Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?
Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus parisuhteessa ap:n tyyppisen 50/50-miehen kanssa. Sanoisin, että kannattaa olla mieluummin yksin. Tuollaisella itsekkäällä asenteella ei kyllä onnellista parisuhdetta saa. Et selvästi ole ns. parisuhdeihminen ja se on ok, kaikki eivät ole. Naiset haluavat yleensä miehen, joka aidosti sitoutuu toiseen kaikin tavoin ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä, olla aito tiimi ja samalla puolella. Puhut pääasiassa rahasta ja naisista ikävästi opportunisteina -oletkohan mahtanut elää rakkaudettomassa perheessä, jossa raha on korvannut rakkauden. Terapia voisi olla hyväksi.
Naiset haluavat olla tiimi ja jakaa kaiken - mutta vain miehen kanssa, joka tienaa vähintään saman verran ja mieluummin enemmän.
Kaikista ketjun naisten kommenteista huolimatta asiasta on olemassa tilastot. Ja ne on tähänkin ketjuun linkattu.
Se taas ei kerro yhtään mitään siitä että miten sitä rahaa käytetään. Itse olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ja ihan jokaisessa minä olen ollut se joka on maksanut enemmän yhteisiä kuluja, miehen tuloista riippumatta. Nykyinen mieheni ansaitsee todellakin enemmän kuin minä, mutta jostain syystä minulla on silti aina enemmän rahaa kun jotain pitäisi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus parisuhteessa ap:n tyyppisen 50/50-miehen kanssa. Sanoisin, että kannattaa olla mieluummin yksin. Tuollaisella itsekkäällä asenteella ei kyllä onnellista parisuhdetta saa. Et selvästi ole ns. parisuhdeihminen ja se on ok, kaikki eivät ole. Naiset haluavat yleensä miehen, joka aidosti sitoutuu toiseen kaikin tavoin ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä, olla aito tiimi ja samalla puolella. Puhut pääasiassa rahasta ja naisista ikävästi opportunisteina -oletkohan mahtanut elää rakkaudettomassa perheessä, jossa raha on korvannut rakkauden. Terapia voisi olla hyväksi.
Naiset haluavat olla tiimi ja jakaa kaiken - mutta vain miehen kanssa, joka tienaa vähintään saman verran ja mieluummin enemmän.
Kaikista ketjun naisten kommenteista huolimatta asiasta on olemassa tilastot. Ja ne on tähänkin ketjuun linkattu.Olen nainen, pitkiä suhteita viisi. Kolmessa suhteessa minusta yritettiin hyötyä taloudellisesti. Kahdessa oletetusta asemastani yhteiskunnassa. Tällä hetkellä fiilis on tämä: ei kiitos enää yhtään minkäänlaista miestä, aivan sama onko varakas, komea tai what not. Vähiten olen kiinnostunut tuubaa aihe vapaalla spämmäävistä incelmiehistä. Kuten sinusta.
Olen eri, mutta itseäni ihmetyttää miksi ap:n kaltaiset naisille katkeroituneet miehet etsivät naisseuraa? Miksi he eivät pysy kaukana naisista, joista eivät edes pidä? Kuten sinä olet tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Höpsistä. Työpaikan henki ei riipu palkkatasosta. Tosin tutkitusti heikoin työilmapiiri on ev.lut. kirkossa (jo vuosia) ja toisena nousee esille soteala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus parisuhteessa ap:n tyyppisen 50/50-miehen kanssa. Sanoisin, että kannattaa olla mieluummin yksin. Tuollaisella itsekkäällä asenteella ei kyllä onnellista parisuhdetta saa. Et selvästi ole ns. parisuhdeihminen ja se on ok, kaikki eivät ole. Naiset haluavat yleensä miehen, joka aidosti sitoutuu toiseen kaikin tavoin ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä, olla aito tiimi ja samalla puolella. Puhut pääasiassa rahasta ja naisista ikävästi opportunisteina -oletkohan mahtanut elää rakkaudettomassa perheessä, jossa raha on korvannut rakkauden. Terapia voisi olla hyväksi.
Naiset haluavat olla tiimi ja jakaa kaiken - mutta vain miehen kanssa, joka tienaa vähintään saman verran ja mieluummin enemmän.
Kaikista ketjun naisten kommenteista huolimatta asiasta on olemassa tilastot. Ja ne on tähänkin ketjuun linkattu.Se taas ei kerro yhtään mitään siitä että miten sitä rahaa käytetään. Itse olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ja ihan jokaisessa minä olen ollut se joka on maksanut enemmän yhteisiä kuluja, miehen tuloista riippumatta. Nykyinen mieheni ansaitsee todellakin enemmän kuin minä, mutta jostain syystä minulla on silti aina enemmän rahaa kun jotain pitäisi maksaa.
Olen eri, mutta ehkäpä tässä on kyse miesmaustasi. Valitset aina huolettoman miehen kuten ap:kin valitsee varattoman naisen. Etenkin ap on tosiasiassa nähnyt oikein vaivaa löytääkseen naisen, jolla ei ole mitään. Ei asuntoa, ei säästöjä, ei kunnollista ammattia. Oma valintahan se on, kun valtaosalla keski-ikäisillä naisista on oma asunto vähintään. Tosin koko aloitus taitaa olla trollausta. Mitään naista ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Höpsistä. Työpaikan henki ei riipu palkkatasosta. Tosin tutkitusti heikoin työilmapiiri on ev.lut. kirkossa (jo vuosia) ja toisena nousee esille soteala.
En väittänytkään, että suoraviivaisesti: hyvä palkka -> kivemmat työkaverit. Mutta oman kokemukseni mukaan kovilla, miesvaltaisilla aloilla on usein todella ikävät työilmapiirit ja narsismia, tämä pätee myös moneen naiseen aloilla. Naisvaltaiset alat, poiketen maineestaan, ovat mukavampia työympäristöinä. Tai ne ongelmat ovat erilaisia, toisen eteneminen uralla ei ole uhka, koska minne sitä etenisi, ei minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus parisuhteessa ap:n tyyppisen 50/50-miehen kanssa. Sanoisin, että kannattaa olla mieluummin yksin. Tuollaisella itsekkäällä asenteella ei kyllä onnellista parisuhdetta saa. Et selvästi ole ns. parisuhdeihminen ja se on ok, kaikki eivät ole. Naiset haluavat yleensä miehen, joka aidosti sitoutuu toiseen kaikin tavoin ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä, olla aito tiimi ja samalla puolella. Puhut pääasiassa rahasta ja naisista ikävästi opportunisteina -oletkohan mahtanut elää rakkaudettomassa perheessä, jossa raha on korvannut rakkauden. Terapia voisi olla hyväksi.
Naiset haluavat olla tiimi ja jakaa kaiken - mutta vain miehen kanssa, joka tienaa vähintään saman verran ja mieluummin enemmän.
Kaikista ketjun naisten kommenteista huolimatta asiasta on olemassa tilastot. Ja ne on tähänkin ketjuun linkattu.Se taas ei kerro yhtään mitään siitä että miten sitä rahaa käytetään. Itse olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ja ihan jokaisessa minä olen ollut se joka on maksanut enemmän yhteisiä kuluja, miehen tuloista riippumatta. Nykyinen mieheni ansaitsee todellakin enemmän kuin minä, mutta jostain syystä minulla on silti aina enemmän rahaa kun jotain pitäisi maksaa.
Olen eri, mutta ehkäpä tässä on kyse miesmaustasi. Valitset aina huolettoman miehen kuten ap:kin valitsee varattoman naisen. Etenkin ap on tosiasiassa nähnyt oikein vaivaa löytääkseen naisen, jolla ei ole mitään. Ei asuntoa, ei säästöjä, ei kunnollista ammattia. Oma valintahan se on, kun valtaosalla keski-ikäisillä naisista on oma asunto vähintään. Tosin koko aloitus taitaa olla trollausta. Mitään naista ei ole.
Itse asiassa mieheni ovat olleet hyvin erilaisia keskenään. Ensimmäinen oli pienituloinen ja siksi minä maksoin leijonanosan kuluistamme. Toinen oli ehkä aloittajan kaltainen. Hyvin, hyvin pihi työnarkomaani. Rahaa oli kyllä mutta sitä ei halunnut käyttää. Ja tämä kolmas on sitten varmaan tuollainen huoleton. Rahaa mukamas on kunnes sitä, hups, ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Kelpaa toki. Kovilla aloilla on toisiaan ja naisia kampittavia narsistimiehiä. Täytyy punnita millaista elämää haluaa viettää, kovapalkkaisessa työssä ikävien ihmisten ympäröimänä, vaan huonompi palkka, empaattiset työkaverit. Kerran täällä vaan eletään, joten melko iso päätös.
Kampitelkaa toisianne sitten keskenänne. Jälki on toki sen mukaista, eli huonoa. Pitäkää toi.
Höpsistä. Työpaikan henki ei riipu palkkatasosta. Tosin tutkitusti heikoin työilmapiiri on ev.lut. kirkossa (jo vuosia) ja toisena nousee esille soteala.
En väittänytkään, että suoraviivaisesti: hyvä palkka -> kivemmat työkaverit. Mutta oman kokemukseni mukaan kovilla, miesvaltaisilla aloilla on usein todella ikävät työilmapiirit ja narsismia, tämä pätee myös moneen naiseen aloilla. Naisvaltaiset alat, poiketen maineestaan, ovat mukavampia työympäristöinä. Tai ne ongelmat ovat erilaisia, toisen eteneminen uralla ei ole uhka, koska minne sitä etenisi, ei minnekään.
Tutkittu tieto ei kuitenkaan tue mielipidettäsi lainkaan. Tärkeimmät asiat, jotka vaikuttavat työilmapiiriin ovat a. Johtaminen ja b. Se, että työntekijät saavat vaikuttaa työnsä sisältöön. Jos nämä asiat ovat kohtuullisessa kunnossa, ei ole isompia ongelmia työilmapiirissä. Kohta b on tietysti riippuvainen myös henkilöstöresurssista eli onko työtä sopivasti, liikaa vai liian vähän.
Kaupallisella alalla on avointa kilpailullisuutta, koska palkkaus perustuu tulokseen. Vaikka siis ei olisi mitään bonareita, sillä yritys joutuu irtisanomaan väkeä, jos kauppa ei käy. Kaikki lopulta lasketaan rahassa ja jokainen tietää, että jos tulosta ei tule, tulee irtisanominen. Mukavat ihmiset useimmiten ovat myös hyviä myyjiä. Ne narsistit taas eivät, koska he tuhoavat luottamuksen. Kaikki kaupallisella alalla toki tämän tietävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki:
Keskustelimme täysin selväksi, ettei kumpikaan halunnut muuttaa yhteen. Nainen asui vanhassa pikku omakotitalossa ja se oli hyvä.
Sitten heräsikin ajatus paikallisen historiallisen kyläkoulumörskän ostamisesta, joka kuulemma oli ollut hänen haaveensa pitkään (tästä hän ei toki ollut maininnut minulle). Lienee selvää, että tähän olisi pitänyt upottaa melkoinen summa remontointiin, puhumattakaan lämmityksestä. Olin myös tehnyt selväksi, etten todellakaan ole kiinnostunut minkäänlaisesta remppaprojektista hartiapankkivoimin. "Minä voisin tehdä sitä ja tätä liiketoimintaa siellä, olen aina haaveillut omasta...ja kyllä me jotain keksisimme yhdessä". Niin keksisimme - sen, että toisella meistä olisi ne säästöt.
Kaksi muuta seurustelusuhdetta menivät samalla kaavalla, eli yhtäkkiä olikin jotain mistä nainen on aina haavaillut, ja voisimme toteuttaa unelman yhdessä. Toisessa tapauksessa sentään olisimme voineet - teoriassa - maksaa kaiken 50/50, mutta sen jälkeen seurustelukumppanille olisi jäänyt sosiaalitoimiston minimitukia vastava summa elämiseen. Eli käytännössä, herrasmies toki sitten raottaa lompakkoa. Jos yhteen muuttaminen olisi ollut yhteinen tahtotila, sen olisin voinut tehdäkin, mutta kun se ei ollut.
Kuten jo sanoinkin, maksanhan nytkin matkat ja useasti syömiset ja muuta. Teen sen mielelläni koska siten voimme tehdä enemmän yhteisiä reissuja ja arvostan sitä, että tapailukumppanini tarjoutui välittömästi maksamaan osansa kaikesta. Täysin omasta aloitteestani tapahtuva lopulta melko pienien kulujen maksaminen ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan kun tapailukumppanini "en ikinä halua muuttaa yhteen tai jakaa kenenkään kanssa taloutta" myös tarkoittaa sitä.
ap
No pitäiskö sun sitten vielä puhua tämän tapailu-/seurustelukumppanisi kanssa näistä omista peloistasi ja siitä, ettet todellakaan missään olosuhteissa halua yhteisasumista, miltään osin yhteistä taloutta ja elintasoa tms. (tai sen puoleen ilmeisesti muutakaan yhteiselämää ja tiimiajattelua). Että tämä on ehdoton kynnyskysymys sulle.
Moni ei ole noin ehdoton tällaisissa asioissa, varsinkin jos kunnolla rakastuu, ja ihmisillä tilanteet ja suhteet usein vähän muuttuu ja se on ihan normaalia ja luonnollista. Mutta, jos sulla tämä asia on kiveen hakattu, niin kerro toki myös sille toisellekin asia riittävän selvästi ja painokkaasti. Voipi sitten hänkin miettiä, mitä mieltä on tällaisista ehdottomuuksista ja kaikenkaikkiaan myös yhteisajattelun puutteesta.
Ymmärrän kyllä, jos haluaa asua erillään ja pitää pääaosin omat taloudet, mutta näkisin, että sulla ajattelu menee nyt kyllä tätä paljon pidemmälle tässä erillisyydessä ja eritoten sulla on ikävä negatiivinen asenne naista kohtaan, jos hän kokee suhteen vähän erillä tavalla, elää ehkä enempi myös hetkessä joustavammin, ja ajatukset myös muuttuu elämän myötä.
Se, että toinen vastaa sulle tapailun aluassa, että on ok ja hyvä asua erillään hänenkin mielestä, on vähän eria asia, kuin kaikki tänne kirjoittamasi ehdottomuus ja erityisesti negatiivinen ajattelu naisista. Ehkä vois vilaista sinne peiliinkin, sillä itse ajattelet nämä asiat nyt aika poikkeuksellisella negatiivisella ehdottomuudella ja jopa hyväksikäyttönä.
Keskustele siis tämän tapailemasi naisen kanssa vielä enemmän asiasta, jotta tiedät, oletteko todella samalla sivulla, asenteella ja ajatuksilla liikkeellä. Kannattaa varautua siihenkin, ettei nainen haluakaan ehkä jatkaa kanssasi, kun asennemaailmasi ja varsinkin ikävä suhtautumisesi naisiin tulee kunnolla ilmi. Toki jos naisella on jo kovin vaaleanpunaiset lasit päässään, niin hän saattaa ohittaa tämän punalipun.
Yhteenmuuttamisen sijasta tuossa taisi olla kyse tilanteesta, missä mikään elämän haaveista ja tekemisistä ei ollut yhteistä. Vaikuttaa keksityltä jutulta yhä enemmän, kun jokainen nainen on "yllättäen" perustamassa isoa työleiriä ja on lisäksi aivan varaton ja muka siihen puuhaan poikaystäväksi hommaa miehen, joka on heti ilmoittanut, ettei halua muuttaa yhteen ja viettää pihistelevää elämää. Yhden vielä ymmärtäisi, mutta ei noin hölmöjä naisia sentään kahmalokaupalla kenenkään kohdalle osu.
Kyllä sellaisia naisia on, jotka eivät halua yhdessä asua - vanhempia naisia etenkin. Aloitus näyttää olevan kyhätty kokoon tarkoituksena todistella pointtia siitä, miten naiset aina ovat lokkeja. Ja lokkihan tarkoittaa sitä, että eletään normaalissa parisuhteessa, missä nainen on aina lokki oli tilanne mikä tahansa. Näin se menee tämäntyyppisen miehen kohdalla. Hän katsoo aina olevansa taloudellisen hyväksikäytön kohteena oli tilanne mikä hyvänsä.
Samaan aikaa ketju, muka naiselta, jonka miesystävä haluaa yhtäkkiä, et naisystävä alkaa maksaa kulukorvauksia myös asunnon kulumisesta. Molemmat kuulostaa keksityiltä. Molemmissa ketjuissa haukutaan naisia lokeiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus parisuhteessa ap:n tyyppisen 50/50-miehen kanssa. Sanoisin, että kannattaa olla mieluummin yksin. Tuollaisella itsekkäällä asenteella ei kyllä onnellista parisuhdetta saa. Et selvästi ole ns. parisuhdeihminen ja se on ok, kaikki eivät ole. Naiset haluavat yleensä miehen, joka aidosti sitoutuu toiseen kaikin tavoin ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä, olla aito tiimi ja samalla puolella. Puhut pääasiassa rahasta ja naisista ikävästi opportunisteina -oletkohan mahtanut elää rakkaudettomassa perheessä, jossa raha on korvannut rakkauden. Terapia voisi olla hyväksi.
Naiset haluavat olla tiimi ja jakaa kaiken - mutta vain miehen kanssa, joka tienaa vähintään saman verran ja mieluummin enemmän.
Kaikista ketjun naisten kommenteista huolimatta asiasta on olemassa tilastot. Ja ne on tähänkin ketjuun linkattu.Se taas ei kerro yhtään mitään siitä että miten sitä rahaa käytetään. Itse olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ja ihan jokaisessa minä olen ollut se joka on maksanut enemmän yhteisiä kuluja, miehen tuloista riippumatta. Nykyinen mieheni ansaitsee todellakin enemmän kuin minä, mutta jostain syystä minulla on silti aina enemmän rahaa kun jotain pitäisi maksaa.
Olen eri, mutta ehkäpä tässä on kyse miesmaustasi. Valitset aina huolettoman miehen kuten ap:kin valitsee varattoman naisen. Etenkin ap on tosiasiassa nähnyt oikein vaivaa löytääkseen naisen, jolla ei ole mitään. Ei asuntoa, ei säästöjä, ei kunnollista ammattia. Oma valintahan se on, kun valtaosalla keski-ikäisillä naisista on oma asunto vähintään. Tosin koko aloitus taitaa olla trollausta. Mitään naista ei ole.
Itse asiassa mieheni ovat olleet hyvin erilaisia keskenään. Ensimmäinen oli pienituloinen ja siksi minä maksoin leijonanosan kuluistamme. Toinen oli ehkä aloittajan kaltainen. Hyvin, hyvin pihi työnarkomaani. Rahaa oli kyllä mutta sitä ei halunnut käyttää. Ja tämä kolmas on sitten varmaan tuollainen huoleton. Rahaa mukamas on kunnes sitä, hups, ei olekaan.
Mitnkä itse arvelet syyksi, että olet aina valinnut miehen, jonka rahankäyttö tai asenne rahaan on niin erilainen kuin itselläsi on? (Tuo eka mies ei välttämättä kuulu joukkoon, koska pienituloinenkin voi olla normaali tai etevä rahan käyttäjä. Työ vain on pienipalkkaista tai on joutunut työttömäksi. ) Mietitkö tätä asiaa eron jälkeen, kun etsit uutta kumppania?
Sote-alalla on tutkitusti toiseksi huonoin työilmapiiri, kuten hiukan aiemmin jo todettiin. Useimmiten ns kovilla aloilla on hyvä ilmapiiri, kun töiden pitää sujua. Jos haluaa työpaikkansa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus parisuhteessa ap:n tyyppisen 50/50-miehen kanssa. Sanoisin, että kannattaa olla mieluummin yksin. Tuollaisella itsekkäällä asenteella ei kyllä onnellista parisuhdetta saa. Et selvästi ole ns. parisuhdeihminen ja se on ok, kaikki eivät ole. Naiset haluavat yleensä miehen, joka aidosti sitoutuu toiseen kaikin tavoin ja haluaa jakaa elämänsä yhdessä, olla aito tiimi ja samalla puolella. Puhut pääasiassa rahasta ja naisista ikävästi opportunisteina -oletkohan mahtanut elää rakkaudettomassa perheessä, jossa raha on korvannut rakkauden. Terapia voisi olla hyväksi.
Naiset haluavat olla tiimi ja jakaa kaiken - mutta vain miehen kanssa, joka tienaa vähintään saman verran ja mieluummin enemmän.
Kaikista ketjun naisten kommenteista huolimatta asiasta on olemassa tilastot. Ja ne on tähänkin ketjuun linkattu.Se taas ei kerro yhtään mitään siitä että miten sitä rahaa käytetään. Itse olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa ja ihan jokaisessa minä olen ollut se joka on maksanut enemmän yhteisiä kuluja, miehen tuloista riippumatta. Nykyinen mieheni ansaitsee todellakin enemmän kuin minä, mutta jostain syystä minulla on silti aina enemmän rahaa kun jotain pitäisi maksaa.
Olen eri, mutta ehkäpä tässä on kyse miesmaustasi. Valitset aina huolettoman miehen kuten ap:kin valitsee varattoman naisen. Etenkin ap on tosiasiassa nähnyt oikein vaivaa löytääkseen naisen, jolla ei ole mitään. Ei asuntoa, ei säästöjä, ei kunnollista ammattia. Oma valintahan se on, kun valtaosalla keski-ikäisillä naisista on oma asunto vähintään. Tosin koko aloitus taitaa olla trollausta. Mitään naista ei ole.
Itse asiassa mieheni ovat olleet hyvin erilaisia keskenään. Ensimmäinen oli pienituloinen ja siksi minä maksoin leijonanosan kuluistamme. Toinen oli ehkä aloittajan kaltainen. Hyvin, hyvin pihi työnarkomaani. Rahaa oli kyllä mutta sitä ei halunnut käyttää. Ja tämä kolmas on sitten varmaan tuollainen huoleton. Rahaa mukamas on kunnes sitä, hups, ei olekaan.
Mitnkä itse arvelet syyksi, että olet aina valinnut miehen, jonka rahankäyttö tai asenne rahaan on niin erilainen kuin itselläsi on? (Tuo eka mies ei välttämättä kuulu joukkoon, koska pienituloinenkin voi olla normaali tai etevä rahan käyttäjä. Työ vain on pienipalkkaista tai on joutunut työttömäksi. ) Mietitkö tätä asiaa eron jälkeen, kun etsit uutta kumppania?
Eka oli sellainen jolle minä hankin työpaikat joita ei saanut pidettyä. Eromme jälkeen ei ole töissä käynytkään (erosta 12 vuotta). Ehkäpä siitä syystä toinen olikin työnarkomaani. Ja vaikka alussa ajattelin että se pihiys ei haittaa koska itse en ole, niin kyllä se sitten alkoi rasittaa suhdettamme. Ja ehkä sitten siitä syystä tämä kolmas on sitten hövelimpi rahankäyttäjä.
En ole koskaan ajatellut asiaa mutta voi olla että tässä on tosiaan joku tällainen logiikka :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Hyväpalkkaiset miehiset alat ovat tuottavampia kuin naisvaltaiset alat kuten hoito- tai opetusala, jonne varat tulevat verovaroista. Ei tietenkään koske kaikkia aloja, onhan paljon matalapalkka-aloja miehistenkin ammattien joukossa (logistiikka, rakennusala).
Kannattaa muistaa, että hyvä koulutus ja opetus ylipäätään mahdollistaa ne monet suoraan tuottavat alat ja työpaikat yrityksiin. Opettajat ovat suuri naisvaltainen ala ja maisterisryhmä.
(Vrt. maisteritason tutkinnon diplomi-insinöörit tai it-asiantuntijat, miesvaltaisia aloja ja keskimäärin parempi palkkaus / palkkakehitys.)
Kyse on lopultakin kyllä myös oikeanlaisen arvostuksen antamisesta alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys naisille jotka valittavat naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvosta.
Miksi naiset eivät sitten hakeudu miesvaltaisille aloille? Miksei raha kelpaa? Voisiko siihen olla joku syy miksi niistä miesvaltaisista töistä on maksettava enemmän, jotta niihin saadaan tekijöitä? Voisiko työ olla esimerkiksi sellaista joka ei ole kovin palkitsevaa?Hyväpalkkaiset miehiset alat ovat tuottavampia kuin naisvaltaiset alat kuten hoito- tai opetusala, jonne varat tulevat verovaroista. Ei tietenkään koske kaikkia aloja, onhan paljon matalapalkka-aloja miehistenkin ammattien joukossa (logistiikka, rakennusala).
Kannattaa muistaa, että hyvä koulutus ja opetus ylipäätään mahdollistaa ne monet suoraan tuottavat alat ja työpaikat yrityksiin. Opettajat ovat suuri naisvaltainen ala ja maisterisryhmä.
(Vrt. maisteritason tutkinnon diplomi-insinöörit tai it-asiantuntijat, miesvaltaisia aloja ja keskimäärin parempi palkkaus / palkkakehitys.)
Kyse on lopultakin kyllä myös oikeanlaisen arvostuksen antamisesta alalle.
Taidamme olla jo siirtyneet yhteiskuntaan, missä eniten ratkaisee älykkyysosamäärä eli opetuksen taso on romahtanut sekopäisissä uudistuksissa. Silloin putoaa alempi keskiluokka pois koulutetuista ihmisistä, koska vanhemmilla ei ole kykyä luotsata lapsia. Keskiverrolla älykkyydellä ei siis enää mennä yliopistoihin ja tästä on jo faktaa. Eli olemme OECD-maiden alinta kastia koulutustasossa mitä tulee nuoriin aikuisiin.
Arvostus ei valitettavasti ratkaise palkkatasoa, se riippuu työn tuottavuudesta. Eivät paperimiehetkään aikoinaan milloinkaan olleet arvostettujen ammattien joukossa, mutta ansaitsivat silti enemmän kuin opettajat ja valtion virkamiehet. Koulutus taisi olla amiksessa vuoden tai kaksi. Mutta ne ajat ovat jo takana. Hyvin palkattu it-ala maksaa tuloksen mukaan ja arvostus tulee sitä kautta kenellä on tietoja ja taitoja saada yrityksen tekemään hyvää tulosta. Lääkäreitä arvostetaan ja heistä on pulaa, siksi palkat nousevat. Kirittäjänä on yksityinen terveydenhuolto. Kysynnän ja tarjonnan määrälläkin siis on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole enää ja todellinen tasa-arvokin vielä kaukana. Tasa-arvoa olisi sama palkka samasta työstä, se ettei naisiin kohdistuisi jatkuvasti väkivallan uhkaa (tilastot, uutiset) ja se, että naisvaltaisten alojen palkat nostettaisiin kuopastaan.
No joo, hyvinvointiyhteiskuntaa kyllä romutetaan kovaa vauhtia ja ihan tarkoituksenhakuisesti vieläpä, ja mietinkin, että kehtaanko koko sanaa enää edes käyttää, mutta ehkä se olisi vielä pelastettavissa, jos kelkka käännetään ensi vaaleissa. Kuitenkin jos vaikka USA:hn vertaa, niin paljon on kuitenkin vielä jäljelläkin.
Tasa-arvo sen sijaan on kyllä kohentunut aivan valtavasti ja hyvin merkittävästi verrattuna vaikkapa vielä muutaman vuosikymmen takaiseen tilanteeseen. Vaikka ongelmakohtia vieläkin on ja aina löytyy myös heitä, jotka kovaäänisesti koittavat kääntää tätäkin saavutettua kehitystä toiseen suuntaan.
Riippuu siis vähän mihin vertaa vertaa ja millaista mittakeppiä käyttää. Välillä kannattaa katsoa myös sitä, mitä kaikkea isoa ja merkittävää todella on saavutettu. Kyllä meillä milstni kaikenkaikkeaan kuitenkin on jo varsin tasa-arvoinen yhteiskunta.
Olen samaa mieltä tästä, yhteiskunta on tasa-arvoinen. On paljon miesvaltaisia aloja, missä ei ole palkkoja nostettu kuten naisvaltaisilla aloilla on. Ne eivät vaan nosta itseään jatkuvasti. Ja jäävät sen vuoksi jälkeen.
Ihan höpöhumppaa. Rakenteellinen epätasa-arvo on yhä tosiasia, samoin palkkaerot. Naisia kuolee jatkuvasti väkivaltaisissa parisuhteissa. Naisiin kohdistuu väkivaltaa jatkuvasti parisuhteissa. Ettekö seuraa uutisia ollenkaan? Terveydenhoito on suunniteltu miehille, naiset kokevat jatkuvasti epätasa-arvoa ja vähättelyä hakiessaan terveydellistä apua fyysiseen sairauteen tai vammaan. Naisvaltaisten alojen, joita on monia, palkat ja työehdot ovat yhä huonot. Hoitoalan palkkojen minimaalinen nostaminen parina viime vuotena ei korvaa 20 vuoden palkkakuoppaa.
Minust korona-aikoina järkkyä oli hoitajien työpakko. En tiedä, liittyykö tasa-arvoon sinänsä. Mut pahalta ne pakot tuntui.
Tähän ehkä joku sanois, et sota-aikana miesten on pakko mennä rintamalle. Vaikka maanpuolustuspakko on kaikille, on tuossakin epäkohta.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole enää ja todellinen tasa-arvokin vielä kaukana. Tasa-arvoa olisi sama palkka samasta työstä, se ettei naisiin kohdistuisi jatkuvasti väkivallan uhkaa (tilastot, uutiset) ja se, että naisvaltaisten alojen palkat nostettaisiin kuopastaan.
No joo, hyvinvointiyhteiskuntaa kyllä romutetaan kovaa vauhtia ja ihan tarkoituksenhakuisesti vieläpä, ja mietinkin, että kehtaanko koko sanaa enää edes käyttää, mutta ehkä se olisi vielä pelastettavissa, jos kelkka käännetään ensi vaaleissa. Kuitenkin jos vaikka USA:hn vertaa, niin paljon on kuitenkin vielä jäljelläkin.
Tasa-arvo sen sijaan on kyllä kohentunut aivan valtavasti ja hyvin merkittävästi verrattuna vaikkapa vielä muutaman vuosikymmen takaiseen tilanteeseen. Vaikka ongelmakohtia vieläkin on ja aina löytyy myös heitä, jotka kovaäänisesti koittavat kääntää tätäkin saavutettua kehitystä toiseen suuntaan.
Riippuu siis vähän mihin vertaa vertaa ja millaista mittakeppiä käyttää. Välillä kannattaa katsoa myös sitä, mitä kaikkea isoa ja merkittävää todella on saavutettu. Kyllä meillä milstni kaikenkaikkeaan kuitenkin on jo varsin tasa-arvoinen yhteiskunta.
Olen samaa mieltä tästä, yhteiskunta on tasa-arvoinen. On paljon miesvaltaisia aloja, missä ei ole palkkoja nostettu kuten naisvaltaisilla aloilla on. Ne eivät vaan nosta itseään jatkuvasti. Ja jäävät sen vuoksi jälkeen.
Kirjoitin kyllä myös, että ongelmakohtia vielä toki on mielestäni tasa-arvossa. Esimerkiksi juuri naisvaltaisten alojen arvostuksessa, myös palkkauksen osalta.
Millä miesvaltaisella alalla palkkaus olisi jäänyt vastaavan tasoista koulutusta vaativasta naisvaltaisesta alasta jälkeen? Ei taida olla sellaista.
Hyvä jos jotkin tällaiset palkkaerot ovat kaventuneet.
Kavereita ollut paperitehtaissa töissä. Heillä ollut huimat palkat koulutukseen nähden ( siis ilman koulutusta, työssä oppineet).
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on näitä "tapailusuhde, parisuhde, seurustelusuhde, säätösuhde, sitoutunut taso parisuhteessa ja muita mitä ei vielä vaikka 10 vuotta sitten ollut."
Jos et hae sitoutunutta parisuhdetta, niin tee se toiselle selväksi. Mä näen että yhdessä tekeminen kuuluu parisuhteeseen. Ja kyllä se jotain saa maksaakin. Jos on parisuhde, mutta ei laiteta mitään likoon rahallisesti niin kuihtuuhan tuollainen.
Itse olen naimisissa ja minun säännöllisillä tuloilla eletään. Miehen tulot ovat olleet sillisalaattia ja yleensä tuskin mitään. Omaisuuden haalimisen sijaan matkustelemme yhdessä kotimaassa ja ulkomailla, ei usein mutta silloin tällöin. Välillä kannattaa oikeasti miettiä mitä sillä kaikella omaisuudella ja omistamisella loppuviimein oikein saavuttaa. Tämä elämä on liian lyhyt itselle haalimiseen ja muille näyttämiseen ja ulkokuoren kiillottamiseen.
Oon alkanut säästää vasta myöhäisessä vaiheessa. Mieheni ei ole koskaan halunnut aitä tehdä. Nykyään ekan kerran itsellä on siihen mahdollisuus. Käytin kuitenkin aktiivityövuodet yhteisen lapsen (sairaan) hoitamiseen. En tule saamaan eläkettä paljon mitään. Mieheni täyden työeläkkeen.
Säästän minkä voin. Kuitenkin, jos joskus joudumme säästöjäni elämiseen käyttämään, ne tietenkin ovat yhteiset. Yritän kuitenkin säästää nyt, kun vielä ehdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole enää ja todellinen tasa-arvokin vielä kaukana. Tasa-arvoa olisi sama palkka samasta työstä, se ettei naisiin kohdistuisi jatkuvasti väkivallan uhkaa (tilastot, uutiset) ja se, että naisvaltaisten alojen palkat nostettaisiin kuopastaan.
No joo, hyvinvointiyhteiskuntaa kyllä romutetaan kovaa vauhtia ja ihan tarkoituksenhakuisesti vieläpä, ja mietinkin, että kehtaanko koko sanaa enää edes käyttää, mutta ehkä se olisi vielä pelastettavissa, jos kelkka käännetään ensi vaaleissa. Kuitenkin jos vaikka USA:hn vertaa, niin paljon on kuitenkin vielä jäljelläkin.
Tasa-arvo sen sijaan on kyllä kohentunut aivan valtavasti ja hyvin merkittävästi verrattuna vaikkapa vielä muutaman vuosikymmen takaiseen tilanteeseen. Vaikka ongelmakohtia vieläkin on ja aina löytyy myös heitä, jotka kovaäänisesti koittavat kääntää tätäkin saavutettua kehitystä toiseen suuntaan.
Riippuu siis vähän mihin vertaa vertaa ja millaista mittakeppiä käyttää. Välillä kannattaa katsoa myös sitä, mitä kaikkea isoa ja merkittävää todella on saavutettu. Kyllä meillä milstni kaikenkaikkeaan kuitenkin on jo varsin tasa-arvoinen yhteiskunta.
Olen samaa mieltä tästä, yhteiskunta on tasa-arvoinen. On paljon miesvaltaisia aloja, missä ei ole palkkoja nostettu kuten naisvaltaisilla aloilla on. Ne eivät vaan nosta itseään jatkuvasti. Ja jäävät sen vuoksi jälkeen.
Kirjoitin kyllä myös, että ongelmakohtia vielä toki on mielestäni tasa-arvossa. Esimerkiksi juuri naisvaltaisten alojen arvostuksessa, myös palkkauksen osalta.
Millä miesvaltaisella alalla palkkaus olisi jäänyt vastaavan tasoista koulutusta vaativasta naisvaltaisesta alasta jälkeen? Ei taida olla sellaista.
Hyvä jos jotkin tällaiset palkkaerot ovat kaventuneet.
Tämä palkkakeskustelu on mielenkiintoista. Esim monet maisterit tienaavat vähemmän kuin hoitohenkilökunta tänä päivänä. Alemmalla koulutuksella. Ei liity sukupuolikysymyksiin. Nämä ovat ihan yleistä tietoa. Media rummuttaa voimakkampien mielipiteitä. Jokainen tietenkin katsoo asioita omasta näkökulmasta.
Hyvä kun asioista keskustellaan.Jätät sanomatta, että nämä monet maisterit ovat useimmiten mm. tutkijoita, joiden työ perustuu osin apurahoihin. Etkä voi muutenkaan verrata eri alojen palkkakehitystä noin löyhästi ja epämääräisesti. Tosiasia on, että hoitoalan palkat olivat lähes 20 vuotta palkkakuopassa, samalla kun työolosuhteet ja työkuorma oli järkyttävä. Media tuo mielellään myös ilmi hoitoalan yksittäisiä esimerkkejä, joissa hlö tekee 3-vuorotyötä ja haalii kaikki mahdolliset yö- ja sunnuntaivuorot, jotta palkka olisi mahdollisimman korkea. Nämä ovat yksittäistapauksia ja vaativat valtavia uhrauksia muun elämän suhteen.
No tutkijat tekevät joo töitä myös apurahoilla. Mut tiedän monia yliopiston opettajia, joiden työmäärä ja työtunnit ovat ihan järjettömiä. Eivätkä ne näy palkassa mitenkään. Toki valintakysymyksiä. Mut heidän varassaan on pitkälti myös tutkimusten ja opiskelijoiden oppimisen laatu.
Itse olen aina ollut nuoruuden jälkeen ns hyvätuloinen nainen Kuten myös 3 parisuhde miestäni.
Ensimmäisen kanssa oltiin vuoroin samatuloisia , vuoroittain vähempi tuloisia kumpikin koska molemmat opiskeltiin ns vuoronperään (aikaa ennen opintotukia, opintolaina oli ainoa mahdollisuus)ja nytttemmin kun muistelen, että rakkautta kyllä piisasi silloin kun oltiin köyhempiä kuin ever ja asuttii vuokrayksiössä. Sittemmin elin tasomme kasvoi ja mekin "kasvoimme "erilleen.
Seuraava oli myös nk. samantasoinen 34-45v, oltiin kauniita ja komeita, molemmat erittäin hyvätuloisia. Vaan tämä nr 2 oli luonteeltaan saituri, ja lokki (vaikkei itse sitä koskaan ymmärtänytkään ) , olimme yhdessä vuosia, mutta minullakin meni vuosia ennenkuin älysin, että vaikka enimmäkseen oltiin minun luonani ja syötiin erinomaisia aterioita (koska olen hyvä kokki) ja jos kerran per 6kk oltiin hänen (siivottomassa kämpässään) ja syötiin jotain tarjous makaroonipataa (jota en ikipäivänä siis olisi ostanut ) itse , hän katsoi melkein ruokkivansa minua :D
Jos sitten tämän saiturin kanssa käytiin jollain satunnaisella kotimaan matkalla ( muu ei tullut kysymykseenkään) ja ja käytiin ABC:llä syömässä (joka oli hänellä lähes ylivoimainen ponnistus, miljoona omaisuuksistaan huolimatta ), tarjouduin aika usein maksamaan. Hän oli siitä tosi onnellinen koska hän "sentään maksoi bensan".
No joo, kyllä ja mielelläni maksoi.n. Mies oli isokokoinen ja erittäin mielellään söi kaikki pihvit kaikkine kastikkeineen, aamupalat , päiväkahvit pullineen, llalliset juomineen ja mitä kaikkea sitä rakastunut nainen nyt tekeekään. Onneksi hän sitten aikoinaan jätti minut. Kiitän siitä kaikkia mahdollisia jumalia mitkä historia onkaan keksinyt.
Sittemmin n 50 v tapasin tervepäisen suomalaisen ihanan miehen, joka todennäköisesti tienaa hieman vähemmän kuin minä,se asia ei minua enää kiinnosta mutta sillä ei ole merkitystä koska olemme olleet pariskunta nyt jo 20v, meillä on omat asunnot ja taloudet, mutta siitä huolimatta tämä mies haluaa silloin ja aika useinkin ilahduttaa minua laittamalla upean aterian, korjaamalla terassin oven tai vaikka tuomalla ruusupuskan. Hän ei ole komea varmaankaan jonkun somen mukaan mutta hän on ihana ja rakas. Huumorintajuinen, luotettava, herrasmies ja turvallinen.
Siinäpä tässä nämä meidän 50+naisten kriteerit.
Alue: Aihe vapaa
Olen eri, mutta tuohan on järkevä periaate, jota väität naisten noudattavan. Vai oletko eri mieltä?