monet isät maksattavat omien lastensa kulut lastensa äidillä tai valtiolla.
Tottakai jos äiti (esim. yh) on köyhä ja tiukilla lasten kanssa, niin jos uusi puoliso sitten osallistuu, niin se on varmasti monelle usein ihan tervetullutta. Mitäs kummaa tuossa nyt on. En näe tässä hyväksikäyttöä, jos suhde muuten on aito ja rehellinen. Jos on lapsia, niin koko pakettihan se sitten on kaikkinensa ja raha-asiat myös muiden muassa, on välttämätöntä ottaa yhteiselossa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todellakin voi sanoa, varakas nainen. Miehen kanssa jo kymmenet vuodet ja ollaan jo mummi ja ukkikin. Mieheni on aina ansainnut tavallisen duunarin verran, ja minä olen huolehtinut lähes kaikesta.
Loukkaavaa lukea, että naiset yrittävät hyötyä miehistä, sitäpaitsi aivan vanhakantaista ajatella, että mies on rikas ja nainen köyhä.
Eikä ole mulle ikinä tullut mieleenkään että mies olisi rahan takia kanssani, kun ei olekkaan, rakkautta on runsaasti aina vaan.
Eli se on sitä fiksumpaa hyväksikäyttöä, kun sen tekee mies? Oletko varma, että teidän rakkaus kestäisi, jos menettäisit rahasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
AP:llä nyt vaikuttaa olevan aika eri tilanne. Ja asenne muutenkin.
Ymmärrän kyllä, että plus kolmelle kaikenlaisen maksaminen, jos ei ole kuitenkaan mikään kroisos, tuntuu varsin paljolta. Ettekä ehkä ole vielä olleet niin pitkään yhdessäkään?
Mutta mitäs jos kokeilisit sellaista, että vaikka tuollaiset ravintolassa konkkaronkalla käynnit tms. jättäisi esimerkiksi aika pitkälle kokonaan pois, ja sen sijaan voi käydä lasten vaikka kesäpäivänä eväsretkellä rannalla ja uimassa mieluummin, tulee paljon edullisemmaksi.
Ja ettet ota oletuksena, että sinä maksat aina kaiken kaikille kun näette, vaan voisit mielestäni jutella tästä rahankäytöstä ihan reilusti myös naisystäväsi kanssa. Juuri näistä valinnoista, missä käydään ja siitä, mihin hänellä on vaaraa ja millä osuudella, ja mihin sinä olet valmis nyt mukavasti. Onhan tullainen toisen lasten elättämiseenkin alkaminen aika iso juttu.
Jos yhteen muutetaan, niin eihän siinä sitten varsinkaan lastenkaan takia mitään eri elintasoja voi elää. Kyllä kannattaa harkita hyvin, että haluaako tuohon lähteä. Ja jos lähtee, niin hyvin mielin, eikä kiristellen. Valintojahan nuo, eikä kannata lähteä, jos kovin kaihertaa, se rahankulu. Vai onko jotain muutakin mikä tökkii? Ehkä et hinkua niin uuteen lapsiperhearkeenkaan taas vuosikausiksi tms? Vai tuntuuko ajatus kovin pahalta kuitenkin, että menettäisit heidät elämästäsi?
No mutta, punnitse asioita, ja mitä päätät, niin tee täydellä sydämellä.
Naisethan monesti koittavat maksattaa lastensa kulut vierailla miehillä tämä on sitä biologista selviytymistä jossa käytetään hyväksi jotain ulkopuolista miestä jos lasten oma isä ei kustanna tai ei muuten anna naisen mielestä tarpeeksi.
Liian monet isät maksattavat omien lastensa kulut lastensa äidillä tai valtiolla.
Tottakai jos äiti (esim. yh) on köyhä ja tiukilla lasten kanssa, niin jos uusi puoliso sitten osallistuu, niin se on varmasti monelle usein ihan tervetullutta. Mitäs kummaa tuossa nyt on. En näe tässä hyväksikäyttöä, jos suhde muuten on aito ja rehellinen. Jos on lapsia, niin koko pakettihan se sitten on kaikkinensa ja raha-asiat myös muiden muassa, on välttämätöntä ottaa yhteiselossa huomioon.
Sama tilanne toisin päin parisuhteessa lapsellisen miehen kanssa nainen päätyy hoitamaan lapsia kuin omiaan eli satsaamaan aikaansa ja energiaansa ilman mitään juridista suhdetta lapsiin kuten vanhemmilla on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Mies haluaa naiselta vain yhtä asiaa.
Ja se että heteronainen haluaa mieheltä hyödykkeitä on jotenkin jalompaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on tarkoitus jakaa asioita. Kai sinäkin uudelta naisystävältäsi jotain saat?
Mies haluaa naiselta vain yhtä asiaa.
tiedätkö että on muitakin miehiä kuin ne karusellimiehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulla itsellä taas se tilanne, että naisystävällä huono palkka, vähän rahaa ja kaksi alaikäistä lasta elätettävänä. Exänsä ei tietenkään osallistu mihinkään. No nyt kun olemme yhdessä olleet huomaan kun iso osa heidän kuluistaan tulee minun maksettavaksi. Itse tulen hyvin toimeen mutta rikas en ole, lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan.
Asumme vielä erillään, mutta järjestäen aina maksan kaiken jos kaupassa olemme yhdessä tai vaikka kaupungilla ravintolassa. Mietin mitä teen ja taidan tästä vetäytyä, koska en halua maksumiehen roolia itselleni enempää. Olen tämän aikaisemmassakin parisuhteessa nähnyt ja kalliiksi on tullut. Nämä ovat niitä elämänvalintoja, vai onko jollakin jotakin järkevämpää sanottavaa?
AP:llä nyt vaikuttaa olevan aika eri tilanne. Ja asenne muutenkin.
Ymmärrän kyllä, että plus kolmelle kaikenlaisen maksaminen, jos ei ole kuitenkaan mikään kroisos, tuntuu varsin paljolta. Ettekä ehkä ole vielä olleet niin pitkään yhdessäkään?
Mutta mitäs jos kokeilisit sellaista, että vaikka tuollaiset ravintolassa konkkaronkalla käynnit tms. jättäisi esimerkiksi aika pitkälle kokonaan pois, ja sen sijaan voi käydä lasten vaikka kesäpäivänä eväsretkellä rannalla ja uimassa mieluummin, tulee paljon edullisemmaksi.
Ja ettet ota oletuksena, että sinä maksat aina kaiken kaikille kun näette, vaan voisit mielestäni jutella tästä rahankäytöstä ihan reilusti myös naisystäväsi kanssa. Juuri näistä valinnoista, missä käydään ja siitä, mihin hänellä on vaaraa ja millä osuudella, ja mihin sinä olet valmis nyt mukavasti. Onhan tullainen toisen lasten elättämiseenkin alkaminen aika iso juttu.
Jos yhteen muutetaan, niin eihän siinä sitten varsinkaan lastenkaan takia mitään eri elintasoja voi elää. Kyllä kannattaa harkita hyvin, että haluaako tuohon lähteä. Ja jos lähtee, niin hyvin mielin, eikä kiristellen. Valintojahan nuo, eikä kannata lähteä, jos kovin kaihertaa, se rahankulu. Vai onko jotain muutakin mikä tökkii? Ehkä et hinkua niin uuteen lapsiperhearkeenkaan taas vuosikausiksi tms? Vai tuntuuko ajatus kovin pahalta kuitenkin, että menettäisit heidät elämästäsi?
No mutta, punnitse asioita, ja mitä päätät, niin tee täydellä sydämellä.
Naisethan monesti koittavat maksattaa lastensa kulut vierailla miehillä tämä on sitä biologista selviytymistä jossa käytetään hyväksi jotain ulkopuolista miestä jos lasten oma isä ei kustanna tai ei muuten anna naisen mielestä tarpeeksi.
Liian monet isät maksattavat omien lastensa kulut lastensa äidillä tai valtiolla.
Tottakai jos äiti (esim. yh) on köyhä ja tiukilla lasten kanssa, niin jos uusi puoliso sitten osallistuu, niin se on varmasti monelle usein ihan tervetullutta. Mitäs kummaa tuossa nyt on. En näe tässä hyväksikäyttöä, jos suhde muuten on aito ja rehellinen. Jos on lapsia, niin koko pakettihan se sitten on kaikkinensa ja raha-asiat myös muiden muassa, on välttämätöntä ottaa yhteiselossa huomioon.
Ottavathan ihmiset ihan adoptiolapsiakin. Tuossa tilanteessa on olemassa lapset, joilla on huono isä. Äidin uusi puoliso voi sitten päästä isän rooliin perheeseen ja muodostaa lapsiin läheisen ja lämpimän suhteen. Moni kokee semmoisen palkitsevaksi. Lapset ovat myös jo yleensä ohittaneet työlään vauvaiän yövalvomisineen, harvemmin ovat enää vaipoissakaan. Voi suoraan siirtyä siihen ihanaan vaiheeseen vanhemmuutta, missä käydään pyöräretkillä ja potkitaan palloa pihalla.
Jos jollekin on ehdottoman tärkeätä että kaikki parisuhteessa menee tasan, vesi, lämpö. bensa, sähkö, lihat. hedelmät, leipä ,kahvi ym. on varmaan pakko asua yksin. Normaali lapsiperhe ei jaksais tuollasia laskeskella jatkuvasti kalkulla. Toisilla on silti ne omakotitalo, hienot autot ja veneet. Vieläpä se päältäajettava ruohonleikkuri. Heillä onkin yhteiset haaveet ja yhteiset rahat. En ikinä haluaisi olla kitupiikin kumppani. Meillä on kaikkea kivaa ja yhdessä matkustellaan. Sählää sinä vaan rahaa tilitä toiselle. Älä vaan tarjoa koskaan ruokaa toiselle ihmiselle. Sinulle tulee yksinäinen vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toisella on loppukuusta rahat vähissä ja varakkaamman tekee mieli mennä yhdessä ulos syömään niin mitä pahaa on siinä, että tämä varakkaampi maksaa molempien ruokailut? On se varakkaampi sitten nainen tai mies.
Niin, kuten niin täällä kuin elävässäkin elämässä nähty, niin useimmiten se on nainen, joka haluaa sitä yhteistä hyvää niin puolisolleen kuin rakastamilleen lapsilleen kuin muillekin läheisilleen. Laittaa ruokaa, huolehtii lapsista, huolehtii ystävyyssuhteista, sukulaisista ja muistakin sosiaalisista suhteista.
Mies kouristelee lompakon ja pankkisaldon ympärillä ja ihmettelee sitten (kun vaimo ja lapset jättivät) siivottomassa asunnossaan syöden 1 euron mikropizzoja ,joka sekin on kallista kun joku muu ei maksa. Pyörtyy kun pitäisi maksaa elatusmaksuja, omista lapsistaan. Vaikka tilisaldo sen kuin kasvaa. Mutta huvinsa toki kullakin.
Tämä on niin nähty ja koettu tosielämässä, ja kyllä olen hyvätuloinen nainen, ja mietin että miksi ihmeessä olisin tehnyt niin paljon pitkiä työpäiviä, jos en olisi saanut niistä ansaitsemistani rahoista nauttiakun ei niitä sinne käärinliinoihin mukaansa saa. Omat lapsetkin olen onneksi saanut opettaa ja kouluttaa itsekseen pärjääviksi niin ei tarvitse perintöä kytätä.
Siksi en katsoisi enää päivääkään pihiä saituria, joka ei piittaa pennin (nykyrahassa sentin ) vertaa lähimmäistensä hyvinvoinnista.
Ja ps. onneksi ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihiä kumppania ei kestä kukaan
Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kymmenisen vuotta. Hän selkeästi isompipalkkainen meistä kahdesta. Molemmat ollaan työelämässä. Alkuun tuloerot eivät mielestäni vaikuttaneet mutta viime aikoina hän on jollain lailla muuttunut. Aika pienistäkin ostoksista (siis ihan vaikka ruokaostosreissu) tulee hiukan kiistaa, että kumpi maksaa. Nuo kiistat ovat joka viikkoisia ja mua hämmentää. En ymmärrä, että miksi nyt, useiden vuosien jälkeen tilanne on muuttunut. Olen miettinyt, että onko hänellä joku toinen, jolle pitää rahaa riittää lahjojen tms. muodossa. Olen myös miettinyt, että onko hänelle tullut jotain ylimääräisiä velkoja, joita täytyy maksaa ja joista mä en tiedä mitään? Rahapelit tms mutta mulla ei ole sellaisesta käyttäytymisestä mitään tietoa. Ehkä olisi alun alkaen tutustua hiukan pienipalkkaisempaan mieheen, olisiko sitten parempi? Korostan vielä, että mitään huippupalkkoja hänelläkään ei ole, eli varsinaisesti rikkaasta miehestä ei ole kyse.
Ei perheessä voi olla useampaa elintasoa. Minä olen parempi tuloinen ja jos vaimolla ei ole varaa lomailla siten kun haluan laitan itse loput. En ole ottanut häntä vaimokseni rahojen takia, eikä hänkään minua. Meillä on myös omat menomme. En ymmärrä jos toinen syö "jatkuvasti" sisäfilettä ja toinen maksalaatikkoa kun ei ole varaa fileeseen.
Jos ei halua laittaa omia rahojaan elintason yhteiseen nostamiseen niin voittehan te asua vaikka Kontulassa vuokralla jos se on sitten parempi. Kunhan se asumiskohde on sellainen, että pienempituloisella on sitten siihen varaa. Minulla itselläni on varsin hyvät tulot, enkä minä haluaisi mihinkään vuokraläävään asumaan vain siksi, ettei kukaan vain pääse tuloistani hyötymään. Enhän minä sitten hyötyisi niistä itsekään.
Jokainen järjestää asiat miten kummallekin sopii. Joitakin asioita vaan voi olla vaikea arvottaa. Itse kuskasin parempituloista miesystävää, jolla ei ollut autoa, koska ”osaa kulkea hyvin julkisilla”. Auton omistaminen tarkoittaa myös aika paljon vaivaa, kulujen ja kyytien lisäksi. Julkisten käyttäjä ei ehkä tätä hahmota.
Hyvä että asioita otetaan puheeksi ja keskusteluun.
Meillä noin 50 vuotta kaikki rahat ollut yhteiset, aiemmin oli yhteinen pankkitili kunnes pankki ilmoitti että pitää olla molemmilla omat, tyyliin ei voi olla yhteistä ajokorttiakaan!
Olemme velaton (duunari)eläkeläispariskunta ilman mökkiä, metsää tms. eikä perintöjä ole tiedossa. Meidän kesken ei ole ollut nk. "taloudellista epätasapainoa". Jos lottorahaa tulisi niin vanhoilla päivillä voisin huonoselkäisenä ostaa auton jossa runsaat penkkisäädöt, suurelta osin laittaisimme varoja lastenlasten hyvinvointia ja opiskelua varten tulevaisuudessa.
Minkä ristuksen takia parisuhteessa ollessaan pitäisi olla edes tietoinen toisen tulotasosta, puhumattakaan siitä, että kertoisi tai kyselisi mitään aiheeseen liittyvää? Sen ymmärrän, että yhteistä asuntolainaa ottaessa asiat tulevat vääjämättä ilmi, mutta kaikki muu on käytännössä henkilökohtaista. Nykyisen kanssa avoliitossa kolmatta vuotta, suhdetta kahdeksas vuosi menossa, asuntolainat molemmilla omat. Tiedän kyllä arviolta paljonko puoliso tienaa, mutta en ole millään tavalla kiinnostunut aiheesta, kun eletään omilla palkoillamme. Omat tuloni ovat suuremmat, mutta suuremmat säästöt on toisella.