Lue keskustelun säännöt.
HS: Sukusolujen luovuttaminen ei onnistu, koska lähisuvussa on autisti.
08.07.2026 |
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012057354.html
Tässä artikkelissa kritisoidaan sitä, että nainen, jonka lähisuvussa on autismin kirjolla oleva henkilö, ei voi luovuttaa sukusoluja.
Itse autismin kirjolla olevana olen sitä mieltä, että on hyvä, että hän ei voi niitä solujaan luovuttaa. Mietin, millaista elämäni olisi ollut, jos perheessäni ja suvussani kenelläkään ei olisi mitään sellaisia autistisia piirteitä, mitä minulla on. Se "vääränlaisuuden" kokemus olisi varmasti ollut monin verroin suurempi kuin nyt, biologiseen sukuuni syntyneenä.
Kommentit (338)
Koko toi sukusolujen luovutustouhu on vähä-älyisintä mitä ihmiskunta on ikinä keksinyt tehdä. Ei se meitä ainakaan ihmiskuntana auta eikä jalosta ja samaan aika puoliksi tuomitaan ihmiset jotka luonnollisesti lisääntyvät enempää kuin kaksi tai kolme jälkeläistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan hyvä. Jokainen haluaa lasten olevan mahdollisimman terveitä.
Ulkomailla oli se kamala tapaus kun tietämättään perinnöllistä syöpäriskiä sairastava oli luovuttanut sukusoluja ja suurella joukolla lapsia on nyt suurentunut syöpäriski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmastikin Mozart ja Tolkien ovat parempia markkinointikasvoja asialle kuin Musk tai Halla-aho. Mutta silti toivoisi, että muistettaisiin, että jälkimmäiset ovat huomattavasti varmempia tapauksia.
Toki. Täällä on kuitenkin yritetty kiistää noiden historian merkkihenkilöiden autismi sillä perusteella, että he ovat pärjänneet ja menestyneet ihan hyvin ammatillisesti ja muuten.
Näistä nykyajan ihan diagnosoiduista julkisuuden autisteista moni on myös menestynyt ammatillisesti. Mainitsemasi Musk on maailman rikkain mies, Halla-aho eduskunnan vihapuhemies (hän tosin ei ole diagnosoitu, mutta onhan se ihan selvä asperger). Muita ihan hyvin pärjänneitä edellä mainitut Anthony Hopkins, Daryl Hannah, Virpi Hämeen-Anttila, Kersti Juva, Anna Kontula, Chris Packham...
Täällä on kiistetty historiallisten henkilöiden autismi sillä perusteella, että teidän diagnosointinsa ei ole mahdollista eikä arvailu ole eettisesti sopivaa.
Miten sitten voi olla eettisesti sopivaa väittää historian henkilöiden olleen neurotyypillisiä?
Ei kai sellaistakaan ole väitetty. Neurotyypillinen on meidän kulttuuriimme kuuluva määritelmä, eikä ainakaan minulle tulisi mieleenkään alkaa väittää, kuinka Mozart oli neurotyypillinen. Sen sijaan voin sanoa, että hänellä oli jonkin verran piirteitä, joita nykyään pidettäisiin ADHD-piirteinä.
Tolkien taas eli sen verran lähempänä nykyaikaa, että jonkinlainen diagnoosien kirjo oli jo käytettävissä, eikä yhtäkään niistä soviteltu hänelle hänen elinaikanaan. Oxfordin professorien joukossa hän ei ollut sen kummallisempi kuin muutkaan.No ei tasan tarkkaan Tolkienin aikana diagnosoitu mitään lievää aspergeria 😂.
Miksi pitäisi sitten jälkikäteen diagnosoida?
Ei kai ketään voikaan jälkikäteen varmaksi diagnosoida.
Sen sijaan arvella voi. On kai se ymmärrettävää, että autistit saattaa huomata sitä tuttuutta jonkun historian henkilön kirjoituksista?
Miksi meidän pitäisi olettaa kaikkien poikkeuksellisten henkilöiden olleen neurotyypillisiä?
No entä jos sekä neurotyypillinen että autisti löytävät tuttuutta jonkun historiallisen neron tekemisistä? Voidaanko sopia, että hän on molempia?
Vai pitäisikö ehkä sittenkin vain todeta, että suurien nerojen työt vetoavat laajoihin ihmisjoukkoihin ja herättävät yleistä ihailua ja kunnioitusta, mutta että näiden ihmisten persoona pakenee nykypäivän määrittely-yrityksiä.
Me ei voida tietää varmaksi. Se me voidaan tietää varmaksi, että monilla merkkihenkilöillä on ollut vähintään joitain selkeästi autistisia piirteitä - tämä ei vielä tee ketään autistiksi, tietenkään. Minä voin toki autistina samastua näihin tiettyihin piirteisiin, vaikka henkilö ei olisikaan autisti. Enhän mä nyt siihenkään voi samastua, että joku on nero ja tehnyt merkittäviä keksintöjä, koska em sitä itse ole. Totta kai jokainen neurotyypillinen voi myös samastua kaikkiin heille tuttuihin piirteisiin jossain tällaisessa henkilössä.
En tosin ole vielä törmännyt siihen, että joku neurotyypillinen ja mielenterveysongelmaton samastuisi vaikka Darwinin juttuihin (ei siis hänen työhönsä, vaan henkilökohtaisiin fiiliksiinsä).
Ymmärräthän kuitenkin sen, että kun näitä asioita ei ole ennen diagnosoitu, niin meille autismin kirjolla oleville ei olisi yhtään ketään samastuttavaa koko ihmiskunnan historiassa, jos siihen vaadittaisiin virallinen diagnoosi. Me kuitenkin tunnistetaan omia piirteitämme monissa historian henkilöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, eikö woke olekaan levinnyt vielä kaikkialle?
Autismi on supervoima, saatana!
No, kyllä se joillekin on. Tuntemani autisti on esimerkiksi lahjakas matemaattisen alan tutkija. Onhan näitä muitakin, Einstein, Mozart jne. Woken kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
Et kuule tiedä mitään Einsteinin ja Mozartin autismista! Ei noita kukaan ole diagnosoinut. Tuo on vain autistien itsensä voimaannuttamuskakkaa.
"Jos on huippulahjakas, täytyy olla autisti..."
Kukaan ei ole väittänyt, että täytyy olla autisti voidakseen olla huippulahjakas.
On kuitenkin niitä huippulahjakkuuksia, joiden kohdalla selvästi kaikkk autismin kirjon diagnostiset kriteerit täyttyy.
No miten diagnoosin kriteerit täyttyvät esimerkiksi Mozartilla? Olen lukenut hänen elämäkertansakin, enkä kyllä muista että hänellä olisi ollut vakavia vaikeuksia pärjätä ammatillisesti ja sosiaalisesti. Päinvastoin hän oli erittäin ekstrovertti ja energinen, ja taisi töistäänkin selvitä.
Mozartista en tiedä, ite oon miettinyt enemmänkin Newtonia ja Darwinia (ja Tolkienia).
Juuri luin Tolkienin elämäkerran. Ei mitään viitteitä autismista.
Lahjakkuus ja epäselvä puhe eivät ole diagnosointikriteereitä, vaan pitäisi olla ammatillisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Tolkienilla oli erittäin onnistunut elämä sekä ammatillisesti että sosiaalisesti.
Haloo, tyyppi kehitti kokonaisia fiktiivisiä kieliä.
Missään autismin diagnostisissa kriteereissä ei vaadita ammatillisia vaikeuksia, ja käsitys autistien sosiaalisista vaikeuksista on sekin hyvin vanhentunut.
Minä nyt olen harrastanut Tolkienia koko ikäni, niin mulle asia näyttäytyy varmaan vähän erilailla.
Erityisesti se, miten fiksoitunut hän oli sanoihin, äänteisiin, on niitä tekijöitä jotka kuulostaa tosi paljon autismin kirjolta. Jos oot lukenut hänen kuvauksensa siitä hetkestä, kun hän törmäsi siihen muinaiseem runoon jossa mainitaan Earendel, ja miten se vaikutti häneen.
Tai miten hän rakastuttuaan odotti vuosikausia kärsivällisesti ilman mitään yhteyttä Edithiin, koska huoltajansa kielsi, mutta hänen aikeensa ja tunteensa eivät tänä aikana muuttuneet.
Olihan hän hyvin poikkeuksellinen persoona kaikenkaikkiaan.
En mä siis väitä mitään varmaksi, mutta autistitutkani piippaa todella lujaa.
Anyway, Newton ja Darwin on paljon selvempiä tapauksia.
Totta kai tunnen nuo mainitsemasi kohtaukset. Hän oli hyvin poikkeuksellinen persoona, hieno luonne. Mutta se ei tee hänestä autistia. Myös neurotyypillisillä on kiinnostuksen kohteita pakkomielteeksi saakka. Myös he rakastuvat kiihkeästi.
Et voi riisua autismista siihen liittyviä vaikeuksia, koska kyseessä on diagnoosi, joka annetaan kuntoutustarpeeseen.Niin, minä katson tätä asiaa autistina. Diagnostiset kriteerit on kömpelö yritys tunnistaa autismin kirjoa niistä piirteistä, joita ulkopuolinen tarkkailija pystyy havaitsemaan. Se on se jäävuoren huippu. Se loppu jäävuori, se suurin osa, on autistin sisäistä kokemusmaailmaa. Sitä ulkopuoliset ei näe.
Tolkienin poikkeuksellisen rikas sisäinen maailma oli seurausta lapsuuden traumasta, äidin kuolemasta. Äiti opetti hänelle ensimmäiset vieraat kielet. Hyvin monella taiteilijalla on taustallaan tällainen luova trauma.
Mikään Tolkienin elämässä ei viittaa autismiin. Hänessä ei ollut mitään poikkeuksellista, paitsi tuo sisäinen maailma, joka vetoaa miljooniin ihmisiin riippumatta heidän hermostollisista erityispiirteistään.
Hänessä ei ollut mitään poikkeuksellista? Huh huh.
No, tuotakin mieltä voi olla. Minulla on hyvin erilainen näkemys.
Ei siinä, Tolkien ei ole sellainen henkilö, jota yleensä näkisit noilla listoilla mahdollisesti autismin kirjolla olevista historian henkilöistä.
Lopetatko useinkin lukemisen kesken virkettä?
Ei, vaan mielestäni on absurdi väite, ettei Tolkienissa ollut muuta poukkeuksellista, paitsi tuo sisäinen maailma. Minulle on tullut Tolkienin kirjeitä ym. lukiessani hyvin erilainen kuva.
Hän oli monessa suhteessa erittäin lahjakas, mutta kuitenkin viiteryhmässään normaali ja pidetty oppilas, opiskelija, ystävä ja opettaja. Kerrotko hieman, onko sinulla jotakin muuta perusteita hänen autismilleen kuin että hän loi mielikuvituskielen ja oli erossa rakkaastaan monta vuotta pysyen tälle uskollisena? Ne eivät sinänsä ole autistisia piirteitä.
Ethän sinä vaan yritä sanoa, ettei autisti voisi olla pidetty oppilas, opiskelija, ystävä ja opettaja? 😮
Kyllä tuossa hänen rakastumisessaan mielestäni oli sellaista hieman autistisen oloista pakkomielteisyyttä ja jumittumista. Eikä hän aina osannut ymmärtää vaimoaan kovin hyvin, vaikka syvästi rakastikin.
Mainitsin jo hänen fiksoitumisensa sanoihin. Ei sellainen ole ihan tyypillistä, että jotkut äänteet aiheuttavat jotain niin voimakasta ihmisessä. Hänhän jäi haltioituneena toistelemaan niitä mielessään, sellainen kuulostaa autisteille tyypilliseltä sisäiseltä echolalialta (en tiedä, mikä tää on suomeksi).
Ja kyllä tuollainen usean mielikuvituskielen ja koko sen maailman kehittäminen olis aika tyypillistä autistimeininkiä.
Ennenkaikkea tää fiilis on kuitenkin tullut mulle niistä tuhansista sivuista, mitä olen Tolkienin tekstiä lukenut - ei siis vain hänen fiktiotaan, vaan nimenomaan kaikkia kirjeitä ja pohdintoja. Sitä on vaikea eritellä sieltä. Yhäkin, autismi on ennenkaikkea sisäistä kokemusmaailmaa, ei ulkopuolelle näkyviä piirteitä - ja sitä Tolkienin sisäistä kokemusmaailmaa voi lähestyä kaikkien näiden hänen tekstiensä kautta.
En tietenkään väitä mitään varmaksi, enkä ole nähnyt muiden esittävän, että Tolkien olisi saattanut olla autisti. Tää on ihan mun henkilökohtaisen autistitutkan havainto.
Tolkienin autismi, jos sitä olisi ollut, olisi ollut sellaista, kuin naisten autismi usein on - sitä, joka nykyaikanakin jää helposti havaitsematta.
Ensinnäkin täytyy muistaa, että Tolkien ei ollut nykyajan ihminen. Hän oli englantilaisen säätyläistön tuote ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Se selittää jo monia asioita, kuten tuon että nuoruuden lupaus vaimolle kesti koko elämän, ja kuitenkaan kommunikaatio ei vaimon kanssa toiminut.
Ja äänteistä haltioituminen, sitä hän itse vertasi musiikista haltioitumiseen. Sanat olivat hänelle esteettisiä elämyksiä. Oman kielen kehittäminen on varmastikin melko syvä ja erityinen mielenkiinnon kohde, mutta sekään ei tee autistiksi.
Mulla on autistina juuri tuo, että sanat on esteettisiä elämyksiä, jotka aiheuttaa haltioitumista, juurikin musiikkiin verrattavissa.
Mutta edelleenkään se, että sinulla autistina on tuo piirre, ei tee Tolkienista autistia.
Kai minä jo tein selväksi, etten tietenkään väitä mitään sellaista varmaksi.
Ylipäätään kukaan ei ole autisti jonkin yksittäisen piirteen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö sukusolujen luovuttajille jotain testejä? Vai kysytäänkö vain paperilla, mitä luulet onko suvussasi perinnöllisiä sairauksia?
On mahdollista, että kaukana suvussa on sairaus, joka "hyppää" usean sukupolven yli. Voi olla sairaus, jota ei ole tullut muille sukulaisille, ja sitten jollakin se puhkeaa.
Harva sitä kumppaniaan testaa ennen lasten hankintaa, se on arpapeliä mitä sairauksia tai ominaisuuksia kumppanin suvussa kulkee.
No usein kai jotain tiedetään oman suvun perinnöllistä sairauksista.
Toki mitään takuita ei ole terveestä lapsesta millään lisääntymismenetelmällä.
Usein ei tiedetä peittyvästi periytyvät vaikean vamman tuottavat geenit voivat kulkea suvussa ikuisesti. Ellei sattumalta kummallakin vanhemmalla ole sama ja vielä juuri se geeni tulee lapselle ja lapsi on vaikeasti vammainen ja/sairas. Ei takuulla testata kaikkia munasolun luovuttajalta. Autismi itsessään ei periydy mutta taipumus siihen voi kulkea suvussa. Voi tulla myös muutenkin.
Suvussamme eräällä lapsella on pienen pieni muutos yhdessä kromosomissa. Selvisi vasta ulkomailla tehdystä tutkimuksesta. Sattumalta tapahtunut mutaatio. Meillä on asperger poika. Ei ole meillä vanhemmilla. Vuosien jälkeen selvisi että serkun lapsella on myös. Mistä sitten tulleet kun ei suvuissa aiemmin ole ollut. Todennäköisesti sattumaa nuo syndroomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.
Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Kannattaisi varmaan herätä todellisuuteen että elämää ja maailmaa on pharman ulkopuolellakin. Lisäännytty miljardeja vuosia ilman pharmaa niin koittakaa nyt selviytyä siitä ilman heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Älykkyydestä vain noin 50 prosenttia on periytyvää, ja se periytyy melko monimutkaisesti. Ihminen, joka on niin poikkeuksellisen älykäs, etteivät perinteiset älykkyystestit riitä hänen älykkyytensä mittaamiseen, voi olla melko varma, etteivät hänen lapsensa ole yhtä älykkäitä kuin hän itse. Jos hän ajattelee tuon estävän häntä ymmärtämästä lapsiaan, on parempi jättää lapset tekemättä ja käyttää älykkyytensä muuten ihmiskunnan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Älykkyydestä vain noin 50 prosenttia on periytyvää, ja se periytyy melko monimutkaisesti. Ihminen, joka on niin poikkeuksellisen älykäs, etteivät perinteiset älykkyystestit riitä hänen älykkyytensä mittaamiseen, voi olla melko varma, etteivät hänen lapsensa ole yhtä älykkäitä kuin hän itse. Jos hän ajattelee tuon estävän häntä ymmärtämästä lapsiaan, on parempi jättää lapset tekemättä ja käyttää älykkyytensä muuten ihmiskunnan hyväksi.
Kyllä siihen riittää perinteiset älykkyystestit, mutta Mensa testin asteikko loppuu melko aikaisin.
Minulla on suvussa poikkeuksellisen älykkäitä monessa polvessa, ja matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ilmenee monella poikkeuksellisena. Se on ihan selkeästi periytynyt. Itse asiassa sukuni viitekehyksessä minä olen ihan tavallinen muiden rinnalla.
En pidä lasten älykkyyden arvioimista kovin fiksuna, mutta omat lapseni ovat olleet ikäänsä nähden kehittyneempiä mitä minä olin siinä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Älykkyydestä vain noin 50 prosenttia on periytyvää, ja se periytyy melko monimutkaisesti. Ihminen, joka on niin poikkeuksellisen älykäs, etteivät perinteiset älykkyystestit riitä hänen älykkyytensä mittaamiseen, voi olla melko varma, etteivät hänen lapsensa ole yhtä älykkäitä kuin hän itse. Jos hän ajattelee tuon estävän häntä ymmärtämästä lapsiaan, on parempi jättää lapset tekemättä ja käyttää älykkyytensä muuten ihmiskunnan hyväksi.
Kyllä siihen riittää perinteiset älykkyystestit, mutta Mensa testin asteikko loppuu melko aikaisin.
Minulla on suvussa poikkeuksellisen älykkäitä monessa polvessa, ja matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ilmenee monella poikkeuksellisena. Se on ihan selkeästi periytynyt. Itse asiassa sukuni viitekehyksessä minä olen ihan tavallinen muiden rinnalla.
En pidä lasten älykkyyden arvioimista kovin fiksuna, mutta omat lapseni ovat olleet ikäänsä nähden kehittyneempiä mitä minä olin siinä iässä.
Minä en ole mitenkään poikkeuksellisen älykäs, ja vielä vähemmän voin sitä sanoa suvustani. Mutta hyvän suomalaisen entisajan peruskoulun käyneenä sanoisin, että kirjoitat todella kömpelösti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Älykkyydestä vain noin 50 prosenttia on periytyvää, ja se periytyy melko monimutkaisesti. Ihminen, joka on niin poikkeuksellisen älykäs, etteivät perinteiset älykkyystestit riitä hänen älykkyytensä mittaamiseen, voi olla melko varma, etteivät hänen lapsensa ole yhtä älykkäitä kuin hän itse. Jos hän ajattelee tuon estävän häntä ymmärtämästä lapsiaan, on parempi jättää lapset tekemättä ja käyttää älykkyytensä muuten ihmiskunnan hyväksi.
Kyllä siihen riittää perinteiset älykkyystestit, mutta Mensa testin asteikko loppuu melko aikaisin.
Minulla on suvussa poikkeuksellisen älykkäitä monessa polvessa, ja matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ilmenee monella poikkeuksellisena. Se on ihan selkeästi periytynyt. Itse asiassa sukuni viitekehyksessä minä olen ihan tavallinen muiden rinnalla.
En pidä lasten älykkyyden arvioimista kovin fiksuna, mutta omat lapseni ovat olleet ikäänsä nähden kehittyneempiä mitä minä olin siinä iässä.
Minä en ole mitenkään poikkeuksellisen älykäs, ja vielä vähemmän voin sitä sanoa suvustani. Mutta hyvän suomalaisen entisajan peruskoulun käyneenä sanoisin, että kirjoitat todella kömpelösti.
Loppuuko argumentit kesken, kun puutu kömpelön kirjoittamiseen?
Toisaalta kirjoitan töissäni paljonkin juttuja, ja siellä saan hyvää palautetta.
Mutta hienoa jos sinulle tulee kömpelöstä kirjoitustyylistä tuollainen ajatus, osoitit juuri toteen sen miksi koen joskus haasteellisena mikäli todella älykäs laitetaan seuraan, jossa muut on eri tasolla. Alkaa tuollainen ihmeellinen vertailu jostain epäolennaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Älykkyydestä vain noin 50 prosenttia on periytyvää, ja se periytyy melko monimutkaisesti. Ihminen, joka on niin poikkeuksellisen älykäs, etteivät perinteiset älykkyystestit riitä hänen älykkyytensä mittaamiseen, voi olla melko varma, etteivät hänen lapsensa ole yhtä älykkäitä kuin hän itse. Jos hän ajattelee tuon estävän häntä ymmärtämästä lapsiaan, on parempi jättää lapset tekemättä ja käyttää älykkyytensä muuten ihmiskunnan hyväksi.
Kyllä siihen riittää perinteiset älykkyystestit, mutta Mensa testin asteikko loppuu melko aikaisin.
Minulla on suvussa poikkeuksellisen älykkäitä monessa polvessa, ja matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ilmenee monella poikkeuksellisena. Se on ihan selkeästi periytynyt. Itse asiassa sukuni viitekehyksessä minä olen ihan tavallinen muiden rinnalla.
En pidä lasten älykkyyden arvioimista kovin fiksuna, mutta omat lapseni ovat olleet ikäänsä nähden kehittyneempiä mitä minä olin siinä iässä.
Minä en ole mitenkään poikkeuksellisen älykäs, ja vielä vähemmän voin sitä sanoa suvustani. Mutta hyvän suomalaisen entisajan peruskoulun käyneenä sanoisin, että kirjoitat todella kömpelösti.
Loppuuko argumentit kesken, kun puutu kömpelön kirjoittamiseen?
Toisaalta kirjoitan töissäni paljonkin juttuja, ja siellä saan hyvää palautetta.
Mutta hienoa jos sinulle tulee kömpelöstä kirjoitustyylistä tuollainen ajatus, osoitit juuri toteen sen miksi koen joskus haasteellisena mikäli todella älykäs laitetaan seuraan, jossa muut on eri tasolla. Alkaa tuollainen ihmeellinen vertailu jostain epäolennaisista.
Ehkä sinun töissäsi sitten ei olla niin kovin tarkkoja yhdyssanoista ja muista sen sellaisista, ja ilmeisesti siellä muutenkin on taitoa kohdata poikkeuksellisen älykäs yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aika kohtuuton vaatimus. Toisaalta, ei sukusolujen luovuttaminenkaan ole mikään ihmisoikeus.
Itse olen kirjolla, mutta sitä ei näe ulospäin ja olen menestynyt erittäin hyvin, oppinut pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja olen erittäin tyytyväinen elämääni. Kolmekymppisenä minulla on perhe ja hyvä ura.
Kaltaisiani autisteja on paljon sekä diagnoosilla että ilman. Kaikki lähisukulaiseni eivät edes tiedä diagnoosista.
Toisaalta, autismin piirteet voivat olla vaikeita lapsessa jos sinulla ei ole niitä yhtään. Sama asia korkean älykkyysosamäärän kanssa: oma älykkyysosamäärä on paljon korkeampi mitä Mensa voisi mitata, ja mietin joskus ennen autismidiagnoosia että minun geeneillä oleva lapsi voisi olla aika haaste tavallisille vanhemmille! Mutta onko se paljon suurempi haaste kuin tavallinen lapsi autistivanhemmille, mitä voisi tulla jos autisti ottaa vastaan lahjoitettuja sukusoluja?
Itse siis en ole lainkaan loukkaantunut siitä, että en saa luovuttaa sukusoluja.
Ihan ensimmäinen asia, mikä pitäisi ymmärtää ennen kuin edes harkitsee vanhemmuutta, on että lapsi ei ole sama asia kuin geeninsä.
Lapsi on todennäköisesti aivan erilainen persoona kuin sinä, ja häntä täytyy vain ymmärtää. Olipa hän älykäs tai vähemmän älykäs, autisti tai ei autisti. Mikään noista ominaisuuksista ei tee suhteestanne automaattisesti helpompaa tai vaikeampaa eikä lapsesta huonompaa tai parempaa. Vanhempi on vastuussa lapsensa ymmärtämisestä niin hyvin kuin mahdollista.
Sukusolujen luovuttaminen on sitten taas oma lukunsa, ja ymmärrän hyvin rajoituksen, sillä autismia on monenasteista, ja vaikeana se vaikeuttaa elämää.Älykkyys, temperamentti ja luonne ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia. Mikäli itselläsi ole ole kokemusta siitä, millaista on elää huippuälykkäänä keskimääräisten ihmisten kanssa, jätän tämän keskustelun mielelläni tähän.
En toki vastusta sitä että muut huippuälykkäät luovuttavat sukusolujaan, itse vaan jätin tekemättä.
Älykkyydestä vain noin 50 prosenttia on periytyvää, ja se periytyy melko monimutkaisesti. Ihminen, joka on niin poikkeuksellisen älykäs, etteivät perinteiset älykkyystestit riitä hänen älykkyytensä mittaamiseen, voi olla melko varma, etteivät hänen lapsensa ole yhtä älykkäitä kuin hän itse. Jos hän ajattelee tuon estävän häntä ymmärtämästä lapsiaan, on parempi jättää lapset tekemättä ja käyttää älykkyytensä muuten ihmiskunnan hyväksi.
Kyllä siihen riittää perinteiset älykkyystestit, mutta Mensa testin asteikko loppuu melko aikaisin.
Minulla on suvussa poikkeuksellisen älykkäitä monessa polvessa, ja matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus ilmenee monella poikkeuksellisena. Se on ihan selkeästi periytynyt. Itse asiassa sukuni viitekehyksessä minä olen ihan tavallinen muiden rinnalla.
En pidä lasten älykkyyden arvioimista kovin fiksuna, mutta omat lapseni ovat olleet ikäänsä nähden kehittyneempiä mitä minä olin siinä iässä.
Minä en ole mitenkään poikkeuksellisen älykäs, ja vielä vähemmän voin sitä sanoa suvustani. Mutta hyvän suomalaisen entisajan peruskoulun käyneenä sanoisin, että kirjoitat todella kömpelösti.
Loppuuko argumentit kesken, kun puutu kömpelön kirjoittamiseen?
Toisaalta kirjoitan töissäni paljonkin juttuja, ja siellä saan hyvää palautetta.
Mutta hienoa jos sinulle tulee kömpelöstä kirjoitustyylistä tuollainen ajatus, osoitit juuri toteen sen miksi koen joskus haasteellisena mikäli todella älykäs laitetaan seuraan, jossa muut on eri tasolla. Alkaa tuollainen ihmeellinen vertailu jostain epäolennaisista.
Ehkä sinun töissäsi sitten ei olla niin kovin tarkkoja yhdyssanoista ja muista sen sellaisista, ja ilmeisesti siellä muutenkin on taitoa kohdata poikkeuksellisen älykäs yksilö.
No, minun töissä kaikki muutkin ovat melko älykkäitä enkä ole siellä mitenkään poikkeusyksilö, ja toisiaan kirjoitan siellä työläppärillä enkä kännykällä, jossa autocorrect ja nakkisormet haittaavat kirjoittamista. Ja tosiaan kirjoitan töissäni myös englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmastikin Mozart ja Tolkien ovat parempia markkinointikasvoja asialle kuin Musk tai Halla-aho. Mutta silti toivoisi, että muistettaisiin, että jälkimmäiset ovat huomattavasti varmempia tapauksia.
Toki. Täällä on kuitenkin yritetty kiistää noiden historian merkkihenkilöiden autismi sillä perusteella, että he ovat pärjänneet ja menestyneet ihan hyvin ammatillisesti ja muuten.
Näistä nykyajan ihan diagnosoiduista julkisuuden autisteista moni on myös menestynyt ammatillisesti. Mainitsemasi Musk on maailman rikkain mies, Halla-aho eduskunnan vihapuhemies (hän tosin ei ole diagnosoitu, mutta onhan se ihan selvä asperger). Muita ihan hyvin pärjänneitä edellä mainitut Anthony Hopkins, Daryl Hannah, Virpi Hämeen-Anttila, Kersti Juva, Anna Kontula, Chris Packham...
Täällä on kiistetty historiallisten henkilöiden autismi sillä perusteella, että teidän diagnosointinsa ei ole mahdollista eikä arvailu ole eettisesti sopivaa.
Hmm, esimerkiksi Newtonin autismista epäilyjä on esittänyt Simon Baron-Cohen, joka on autismitutkija. Näköjään hän on pitänyt tällaista arvailua eettisesti sopivana. Enpä minäkään ymmärrä, miksi se ei olisi eettisesti sopivaa.
Minulle on kyllä mysteeri miten tuo adhd/autismi on välillä hehkutettu supervoima ja toisaalta taas jotkut valittavat miten vaikeaa on ja nostavat jopa korkeammat vammaistuet kuin kehitysvammaiset.
Meillä nyt paljo molemminpuolen mieheni ja minun suvuissa näitä 'sehän vaan on sellanen', ja 'tämähän vaan on tällänen'.
Kun sitten 90 luvulla syntyneet saivat nuorina aikusina diagnoosinsa niin asiaan perehtyneinä tajuttiin että löytyy extra kirjaimia ainakin neljästä polvesta. Ja myös autistisia piirteitäkin. Lukihäiriötä kahdessa polvessa vähintään.
Vahvasti perinnöllistä.
Mutta edelleenkään se, että sinulla autistina on tuo piirre, ei tee Tolkienista autistia.