Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vanhempasi sanonut sinulle ettei olisi välttämättä halunnut lapsia?
09.07.2026 |
Minun on, useampaan kertaankin. Kuulemma kaikki lapset hankittiin pääosin siksi, kun kumppani halusi. Rahallinen panostus ehkäisyyn ei tosin tällä valittavalla vanhemmalla tainnut aikanaan olla edes punaista puupenniä.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini joskus sanoi minulle kun olin teini-ikäinen että katui että synnyin kun riideltiin jostain asiasta.
Tuollaiset ilkeät sanat jäävät mieleen. Pyysikö vanhempi jälkikäteen anteeksi?
Eivät nää narskut ikinä mistään pyydä anteeksi. Ei heiltä voi odottaa normaalien vanhempien käytöstä. Turha luulo.
Kiukkuisena ihminen voi toisinaan sanoa mitä sattuu, mutta jotkut tajuavat sentään yrittää korjata tilannetta jälkikäteen parhaansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään?
Mikä ihmistä oikein vaivaa, kun hän kokee tarvetta purkaa paskaa oloaan tuolla tavalla omaan jälkikasvuunsa? He eivät ole syntymästään olleet päättämässä, vanhempi sen sijaan olisi voinut osaltaan asiaan vaikuttaa huolehtimalla ehkäisystä ellei lapsia halua.
Omat välini isääni parani avoimella ja rehellisellä, keskustelulla. Jos minulla on daddy issues, isälläni on ollut koko elämä issues.
Hienoa jos vanhempasi on ollut kuitenkin kykenevä avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Moni ei ole, vaan alkaa kaasuvalottaa ettei mitään ole ollut jne.
Keskusteluun tarvitaan aina kaksi. Se ei ole keskustelua, jos vain listaa missä kaikessa se vanhempi on epäonnistunut, pitää siis myös astua sietämättömien vanhempien saappaisiin, mitä heillä olisi kerrottavana niissä terapeutin nojatuoleissa, joihin he eivät uskalla koskaan istua. Mitä he paljastaisivat lapsuudenkodistaan, vanhempiensa parisuhteesta, aikansa kasvatuksesta, jne.
Aika moni lapsi on toimimattomassa perheessä ollut vastoin tahtoaan koko ikänsä vanhempien terapeuttina. Mitään ulkopuolista apua tällainen vanhempi ei tietenkään ole mieltänyt koskaan tarvitsevansa.
Itse olen juuri tällainen kolmannen polven sotainvalidi, joka kuuntelin läpi lapsuutensa millainen persereikä äitini isä oli. Suomi vieritti aikoinaan sotatraumat sotilaiden omaksi syyksi. Mielen häiriöistä kärsineet jäivät usein kaiken avun ulkopuolelle. Vasta oma sukupolveni meni terapiaan. Yhtäkkiä aloimme vaatia vanhemmiltamme kaikenlaista outoa, kuten tunnetaitoja ja kommunikointia. Meistä on tullut neuroottisia tai kovia, epävarmoja tai kyynisiä, pelokkaita tai vältteleviä, näitä kaikkia yhtä aikaa. Vanhempamme on ihan pihalla mitä halvatun paskaa tämä nyt on.
Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa. Lapsuuttaan ei voi jälkikäteen muuttaa ja katkeruus sitä kohtaan sitoo loppuelämän ajan menneisyyteen.
Aikuiset ovat silti vastuussa itsestään. Piste.
Juuri niin. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka tahallaan satuttavat muita, eivät vahingossa.
Lisään vielä, että olen keski-luokkaisesta perheestä jossa vanhemmilla ihan hyvät työt, siitä tiedänkin, että moni keski-luokkainenkin elää täyttä kulissi elämää ja huvittaa aina kun he sormi pystyssä tuomitsevat vähäosaisia kun tiedän, ettei se heidänkään elämä ole täydellistä. Tulee aina mieleen, että mitä enemmän tuomitsee muita niin sitä enemmän on salattavaa ja sillä köyhien haukkumisella peitellään omia syntejä. Meillä tuo että ei haluta lapsia on ihan mennyt sukupolvesta toiseen, vahinko lapsia ja joo kyllähän ne ulkoiset puitteet on kunnossa olleet vaan ei ole rajoja ja rakkautta niinkään ollut. Isoäitikin tunnusti, että ei hän ole halunnut olla mikään lasten perhe ja oma äiti, että vahinkoja ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen keski-luokkaisesta perheestä jossa vanhemmilla ihan hyvät työt, siitä tiedänkin, että moni keski-luokkainenkin elää täyttä kulissi elämää ja huvittaa aina kun he sormi pystyssä tuomitsevat vähäosaisia kun tiedän, ettei se heidänkään elämä ole täydellistä. Tulee aina mieleen, että mitä enemmän tuomitsee muita niin sitä enemmän on salattavaa ja sillä köyhien haukkumisella peitellään omia syntejä. Meillä tuo että ei haluta lapsia on ihan mennyt sukupolvesta toiseen, vahinko lapsia ja joo kyllähän ne ulkoiset puitteet on kunnossa olleet vaan ei ole rajoja ja rakkautta niinkään ollut. Isoäitikin tunnusti, että ei hän ole halunnut olla mikään lasten perhe ja oma äiti, että vahinkoja ollaan.
Oi miten tuttua. Omakin isoäitini vinkui lapsenlapsilleen kuinka keskeytetty yhdyntä pariinkin otteeseen petti. Oli kuitenkin silloin ihan naimisissa.
Vanhat ihmiset ovat jotenkin rajattomia, ei minkäänlaista ymmärrystä siitä mitä kannattaa sanoa kenellekin ja milloin.
Lapset ovat vaan lainassa vanhemmillaan. Lopulta he lentävät pesästä. Ja elävät omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vaan lainassa vanhemmillaan. Lopulta he lentävät pesästä. Ja elävät omaa elämää.
Miten tämä liittyy aloitukseen?
Ei, mutta äitini on sanonut tarpeeksi monta kertaa että katuu perheen perustamista. Mies oli paska ja lapset olivat paskoja. Vanhempansa olivat paskoja ja siskonsa olivat paskoja, appivanhemmat olivat paskoja ja työ oli paskaa.
En tiedä mitä hän olisi elämältään halunnut, mutta ainakaan hän ei sitä saanut. On nyt 89-vuotias ja eiku jaksaa valittaa miten paskaa kaikki on ja miksi minä en pidä yhteyttä ja miksi lastenlapsetkaan eivät pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta äitini on sanonut tarpeeksi monta kertaa että katuu perheen perustamista. Mies oli paska ja lapset olivat paskoja. Vanhempansa olivat paskoja ja siskonsa olivat paskoja, appivanhemmat olivat paskoja ja työ oli paskaa.
En tiedä mitä hän olisi elämältään halunnut, mutta ainakaan hän ei sitä saanut. On nyt 89-vuotias ja eiku jaksaa valittaa miten paskaa kaikki on ja miksi minä en pidä yhteyttä ja miksi lastenlapsetkaan eivät pidä yhteyttä.
Jännä juttu kun on vieläpä noin piristävästä persoonasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen keski-luokkaisesta perheestä jossa vanhemmilla ihan hyvät työt, siitä tiedänkin, että moni keski-luokkainenkin elää täyttä kulissi elämää ja huvittaa aina kun he sormi pystyssä tuomitsevat vähäosaisia kun tiedän, ettei se heidänkään elämä ole täydellistä. Tulee aina mieleen, että mitä enemmän tuomitsee muita niin sitä enemmän on salattavaa ja sillä köyhien haukkumisella peitellään omia syntejä. Meillä tuo että ei haluta lapsia on ihan mennyt sukupolvesta toiseen, vahinko lapsia ja joo kyllähän ne ulkoiset puitteet on kunnossa olleet vaan ei ole rajoja ja rakkautta niinkään ollut. Isoäitikin tunnusti, että ei hän ole halunnut olla mikään lasten perhe ja oma äiti, että vahinkoja ollaan.
Täällä samaa. Joillakin on sellainen kuva edelleen, että hyvin toimeentulevissa perheissä ei tällaista esiinny. Ja mun narskuäitinikin, kunlaosena hänelle valitin sitä etten tykkää kasvaa perheessä jossa mua vihataan ja lyödään, vastasi siihen aina: Eli siis eläisitkö mieluummin alkoholistiperheessä? Tai narkkariperheessä? Tai vaikkapa köyhässä ma-muperheessä? Se oli niin hieno kulissi hänellä, että meidän perheessä ei juotu ollenkaan alkoholia, ei tupakointi, oli matkat ja reissut, uudet autot. Eihän sellaisessa perheessä voi olla onnettomuutta tai väki valtaa! En tiedä, ymmärtääkö narskuäitini oikeasti, että mitä hän teki, oli väki valtaa. Vai esittääkö vain, ettei ymmärrä.
Ulkopuolelle jos jollekulle kerroin ahdistavista oloistani, kukaan ei uskaltanut puuttua. Äidillä on kova luonne, panee kenet tahansa ojennukseen jos kukaan hänelle sanoo mitään ei-oman-mielen-mukaista. Yritä siinä ulkopuolisena tehdä lasu hänestä. Kukaan ei uskalla varakkaan ja maineikkaan rouvan
toiminnasta äitinä lasua tehä. Ja jotkut ulkopuoliset kommentoivat kun hätävaikerruksiin vain: Pääset usein matkoille, hän kustantaa sulle mitä tahansa, käyt kesällä vaikka missä kivoissa paikoissa, perheesi on antanut sulle mahdollisuuden oppia useita kieliä - ei sulla ole valittamista.
Olen melki 40v ja mua ei ole ollenkaan kiinnostanut esim miehessä tai kavereissa varallisuus tai yläkeskiluokkausuus. Tiedän, millaista kylmyyttä ja näyttelemää näissä piireissä kaikki on. Ainakin meillä oli. Sukujuhlissa kauheeta roolin vetämistä ja sain aina tarkat säännöt, miten sai käyttäytyä ja mistä sai puhua, äidiltäni ennen juhlia. Mummolaan ei saanut mennä ennen kuin oli sopivan näköinen. Mun vanhemmat eivät kyl koskaan puhuneet mitään pahaa köyhistä. Mutta silti, se on tragikoomista, millaista se on, kun perhe ja suku tuntuu kylmältä yritystoiminnalta. Ihan kuin yritysmaailmassa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta äitini on sanonut tarpeeksi monta kertaa että katuu perheen perustamista. Mies oli paska ja lapset olivat paskoja. Vanhempansa olivat paskoja ja siskonsa olivat paskoja, appivanhemmat olivat paskoja ja työ oli paskaa.
En tiedä mitä hän olisi elämältään halunnut, mutta ainakaan hän ei sitä saanut. On nyt 89-vuotias ja eiku jaksaa valittaa miten paskaa kaikki on ja miksi minä en pidä yhteyttä ja miksi lastenlapsetkaan eivät pidä yhteyttä.
Jännä juttu kun on vieläpä noin piristävästä persoonasta kyse.
Joo mullakin on tällainen äiti jolle ihan kaikki on ollut paskaa, sekä isä, isän suku, sisarukset, työt jne.
En ole nähnyt häntä kertaakaan hymyilevän. Aina kireä ilme.
Ovatko narskut hymyilykyvyttömiä?
Hänellä on niin paljon enemmän kaikkea elämässä, mitä millenniaalien on vaikea saavuttaa - saavuttavat myöhään tai ei koskaan. Ja silti hän ei ole ikinä hymyillyt kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen, miten näille vanhemmille perhe on lähtökohtaisesti paha asia. Miksi nykypäivän vanhemmista ainakin suurimmalle osalle perhe on haluttu, rakastettu ja arvostettu asia, mutta näille suurten ikäluokan vanhemmille ei. Mä synnyin kolmenkympin lopussa oleville vanhemmille 80-luvun lopulla. En ole uskonnollisesta perheestä. Eikö heillä jo siihen aikaan ollut vapautta valita halutessaan perheettömyys? Mun äiti ok selvästi aseksuaali. Vihaa olla nainen ja kaikkia naisten rooleja, etenkin äitiyttä. Vihaa avioliittoa ja miehiä. Miksi sitten oli mentävä naimisiin? Vai olikohan siel ehkä jotain sos. painetta ja hänen oli si niiku pakko mennä virran mukana? Mä olen syntynyt 6 kk naapurin esikoisen syntymän jälkeen. Sieltäköhän se matkimispakko tuli…
Kyllä mulle on äiti sanonut, ettei koskaan halunnut lapsia. Se vain kuului asiaan kun meni naimisiin. Mutta on myös sanonut, ettei kadu lasten saamista. Meitä on siis kaksi tytärtä.
Mun mielestä on ihan hyvä pystyä keskustelemaan asioista rehellisesti, eikä toi ettei halua/halunnut lapsia ole mikään tabu aiheena. Tai ainakaan pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle on äiti sanonut, ettei koskaan halunnut lapsia. Se vain kuului asiaan kun meni naimisiin. Mutta on myös sanonut, ettei kadu lasten saamista. Meitä on siis kaksi tytärtä.
Mun mielestä on ihan hyvä pystyä keskustelemaan asioista rehellisesti, eikä toi ettei halua/halunnut lapsia ole mikään tabu aiheena. Tai ainakaan pitäisi olla.
On aika törppöä vanhemmalta ilmoittaa lapselleen ettei halunnut tätä, varsinkin kun ehkäisyä voisi käyttää ja pidättäytyminen seksistä on vaihtoehto. Ja kun niin on käynyt peräti useamman lapsen kohdalla, että on käynyt "vahinko".
Aikuisen pitäisi käydä tällaiset keskustelut jossain ihan muussa seurassa kuin lastensa kanssa, mikäli niille kokee olevan tarvetta.
Pahimmillaan aikuinen vuodattaa tällaisia juttuja vuodesta toiseen alaikäiselle, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella vanhempaa. Ainakin käy lapselle silloin täysin selväksi ettei ole vanhemman silmissä kovin pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, miten näille vanhemmille perhe on lähtökohtaisesti paha asia. Miksi nykypäivän vanhemmista ainakin suurimmalle osalle perhe on haluttu, rakastettu ja arvostettu asia, mutta näille suurten ikäluokan vanhemmille ei. Mä synnyin kolmenkympin lopussa oleville vanhemmille 80-luvun lopulla. En ole uskonnollisesta perheestä. Eikö heillä jo siihen aikaan ollut vapautta valita halutessaan perheettömyys? Mun äiti ok selvästi aseksuaali. Vihaa olla nainen ja kaikkia naisten rooleja, etenkin äitiyttä. Vihaa avioliittoa ja miehiä. Miksi sitten oli mentävä naimisiin? Vai olikohan siel ehkä jotain sos. painetta ja hänen oli si niiku pakko mennä virran mukana? Mä olen syntynyt 6 kk naapurin esikoisen syntymän jälkeen. Sieltäköhän se matkimispakko tuli…
Ehkä sitten nuorempana vietit ovat olleet voimakkaampia. Ilmeisesti osa vain panee miettimättä mahdollisia seurauksia. Tai sitten on joskus halunnut tietynlaista elämää ja se on jälkikäteen alkanut kaduttaa, jolloin on uskotellut itselleen oloaan helpottaakseen päätyneensä tilanteeseen pakon edessä, ei omien valintojensa seurauksena.
Ei ole suoraan sanonut, mutta itse olen kyllä huomannut ettei ole mitenkään lapsirakkaita ihmisiä ja lapsiperhe-elämä oli molemmille selkeästi vastenmielistä. Luulen että tekivät lapsia vain, koska siihen aikaan oli tapana. Jos olisivat nyt nuoria, niin aivan varmasti olisivat vapaaehtoisesti lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suoraan sanonut, mutta itse olen kyllä huomannut ettei ole mitenkään lapsirakkaita ihmisiä ja lapsiperhe-elämä oli molemmille selkeästi vastenmielistä. Luulen että tekivät lapsia vain, koska siihen aikaan oli tapana. Jos olisivat nyt nuoria, niin aivan varmasti olisivat vapaaehtoisesti lapsettomia.
Monesti tuollaiset ihmiset voivat olla myös isovanhempina aika välinpitämättömiä. Ihminen ei loppujen lopuksi välttämättä muutu kovin paljon ellei jotain erityistä elämässä tapahdu.
Eivät ole vanhempani sanoneet mitään tuonkaltaista, mutta tiedän miehen, jonka isä kuolinvuoteellaan oli miehelle sanonut, ettei kadu mitään niin paljon kuin lasten hankkimista. Minkälainen hirviöisä sanoo jotain tuollaista lapsilleen tuossa tilanteessa?
Alue: Aihe vapaa
Aikuiset ovat silti vastuussa itsestään. Piste.