Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö muita äitejä vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja kyläilyn suhteen?
06.07.2026 |
Ehkä olen vanhanaikainen kukkahattutäti, mutta olen omalle (5 v) lapselle opettanut mm. seuraavat asiat:
Kylään mennessä/meillä vieraiden tullessa mennään tervehtimään toisia. Annetaan mahdolliset tuliaiset ja sanotaan ole hyvä. Kengät riisutaan eteiseen, ei kävellä kengät jalassa sisällä. Takki yms ulkovaatteet laitetaan naulakkoon, ei jätetä lattialle lojumaan. Sisälle tullessa pestään kädet. Käyttäydytään nätisti: ei sotketa, ei huudeta, ei riehuta. Ei hypitä sängyllä, ei pengota kaappeja. Ei kosketa tavaroihin ilman lupaa. Ruokapöydässä ei yökitä, vaan syödään sitä, mitä tarjolla on. Jos ei maistu, niin ei voi mitään. Herkkuja ei lapata kaksin käsin tai mennä likaisilla käsillä rohmuamaan, vaan aikuinen antaa lapselle herkkuja kohtuudella. Ruoasta kiitetään. Ruokapöydästä noustessa pestään kädet, jos on käsin syöty jotain. Aikuisten juttelua ei keskeytetä jatkuvasti. Vierailun loppuessa siivotaan yhdessä lelut ymys paikoilleen, ettei kyläpaikkaan jää sotku.
Nämä asia tuntuvat olevan ihan vieraita osalle nykyään, esim. käsien pesemisestä saa muistuttaa.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Ns. hyvät perheet lukevat kirjoista miten lapsia pitää kasvattaa. Jos lapsi ei käyttäydy niin kuin kirjassa sanotaan niin lapsessa on vikaa eikä kirjassa.
Höpö höpö ja huomenna lissää! Moukkia löytyy jokaiseltatulotasolta ohan yhtä paljon. Pienituloiset moukat vain tykkäävät osoitella sormella hyvätuloisia moukkia ja vice versa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Ns. hyvät perheet lukevat kirjoista miten lapsia pitää kasvattaa. Jos lapsi ei käyttäydy niin kuin kirjassa sanotaan niin lapsessa on vikaa eikä kirjassa.
Kurittomuus ei ole normaalia. Siksi kurittomalle lapselle tarvitaan nepsydiagnoosi.
Onneksi ei ole nulikoita käyny kylässä. Eikä tule koskaan käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Olen 90 luvun lapsi, joka kasvatti itsensä. Toki kovankäden kautta vanhemmat iskostuvat kiltteyden ja isot linjat. Ja olin ihan okei.
Koulukaveri todella hyvästä perheestä hoki kiitos ja anteeksi joka toisena sanana.
Itse tein loikkauksen ja lapseni kasvaa "paremmassa" perheessä. Ja voi pojat on vaikeaa iskoistaa peruskäytöstapoja ja toisaalta en halua kasvattaa ylikilttiä luuseria.
Elämä on näyttänyt ettei se kiitoksen hokeminen johda mihinkään.
Hyvät käytöstavat ovat paljon muuta kuin joku näennäinen kiitoksen ja anteeksi sanominen. Ne pitäisi tietenkin kaikkien osata. Sitten on myös muita taitoja, joita elämässä pitää osata, ettei tule huijatuksi ja osaa pitää puolensa sopivassa mittakaavassa.
Itse tarkoituksella jätän kutsumatta niitä lasten kavereita juhliin, jotka yrittävät näitä kyynärpäätemppuja, eivätkä osaa leikkiä vastavuoroisesti. Ne ovat todellakin niitä, joilla esim. isä on KTM tai juristi ja äiti rahan perässä miehensä nainut. Lapset ovat näille usein pelkkiä statussymboleita, mutta lapsia ei halutakaan kasvattaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin pienen (eikä vanhemmankaan) kohdalla ole aina kyse siitä, ettei ole opetettu vaan ei muista/osaa vielä hillitä omaa käytöstä. Varsinkaan jos ei ole aikuisia ohjaamassa
Meillä käy lasten leikkikavereita (ikähaitari 2-6v) ja kaikilla on vanhemmat mukana. Kyllä se on vanhemmista kiinni, jos eivät tee elettäkään komentaakseen lapsiaan toimimaan oikein.
Lapset eivät aina tottele vaikka niitä komentaa.
Tiedän, itselläni omapäinen lapsi. Silti on ihan eri asia, että yrittääkö vanhempi komentaa lastaan vai onko ihan hiljaa.
T. Tuo aiempi
Kun on tuhat kertaa komentanut samasta asiasta ilman vaikutusta niin ei sitä enää oikein jaksa jauhaa siitä. Liika komennus on oikeastaan vaan haitallista.
No jos kyse on siitä, että lapsi ei millään opi käyttäytymään kylässä kunnolla, niin sitten ei sitä lasta viedä kylään.
Se on simppelisti niin.
Meidän oli pakko kieltää sukulaista tuomasta lastaan meille, kun meillä oli koiranpentu. Tämä lapsi ei kerta kaikkiaan voinut olla kiusaamatta koiraa. Pentu parka tuli minun jalkoihin turvaan ja nostin sen siitä syliini ja sanoin että nyt ei saa koiraan koskea enää. Niin eikös tämä lapsi takaapäin vaivihkaa vielä tökkinyt ja kiskonut hännästä pentua ja kun ei muuta voinut, niin hyökki sitä päin päästellen omituisia höö ja pöö ääniä.
Vanhemmat ei sanaakaan sanoneet. Sellainen "oles nyt" hyrinä ei mitään vaikutusta tee.
Minun oli pakko sitten sanoa, että tänne ei voi sitten tuota lasta tuoda ennenkuin koira on iso ja siihen menee pari vuotta. Eivät tuoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pirttihirmulta kuulostat.
Kuulostaa ihan normaaleilta hyviltä käytöstavoilta, joiden pitäisi olla itsestäänselvyys, vaan tuntuu olevan aika monessa perheessä hukassa. Näkyy ja kuuluu esimerkiksi reissatessa kaikenlaisissa taukopaikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirttihirmulta kuulostat.
Mielestäni nuo ovat aivan peruskäytöstapoja. Sinustako on ok hyppiä muiden sängyllä ja heittää vaatteet lattialle kyläpaikassa?
Osalla on eri käsitys hyvistä käytöstavoista, joillekin riittää vähempi
Kun muiden kotona ollaan niin kannattaisi keskittyä siihen mitä yleisesti pidetään hyvinä käytöstapoina eikä sitä mikä itselle riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle on suuri etu elämänsä joka vaiheessa, jos vanhemmat ovat nähneet sen vaivan, että ovat opettaneet pienestä pitäen hyvät käytöstavat. Ne kun eivät ole lapsen tehdasasetuksissa, automastiona, vaan ne täytyy opettaa ja omalla esimerkillä ohjeistaa.
"Varjele tapoja, niin tavat varjelevat sinua."
Näin meille opetettiin koulussa jollain oppitunnilla. Tuossa on vinha perä, kun sitä alkaa ajatella.
Kun opettelet hyvät tavat, osaat aina käyttäytyä joka tilanteessa. Maailma voi tietysti tyoda esiin mitä omituisempia tilanteita, mutta jokainen nyt ymmärtää, mitä ovat ne tilanteet, joissa on viisasta käyttäytyä hyvin. Silloin et voi epäonnistua.
Ja huomaat myös, missä seurassa kannattaa olla.
Lapsille pitäisi tapoja opettaa jo pienestä pitäen. Nenän kaivaminen, piereskeleminen, rumien sanojen käyttö, riehuminen, huutaminen ja kaikenlainen etuileminen ja ryntäileminen ns. ihmisten aikana pitäisi pystyä karsimaan pois lapsesta jo pienenä. Jos kotona moinen käytös ei haittaa, niin riehukoon siellä mielin määrin, mutta vieraiden aikana ja yleensä kodin ulkopuolella pitäisi lapsenkin oppia käyttäytymään kunnolla.
Jotkut lapset kiukustuu kamalan herkästi ja alkaa se huutaminen ja potkiminen. Jos lapsi tekee toistuvasti tätä kylässä tai kaupassa tms., niin sitten ei pidä lasta ottaa mukaan mihinkään, missä se kiukkuaminen voi alkaa. Yksissä häissä pikkulapsi rähjäsi ja kiukkusi kirkossa koko vihkimisen ajan, eikä sitä viety pois. En käsitä sellaista. Silloin ymmärsin ainakin hetkellisesti, miksi halutaan lapsivapaat häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirttihirmulta kuulostat.
Mielestäni nuo ovat aivan peruskäytöstapoja. Sinustako on ok hyppiä muiden sängyllä ja heittää vaatteet lattialle kyläpaikassa?
Osalla on eri käsitys hyvistä käytöstavoista, joillekin riittää vähempi
Kun muiden kotona ollaan niin kannattaisi keskittyä siihen mitä yleisesti pidetään hyvinä käytöstapoina eikä sitä mikä itselle riittää.
Juuri näin. Toisen kotia on kunnioitettava. Niin lapsen kuin aikuisenkin.
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Fleda minttiin tyyppejä tulee,keskittyvät ulkonäköön,statukseen, rikkauksiin eli ei yhtään sen paremmin kuin jos huonon perheen lapsesta tulee narkkari ja alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on suuri etu elämänsä joka vaiheessa, jos vanhemmat ovat nähneet sen vaivan, että ovat opettaneet pienestä pitäen hyvät käytöstavat. Ne kun eivät ole lapsen tehdasasetuksissa, automastiona, vaan ne täytyy opettaa ja omalla esimerkillä ohjeistaa.
Lapseni on ihan pieni, päiväkoti-ikäinen. Muutimme ja kun aloitti uudessa päiväkodissa, sai kuulemma heti paljon kavereita. Hän on ystävällinen ja hyvätapainen ja sai siitä jo paljon hyötyä elämäänsä, jota ei ole paljon vielä ehtinyt elääkkään. Haluaisin vanhempana ottaa tästä kunnian itselleni, mutta paljon on temperamentissakin syytä. Me ollaan tietysti opetettu ikätasoisesti ottamaan muut huomioon.
Mutta ei lapset ole pieniä aikuisia: tottakai kilteinkin lapsi joskus käyttäytyy huonosti kylässä tai kaupassa. Jos ei ikinä ole tottelematon niin oikeastaan pitää vähän huolestua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Olen 90 luvun lapsi, joka kasvatti itsensä. Toki kovankäden kautta vanhemmat iskostuvat kiltteyden ja isot linjat. Ja olin ihan okei.
Koulukaveri todella hyvästä perheestä hoki kiitos ja anteeksi joka toisena sanana.
Itse tein loikkauksen ja lapseni kasvaa "paremmassa" perheessä. Ja voi pojat on vaikeaa iskoistaa peruskäytöstapoja ja toisaalta en halua kasvattaa ylikilttiä luuseria.
Elämä on näyttänyt ettei se kiitoksen hokeminen johda mihinkään.
Hyvät käytöstavat ovat paljon muuta kuin joku näennäinen kiitoksen ja anteeksi sanominen. Ne pitäisi tietenkin kaikkien osata. Sitten on myös muita taitoja, joita elämässä pitää osata, ettei tule huijatuksi ja osaa pitää puolensa sopivassa mittakaavassa.
Itse tarkoituksella jätän kutsumatta niitä lasten kavereita juhliin, jotka yrittävät näitä kyynärpäätemppuja, eivätkä osaa leikkiä vastavuoroisesti. Ne ovat todellakin niitä, joilla esim. isä on KTM tai juristi ja äiti rahan perässä miehensä nainut. Lapset ovat näille usein pelkkiä statussymboleita, mutta lapsia ei halutakaan kasvattaakaan.
En tiedä mitä tarkoitetaan kiitoksen hokemisella, mutta lapselle on opetettava, että lahjasta kiitetään AINA.
Ja että yleensä kaikesta, mitä toisilta saadaan, vaikka karkista, kiitetään AINA.
Kotona ei tarvitse ruuasta tai kahvituksesta tai karkeista ymv. kiittää, mutta kylässä kiitetään aina kun noustaan pöydästä. Ei ole iso vaiva sanoa "kiitos ruuasta."
Jo tällä ohjeella pötkitään pitkälle.
Ei todella ole kiva mennä jonkun lapsen synttäreille ja antaa hänelle lahja, jonka tämä sitten vain kiskaisee kädestä ja ryntää avaamaan pakettia, eikä pienintäkään kiitoksen sanaa sanota missään vaiheessa. Tässä olisi kyllä vanhemmilla jo opettamisen paikka. Minulle ainakin jäi tämmöisestä käyttäytymisestä vaikutelma huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Oli kuitenkin jo kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Olen 90 luvun lapsi, joka kasvatti itsensä. Toki kovankäden kautta vanhemmat iskostuvat kiltteyden ja isot linjat. Ja olin ihan okei.
Koulukaveri todella hyvästä perheestä hoki kiitos ja anteeksi joka toisena sanana.
Itse tein loikkauksen ja lapseni kasvaa "paremmassa" perheessä. Ja voi pojat on vaikeaa iskoistaa peruskäytöstapoja ja toisaalta en halua kasvattaa ylikilttiä luuseria.
Elämä on näyttänyt ettei se kiitoksen hokeminen johda mihinkään.
Hyvät käytöstavat ovat paljon muuta kuin joku näennäinen kiitoksen ja anteeksi sanominen. Ne pitäisi tietenkin kaikkien osata. Sitten on myös muita taitoja, joita elämässä pitää osata, ettei tule huijatuksi ja osaa pitää puolensa sopivassa mittakaavassa.
Itse tarkoituksella jätän kutsumatta niitä lasten kavereita juhliin, jotka yrittävät näitä kyynärpäätemppuja, eivätkä osaa leikkiä vastavuoroisesti. Ne ovat todellakin niitä, joilla esim. isä on KTM tai juristi ja äiti rahan perässä miehensä nainut. Lapset ovat näille usein pelkkiä statussymboleita, mutta lapsia ei halutakaan kasvattaakaan.
En tiedä mitä tarkoitetaan kiitoksen hokemisella, mutta lapselle on opetettava, että lahjasta kiitetään AINA.
Ja että yleensä kaikesta, mitä toisilta saadaan, vaikka karkista, kiitetään AINA.
Kotona ei tarvitse ruuasta tai kahvituksesta tai karkeista ymv. kiittää, mutta kylässä kiitetään aina kun noustaan pöydästä. Ei ole iso vaiva sanoa "kiitos ruuasta."
Jo tällä ohjeella pötkitään pitkälle.
Ei todella ole kiva mennä jonkun lapsen synttäreille ja antaa hänelle lahja, jonka tämä sitten vain kiskaisee kädestä ja ryntää avaamaan pakettia, eikä pienintäkään kiitoksen sanaa sanota missään vaiheessa. Tässä olisi kyllä vanhemmilla jo opettamisen paikka. Minulle ainakin jäi tämmöisestä käyttäytymisestä vaikutelma huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Oli kuitenkin jo kouluikäinen.
Olen muuten samaa mieltä, paitsi että kyllä kotonakin kuuluu kiittää. Samoin vanhempien kuuluu kiittää lapsia avusta jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Olen 90 luvun lapsi, joka kasvatti itsensä. Toki kovankäden kautta vanhemmat iskostuvat kiltteyden ja isot linjat. Ja olin ihan okei.
Koulukaveri todella hyvästä perheestä hoki kiitos ja anteeksi joka toisena sanana.
Itse tein loikkauksen ja lapseni kasvaa "paremmassa" perheessä. Ja voi pojat on vaikeaa iskoistaa peruskäytöstapoja ja toisaalta en halua kasvattaa ylikilttiä luuseria.
Elämä on näyttänyt ettei se kiitoksen hokeminen johda mihinkään.
Hyvät käytöstavat ovat paljon muuta kuin joku näennäinen kiitoksen ja anteeksi sanominen. Ne pitäisi tietenkin kaikkien osata. Sitten on myös muita taitoja, joita elämässä pitää osata, ettei tule huijatuksi ja osaa pitää puolensa sopivassa mittakaavassa.
Itse tarkoituksella jätän kutsumatta niitä lasten kavereita juhliin, jotka yrittävät näitä kyynärpäätemppuja, eivätkä osaa leikkiä vastavuoroisesti. Ne ovat todellakin niitä, joilla esim. isä on KTM tai juristi ja äiti rahan perässä miehensä nainut. Lapset ovat näille usein pelkkiä statussymboleita, mutta lapsia ei halutakaan kasvattaakaan.
60-luvulla omassa lapsuudessani pihapiirin lapsista hammaslääkäri - lääkäri -pariskunnan lapset oli pahimpia paskiaisia mitä ikinä muistan. Ne sai sylkeä toisten päälle ja heitellä vanhaa mummoa lumipalloilla ja tehdä kaikenlaista kiusaa ihmisille, niin lapsille kuin aikuisillekin.
Valittaa ei voinut, kun yksikin vanhempi sitten meni heille haluten vähän keskustella siitä, mitä niiden lapset oli tehneet, niin vastassa oli kotipulainen, joka sanoi että hetkinen vain ja hävisi jonnekin. Tuli sitten ovelle ja sanoi, ettei hänen työnantajansa näe aihetta keskustella mistään teidän kanssanne, huolehtikaa vain omista lapsistanne. ja ovi kiinni.
Muistan hyvin, kun tästä puhuttiin, vaikka olin lapsi itsekin. Että on niin hienoja ihmisiä, ettei he voi tavallisten ihmisten kanssa puhua mistään ja penskat saa kuseskella heidän kukkapenkkeihinsä ja hakata nyrkeillä pienempiään ihan vapaasti.
Kai niistä lapsista sitten jotain hienoja ihmisiä tuli itsestäänkin, en yhtään tiedä eikä ole kiinnostanut. Joku oli samaan aikaa koulussa kanssani, eri ryhmässä vain. Ja vihasin sitä.
Nuorempana lääkäriperheen lapsena voin sanoa ettei minun vanhemmillani ollut aikaa kasvattaa meitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Olen 90 luvun lapsi, joka kasvatti itsensä. Toki kovankäden kautta vanhemmat iskostuvat kiltteyden ja isot linjat. Ja olin ihan okei.
Koulukaveri todella hyvästä perheestä hoki kiitos ja anteeksi joka toisena sanana.
Itse tein loikkauksen ja lapseni kasvaa "paremmassa" perheessä. Ja voi pojat on vaikeaa iskoistaa peruskäytöstapoja ja toisaalta en halua kasvattaa ylikilttiä luuseria.
Elämä on näyttänyt ettei se kiitoksen hokeminen johda mihinkään.
Hyvät käytöstavat ovat paljon muuta kuin joku näennäinen kiitoksen ja anteeksi sanominen. Ne pitäisi tietenkin kaikkien osata. Sitten on myös muita taitoja, joita elämässä pitää osata, ettei tule huijatuksi ja osaa pitää puolensa sopivassa mittakaavassa.
Itse tarkoituksella jätän kutsumatta niitä lasten kavereita juhliin, jotka yrittävät näitä kyynärpäätemppuja, eivätkä osaa leikkiä vastavuoroisesti. Ne ovat todellakin niitä, joilla esim. isä on KTM tai juristi ja äiti rahan perässä miehensä nainut. Lapset ovat näille usein pelkkiä statussymboleita, mutta lapsia ei halutakaan kasvattaakaan.
En tiedä mitä tarkoitetaan kiitoksen hokemisella, mutta lapselle on opetettava, että lahjasta kiitetään AINA.
Ja että yleensä kaikesta, mitä toisilta saadaan, vaikka karkista, kiitetään AINA.
Kotona ei tarvitse ruuasta tai kahvituksesta tai karkeista ymv. kiittää, mutta kylässä kiitetään aina kun noustaan pöydästä. Ei ole iso vaiva sanoa "kiitos ruuasta."
Jo tällä ohjeella pötkitään pitkälle.
Ei todella ole kiva mennä jonkun lapsen synttäreille ja antaa hänelle lahja, jonka tämä sitten vain kiskaisee kädestä ja ryntää avaamaan pakettia, eikä pienintäkään kiitoksen sanaa sanota missään vaiheessa. Tässä olisi kyllä vanhemmilla jo opettamisen paikka. Minulle ainakin jäi tämmöisestä käyttäytymisestä vaikutelma huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Oli kuitenkin jo kouluikäinen.
Olen muuten samaa mieltä, paitsi että kyllä kotonakin kuuluu kiittää. Samoin vanhempien kuuluu kiittää lapsia avusta jne
No joo olen samaa mieltä tietysti, että kotonakin kuuluu kiittää, mutta se ei ole sillä lailla välttämättömyys kuin jos on kylässä tai joku vieras antaa jotain lapsille. Kotona voi joskus unohtuakin se kiitos, kun ollaan oman perheen kanssa. Ja totta, että vanhemmankin on kiitettävä lasta. Jos lapsi auttaa vaikka siivoamisessa, niin silloin sanotaan, että kiitos avusta. Sillä lailla lasta opetetaankin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana lääkäriperheen lapsena voin sanoa ettei minun vanhemmillani ollut aikaa kasvattaa meitä
Sitten ei olisi pitänyt teitä tehdäkään.
Mutta luultavasti sun kasvatus annettiin jollekin apulaiselle tai muulle vastaavalle. Joka ei ole kuitenkaan vastuussa toisen lapsen tapakasvatuksesta samalla tavalla kuin olisi omastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on hämmästyttänyt, että huonpiyen käyttäytyvät lapset tulee ns. hyvistä perheistä, joilla on koulutusta, hyvät työpaikat ja varallisuutta. Ehkä kasvattavat kyynärpäiden käyttäjiä.
Olen 90 luvun lapsi, joka kasvatti itsensä. Toki kovankäden kautta vanhemmat iskostuvat kiltteyden ja isot linjat. Ja olin ihan okei.
Koulukaveri todella hyvästä perheestä hoki kiitos ja anteeksi joka toisena sanana.
Itse tein loikkauksen ja lapseni kasvaa "paremmassa" perheessä. Ja voi pojat on vaikeaa iskoistaa peruskäytöstapoja ja toisaalta en halua kasvattaa ylikilttiä luuseria.
Elämä on näyttänyt ettei se kiitoksen hokeminen johda mihinkään.
Hyvät käytöstavat ovat paljon muuta kuin joku näennäinen kiitoksen ja anteeksi sanominen. Ne pitäisi tietenkin kaikkien osata. Sitten on myös muita taitoja, joita elämässä pitää osata, ettei tule huijatuksi ja osaa pitää puolensa sopivassa mittakaavassa.
Itse tarkoituksella jätän kutsumatta niitä lasten kavereita juhliin, jotka yrittävät näitä kyynärpäätemppuja, eivätkä osaa leikkiä vastavuoroisesti. Ne ovat todellakin niitä, joilla esim. isä on KTM tai juristi ja äiti rahan perässä miehensä nainut. Lapset ovat näille usein pelkkiä statussymboleita, mutta lapsia ei halutakaan kasvattaakaan.
En tiedä mitä tarkoitetaan kiitoksen hokemisella, mutta lapselle on opetettava, että lahjasta kiitetään AINA.
Ja että yleensä kaikesta, mitä toisilta saadaan, vaikka karkista, kiitetään AINA.
Kotona ei tarvitse ruuasta tai kahvituksesta tai karkeista ymv. kiittää, mutta kylässä kiitetään aina kun noustaan pöydästä. Ei ole iso vaiva sanoa "kiitos ruuasta."
Jo tällä ohjeella pötkitään pitkälle.
Ei todella ole kiva mennä jonkun lapsen synttäreille ja antaa hänelle lahja, jonka tämä sitten vain kiskaisee kädestä ja ryntää avaamaan pakettia, eikä pienintäkään kiitoksen sanaa sanota missään vaiheessa. Tässä olisi kyllä vanhemmilla jo opettamisen paikka. Minulle ainakin jäi tämmöisestä käyttäytymisestä vaikutelma huonosti käyttäytyvästä lapsesta. Oli kuitenkin jo kouluikäinen.
Olen muuten samaa mieltä, paitsi että kyllä kotonakin kuuluu kiittää. Samoin vanhempien kuuluu kiittää lapsia avusta jne
No joo olen samaa mieltä tietysti, että kotonakin kuuluu kiittää, mutta se ei ole sillä lailla välttämättömyys kuin jos on kylässä tai joku vieras antaa jotain lapsille. Kotona voi joskus unohtuakin se kiitos, kun ollaan oman perheen kanssa. Ja totta, että vanhemmankin on kiitettävä lasta. Jos lapsi auttaa vaikka siivoamisessa, niin silloin sanotaan, että kiitos avusta. Sillä lailla lasta opetetaankin.
Sitä helpommin se lapsi muistaa sanoa sen kiitoksen siellä kylässäkin kun pidetään huolta, että kotonakin sanotaan joka kerta. Jos kotona ei olla niin tarkkoja niin helpommin unohtuu sitten muuallakin.
Kuka tää tollo on, joka kuvittelee, että teini menee kylässä ollessaan väkisin täyttämään ja tyhjentämään pesukonetta? Tietenkin tarkoitettiin, että kotonaan. Jos on noin hyvät tavat, varmaan tosin kysyy kylässäkin, voiko jotenkin auttaa ja on valmis sitten tekemäänkin niin.