ooO Lokakuiset lokakuussa! Ooo

huomasin, että olin unohtanut..



onnittelut Nann1lle vauvasta! =)



naksu kyseli isänpäivälahjaa..

meidän huushollissa on jo melko perinteistä, että isä saa neuletakin/collegetakin/paidan tms käyttövaatetta, kun töissä pitää olla siistit perus-arki-vaatteet..

lisäksi täytekakkua, ja pekoniaamiainen, tai muu sellainen "enemmän vaivaa nähnyt" aamiainen kuten raakapakastettuja riisipiirakoita runsain lisukkein uunituoreena. pöytään katettuna, sänkyyn en pekoneita raahaa =)



sitterit on meillä sellaiset melkoisen makuulle menevä. selkänojan saa säädettyä sitten aikanaan ihan istuvaankin asentoon, ja moneen muuhun vinoon siltä väliltä.. olisko tuo toinen emma-sitteri, pää on takapuolta ehkäpä 10cm korkeammalla.. toisen merkistä ei muistikuvaa kun on isompien perintökalu ja käytettynä saatu jo silloin..

jos teidän sitteriä ei saa riittävän makuulleen, niin laita joku käsipyyhe sopivasti taiteltuna sinne syvimpään takapuolen monttuun, niin tulee vähän loivempi..



vai maistuu jekovit. hmm.. pitäisköhän munkin kokeilla sitä näille kuitenkin, vaikka isommille ei auttanutkaan.. ei tuo kallista ole, vaikka kokeilisikin..



älä hermoile siitä imetyksestä.. helpommin sanottu kuin tehty, sekä imetys että hermoilemattomuus.. mulle oli suorastaan katastrofi esikoisen kanssa, kun imetys ei lähtenytkään kunnolla alkuun ja loppui sitten meko pian. olin ihan hirveän pettynyt.

sama kakkosella..

ja nyt päätin, että en vedä yhtään itkuhepulia imetyksestä, enkä ole ottanutkaan. ja nyt se maito nousi.. ja olis varmaan jatkkanut herumista jos mulla olis ollut aikaa imettää.. maitohan loppui siihen, kun lakkasin pumppaamasta kun pojat kotiutui. jotenkin siihen imetykseen ei sitten ikinä ollut sopivaa aikaa ja siihen meni ihan hirmu kauan.. ja vauvat olivat jo niin tottuneet pulloon, että se oli jotenkin hankalaa niillekin.



mutta vinkkejä siihen imetykseen..

kokeile "pesimistä", eli sinä olet pikkuhousuisillasi ja vauva vaippasillaan koko päivä petissä peiton alla ihokkain.

tai, järjestät itsesi sohvalle ison tyynyläjän kanssa, ja imetät sitä vauvaa ihan yhtenään, ja yrität pitää hartiat rentoina.

ja muista juoda 2-3 litraa päivässä..

voi toki kokeilla että herutko pumpulle. jos vauvaa ei huvita imeä tissiä koko ajan, niin kokeile pumpata syöttöjen välillä..lisätä tilausta siis..



toivottavasti saat sen sujumaan, tai sitten, toivottavasti olet ottamatta siitä sujumattomuudesta ihan kauheita paineita.

nauti nyt siitä ihanasta vauvasta ilman huolia.

pääasia, että se pirpana ruokitaan asianmukaisesti, vaikka sitten pullosta.. =)



nyt on mentävä taas..



-e-

Tosiaan, onnittelut Nann1:lle! Ja onpa ollut ihanaa lukea kaikkien vauvakuulumisia. Kyllä teillä monikoilla on varmasti ihanerilaiset hulinat käynnissä kuin meillä yhden vauvan perheillä :) Miten muuten isommat sisarukset ovat ottaneet uudet tulokkaat vastaan? Aivan loistavaa että kaikkien pesueet tuntuvat voivan hyvin :)



Meidän pieni ukkeli on varsinainen syöppö. Tai pitäisikö sanoa nassuttaja. Nykyään hän köllöttelisi vain tissillä ja vaatiikin päästä rinnalle melkein tunnin välein tai useamminkin. Alkuyöstä hänellä on yksi pidempi unijakso, mutta muuten yökin on yhtä tissiä... Alkaa jo hieman väsyttää... Neuvolan täti sanoi että Viljami on tyypillinen rintavauva ja nautiskelija, ja että tätä menoa on tiedossa ainakin 2-3 kuukautta.



Tarkoitus ei ole aiheuttaa pahaa mieltä Naksulle (tai muillekaan) valittamalla imetyksestä (saisin olla tyytyväinen kun maitoa tulee niin että liivinsuojukset on heti märkinä kun vauva inahtaa, ja niinhän olekin), mutta onhan tää nyt vähän tätä kun ei oikein mitään voi tehdä. Vauva syö rintaa tunnin välein tai useamman kerran tunnissa tai useamman tunnin putkeen. Joten imettäminen on täälläkin päivän sana.



Perheen toinen syöppö olen minä :) Mitäs sitä muutakaan tekisi kuin napostelisi ja katsoisi telkkua kun toinen asuu rinnalla. Raskauskilot jäivät tehokkaasti sairaalaan, mutta tunnen jo miten uusia kiloja kerääntyy.



Kakkiainen puolestaan on jälleen Viljami. Poika kakkaa joka vaippaan (pieniä kakkoja tai märkiä pieruja) ja useamman kerran kakka on tullut myös hoitopöydälle. Jatkuvasti saa siis olla haisuvaippoja vaihtamassa.



Väsyttää, väsyttää, mutta sehän kuuluu asiaan. Olisi kyllä mukavaa jos mies olisi vähän enemmän kotona. Vaikkei hän voikaan imettää, niin olisi kiva jos olisi muutakin seuraa kuin töllö. Poika kun ei paljoa vielä jaksa seurustella. Nytkin ollaan oltu koko päivä kaksistaan ja ollaan edelleen. Voisihan mies tietty osallistua muuhun vauvan hoitoon vaikkei ruokkiminen onnistukaan. Sekä vähän lohduttaa äitiä riittämättömyyden tunteissaan :)



Mutta on vauveli silti niin ihana :) Suloinen, täydellinen, pieni ihme. Meidän oma. Kyllä me ollaan onnekkaita!



t. Liljis + Viljami 2 vko

Pika pika kuulumisia ennenkuin jompikumpi herää...



Isänpäivälahjasta...esikoisen synnyttyä isä sai ensimmäisenä isänpäivänään miesten kalevala-aiheisen avaimenperän, johon kaiverrutin tekstin" Ainä sydämessäsi, Luukas"



ja nyt varmaan piirustuksen ja tarjoilut sänkyyn ja jotain kivaa tarpeelista jos löytää.



Kivaa, että muutkin syö kuin hevoset, etenkin iltaa kohti nälkä kasvaa ja kaikki uppoaa mitä vaan suuhunsa laittaa....niin ne läskit alkaa taas hiipien palata.



NO NIIN KUTSU KÄY...tää jäi nyt ihan kesken..palailen



Kakilu

Minä täällä taas :) Ihana tuo Kakilun esikoisesta antama isänpäivälahja! Pitäisiköhän idea varastaa ;)



Kaivoin kaapista lempifarkkuni. Siis lempifarkkuni ENNEN raskautta. Ja voi masennus, eihän ne mahdu sinne päinkään :) Pisti miettimään että olinko tosiaan ennen näin hoikka? Ja miten saatoin pitää itseäni silloin pullukkana??



No, kaikki toivo ei vielä ole menetetty. Synnytyksestä on kuitenkin vain kaksi viikkoa, joten kaipa tästä vielä hoikistutaan ettei tarvi koko vaatekaappia laittaa uusiksi. Huvitti vain oma ihmetykseni siitä miten tehokkaasti sitä oli unohtanut millainen oma vartalo oli ennen raskautta :)



t. Liljis

Ihanaa, viikonloppu ja saan miehestä apua yöllisissä touhuissa... Tyyliin: mä imetän ja painun pehkuihin, mies saa hoitaa loput! ;) Eli käytännössä pullon antamisen ja röyhtäyttämisen.



Kiitti Kakilu vinkistä! Jotain pientä aattelin miehelle ostaa ja just eilen oli puhetta, että ei tehdä niistä päivistä mitään suurta lahjapainetta, ostetaan jotain pientä. Ja sitten kun poika on sen verran iso, niin saa itse askarrella aina vanhemmilleen jotain ja väsätä vaikka kortin. :) Me ollaan yleensä aikamoisia lahjoilla hemmottelijoita, jouluisinkin ostetaan toisillemme isot määrät lahjoja - ja sitten muu perhe kauhistelee miten ollaan taas törsätty! ;) Nyt taitaa törsäämiset kohdistua tuohon palleroon...



Liljis: No jos sulle ei mahdu lempifarkut niin täällä ei mahdu edes verkkarit! :( En tajua miten niitä kiloja onkaan niin valtavasti jäänyt, vielä ois ainakin 7 kiloa poltettavaa. Eikä tuosta imetyksestäkään ole apua, kun ei kerta suju...



Niin, nyt täällä on sitten oleskeltu ihokontaktissa pojan kanssa parina aamuna. Ihanaa on ollut maata sängyssä poitsun kanssa, napa napaa vasten. Tosin pojalla tulee tuossa loikoillessa tosi kuuma, taipeet on ihan hikiset. Joten en sitten ihan määräänsä pidempään ole siinä köllötellyt... Saa nähdä onko tuosta sitten apua. Musta tuntuu, että maitoa jo tulisi enempikin, mutta tuo meidän laiskimus yleensä simahtaa tissille pikapikaa ja sen jälkeen vaan lussuttaa tissiä. Höh! :(



Hei piti sellaista kysyä, että mitä teille sektiolla synnyttäneille on sanottu saunomisesta? Milloin saa saunoa? Mä kun olin ymmärtänyt, että pitäis odotella jälkitarkastukseen asti, mutta nlalääkäri sanoi, että voi mennä vaikka heti. Uskoako tuota? Kertokaas miten teitä muita on ohjeistettu!



Nyt syömään - täällä on yksi, joka syö aivan liian vähän, ehkä senkin takia maitoa ei hirmusti tule.



Naksu

Maanantaina oli neuvolakäynti. Pojan mitat olivat hienot 4875g ja 56cm, eli kovaa vauhtia Viljami kasvaa! Oikea pikkujättiläinen :) Muuten kaikki oli ihan kohdallaan, ainoastaan sammas vaivaa eikä ole talttunut puolukalla. Nyt neuvolantäti suositteli sitruunaa. Sitä siis kokeilemaan.



Naksu: Teidän viikonlopputyönjako kuulosti upealta luksukselta! Meillä nuo yöpuuhat ovat kokonaan minun hommiani. No, eihän se mies tietty ruokkimiseen varsinaisesti pysty osallistumaan, mutta voisihan hän röyhtäyttää tai vaihtaa kakkavaippaa. Ja välillä tunnen oloni niin väsyneeksi, että tekisi mieli herättää mies vain seuraksi ja tueksi. Mutta ukkopa oli viikonlopunkin töissä, joten en sitten viitsinyt häntä herätellä. Ymmärrän kyllä että mies yksityisyrittäjänä joutuu tekemään paljon töitä ja pitkiä päiviä, mutta kyllä välillä tuntuu että hän voisi (hänen pitäisi) olla enemmän minun ja vauvan kanssa. Ja sitten miehellä on vielä tuo samainen musiikkiharrastus kuin minulla, joten hän luuraa töiden ohella treeneissä ja keikoilla. Mutta kohta varmaan jo uskallan lähteä vauvan kanssa liikkeelle, kaupoille ja kyläilemään, niin sitten päivätkin sujuu taas erilailla!



Mites teillä muilla, onko vauvoille kehittynyt jo jonkinlainen päivärytmi? Meillä ei oikein tunnu mitään varsinaista rytmiä vielä löytyvän, mikä onkin yksi syy siihen etten ole oikein missään viitsinyt käydä. Kurjaa jos poika alkaa vaatia kovaan ääneen tissiä keskellä supermarkettia :) Mutta eihän hän olekaan vasta kuin 3 viikkoa vanha, joten tärkeintä hänelle lienee vanhemman läheisyys ja turvallinen olo. Joten eipä tässä kannata mihinkään hötkyillä. Täällä peltojen keskellä vaan on välillä niiiiiiin yksinäistä.



Entäs onkos teidän vauvat nukkuneet päikkäreitä ulkona? Viljami oli viikko sitten semmoisia puolen tunnin pätkiä ulkoilemassa ja nyt tällä viikolla hän on oikein nukkunut ulkona. Tänäänkin hän nukkuin kaksi tuntia ulkona! Oli mahtavaa tutkia tiluksia ulkosalla kun muuten on tullut möllötettyä niin paljon neljän seinän sisällä.



Nimenantojuhlaakin ollaan jo suunniteltu (me ei siis pidetä ristiäisiä). Päätettiin pitää juhlat joulukuun puolella kotonamme. Ajattelin leipoa tarjottavia pikkuhiljaa pakkaseen odottamaan ettei hommat sitten kaadu niskaan joulukuussa. Kahvipöydän kuningattareksi aion loihtia sulkaa-konjakki-juustokakun :)



t. Liljis + Viljami huomenna 3 vko

Ihanaa, viikonloppu taas edessä!



Liljiksen poikahan kasvaa vielä hurjemmin kuin meidän (vai oliko syntyessään jo isompi, en muista..?)!!! Melkoisia jötkäleitä nämä meidän "pienokaiset" jo! ;) Meidän viikonlopun työnjako ei ihan toiminut niin kuin oltiin suunniteltu, en nimittäin saanut miestä millään hereille! :) Olkkarin sohvalta huutelin miestä, mutta toinen veteli vaan sikeitä. Joten melkolailla itsekseni sitten kuitenkin valvoin - toivottavasti tänä viikonloppuna toisin. Mutta perusperiaatteena siis ois, että yhdessä vedetään viikonloput - ja siitä oon kyllä tosi kiitollinen miehelleni! Ihan kuten sanoit, kyllä sitä kaipaa ja tarvitsee miehen tukea, itse ainakin oon tosi väsynyt jatkuvasti. Toivottavasti sunkin mies ehtii jatkossa sitten paremmin olemaan teidän kanssa! Rytmistä kyselit... Meidän poitsua heräteltiin 3 tunnin välein sairaalassa syömään ja se on jäänyt vähän niin kuin päälle... Tietysti heittelehtimistä siinä on, nyt varsinkin enemmän kuin aiemmin, mutta tuo 3 tunnin syömisvälit on suunnilleen. Ja minä kun tuijotan kelloa (tiedän, väärin!!) ja sitten helposti tyrkytän jo tissiä jos ei itse sitä pyydä. Yöllä on ollut pisimmillään 5 tunnin väli syömisissä, se oli kyllä juhlaa - varsinkin kun meidän herran ruokailut kestävät noin tunnin per kerta.

Meidän poika ei ole vielä nukkunut päikkäreitä ulkosalla muuta kuin kävelyllä käydessä. Terassille en siis oo vielä jättänyt... Mulle kun on vähän epäselvää, miten noita nyyttejä saa vielä ulkona nukuttaa, kuinka kauan jne. Ja nyt kun on pakkaset niin aristelen vielä enemmän. Kävelylenkkejä rakastan tehdä, tosin nyt meidän vaunuista on jo yksi rengas ihan soikea, se pitää käydä vaihtamassa tai korjaamassa ennen kuin voidaan taas mennä ulkoilemaan... :(



Täällä on iltaitkut senkun lisääntyneet. :( Just soittelin vyöhikseen, ajattelin josko siitä olisi apua. Toinen kun huutaa naama punaisena ja vartalo jäykkänä, joten oletan että vatsa hänellä vaivaa. Ja neuvolasta kun sain tiukkaa noottia siitä, että en ota vauvaa heti syliin kun hän itkee niin nyt olen heti sitten ryntäillyt sängylle ja napannut pojan sylkkyyni kun inahtaakin. Miten te muut, otatteko oikeesti joka kerta - yöllä ja päivällä - vauvan syliin kun hän inahtaa??? Mä olin jotenkin ajatellut, että silittely, suukottelu, laulaminen ym. on ihan yhtä hyvä ja läheinen tapa rauhoitella jos se kerta toimii... Mutta siis, olen kuulemma hyvin radikaali jos noin toimin, neuvolan sijainen nimitti tyyliäni unikouluksi (??????). Ei kai se sitä ole, en ainakaan ole niin ajatellut. Mutta siis, nyt olemme miehen kanssa kantaneet poikaa sylissä ja siitä lähtien on itkut myös lisääntyneet eikä enää rauhoitu niin helpolla kuin ennen.



Ja sitten asiaan, joka vaivaa mua päivittäin: MISSÄ ON JESSIS??????? Huoli alkaa olemaan jo tosi kova, miten siellä voidaan?! Onhan kaikki kunnossa? Kirjoita edes yksi lause jos et muuta ehdi, tiedetään että kaikki on kunnossa. Sielläkin kun sektiosta on kai jo se liki kuukausi aikaa...



Naksu ja Poika

Ihanaa viikonloppu...



Aamu Isänpäivä seremoniat on ohi ja tavllinen pyykinpesu, ruuanlaitto, vaipanviahto, tissittely, pullottelu ja isomman kanssa leikkiminen- rumba pyörii taas täysillä.

Meillä mies herää mun kanssa kyllä yölläkin joka syötölle ja lämmittää lisämaidot sillä aikaa kun vauvat on tissillä ja syöttää joskus toisen tai vaihtelee vaippoja...en selviäisi kyllä yksin tai sitten mun ei juuri tarvitsisi nukkua. Täällä on joku tankkausvaihe meneillään, kun molemmat syö noin 3 tunnin välein kun välillä oltiin jo hyvässä neljän tunnin rytmissä.



Mulla on selkä sika kipee.... ei ihme kai kun ensin kulkee monta kuukautta takakenossa ja makaa sängyssä ja sitten varoo sektiohaavaa ja kantaa kahta kaukaloa ja nostelee vauvoja monta kertaa päivässä sitteriin ja pois ja matkasänkyyn ja pitää sylissä jne....



Nyt kun tätä arkea on tässä eletty reilu kuukausi niin on kyllä pakko sanoa, että joku on ottanut vuorokaudesta ainakin neljä-viis tuntia pois...siis kokoajan saa touhuta ja silti on pyykkiä joko pesemättä, levittämättä tai pois ottamatta tai pitäisi tehdä ruokaa...syömisestä puhumattakaan...kilot on muuten jo komeesti miinuksella, jes...tää elämä on nykyään tosi hektistä enkä ihmettele ettei nallukasta tai enniksestäkään ole paljon kuulunut, kun yksinkertaisesti ei ehdi. Hyvä kun joskus ehtii kavereille soitteleen tai viestitteleen ja joskus kun on rauhallinen hetki sitä haluaa vain istua rauhassa ajattelemattakaan mitään.



Mutta siltikin tämä on niin ihanaa kun saa seurata kahden pienen ja yhden vähän isomman ihmisen touhuja ja ne hymyt...Taneli ja Tyyne hymyilee jo!! ja isomman halaukset ja äidin rakas kommentit saa sydämen sulamaan ja taas

jaksaa vaikka mitä.



Noista itkuista...aika outo toi neuvolatädin kommentti...yleensä äiti kyllä itse tunnistaa mikä itku on kyseessä...nälkä, seurustelu, yleinen tyytymättömyys vai kipu jne. enkä itse ainakaan joka inahdukseen reagoi sekunnissa vaan odotan mitä vauvalla on kerrottavana vai oliko se vaan ilmoitus äidille, että täällä ollaan. Luota vaan omiin vaistoihisi ja kokemukseesi miten vauva reagoi eri tilanteissa ja toimi sen mukaan sillä jokainen vauva on ihan omanlaisensa ja se mikä pätee toiseen niin ei päde toiseen.



Nyt isänpäivä lounasta tekemään!!



Moikka t.Kakilu