ooO Lokakuiset lokakuussa! Ooo

onnittelut kakilu ja naksu! =)



ihanaa kun alkaa vauvautua tää pino!



onkos tää joku sektiopino, kun on vaan sektiovauvoja?? =)

oikeesti, onko kellään ollut/tulossa alatiemeininkiä?



täällä kaikki mallillaan,

isommat pojat paapoo pienempiä, ja ovat hurjan ihastuneita vauvoihin.

meinasi isoimmalle tulla itku, kun oli puhe että käytetään vauvoja sairaalassa (Oivalla oli pään ultran kontrolli), niin reipas isoveli säikähti että me viedään nuo meidän vauvat takaisin sinne sairaalaan. pysyvästi.

no, onneksi ei ollut mistään niin dramaattisesta kyse, ja isoimmainenkin rauhottui, kun selitimme vain käyvämme siellä..



vauvoilla on ollut jonkin verran vatsavaivoja. olen niitä yrittänyt taltuttaa disflatylillä ja rela-tipoilla.

mielettömiä ilmavaivoja.. =(



huomenna olis neuvolassa lastenlääkärikäynti. saas nähdä miten on poitsut kasvaneet.



yöt on aika rikkonaisia. vauvat öhkää mahojansa, ja tietty ruokahuolto pelaa, että kolmen tunnin välein alotetaan pullojen lämmitys..

nuorempi isoveli nousee pari kertaa yössä itkeskelemään ja etsiskelemään tutia..

väsyttää..

mutta se kuuluu kuvioon.



ensviikolla olis mulla synnytyksen jälkitarkastus. meinasin, että saavat laittaa hormonikierukan.

ei sillä, että mä jotain ehkäisyä tarvitsisin, kun ei ne munasolut kypsy eikä irtoa, mutta se olis kätevä sen puolesta, kun jää menkat pois.

tai, että pikkuhousun suojalla suunnilleen pärjää jos sattuu sellaista tulemaan..

normaalisti kun ei tästä mun kierrosta todellakaan voi sanoa..

edellisen synnytyksen jälkeen ekat menkat alkoivat noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun jälkivuoto loppui, ja sitten ne menkat kastivät sen kolme kuukautta yhtä putkeen. ja vuoto melkein koko ajan sitä luokkaa että kotoa ei voinut lähteä minnekään ilman tietoa kaikista mahdollisuuksista päästä vessaan.. eli yösidettä vaihdettiin yöt ja päivät kahden tunnin välein tai tiuhemmin..

ei meinanneet lääkäritkään tietää että millä sen saa taltutettua.. loppui kuitenkin.



voi jee, intolla puree mahaa, ja kitisee tuolla. täytyy mennä, palataan asiaan..



-ennis- ja Into ja Oiva

Ja onnea tietysti koko perheelle!



Olen käynyt täällä vähän vaklailemassa sun ja Jessiksen menoa ja odotellut ihania vauvauutisia. Ja nythän niitä sitten oli. Ihanaa!



Nauttikaa tuosta pienestä ihanuudesta ja vanhemmuuden ensimetreistä. Aika kuluu niin valtavan nopeasti, joten kannattaa ottaa oikein paljon valokuvia muistoksi näistä ensimmäisistä viikoista. Pian sitä muistellaan kaihoisasti, kuinka pieni vauva olikaan kotiin tullessaan.



Voi Naksu hyvin ja parantele itseäsi! Rutistus myös ihanaiselle pojallenne!



Onnenhalauksin,

dese ja Johannes (kohta jo 5kk)

Vähän jo ounastelinkin että siellä on jotain täpahtunut kun niin hiljaista on ollut :) Isot onnittelut koko perheelle ja voimia sektiosta toipumiseen!!



Kakilullekin onnittelut vauvojen kotiin pääsystä! Ihanaa kun vauva-arki alkaa käynnistyä kotikuvioissa :)



Ja niinhän siinä kävi että jäin kuin jäinkin pinomme viimeiseksi (Jessiksen sektiohan oli, tai ainakin piti olla, maanantaina). Eli täällä sitä edelleen ollaan vaan yhtenä kappaleena.. Meillä tosiaan on tavoitteena alatiesynnytys, ja jollei mitään kummallista tapahdu, alateitse vauva tulee syntymäänkin. Itselläni olo on jo tosi hankala ja kipeä (ainakin selästä ja lantion luista), eikä nukkumisestakaan enää tahdo tulla mitään. Harjoitususpituksia tulee tiuhaan pitkin päivää, mutta vauva vaan antaa odottaa itseään. Toivottavasti vauveli ei kasva mitenkään jättimäiseksi kun viihtyy masussa näin pitkään.



Odottavan aika on tosiaankin pitkä.

t. Liljis, 39+3

Minäkin olen käynyt täällä viime aikoina liki päivittäin kurkkimassa miten sinun ja Jessiksen nyytin odotus etenee -onnea mielettömästi pienen pojan tuoreille vanhemmille! Ja nauttikaa tästä ajasta täysin rinnoin (ehkäpä kirjaimellisesti ;)



t.helli ja tyttö (myös melkein 5 kk jo mittarissa) -huih, mihin se aika onkaan hujahtanut...

Ihanaa Naksu, siellä se pikkuinen poitsu on teillä jo kotosalla!! Onnea onnea kovasti koko perheelle. Kuulostat itsekin tosi pirteeltä (jota minä en tosiaankaan ollut).



Jessis on siis ilmeisesti saanut myös nyyttinsä ? Onnea siis sinnekin =)



t. pinokuokkija Afternoon ja mcbaby kohta 5 kk

Voi, pitkä odotus on siis päättynyt! Onnea onnea onnea tuoreelle äidille ja pienelle pojanpallerolle ja tietysti myös isille!!!! Oon niin onnellinen teidän puolesta, että saitte vihdoin pienokaisenne turvallisesti kotiin! Nauttikaa joka hetkestä vauvan kanssa, sen koko teidän pieni perhe on todella ansainnut.



Meidän pojille ei tosiaan tullut kuin pari kuukautta ikäeroa, eli käytännössä ovat ihan samanikäisiä veijareita. :)



Onnea vielä kerran, nyt täytyy lähteä taltuttamaan tota yhtä kukkujaa, jonka unirytmiä me yritetään pikkuhiljaa kääntää oikeaan suuntaan.



Haleja!!!



-Q- ja pojat 2v2,5kk ja 2,5kk

Samoin tietysti koko perheelle! Ihania uutisia :) Aika paljon yhtäläisyyksiä huomasin näissä meidän vauveleissa. Meilläkin tosiaan oltiin perätilassa, synnytys alkoi etuajassa lapsivesien menolla ja kiireelliseen sektioon päädyttiin, pituutta oli vauvoilla saman verran ja painossakin vain 10 g heitto :) Samoin mekin jouduttiin olemaan osastolla aivan liian pitkään kohonneiden bilirubiiniarvojen ja siitä seuranneiden sinivalohoitojen (tuskaa!) takia. Mutta pääasia että kaikki on nyt mallillaan ja teilläkin ihana pallero hoivattavana. Syntyikö hän muuten 5. vai 4.10? Meidän tyttö nimittäin syntyi 4.10. :)



Vielä kerran kaikkea hyvää teille ja eihän sitä tiedä jos joskus vielä yhdessä jänniteltäis pikkukakkosten merkeissä :)



EE ja tytteli 1 v ja vähän päälle

Naksulle suuret vauvaonnittelut!!!

Eikö olekin ihmeellistä miten maailmakin tuntuu pysähtyvän kun saa syliin oman rakkaan maailman ihanimman lapsensa! Tsemppiä vaan vauva-arkeen ja nautinnollisia ja ihmeellisiä hetkiä pienen poikasi kanssa.



Kop, kop...meillä mennään vielä hienosti 4 tunnin syömisrytmissä...ensin molemmat tissillä ja sitten tankataan vielä pullosta, että saadan masut täys.Tota unta tuntuu noilla kavereilla vielä riittävän tosi paljon, molemmilla on kyllä jo aamupäivisin ja iltaisin pidempi non 2 tunnin seurusteluaika, jolloin jo kovasti ihmetellään ympäristön ääniä ja valoja ja välillä hätkähdetään isoveljen kiljuntaa.



Tää on ihanaa...pitäisikö sanoa varoksi "vielä ihanaa"...olin varautunut paljon kaoottisempaan tilanteeesen, jotenkin tällä hetkellä kaikki tuntuu sujuvan ihan mukavasti, tosin tekemisen puutetta ei ole minuutiksikaan, television voisi myydä pois... pesukoneita voisi olla kaksi ja keittiössä voisi asua joku vakituinen kodinhengetär ja hartia hieronta voisi kuulua joka päiväiseen ohjelmaan, kiitos!!



Ja Liljikselle vieläkin paljon, paljon tsemppiä viimeisille metreille.



Euforisen onnellinen Kakilu.....

Meidänkin vauva sitten lopulta päätti syntyä :) Keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo.4.15 lapsivedet lorahti makkarin lattialle lähtiessäni vessareissulle, joten pakkasimme kamat ja itsemme autoon, ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Matkalla alkoivat supistukset, jotka alkoivatkin heti tulla tiuhaan tahtiin (3-4 minuutin välein). Aluksi supparit olivat ihan siedettäviä, sitten kipeitä ja sairaalassa (jossa olimme perillä joskus klo.5.20) jo tosi kipeitä.



Meidät laitettiin käyrille ja pian meidät siirrettiin synnytyssaliin. Siinä sitten kärvisteltiin ja katseltiin aamu-uutisia telkusta. Odotin kokoajan että kivut tulevat niin pahaksi että taju meinaa lähteä, ja ajattelin pyytäväni silloin kivunlievitystä. Mutta kipu ei koskaan niin pahaksi tullutkaan vaan seuraavaksi alkoikin jo ponnistuttamaan.



Mies kutsui paikalle kätilön, joka tarkasti silloin ensimmäistä kertaa kohdunsuun tilanteen. "Tää on kokonaan auki, saa ponnistaa", sanoi kätilö, enkä meinannut uskoa korviani. "Nyt jo? Entä ne kivunlievitykset??" pyöri päässäni, mutta tein työtä käskettyä ja ponnistin. Ponnitusvaihe kesti 30min, ja tuloksena maailmaan putkahti terhakas ja suloinen poikavauva klo.8! Mitat olivat 4140g ja 54cm, eli hyvän kokoinen vauva niin kuin neuvolalääkärikin sanoi :)



Synnytyksen kesto vedenmenosta pojan syntymään kesti siis 3h 45min, eli aikas helpolla päästiin. Repeämäkään ei ollut paha, sain vain pari tikkiä. Synnytyksestä jäi oikein hyvä mieli ja poika on tietty maailman ihanin!



Pääsimme eilen sunnuntaina kotiin ja kotiutuminen on sujunut hienosti. Nyt vaan harjoitellaan vauva-arkea :) Poika asuu välillä rinnalla, mutta toisaalta välillä hän ottaa 3-4 tunnin nokkaunet. Ihmeelinen otus, ja niin rakas.



Kakilu: Ihanaa kuulla että teidän arki sujuu rauhaisasti ja luontevasti. Hyvä että äidin mieli on onnellinen, silloin varmasti jaksaa paljon paremmin :)



t. onnellinen Liljis

Ihanaa, kun noin moni vanha tuttu on käynyt meitä muistamassa!!! Kiitos, tuli tosi hyvä mieli! Kille, Dese, Helli, Aftis ja Q - ihanaiset naiset! Ja kiitokset tietysti myös lokakuun listamammoille onnitteluista!



Liljikselle suuret onnittelut!!! Eikö ole ihmeellistä?! Onpas teidänkin poju hyvän kokoinen pakkaus! Ja voi miten "helpolta" tuo synnytys kuulostaa (sori, en tarkoita "sillä tavalla" helpolta, nopea vaan kuitenkin oli), siinä ei varmaan ehtinyt edes tajuta että tosi on kyseessä - vrt. meikäläisen reilu 40 tuntia eikä mitään edistystä! ;)



Q: Niin tosiaan, teidän kakkonen ja meidän esikko ovat kyllä aikast samaa ikää! :) Nyt vielä tuntuu parikin kuukautta jonkinmoiselta erolta, mutta esim. vuoden iässä se ei ole enää mitään! Hauskaa vauva- ja lapsiarkea teille sinne, koko Quun perhe!



EE: Hui, nuo yhtäläisyydethän on melkein jo pelottavia! ;) Jopas on, melkoista sattumaa että voi noin samalla kaavalla mennä! Minkä takia teillä päädyttiin sektioon? Meidän poju syntyi 5.10. että jotain "eroa" sentään - vaikka ei ihan huimasti! :) Joo, se valohoito ei ollut kyllä mukavaa aikaa, mutta onneksi lopulta kuitenkin antoivat sitä kun arvot kohosivat kattoon. Arvot olivat siis pitkään valohoitorajan kohdalla ja lääkäri ei vaan jostain syystä suostunut antamaan hoitoa. Siinä me oltiin miehen kanssa jo ihan raivoissamme, kun ei siitä haittaakaan olisi ollut ja arvot olivat niin koholla. Sitten ne pompsahtivatkin ihan kattoon ja sitten mentiin jo juoksujalkaa... :( Poika oli kyllä ihmeen kärsivällinen valohoitokopissaan, mutta raskas yö se silti oli!



Meillä arki on lähtenyt muutoin hienosti käyntiin, mutta imetys on ollut melkoisen hankalaa. Poika ei huolinut rintaa, kun sairaalassa tyrkkäsivät heti salissa rintakumin - enkä mä ensikertalaisena tiennyt, että se hankaloittaa imettämistä noin paljon. Tuossa meni sitten viikonloppu itkiessä (minä siis) ja eilen neuvolan ihana täti tuli kotiin opastamaan. Ja ainakin eilinen ja viime yö menivät hienosti - tosin eihän sitä maitoa nyt tule kuin muutama tippa kun oli niin monta päivää ettei poika rintaa huolinut. Toivottavasti maito siitä nousee ja päästään edes vähän enemmän rintaruokinnalle!!! Pitäkää peukkuja!!! Niin ja nyt ei enää herätellä öisin - mikä jännittää mua kamalasti kun pelkään että ne bilit sitten nousee taas jos ei saa tarpeeksi ruokaa. Mutta viime yönä poika heräili itse 2-4 tunnin välein, eli josko tuo lapsukainen pitäisi itse huolen siitä ,että saa ruokaa...



Naksu ja Poika

Naksu: Toden totta, voin kyllä itsekin sanoa synnytyksen olleen helppo. Odotin jotain paljon hurjempaa menoa ja pidempää kestoa, mutta onneksi asiat menivätkin noin hyvin.



Meillä imettäminen sujuu muuten hienosti, mutta poika imee niin hanakasti että rinnat on tosi kovilla ja nännit kipeinä. Toisaalta hän on niin malttamaton silloin kun nälkä tulee (potkii, huitoo ja huutaa), että olen itse tyrkännyt tissin hänen suuhun enkä ole odottanut että hän itse haukkaa tissistä niin kuin meille neuvottiin että pitäisi tehdä. Tuloksena on se, että imemisote on aluksi aina huono ja taas sattuu. Onneksi poika lopulta itse korjaa imemisotteen oikeaksi, joten hän kyllä tietää mitä tekemässä, Äidin vaan pitäisi vielä oppia tämä imettämisen jalo taito :) Maitoa tuntuu onneksi tulevan hienosti. Maito nousi rintoihin räjähtämällä sunnuntaina illalla kun olimme päässyt kotiin. Olin jo ihan hätää kärsimässä kun rinnat oli aivan piukassa, mutta intensiivisellä imetyksellä tilanne on nyt tasoittunut.



Tsemppiä teillekin Naksu imetykseen! Toivotaan nyt että rintaruokinta ottaa tuulta alleen. Mutta stressata asiasta ei kannata, mennään päivä kerrallaan. Tää on nyt tällaista harjoittelua meillä kaikilla, sekä vauvoilla että äideillä :)



t. Liljis ja Viljami

Onnea Liljikselle komean kokoisesta pojan jässikästä ja onnittelut myös synnytyksestä, josta jäi varmasti todella hyvä mieli!! Olitkin meistä sitten ainoa, joka pääsi ponnistamaan vauvansa maaiilmaan ihan itse.



Naksulle tsemppiä imetykseen....ota rauhallisin mielin kyllä se pikkuhiljaa alkaa yleensä sujumaan, itse opettelin pari viikkoa esikoisen kanssa rintakumilla, kun poika ei osannut napata tarpeeksi napakasti nänniä suuhun, olihan se hankalaa kun kumi ei meinannut pysyä paikallaan ja maidot valui sienne tänne mutta pikkuhiljaa poika oppi imemään tosi napakasti ja kumin sai heittäää nurkkaan ja sen jälkeen hän söi 8 kuukautta tissiä, kunnes suussa oli jo kahdeksan hammasta ja itse vain lopetti tissin syömisen.



Mitähän Jessikselle, Ennikselle ja Nallukalle kuuluu??



Meillä on ristiäisetkin sitten sovittu 15.10 la, saadaan alta pois ennen jouluhössötyksiä...nimien kanssa vaan on vielä vähän "maiskuteltavaa".



Viettäkäähän ihania hetkiä vauvojenne kanssa!!



t.kakilu

Liljis: Voi että, voit olla kyllä tyytyväinen että poikasi imee hyvin! On se kumma miten suuri harmistus imetyksen tökkimisestä voi tulla! :(



Joo, kyllähän poika korvikkeilla kasvaa, sen kyllä tiedän. Kasvaa vähän liiankin hyvin, painoa oli tullut viikossa 500g vaikka yleensä kai tähdätään sellaiseen 150g/vko. Eli poitsu on jo 4 kiloinen mötikkä! Tuttelivauva siis - vaikka syökin Nania! ;)



Ja Kakilulle kiitokset tsempityksestä! Kunpa vaan tuo imetys tuosta lähtisi rullaamaan, sitä todella toivon! Ja vaikka ei täysimetykselle päästäisikään, mutta kunhan saisi äidinmaidon osuuden jonkin verran kasvamaan.



Tosiaan, mitäs Jessikselle kuuluu? Tulehan kertoilemaan kuulumiset, mahdatko olla vielä sairaalassa? Toivottavasti kaikki on hyvin!



Viime yö meni sitten taas paremmin, poika ei edes saanut raivaria kolmen syötöllä. Aamuyöstä oli vähän enemmän hälinää taas... Miten on, annatteko te muut vauvoillenne Devitolia vai Jekovitia? Me saatiin neuvolasta Devitol-pullo, mutta se kuulemma aiheuttaa enemmän vatsavaivoja kun on öljypohjainen. Eli apteekkiin mennään ja haetaan Jekovitia - ja aloitetaan taas Rela-tipatkin. Reloja annoin parina päivänä ja seuraavina öinä oli huutoa, ajateltiin että johtui tipoista. Neuvolan täti kuitenkin sanoi, että kestää jokusen hetken, ennen kuin Relat edes vaikuttaa, joten tuskin huuto niistä johtui... Vatsavaivat kun saataisiin kuriin niin helpottaisi sekin jo paljon!



Naksu ja poitsu

[b]Prinsessamme syntyi 20.10.2008 klo 04.11[/b]



Jäin sitten osastolle viime viikon keskiviikkona, ja perjantaina käynnisteltiin synnytystä.. kalvot puhkottiin vasta sunnuntai aamuna, ja tyttö syntyi todella rankan ja pitkän synnytyksen jälkeen. Ponnistusvaihe taisi olla melkeen 2 tuntinen ja kerrotakoon se mitä en toivo edes pahimmalle vihamiehelle.. epiduraali ei toiminut ensin lainkaan ja sitten vain toisella puolella niin että en päässyt sängystä ylös kun kaikki puudutus siis meni vain vasempaan jalkaan, ja muuten ei auttanut mitään. Joten rankkaa oli mutta kerron joskus lisää kun on aikaa. Enkä mä viitti pelotella ketään, mulle nyt vaan sattu semmonen että ei se epiduraali ollut mun juttu.

Terveellä tytöllä mitat 49cm 3600g pipo 34cm ja pisteitä taisi saada 9.

Äiti on vielä aika kipeä mutta tyttö voi hyvin. Kotiuduttiin jo keskiviikkona puolilta päivin.

Imetys sujuu ja kuten kirsikka jo tuossa sanoikin, niin tissit on kyllä niin täynnä ja kipeet että sais tasaantua, mutta ei pidä valittaa, ilmasta ravintoahan tossa kulkee.



Nanni ja prinsessa 4 vrk

Naksu: Luin aloituksesi tuollä imetyspuolella ja todellakin, voin uskoa että tuntuu raskaalta kun imetys ei ota oikein onnistuakseen :( Nykyään kun tuntuu että paljon pienemmästäkin asiasta meinaa tulla itku. Itse lueskelin imetys.fi- ja imetystukilista.net-sivustoja tuossa yhtenä päivänä. Sieltäkin voi löytää vinkkejä ja kokemuksia. Laitoksella minulle painotettiin läheisyyden merkitystä ja sanoivat, että jos imetys alkaa tökkiä, kannattaa kokeilla ihokontaktia. Eli äidiltä ja vauvalta ylävartalo paljaaksi (tai vauva vaikka pelkällä vaipalla) ja sitten köllötellään kaksistaan. En tiedä onko moisesta apua, mutta mukavaa se varmasti ainakin on :) Oikein paljon vielä jaksamista sinulle!



Itselläni on alkanut pieni baby blues. Varsinaisesta masennuksesta en puhuisi sillä jaksan hyvin olla vauvan kanssa, imetys sujuu ja jokapäiväisiä asioitakin (siivous, ruuanlaitto, pyykkäys...) jaksan tehdä. Mutta välillä on jotenkin haikea tai alakuloinen olo. Ja välillä meinaa tulla itku ihan mistä vaan. En ole lainkaan tällainen tunneihminen ja olo on tosi vieras. Hormonijuttuja varmaankin...



Alakuloisuutta lisää se, että mies menee sitten huomenna takaisin töihin. Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, vaan hänellä alkaa projekti toisessa kunnassa, minne on 1,5 tunnin matka, joten hän aikoo olla töissä päivisin niin pitkään kuin voi jotta saa projektin valmiiksi pian ja välttyy turhalta matkaamiselta. Käytännössä hän tulee siis kotiin vasta joskus kahdeksan-yhdeksän paikkeilla. Itselläni on toisin sanoen edessä pitkiä päiviä yksinpienen miehen alun kanssa, ja vaikka hän kuinka ihana ja rakas onkin, ajatus tuntuu hieman ahdistavalta. Pärjäänkö? Osaanko? Kyllä varmaan. Olo on silti outo.



Toivottavasti Jessiksellä on kaikki hyvin. Ja toivottavasti teidän muiden vauva-arki ei ole ihan tällaista tunnemyllerrystä :)



t. Liljis

täällä meillä on ollut yhtä hulinaa.. =)



en ole juurikaan jaksanut/ehtinyt/viitsinyt istua koneella...

alokuviakin pitäis ajaa kameralta koneelle ja lähetellä kaikkien sähköpostiin, mutta kun..



naksu kyseli D-vitskuista. meillä menee devitol. olen alussa tehnyt niin, että jos tulee mahavaivoja (kuten ummetus..) niin vähennän/lopetan vitamiinin pariksi päiväksi, ja sitten alan taas antaa vähitellen, ensin 1 tippa, seuraavana 2 tippaa.. jne.

meillä kun on täysin vastikevauvat (kuten ne isommatkin ovat olleet) niin devitolia annetaan vaan 3 tippaa päivässä.



vatsaystävällisyydestä en tiedä, isompien lasten kohdalla ei ole ollut mahantoiminnassa eroa vitamiinin vihdolla, mutta se jekovit maistuu ihan törkeän pahalle, ja ainakin mulle siitä jää karvas maku kurkkuun tosi pitkäksi aikaa, eikä häviä vaikka juo jotain päälle.. plussa kyllä se, että ei tartte säilyttää jääkaapissa.



vielä olis vaihtoehtona deetipat, tai joku sellainen. ne kuulemma on kanssa vatsaystävällisempiä kuin devitol. ainut mutta on se, että niitä pitää antaa paljon enempi, jotain 10-15 tippaa/päivässä.



Relat kannattaa kanssa aloittaa 1 tippa,seuraavana päivänä 2 tippaa, jne.



meillä menee noitten d-vitamiinien lisäksi keskostipat (vitamiineja), sekä fer-o-sol (rautaa), rela, sekä disflatylia olen ilmavaivoihin antanut 15 tippaa 2 krt päivässä.

mahavaivat ovat siis taattuja..



d-vitamiinihan menee 3 vuotiaaksi asti, keskostipat saa lopettaa kun pullo loppuu (on reilu puteli, ja kulutus yht. 6 tippaa/vuorokausi), ja rautaa pitää antaa kai 1v asti.

onneksi mahavaivat alkavat vähetä, kun vauvat alkavat itse liikkua enemmän, ja kun kiinteät sapuskat alkavat.



into ja oiva ovat alkaneet olla todella kiinnostuneita ympäristöstä.

vaikka pojat nukkuvatkin vielä tosi paljon (enemmän kuin normaali 2kk mun mielestä), niin ovat välillä puolikin tuntia yhteen menoon hereillä ilman syötävää. =)

lelut ovat alkaneet kiinnostaa.

sitterissä on sellainen kaari josta roikkuu leluja, niin ne lelut ovat saaneet jo ensimmäiset nyrkkien muksaisut =D

..sitä en sitten tiedä, että kuinka paljon siitä huitomisesta on tarkoitettua ja mikä osa vahinkoa..



nukkumisesta..

meillä äijät nukkuvat melein aina sitterissä.. olkkarissa.

syystä että, pojilla on nenät jotenkin tukossa, ja on ilmeisen paljon helpompa hangittää kun on vähän pystympi asento.

kokeilin ensin että korotan pinnasängyn pääpuolta, mutta koska pojilla on niitä vatsavaivoja joiden takia pitää kiemurrella, pojat valuivat kiemurrellessaan poikittain ja toistensa "päälle" pinniksessä. ei hyvä.

olkkarissa siksi, kun sitterit eivät mahdu makkariin, kun siellä on riittävä määrä sänkyjä..

joten olen siis itse nukkunut sohvalla..

pojilla on noitten vitamiinien ja raudan takia aika massiiviset ilmavaivat. ..ihan kauheita p... ja mikä haju!

onneksi he eivät huuda suoraa huutoa, vaan ähisevät ja murisevat, ja kitisevät..

mutta, se tuo ähinä, kiemurtelu, kitinä, murina pitää äidin silti tehokkaasti hereillä..

kaikille, jotka ovat kysyneet, että herättääkö vauvat usein, olen todennut, että ei, kun ei tartte nukkuakaan, niin ei tartte yhtenään herätäkään..



voi ei, intolla on taaaaas neneä ihan tukossa. menen lutraamaan keittosuolaliuoksen kanssa nenää auki..



palaan taas. pojilla on ti neuvola..



-ennis- ja Into ja Oiva 2kk ja 4 päivää

Lämpimät onnittelut kaikille pienistä nyyteistä!



Pikaisesti yritän kirjoitella kun pojuliinit ovat hetken ainakin unessa taas. Olen käynyt lukemassa viestejä, mutta omaan kirjoiteluun keskityminen on aika vähissä...



Täällä meillä kaikki on ihan kunnossa. Pojat voivat hyvin. Onni painaa jo reilusti yli kolme kiloa, ja Eemi ja Jimi tulevat hyvin perässä painaen varmaan siellä kolmen kilon pinnassa. Hyvin terhakoita ja jänteviä poikia ovat. Tempperamentti erot huomaa selvästi. Eemi on sellainen rauhallinen tössykkä ja nämä kaksi muuta tietävät kyllä mitä tahtovat... Tänne mulle kaikki nyt ja heti-tyyppejä ovat siis. :o)



Jimillä on pientä masuvaivaa ajoittain, mutta yöt menee ihan kivasti. Ekä pätkä on 0.00-04.00 ja sit seuraava unipätkä on 4.00-7.00. Yleensä siis noin tuohon tahtiin mennään. Välillä tietty on levottomampaa ja välillä nukutaan hievahtamatta. Nukumme miehen kanssa vuorotellen poikien kanssa, ja toinen korvatulppien kanssa toisessa huoneessa. Näin siis takaamme molemmille vähintään 4-5h yhtäjaksoista unta/yö. Hyvin pärjää yksinkin yöllä pokien kanssa,. Jos kaikki heräävät yhtäaikaa, laitetaan vaan sittereihin harsojen kanssa syömään, ja yhtä syötän sit siinä vieressä sylissä.



Imetys yksinkertaisesti on jäänyt, kun ei vain ehdi imettämään. Kerran päivässä saatan tissiä käyttää jollain suussa, mutta maidon määrähän on vähentynyt, kun niin vähän ehtii imettää. Sit kun saa tissin suuhun jollekin, niin sit seuraava karjuu jossain päin taloa, eli ei siitä vain tule oikein mitään. No en ole siitä stressiä kantanut, vaan ihan ilomielin ruokimme vauvoja NAN maidollakin. Pääasia, että ovat tyytyväisiä!



Pojat kovasti jo seurailee ympäristöä. ja seuraavat jo kasvoja jutellessa heille.

Huomenna meillä olisi taas neuvola, niin nähdään miten painot ovat päässeet kehittymään. Kivaa!



Tämmöistä sis meille! Terkkuja kaikille. Yrittelen taas käydä laittamassa meidän kuulumisia.



Tsemppiä ja jaksamista kaikille!!!



Terkuin Nallukka, Jimi, Eemi ja Onni

lukea pitkästä aikaa Enniksen ja Nallukankin kuulumisia!



Ja Nannille onnittelut tyttövauvan johdosta!!



Meillä on kanssa "oikea" arki alkanut, mies on aloittanut työt ja poika on viikossa 2-3 pv hoidossa ja minä olen vauvojen kanssa kotona.

"Taneli ja Tyyne" elelee edelleen samassa 3,5-4 tunnin syömärytmissä ja imetän ensin molemmat samaan aikaan ja sitten lisää pullosta nannia, että masut tulee varmasti täyteen. Molemmat on hereillä aamupäivisin pidemmän noin 2 tunnin jakson ja illalla 2-3 tunnin jakson ja muuten nukutaan sikeästi kylki kyljessä joko olkkarin matkasängyssä tai sitten sittereissä.

Taneli on meilläkin välillä sellainen ähistelijä jos röyhtäsy ei meinaa tulla mutta Tyyne on oikea pikku prinsessa, joka syökin niin äänettömästi suu supussa ja röyhtäsee varovasti heti ruuan päälle. Mahavaivoista ei olla ainakaan vielä kärsitty...kop.kop.

Mutta vaipat aiheutta pään vaivaa....Tyyne kun lirauttelee useamman kerran päivän aikana lahkeensa märäksi, aina valskaa vaipan resorista ja kaikki vaatteet vaihtoon. Poikien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia koskaan, pampersit on pitäneet niin hyvin ettei pissapyykkiä ole tarvinnut pestä mutta nyt sitä pestään senkin edestä, melkein joka vaipanvaihdon yhteydessä jompikumpi pissaa päälle tai pyyhkeensä, kun olisi kuitenkin kiva otta välillä vähän ilmakylpyjäkin. Pitää kai alkaa testaileen useampia malleja toistaiseksi olen kokeillut vain liberoa ja pampersia.



Liljikiselle tsemppiä...toi haikeuden tunne on tuttua vaikkei ikäänkuin mitään syytä ole olla alakuloinen niin hormonit vaan tekee tepposia.

Niin kamala kun toi loppuraskaus olikin niin silti on haikea tunne siitä, että iso maha on poissa ja tilalla ylivenynyt, repeillyt, löysä römppä mistä ei ikinä enää saa siedettävää ilman veistä.Enkä ikinä enää koe alkuraskauden kamalaa pahoinvointia, liitoskipuja, unettomia öitä...tai siis niitä tulee mutta eri syystä, en enää koskaan kanna suurta salaisuutta sisälläni.Näitä asioita ainakin minun alitajuntani työstää salaa päässäni.



nyt Tyyne heräsi..ja Taneli perässä...palailen.

kivaa oli kuulla nallusta ja kakilusta ja teidän pirpanoiden kuulumisista kanssa!

hienoa, että arki on alkanut rullata. =)



eilen oli 2kk neuvola pojilla, ja hienosti meni.

molemmilla oli painoa noin 4kg, oivalla tasan ja intolla 20g vähemmän. pituutta molemmilla siinä 52cm.

pieniä siis ikäisikseen, mutta lähtötilanteen huomioiden tosi hienosti ovat kasvaneet.



yllätyin, kun terkka läppäsi kouraan lapun, jossa kerrottiin keskosten ruokinnasta. me saadaan aloittaa vellit jo 3kk! eli muutaman hullun viikon päästä.

maissivellillä sitten lähdetään liikkeelle...

ja olikohan että 4kk kasvissoseet, pitää vielä tarkemmin katsoa sitä lappua.



NAN:ia menee nyt 700-800ml/poika päivässä, ja syöntiväli on edelleen se 3-3,5h. tai siis se väli mikä kuluu maitopullon lämmittämisestä seuraavan maitopullon lämmittämiseen.. syömiseen voi mennä 30-50min.

pulauttelua on edelleen, ei ihan yhtä usein eikä niin paljon kerrallaan, mutta kuitenkin. jospa se vellin aloitus vähentäisi vatsaväänteitä ja pulauttelua.. niin ainakin isompien kohdalla on käynyt



nyt pitää mennä pukeutumaan, hiippailen vieläkin yöppärissä, jossa on varmaan pulautusta..

lähden ostoksille vauvojen kanssa, ennen kuin haen isommat hoidosta.

kummitytölle 1v lahja pitäisi löytää.. ja ruokaa ja nannia kaappiin..

typerää kun ei ole kahden vauvan ostoskärryjä täällä.



mut nyt pitää taas lentää, jos meinaan ehtiä sinne kauppaan ennen kuin pitää hakea isommat hoidosta.

..lähtemiseen menee nykyään hurjasti aikaa..



onko kaikki vauvautuneet?

siirrytäänkä marraskuun alussa "vauva" -sivulle?

pitäiskö keksiä porukalle joku nimi, kun tuolta "tavallisten odottajien" puolelta on varmaan kanssa sinne kirjoittelemassa tän vuoden lokakuisia äitejä (ja tää elokuinen..)



mietitään sitä..



-ennis- ja Into ja Oiva 2kk2päivää

Katsotaan kuinka käy, ruoka-aika olisi just nyt pienokaisella, joten saa nähdä ehdinkö kirjoittamaan! ;)



Nann1lle aluksi onnittelut prinsessasta!



Liljis: Vai on sielläkin itku herkässä - samoin! Ja suurin itkujen aiheuttaja on tosiaan täällä tuo imetys. Mä oon kanssa käynyt siellä imetystukilistan sivuilla, mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että siellä pyritään turhankin täydelliseen "suoritukseen". Meidän pojalla imuote ei nyt ainakaan ole just sen kuvan mukainen, mutta kuitenkin nielee - joten eiköhän sieltä jotain saa ainakin ne ekat minuutit. Huomasin siis itsessäni, että mitä enemmän luin sitä sivustoa niin sitä enemmän otin paineita, kun huomasin, että meillä ei kaikki ihan just taiteen sääntöjen mukaan suju - enkä ole saanut sujumaankaan vaikka olen yrittänyt noudattaa niitä ohjeita. Joten nyt koitan ottaa vaan rennosti, poika imee sen minkä imee, ei siinä muu auta! Ja juu, mä aattelin huomisaamuna tai tänä iltana kokeilla sitä ihokontaktia! :)



Ennis: Joo, Jekovit maistuu kitkerälle, mutta meidän herra oikein maiskuttaa sitä! :) Lusikalla menee hienosti suuhun ja vielä lipoo viimeisetkin pisarat siitä. Hih! Reloja me käytettiin jonkin aikaa, mutta nyt aloitettiin Cuplaton ja nlatäti sanoi, että sitten voisi Relat jättää tauolle. Miksiköhän? No, näin sitten tehtiin kun "käsky" kävi... Ja siellä on rohkea äiti aloittanut jo shoppailut lapsosten kanssa. Milloinkohan mä uskallan lähteä itekseni tuon pikkumiehen kanssa kaupungille..?



Mä tuossa ihmeissäni luin teidän sitterissä nukkuvista vaaveista... Mä kun oon suruissani katsellut tuota meidän pikkumiestä sitterissä, hän kun on siinä niin mutkalla! :( En siis raaski antaa pitkiä aikoja siinä oleskella, kun tosiaan on ihan kiemuralla siinä... Ja kovin istuvassa asennossakin tuntuisi olevan, vaikka sitteri on laitettu siihen matalimpaan asentoon.



Ihana kuulla Nallukastakin ja pojista! Ja aivan mahtavat nimet olette pojille keksineet! Onpa siinä munkin suosikki mukana... ;) Ihanan rennosti sä muuten osaat ottaa tuon imetyksen poisjäämisen! Vaikka teillä on kyllä niin eri tilanne, siinä ei varmaan olisi ees mahdollista imetyksen "toimiminen". Antaa kyllä voimia itsellekin tuollainen rento asenne, jospa mäkin osaisin ottaa tuolla tavalla menee miten menee -asenteella!



Ja Kakilun pesueen kuulumisistakin oli kiva lukea! Niin suloisia varmaan teidän Taneli ja Tyyne!!!



Täällä siis imetys on aina vaan päivän kova puheenaihe, ei se nyt kovin hyvin siis suju... Eilen oltiin syöttöpunnituksessa nlassa ja saldo oli huimat 12g painoa lisää - eli ei oikeen mitään. Täti siinä sitten totesi, että voisi olla parempi lopettaa koko imetys, kun mä sitä niin stressaan ja poika hermoilee tissillä. Noh, enpä kyllä ihan vielä ole valmis luovuttamaan, nyt litkin mammateetä josko se saisi maidon tulemaan.

Meidän poitsu painaakin jo n. 4,3kg eli hyvin on painoa saanut Nanista! Siitä ei ole kyse! Mies se aina kiusaakin, kun jaksaa aina kommentoida meidän pullukan poskia - kaikilla vauvoillahan nyt pulleat posket on! Meillä mennään edelleen sellaisessa 3-3,5 tunnin jaksoissa, tosin välillä poika jaksaa olla useamman tunnin hereillä. Nyt huomaa taas omassa jaksamisessa pienen notkahduksen, kun mies palasi eilen töihin. Nyt kun valvon yksin yösyötöt ja röyhtäytykset, on aamulla aika väsy olo. Eli kivasti oli apua miehuksesta isyysloman ajan, sai vähän edes univelkoja tasattua. Nyt siis viikonloppua odotellessa, että saan taas yöllistä apua... :)



Ja tuolla tuo meidän söpöläinen vielä vetelee sikeitä äitin ja iskän sängyssä (nukkuu kyllä yöt omassa sängyssään), antoi siis äipän kirjoitella! :)



Hei muuten, antakaas vinkkejä isänpäivälahjasta - just vasta hokasin, että meillä on ensimmäinen sellainen edessä ihan pian! :D Ihanaa!!!!!



Naksu ja Poika 3vkoa3pvää