Tajusin, että 10 vuoden aikana olen menettänyt todella monta kaveria/ystävää

Elämäni on muuttunut todella paljon n. ikävuosien 25–35 välillä ja ihan surettaa, miten monta kaveria/ystävää olen menettänyt. En olisi halunnut menettää. Ainoana poikkeuksena se, että jos toinen on kohdellut minua todella huonosti/luottamus on mennyt. 

Mietin, onko nämä monet päättyneet kaveruudet ja ystävyydet jotenkin poikkeuksellista vai onko muilla vastaavia kokemuksia?

-Yhden kanssa tutustuttiin tuolloin työuran alkuvuosina. Välit menivät, kun hän sai vammaisen lapsen ja alkoi suhtautua vihamielisesti kaikkiin, joilla oli asiat elämässä hyvin. Hän lopetti yhteydenpidon.

-Yhden kanssa lopetin yhteydenpidon, kun kuulin hänen kertovan henkilökohtaiset asiani aviopuolisolleen. Ja nämä asiani olivat todella arkaluontoisia kuulumisia.

-Yhden kanssa välit viilenivät molemminpuolisesti, kun elämäntilanne muuttui bilettävistä opiskelijoista ihan muuksi. Ei ollut mitään yhteistä enää.

-Yksi katkaisi välit, kun kuuli minun olevan raskaana. Sanoi, ettei velana halua yhtään lasta elämäänsä.

-Yksi katkaisi välit, kun kuuli minun olevan raskaana. Kärsi lapsettomuudesta ja sanoi, ettei kestä, että saan lapsen.

-Yhden kanssa katkaisin välit, kun huomasin hänen vain halunneen hyötyä minusta, ystävyys oli yksipuolista ja ystävä jätti minut vaikeassa elämäntilanteessa yksin.

-Yksi ei hyväksynyt, kun koin avioeron. Hän piti sitä syntinä ja katkaisi välit.

-Yksi katkaisi välit, kun sairastuin vakavasti (luokkaa syöpä). Esitti osanotot diagnoosista ja katosi sen jälkeen kuin pieru Saharaan.

Näin neljääkymppiä lähestyvänä mietin, että onko aikuisena naisena ystävyys todella näin vaikeaa?