ETLA:n Aki Kangasharju: "Ei mitään järkeä maksaa 60 tonnia syöpälääkkeestä jolla yli 85-vuotias saa pari kuukautta lisää elinaikaa"

Vierailija kirjoitti:

Huomasitteko ollenkaan että yksityisen puolen potilaat edelleen saa samoista lääkkeistä Kela-korvauksen. Eli kyse on vain julkisen puolen potilaista. Perustelu tälle oli täysin käsittämätön (lukekaa Hesarista). 

Sen takia iäkkäille varmaan järkättiin korvaus yksityisellä asioinnista. Saadan vanhukset pidettyä syöpälääkkeissä mutta nuoremmat ei niitä saa. Hyvin ajateltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kangasharju mielellään maksaa omien vanhojen omaistensa syöpälääkkeet. Se on oikein. 👍

On ne hoidot ihan ok vaikka 60-70-vuotiaalle. Niissä ei ole mitään järkeä jonkun ysikymppisen tai satavuotiaan kohdalla. Aivan käsittämätöntä yhteiskunnan resurssien haaskaamista.

Kunnes se onkin sinun pappasi tai mummosi joka ei sitä rahaa saakaan. Tai vanhempasi, jos itse olet suunnilleen minunikäiseni eli kuusikymppinen. Sitten kyllä raivoat itsekin. Niin niillä omaisilla on tapana. Pidetään autokolarissa aivokuollutta hengityskoneessa, jos se vaikka kumminkin heräisi ja hengittäisi itse. Tai vaaditaan lääkäriltä ihmelääkettä kolmekymppisen sairauteen, vaikka lääkäri on sanonut, ettei toivoa ole. 

Väitätkö, että olen väärässä? 

Olet.

Minä olen jokaisen menettämäni omaisen kohdalla rukoillut että pääsisivät pian pois kitumasta. 

Vain täysin itsekäs ja kypsymätön ihminen rääkyy rajuja hoitoja ja väkisin hengissä pitämistä vanhalla ja raihnaiselle. Ei sellainen ajattele sitä läheistään yhtään, vain itseään. 

Ihmisten kanssa pitää elää niin, että voit päästää ne vaikka nyt menemään. Kun se noutaja voi tulla koska vaan. Pitää aina olla sellaisissa välilöissä, että voi levollisin mielin päästää irti. Surukin on silloin helpompi kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Priorisointia tehdään jo nyt. En vain ymmärrä miksi nuorten/nuorten aikuisten on niin vaikea saada hoitoa.

Esim. työttömyys vaikuttaa. Jos perusverikokeet normaalit tai melkein normaalit, niin ei välttämättä muuta suostuta tutkimaan. Ja työttömyys jatkuu, koska kuka nyt sairaan palkkaisi. Kuuntelet työssäkäyien tarinoita, miten samoista oireista kärsiviä on tutkittu työterveydessä ja onhan se ihan eri maailma. Toiset saa oikeat diagnoosit ja hoidot ja toisten pitää kärvistellä ja odottaa kuolemaa. 

Tuttu on työterveyslääkäri ja soitin sille just eilen päivällä kun luulin että se on jo lomalla. Vastasi puhelimeen ja kun kysyin, sanoi että ei ole vielä lomalla vaan töissä parhaillaan. Sanoin että okei, soitan sulle sitten vaikka illalla niin tämä työterveyslääkäri siihen että ei kun jutellaan vaan, täällä ei ole mitään hätää, nää on Suomen terveintä sakkia ketkä täällä lääkärille tulee. Mieluummin hän sinun kanssa juttelee vaikka kesken työpäivän kun tietää, että sulla on oikeaa asiaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasitteko ollenkaan että yksityisen puolen potilaat edelleen saa samoista lääkkeistä Kela-korvauksen. Eli kyse on vain julkisen puolen potilaista. Perustelu tälle oli täysin käsittämätön (lukekaa Hesarista). 

Sen takia iäkkäille varmaan järkättiin korvaus yksityisellä asioinnista. Saadan vanhukset pidettyä syöpälääkkeissä mutta nuoremmat ei niitä saa. Hyvin ajateltu.

Iäkkäät eivät tajua, ettei se piikki ole auki kuin sen aikaa, että saadaan potilaat vakuutuksen ja yksityisen terveydenhuollon pariin. Siinä mielessä myös itsekkäitä, että eivät ajattele nuorempia sukupolvia, kunhan itse saa. Poikkeuksia tietenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä eutanasiaa sitten voi laillistaa`? Halutaan että ihmiset vain kärsivät?

Eutanasiaa toteutetaan jo, mutta niin, että lopetetaan esim. nesteytys. Ei anneta vettä, koska potilas voi saada keuhkokuumeen. Inhimillisyys hukassa, kunhan ei joudu itse vastuuseen potilaan kuolemasta.

Seurasin vanhempani kuolemaa, jossa hän käytännössä kuoli nestehukkaan ja ravinnonpuutteeseen, kun ei enää annettu nesteytystä vuodepotilaana. Aivotoiminta oli jo mennyttä tuossa vaiheessa, mutta silti se tuntui tarpeettomalta viivyttelyltä. En ymmärrä miten joku vapauttava piikki tuossa vaiheessa olisi vähemmän eettinen tapa kuolla?

Kuulemma nesteen antaminen kuolevalle tekee hänen olostaan vain levottoman ja tuskaisen. Siksi saattohoidossakin vain sivellään huulia kostealla. Miksi kiduttaa kuolevaa ihmistä vielä, jos hänen munuaisensa eivät pysty nestettä enää käsittelemään?

Täsmälleen samaa mieltä Kangasharjun kanssa. T. 75-vuotias.

Miksihän Aki kuvittelee, että tuollaisia lääkkeitä määrätään tuon ikäisille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä eutanasiaa sitten voi laillistaa`? Halutaan että ihmiset vain kärsivät?

Eutanasiaa toteutetaan jo, mutta niin, että lopetetaan esim. nesteytys. Ei anneta vettä, koska potilas voi saada keuhkokuumeen. Inhimillisyys hukassa, kunhan ei joudu itse vastuuseen potilaan kuolemasta.

Seurasin vanhempani kuolemaa, jossa hän käytännössä kuoli nestehukkaan ja ravinnonpuutteeseen, kun ei enää annettu nesteytystä vuodepotilaana. Aivotoiminta oli jo mennyttä tuossa vaiheessa, mutta silti se tuntui tarpeettomalta viivyttelyltä. En ymmärrä miten joku vapauttava piikki tuossa vaiheessa olisi vähemmän eettinen tapa kuolla?

Kuulemma nesteen antaminen kuolevalle tekee hänen olostaan vain levottoman ja tuskaisen. Siksi saattohoidossakin vain sivellään huulia kostealla. Miksi kiduttaa kuolevaa ihmistä vielä, jos hänen munuaisensa eivät pysty nestettä enää käsittelemään?

Okei, oli uutta tietoa. 

Korona-aikana sen jo huomasi kuin meidän elämäntahtoinen ja voimakas eläkeläisväestö meni paniikkiin pelosta ja koko yhteiskunta piti pysäyttää sen vuoksi. Kaipa he tajusivat ekan kerran, että flunssakin voi rajuna tappaa. Heitä ahdisti ajatus, että ovat hoitokodissa ja sitten annetaan taudin tulla ja kuolevat siihen. Eivät hahmottaneet sitä, että siinä vaiheessa kunto on jo heikko, elämä on kivulloista ja elämäntahto hiipunut pois. Peilasivat jotenkin tilannetta itseensä ja oli tärkeää nostaa yhteiskunnan ykkösarvoksi elämän loppupäässä olevien vanhusten suojelu vaikka lasten kustannuksella. Tästähän siinä oli kyse. Kukaan tuskin hoitokodissa enää toivoi erityistä suojelua ja monethan on valmiita lähtemään. Ongelma oli nämä hyväkuntoiset 70-80 -vuotiaat, joille ajatus omasta kuolevaisuudesta oli liian kova pala ja mikään hinta ei ole liian suuri heidän suojelemisekseen. 

Ja ei, ei ole mitään tarvetta pitkittää elämää väkisin loppupäästä. Hoidot ajallaan ja ennaltaehkäisy. Kun kroppa on finaalissa, se on finaalissa. Paukut mieluusti sinne aiempiin vaiheisiin, jotta se laadukas elämä jatkuisi mahdollisimman kauan. Se on valitettava ilmiö., että eläkeikäiset lapset raivoaa ja huutaa hoitoa vuosia sängynpohjassa maanneelle 90+ ikäiselle vanhemmalle. Pitäisi tehohoitaa, viedä erikoissairaanhoitoon jne. Ihan seonneita. Samalla ikäisensä puolisot hyväksyvät tilanteen ja eivät vaadi aktiivista hoitamista enää. Mutta lapset. Eikö nyt eläkeikäinen lapsi jo voisi hyväksyä, että äiti on maannut tuossa 4 vuotta koppurassa, niin nyt se kuolee? Vai onko kyse samasta kuin koronassa? Pelkäävät omaa kuolemaansa ja sitä, ettei heitä hoideta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä eutanasiaa sitten voi laillistaa`? Halutaan että ihmiset vain kärsivät?

Eutanasiaa toteutetaan jo, mutta niin, että lopetetaan esim. nesteytys. Ei anneta vettä, koska potilas voi saada keuhkokuumeen. Inhimillisyys hukassa, kunhan ei joudu itse vastuuseen potilaan kuolemasta.

Seurasin vanhempani kuolemaa, jossa hän käytännössä kuoli nestehukkaan ja ravinnonpuutteeseen, kun ei enää annettu nesteytystä vuodepotilaana. Aivotoiminta oli jo mennyttä tuossa vaiheessa, mutta silti se tuntui tarpeettomalta viivyttelyltä. En ymmärrä miten joku vapauttava piikki tuossa vaiheessa olisi vähemmän eettinen tapa kuolla?

Kuulemma nesteen antaminen kuolevalle tekee hänen olostaan vain levottoman ja tuskaisen. Siksi saattohoidossakin vain sivellään huulia kostealla. Miksi kiduttaa kuolevaa ihmistä vielä, jos hänen munuaisensa eivät pysty nestettä enää käsittelemään?

Tämä. Ei sitä nesteytystä ilkeyttään lopeteta, vaan siksi, että kuoleman ensimmäisessä asteessa keho lakkaa käyttämästä nestettä. Siksi esim. Dieettitohtori Atkins kuoli reilusti "ylipainoisena"; keho oli täynnä nestettä, kun sillä pidettiin iv koko ajan. Onneksi oli koomassa niin ei joutunut kärsimään.

Pahimmillaan tuossa alkaa kudosnestettä tihkua ihon läpi, jos vaan väkisin truutataan nestettä suoneen. 

Ihmiset usein tuntuu luuleva, että nesteytyksen lopettaminen tarkoittaa, ettei enää juoteta ja kuolee kamalaan janoon. Ei se niin mene. Niin kauan kun on janon tunne ja pystyy nielemään, juotetaan. Iv tietty voi olla lisänä. 

Iv lopetetaan sitten kun kuoleminen on edennyt niin pitkälle, ettei elimistö enää käsittele nestettä.

Kuoleminen ei ole aina kovin nopeaa, vaan jopa viikkojen prosessi, missä elimistö pikkuhiljaa sammuttelee itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kangasharju mielellään maksaa omien vanhojen omaistensa syöpälääkkeet. Se on oikein. 👍

On ne hoidot ihan ok vaikka 60-70-vuotiaalle. Niissä ei ole mitään järkeä jonkun ysikymppisen tai satavuotiaan kohdalla. Aivan käsittämätöntä yhteiskunnan resurssien haaskaamista.

Kunnes se onkin sinun pappasi tai mummosi joka ei sitä rahaa saakaan. Tai vanhempasi, jos itse olet suunnilleen minunikäiseni eli kuusikymppinen. Sitten kyllä raivoat itsekin. Niin niillä omaisilla on tapana. Pidetään autokolarissa aivokuollutta hengityskoneessa, jos se vaikka kumminkin heräisi ja hengittäisi itse. Tai vaaditaan lääkäriltä ihmelääkettä kolmekymppisen sairauteen, vaikka lääkäri on sanonut, ettei toivoa ole. 

Väitätkö, että olen väärässä? 

Olet.

 

Minä olen jokaisen menettämäni omaisen kohdalla rukoillut että pääsisivät pian pois kitumasta. 

 

Vain täysin itsekäs ja kypsymätön ihminen rääkyy rajuja hoitoja ja väkisin hengissä pitämistä vanhalla ja raihnaiselle. Ei sellainen ajattele sitä läheistään yhtään, vain itseään. 

 

Ihmisten kanssa pitää elää niin, että voit päästää ne vaikka nyt menemään. Kun se noutaja voi tulla koska vaan. Pitää aina olla sellaisissa välilöissä, että voi levollisin mielin päästää irti. Surukin on silloin helpompi kestää. 

Mites sitten, jos se kuoleva itse haluaa hoitoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitä eutanasiaa sitten voi laillistaa`? Halutaan että ihmiset vain kärsivät?

Eutanasiaa toteutetaan jo, mutta niin, että lopetetaan esim. nesteytys. Ei anneta vettä, koska potilas voi saada keuhkokuumeen. Inhimillisyys hukassa, kunhan ei joudu itse vastuuseen potilaan kuolemasta.

Seurasin vanhempani kuolemaa, jossa hän käytännössä kuoli nestehukkaan ja ravinnonpuutteeseen, kun ei enää annettu nesteytystä vuodepotilaana. Aivotoiminta oli jo mennyttä tuossa vaiheessa, mutta silti se tuntui tarpeettomalta viivyttelyltä. En ymmärrä miten joku vapauttava piikki tuossa vaiheessa olisi vähemmän eettinen tapa kuolla?

Kuulemma nesteen antaminen kuolevalle tekee hänen olostaan vain levottoman ja tuskaisen. Siksi saattohoidossakin vain sivellään huulia kostealla. Miksi kiduttaa kuolevaa ihmistä vielä, jos hänen munuaisensa eivät pysty nestettä enää käsittelemään?

Tämä. Ei sitä nesteytystä ilkeyttään lopeteta, vaan siksi, että kuoleman ensimmäisessä asteessa keho lakkaa käyttämästä nestettä. Siksi esim. Dieettitohtori Atkins kuoli reilusti "ylipainoisena"; keho oli täynnä nestettä, kun sillä pidettiin iv koko ajan. Onneksi oli koomassa niin ei joutunut kärsimään.

 

Pahimmillaan tuossa alkaa kudosnestettä tihkua ihon läpi, jos vaan väkisin truutataan nestettä suoneen. 

 

Ihmiset usein tuntuu luuleva, että nesteytyksen lopettaminen tarkoittaa, ettei enää juoteta ja kuolee kamalaan janoon. Ei se niin mene. Niin kauan kun on janon tunne ja pystyy nielemään, juotetaan. Iv tietty voi olla lisänä. 

 

Iv lopetetaan sitten kun kuoleminen on edennyt niin pitkälle, ettei elimistö enää käsittele nestettä.

 

Kuoleminen ei ole aina kovin nopeaa, vaan jopa viikkojen prosessi, missä elimistö pikkuhiljaa sammuttelee itseään. 

Tämä ihan ymmärrettävä selitys, mutta omaisille syyksi annettu keuhkokuumeen riski ei. 

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana sen jo huomasi kuin meidän elämäntahtoinen ja voimakas eläkeläisväestö meni paniikkiin pelosta ja koko yhteiskunta piti pysäyttää sen vuoksi. Kaipa he tajusivat ekan kerran, että flunssakin voi rajuna tappaa. Heitä ahdisti ajatus, että ovat hoitokodissa ja sitten annetaan taudin tulla ja kuolevat siihen. Eivät hahmottaneet sitä, että siinä vaiheessa kunto on jo heikko, elämä on kivulloista ja elämäntahto hiipunut pois. Peilasivat jotenkin tilannetta itseensä ja oli tärkeää nostaa yhteiskunnan ykkösarvoksi elämän loppupäässä olevien vanhusten suojelu vaikka lasten kustannuksella. Tästähän siinä oli kyse. Kukaan tuskin hoitokodissa enää toivoi erityistä suojelua ja monethan on valmiita lähtemään. Ongelma oli nämä hyväkuntoiset 70-80 -vuotiaat, joille ajatus omasta kuolevaisuudesta oli liian kova pala ja mikään hinta ei ole liian suuri heidän suojelemisekseen. 

 

Ja ei, ei ole mitään tarvetta pitkittää elämää väkisin loppupäästä. Hoidot ajallaan ja ennaltaehkäisy. Kun kroppa on finaalissa, se on finaalissa. Paukut mieluusti sinne aiempiin vaiheisiin, jotta se laadukas elämä jatkuisi mahdollisimman kauan. Se on valitettava ilmiö., että eläkeikäiset lapset raivoaa ja huutaa hoitoa vuosia sängynpohjassa maanneelle 90+ ikäiselle vanhemmalle. Pitäisi tehohoitaa, viedä erikoissairaanhoitoon jne. Ihan seonneita. Samalla ikäisensä puolisot hyväksyvät tilanteen ja eivät vaadi aktiivista hoitamista enää. Mutta lapset. Eikö nyt eläkeikäinen lapsi jo voisi hyväksyä, että äiti on maannut tuossa 4 vuotta koppurassa, niin nyt se kuolee? Vai onko kyse samasta kuin koronassa? Pelkäävät omaa kuolemaansa ja sitä, ettei heitä hoideta?

Todellisuudessa lapsille ilmoitetaan useaan eri kertaan vanhempansa elvytyskiellosta. Äiti jonotti vakituista hoitokotipaikkaa ja oli noin 8 kk eri hoitopaikoissa. Sain ainakin kolme eri ilmoitusta elvytyskiellosta, aina hoitopaikan vaihtuessa. Olisi tullut vähemmälläkin selväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Korona-aikana sen jo huomasi kuin meidän elämäntahtoinen ja voimakas eläkeläisväestö meni paniikkiin pelosta ja koko yhteiskunta piti pysäyttää sen vuoksi. Kaipa he tajusivat ekan kerran, että flunssakin voi rajuna tappaa. Heitä ahdisti ajatus, että ovat hoitokodissa ja sitten annetaan taudin tulla ja kuolevat siihen. Eivät hahmottaneet sitä, että siinä vaiheessa kunto on jo heikko, elämä on kivulloista ja elämäntahto hiipunut pois. Peilasivat jotenkin tilannetta itseensä ja oli tärkeää nostaa yhteiskunnan ykkösarvoksi elämän loppupäässä olevien vanhusten suojelu vaikka lasten kustannuksella. Tästähän siinä oli kyse. Kukaan tuskin hoitokodissa enää toivoi erityistä suojelua ja monethan on valmiita lähtemään. Ongelma oli nämä hyväkuntoiset 70-80 -vuotiaat, joille ajatus omasta kuolevaisuudesta oli liian kova pala ja mikään hinta ei ole liian suuri heidän suojelemisekseen. 

 

Ja ei, ei ole mitään tarvetta pitkittää elämää väkisin loppupäästä. Hoidot ajallaan ja ennaltaehkäisy. Kun kroppa on finaalissa, se on finaalissa. Paukut mieluusti sinne aiempiin vaiheisiin, jotta se laadukas elämä jatkuisi mahdollisimman kauan. Se on valitettava ilmiö., että eläkeikäiset lapset raivoaa ja huutaa hoitoa vuosia sängynpohjassa maanneelle 90+ ikäiselle vanhemmalle. Pitäisi tehohoitaa, viedä erikoissairaanhoitoon jne. Ihan seonneita. Samalla ikäisensä puolisot hyväksyvät tilanteen ja eivät vaadi aktiivista hoitamista enää. Mutta lapset. Eikö nyt eläkeikäinen lapsi jo voisi hyväksyä, että äiti on maannut tuossa 4 vuotta koppurassa, niin nyt se kuolee? Vai onko kyse samasta kuin koronassa? Pelkäävät omaa kuolemaansa ja sitä, ettei heitä hoideta?

Kyllä. Katsos kun se äiti on poissa, olet seuraavana lähtövuorossa.

Osa ihmisistä pelkää oikeasti ihan kauheasti kuolemaa, enkä tarkoita vaan kivun pelkäämistä, sitä pelännee kaikki, vaan Olemisen loppumista ja Olemattomuuden alkamista. Eivätkä ne yleensä myönnä tätä itselleen, joten asiaa ei voi edes käsitellä. 

Itse olen päinvastainen. Olen kristitty, mutta toivoisin että siitä ikuisesta elämästä voisi jotenkin luistaa. Olemattomuus kävisi minulle mainiosti. Ajatus siitä, että jonain päivänä vain lakkaisi täydellisesti olemasta, on niin kaunis. 

Mutta ehkä se iänkaikkinen elämä voisi minulle olla sellaista, jos se kerran on parasta mitä voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällä jotain polemiikkia haetaan niin ihan hyvä avaus Kelalta ja Kangasharjulta. Pitää panostaa pitkän aikavälin yhteiskunnan säilyvyyteen ja jatkuvuuteen. Ehkä paskin tapa tehdä se on tunkea satoja miljoonia euroja vuodessa ihmisille jotka kuitenkin kuolisivat seuraavan vuosineljänneksen aikana.

Ja kyllä, minulle olisi ihan ok että minulle sanotaan tuossa tilanteessa tuon ikäisenä että asialle ei voi enää tehdä mitään. Laittakaa nekin tähtitieteelliset summat vaikka kodittomien kissojen auttamiseen tai siihen että nuorille saadaan työpaikkoja.

Muuten hyvää ajatusta, mutta onnahti pahasti tuossa kodittomien kissojen kohdalla. 

Minun ukiltani ei hoidettu syöpää ollenkaan, lääkäri tuumasi että "ei se siihen ehdi kuolla". Ja oikeassa. Ukki säästyi hämmentävintä ja kärsimystä lisäävistä hoidoilta, ja toivon mukaan se resurssi oli käytettävissä jossain toisaalla missä siitä syntyy enenmän hyvää.

Ei tuottamattomia horiskoja kannata pitää hengissä elleivät pysty itse maksamaan lääkkeitään. Pitkäaikaistyöttömätkin joutaa poistaa vaikka eläinten rehuksi ja luujauhoksi maanparannukseen. SUOMI NOUSUUN !

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä priorisointia jatketaan, niin kohta ei määrätä mitään lääkkeitä, eikä tarvita lääkäreitä. Se kuuluisa Burana -automaatti vaan terveyskeskuksen seinään. Sieltä itsepalveluna kipulääkkeet.

Ha, tuohan olisi parannus nykytilanteeseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kangasharju mielellään maksaa omien vanhojen omaistensa syöpälääkkeet. Se on oikein. 👍

On ne hoidot ihan ok vaikka 60-70-vuotiaalle. Niissä ei ole mitään järkeä jonkun ysikymppisen tai satavuotiaan kohdalla. Aivan käsittämätöntä yhteiskunnan resurssien haaskaamista.

Kunnes se onkin sinun pappasi tai mummosi joka ei sitä rahaa saakaan. Tai vanhempasi, jos itse olet suunnilleen minunikäiseni eli kuusikymppinen. Sitten kyllä raivoat itsekin. Niin niillä omaisilla on tapana. Pidetään autokolarissa aivokuollutta hengityskoneessa, jos se vaikka kumminkin heräisi ja hengittäisi itse. Tai vaaditaan lääkäriltä ihmelääkettä kolmekymppisen sairauteen, vaikka lääkäri on sanonut, ettei toivoa ole. 

Väitätkö, että olen väärässä? 

Olet.

 

Minä olen jokaisen menettämäni omaisen kohdalla rukoillut että pääsisivät pian pois kitumasta. 

 

Vain täysin itsekäs ja kypsymätön ihminen rääkyy rajuja hoitoja ja väkisin hengissä pitämistä vanhalla ja raihnaiselle. Ei sellainen ajattele sitä läheistään yhtään, vain itseään. 

 

Ihmisten kanssa pitää elää niin, että voit päästää ne vaikka nyt menemään. Kun se noutaja voi tulla koska vaan. Pitää aina olla sellaisissa välilöissä, että voi levollisin mielin päästää irti. Surukin on silloin helpompi kestää. 

Mites sitten, jos se kuoleva itse haluaa hoitoja? 

En tiedä. En ole koskaan törmännyt sellaiseen. Ihminen tietää kyllä että nyt on aika mennä ja on yleensä niin väsynytkin, että on siksikin valmis. 

Useimmiten jopa silloin kun ihminem kuolee suhteellisen nopeasti onnettomuudessa, tai luulee kuolevansa, ne ovat asian kanssa paremmin sinut kuin läheiset.

Ihminen on ihan ihmeen uljas otus sen oman kuolemansa edessä. Se näyttää olevan helpompaa (kivut poislukien) kuin muiden kuolemisen katsominen. 

Perin harvassa on ihmiset, jotka ei suhtaudu suurella arvokkuudella tilanteeseen sitten, kun väistämätön on käynyt ilmeiseksi.

Luulen että ruumis kyllä kertoo aivoille ihan ilman lääkäreitä, että me oikeasti kuollaan tähän. 

Siihen olen enemmän törmännnyt, että vanhukset valittaa että heidät on tänne unohdettu kun eivät pääse pois. 

Mutta että toivottomassa tilanteessa ihminen vaatisi itselleen lisää hoitoja: ei koskaan. 

Noin se vaan on kun rahat loppu! 80v kun ikää niin siitä eteenpäin pelkkää buranaa. Mitä elämää se on maata 5v hoitolaitoksessa suu auki märissä vaippoissa?