Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö muita äitejä vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja kyläilyn suhteen?
06.07.2026 |
Ehkä olen vanhanaikainen kukkahattutäti, mutta olen omalle (5 v) lapselle opettanut mm. seuraavat asiat:
Kylään mennessä/meillä vieraiden tullessa mennään tervehtimään toisia. Annetaan mahdolliset tuliaiset ja sanotaan ole hyvä. Kengät riisutaan eteiseen, ei kävellä kengät jalassa sisällä. Takki yms ulkovaatteet laitetaan naulakkoon, ei jätetä lattialle lojumaan. Sisälle tullessa pestään kädet. Käyttäydytään nätisti: ei sotketa, ei huudeta, ei riehuta. Ei hypitä sängyllä, ei pengota kaappeja. Ei kosketa tavaroihin ilman lupaa. Ruokapöydässä ei yökitä, vaan syödään sitä, mitä tarjolla on. Jos ei maistu, niin ei voi mitään. Herkkuja ei lapata kaksin käsin tai mennä likaisilla käsillä rohmuamaan, vaan aikuinen antaa lapselle herkkuja kohtuudella. Ruoasta kiitetään. Ruokapöydästä noustessa pestään kädet, jos on käsin syöty jotain. Aikuisten juttelua ei keskeytetä jatkuvasti. Vierailun loppuessa siivotaan yhdessä lelut ymys paikoilleen, ettei kyläpaikkaan jää sotku.
Nämä asia tuntuvat olevan ihan vieraita osalle nykyään, esim. käsien pesemisestä saa muistuttaa.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislapsi 5v oli isänsä kanssa meillä kylässä. Lapsi käveli heti syömään herkkuja keittiöstä, ryntäsi olohuoneeseen pomppimaan sängyllä, ei syönyt pöydän ääressä mitään, kitisi, riehui, juoksi, tömisteli (asun kerrostalossa), sotki paikkoja ja koski tahmaisilla käsillä joka paikkaan, ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja 30-45 minuutin päästä alkoi kovaan ääneen valittaa, että täällä on tylsää, mä haluan kotiin. Äityi sitten itkuksi ja huudoksi. Iskä nosti kullaannuppunsa korkealle ilmaan ja hali ja suukotteli. Lähtivät sitten ja aikamoinen sotku jäi minulle siivottavaksi.
Käsittämätöntä, miten pellossa jotkut lapset elävät, ja vanhempansa ovat täysin kädettömiä sen ihmeensä kanssa.Tuollaisia on paljon nykyään, vanhempia jotka menevät täysin lastensa ehdoilla ja miten lapset vain haluavat. Ei mitään kasvatusta. Kuten tuokin esimerkki, lapsi riehuu sotkee ja valittaa, niin mitä isä tekee? Halii ja suukottelee, kuin palkinnoksi lapselle huonosta käytöksestä. Itsekin nähnyt samanlaista. Erään kaverin luo kylään mennessä yksikään heidän kolmesta kersastaan eivät tervehdi eivätkä vastaa mitään kun kysyn mitäs kuuluu, ignooraavat täysin ja heti kohta ovat ääneen kysymässä äidiltään "milloin tuo lähtee" viitaten minuun. Toisen kaverin perheessä myös kolme lasta, ja lapset päättävät mitä syödään. Yhtenä päivänä ehkä kelpaa makaronilaatikko, toisena päivänä ei, vaan pitää tehdä pitsaa ja ranskalaisia. Herranjumala, lapset päättävät mitä syödään! Nämäkään pikku kullannuput eivät tervehdi, eivätkä kiitä. Tosin eivät kyllä syöneetkään mitään luonani, kun jopa jäätelö oli vääränlaista.
Miettikää, kun lapselle opetetaan pienestä pitäen, että saat mitä haluat ja saat käyttäytyä miten haluat, ja palkitaan lapsi siitä. Miettikää.
Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.
Nykyvanhemmuus on liian vaikeaa. Ennen wanhaan homma oli helppo: komensit vaan ja tukistit tai annoit piiskaa jos komennus ei tehonnut. Nykyään pitää huomioida miljoona eri suositusta ja säädöstä jotka ovat vieläpä ristiriitaisia keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin pienen (eikä vanhemmankaan) kohdalla ole aina kyse siitä, ettei ole opetettu vaan ei muista/osaa vielä hillitä omaa käytöstä. Varsinkaan jos ei ole aikuisia ohjaamassa
Meillä käy lasten leikkikavereita (ikähaitari 2-6v) ja kaikilla on vanhemmat mukana. Kyllä se on vanhemmista kiinni, jos eivät tee elettäkään komentaakseen lapsiaan toimimaan oikein.
Lapset eivät aina tottele vaikka niitä komentaa.
Tiedän, itselläni omapäinen lapsi. Silti on ihan eri asia, että yrittääkö vanhempi komentaa lastaan vai onko ihan hiljaa.
T. Tuo aiempi
Kun on tuhat kertaa komentanut samasta asiasta ilman vaikutusta niin ei sitä enää oikein jaksa jauhaa siitä. Liika komennus on oikeastaan vaan haitallista.
Silloin otetaan lapsi puhutteluun ja laitetaan tottelemaan. Jos ei edelleenkään tottele, niin ei muuta kuin lapsi kainaloon (vaikka tulisi mikä itkupotkuhuutoraivari) ja autoon ja sanotaan että nyt lähdetään kotiin. Jos asian antaa vain olla tyyliin "no ei se nyt usko niin ei voi mitään", niin lapsi ymmärtää asian niin, että ahaa ei tarvitsekaan totella, ei haittaa mitään vaikkei tottele. Ja oppii siihen hyvin nopeasti. Ja se muokkaa sitä millainen ihminen hänestä kasvaa.
Kotiinlähtö tylsästä kyläpaikasta on enemmänkin palkinto lapselle.
Ei se aina ole tylsä kyläpaikka, vaan voi olla esim. leikkikaverin koti, jossa on mukavaa.
On tarve varautua siihen, että pystyy toimimaan myös sellaisessa tilanteessa missä lapsi sekä käyttäytyy huonosti että paikka on lapsen mielestä tylsä. Se ei ole mikään kovin harvinainen tilanne.
Lapsellani on selektiivinen mutismi, johon on muuten pirun vaikea saada Suomessa kuntoutusta. Kotikuntoutusta ei yhtään helpota suomalaiset aikuiset, jotka joko tekee lapsen puhumattomuudesta numeron ("veikö kissa kielen" tai "mitäs sanotaan?") tai lakkaa puhumasta lapselle kokonaan jos hän ei pysty heti vastaamaan. Mulle on nykyään ihan sama pidetäänkö lasta puhumattomuutensa tai vetäytymisensä vuoksi epäkohteliaana, keskityn siihen että lapsella olisi turvallinen ja hyväksytty olo, koska se lisää todennäköisyyttä että puhuminen lisääntyy jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää. Varsinkin kaappien ja laatikoiden penkominen!
T: Äiti vm. -83, 9v lapsi
Minä inhoan sitä, kun monet noin kymmenvuotiaat lapset on poskettoman uteliaita ja penkovat kaikki kaapit. Vessassakin auotaan kaappeja ja katsellaan, mitä täältä löytyy. Tutkitaan, mitä lääkkeitä ja henkilökohtaisia tavaroita kaapeissa on. Tällaisten vieraiden takia onkin tehty kotimme päävessa sellaiseksi, ettei kaapeista löydy mitään erityistä pengottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislapsi 5v oli isänsä kanssa meillä kylässä. Lapsi käveli heti syömään herkkuja keittiöstä, ryntäsi olohuoneeseen pomppimaan sängyllä, ei syönyt pöydän ääressä mitään, kitisi, riehui, juoksi, tömisteli (asun kerrostalossa), sotki paikkoja ja koski tahmaisilla käsillä joka paikkaan, ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja 30-45 minuutin päästä alkoi kovaan ääneen valittaa, että täällä on tylsää, mä haluan kotiin. Äityi sitten itkuksi ja huudoksi. Iskä nosti kullaannuppunsa korkealle ilmaan ja hali ja suukotteli. Lähtivät sitten ja aikamoinen sotku jäi minulle siivottavaksi.
Käsittämätöntä, miten pellossa jotkut lapset elävät, ja vanhempansa ovat täysin kädettömiä sen ihmeensä kanssa.Tuollaisia on paljon nykyään, vanhempia jotka menevät täysin lastensa ehdoilla ja miten lapset vain haluavat. Ei mitään kasvatusta. Kuten tuokin esimerkki, lapsi riehuu sotkee ja valittaa, niin mitä isä tekee? Halii ja suukottelee, kuin palkinnoksi lapselle huonosta käytöksestä. Itsekin nähnyt samanlaista. Erään kaverin luo kylään mennessä yksikään heidän kolmesta kersastaan eivät tervehdi eivätkä vastaa mitään kun kysyn mitäs kuuluu, ignooraavat täysin ja heti kohta ovat ääneen kysymässä äidiltään "milloin tuo lähtee" viitaten minuun. Toisen kaverin perheessä myös kolme lasta, ja lapset päättävät mitä syödään. Yhtenä päivänä ehkä kelpaa makaronilaatikko, toisena päivänä ei, vaan pitää tehdä pitsaa ja ranskalaisia. Herranjumala, lapset päättävät mitä syödään! Nämäkään pikku kullannuput eivät tervehdi, eivätkä kiitä. Tosin eivät kyllä syöneetkään mitään luonani, kun jopa jäätelö oli vääränlaista.
Miettikää, kun lapselle opetetaan pienestä pitäen, että saat mitä haluat ja saat käyttäytyä miten haluat, ja palkitaan lapsi siitä. Miettikää.
Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.
Nykyvanhemmuus on liian vaikeaa. Ennen wanhaan homma oli helppo: komensit vaan ja tukistit tai annoit piiskaa jos komennus ei tehonnut. Nykyään pitää huomioida miljoona eri suositusta ja säädöstä jotka ovat vieläpä ristiriitaisia keskenään.
Ennen on vanhemmuus ollut aika helppoa joiltakin osin. Ei tarvinnut tunnekasvattaa, vaan aikuisen sana oli laki. Ja noita kurinpitokeinoja käytettiin, jos lapsi ei uskonut. Nykyisin törmää isovanhempiin, jotka ihmettelevät, miten ei lapsia saada kuriin kuten heidän aikanaan. No, varmasti toimisi nytkin korvapuustit ja piiskat, jos niitä saisi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärentyttärelläni on juuri tuollaiset hyvät käytöstavat, on opetettu jo pienestä pitäen ja on nyt 10 v. Luulen, että nykyään suurin osa penskoista on tuollaisia mitä kuvailit tuossa aloituksessa eikä mikään ihme kun vanhemmille tärkeintä elämässä on se kännykkä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusasioita. Luulisi jokaisen toimivan näin.
E näitä nykyajan pentuja kasvateta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on selektiivinen mutismi, johon on muuten pirun vaikea saada Suomessa kuntoutusta. Kotikuntoutusta ei yhtään helpota suomalaiset aikuiset, jotka joko tekee lapsen puhumattomuudesta numeron ("veikö kissa kielen" tai "mitäs sanotaan?") tai lakkaa puhumasta lapselle kokonaan jos hän ei pysty heti vastaamaan. Mulle on nykyään ihan sama pidetäänkö lasta puhumattomuutensa tai vetäytymisensä vuoksi epäkohteliaana, keskityn siihen että lapsella olisi turvallinen ja hyväksytty olo, koska se lisää todennäköisyyttä että puhuminen lisääntyy jatkossa.
Huolehdithan siitä, että kouluiässä lapsesi ei vaadi "tulkikseen" ystäväänsä. Selektiivisessä mutismissa ei mitään vikaa, mutta olen törmännyt siihen, että jotkut tästä kärsivät vaativat tulkikseen ystävänsä ja kaikki pitäisi saada tehdä ystävän kanssa, kun muille ei voi puhua.
Minä kasvatan aloituksessa kuvatulla tavalla lastani. Ei se silti tarkoita, että lapsi aina onnistuisi. Saattaa kylässä kiukustua jostain, napata tarjoiluvadilta ylimääräisen keksin tai kieltäytyä siivoamasta leluja. Näitä kasvatuskeskusteluja sitten käyn lapsen kanssa siellä kyläpaikassa isäntäväen kuullen, pahoittelut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai noita tapoja opetellaan, mutta lapset vielä harjoittelee. En minä ainakaan loukkaannu jos kolmevuotias ei kylässä toimi kaikessa mallikkaasti, vaikka vanhemmat yrittävät paimentaa. Ei tarvi täydellinen olla. Kouluikäiset tietysti jo eri asia. Kolmivuotiaan kohdalla mietin enemmän onko talo turvallinen lapselle ja että mitään ei mene rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislapsi 5v oli isänsä kanssa meillä kylässä. Lapsi käveli heti syömään herkkuja keittiöstä, ryntäsi olohuoneeseen pomppimaan sängyllä, ei syönyt pöydän ääressä mitään, kitisi, riehui, juoksi, tömisteli (asun kerrostalossa), sotki paikkoja ja koski tahmaisilla käsillä joka paikkaan, ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja 30-45 minuutin päästä alkoi kovaan ääneen valittaa, että täällä on tylsää, mä haluan kotiin. Äityi sitten itkuksi ja huudoksi. Iskä nosti kullaannuppunsa korkealle ilmaan ja hali ja suukotteli. Lähtivät sitten ja aikamoinen sotku jäi minulle siivottavaksi.
Käsittämätöntä, miten pellossa jotkut lapset elävät, ja vanhempansa ovat täysin kädettömiä sen ihmeensä kanssa.Tuollaisia on paljon nykyään, vanhempia jotka menevät täysin lastensa ehdoilla ja miten lapset vain haluavat. Ei mitään kasvatusta. Kuten tuokin esimerkki, lapsi riehuu sotkee ja valittaa, niin mitä isä tekee? Halii ja suukottelee, kuin palkinnoksi lapselle huonosta käytöksestä. Itsekin nähnyt samanlaista. Erään kaverin luo kylään mennessä yksikään heidän kolmesta kersastaan eivät tervehdi eivätkä vastaa mitään kun kysyn mitäs kuuluu, ignooraavat täysin ja heti kohta ovat ääneen kysymässä äidiltään "milloin tuo lähtee" viitaten minuun. Toisen kaverin perheessä myös kolme lasta, ja lapset päättävät mitä syödään. Yhtenä päivänä ehkä kelpaa makaronilaatikko, toisena päivänä ei, vaan pitää tehdä pitsaa ja ranskalaisia. Herranjumala, lapset päättävät mitä syödään! Nämäkään pikku kullannuput eivät tervehdi, eivätkä kiitä. Tosin eivät kyllä syöneetkään mitään luonani, kun jopa jäätelö oli vääränlaista.
Miettikää, kun lapselle opetetaan pienestä pitäen, että saat mitä haluat ja saat käyttäytyä miten haluat, ja palkitaan lapsi siitä. Miettikää.
Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.
Nykyvanhemmuus on liian vaikeaa. Ennen wanhaan homma oli helppo: komensit vaan ja tukistit tai annoit piiskaa jos komennus ei tehonnut. Nykyään pitää huomioida miljoona eri suositusta ja säädöstä jotka ovat vieläpä ristiriitaisia keskenään.
Jos ei osaa kasvattaa lasta ilman ohjeita ja säännöksiä niin parempi olla tekemättä lapsia ollenkaan tai antaa adoptioon lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin nuo olisivat jotain VANHEMPIA, lapsen tasolle jääneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislapsi 5v oli isänsä kanssa meillä kylässä. Lapsi käveli heti syömään herkkuja keittiöstä, ryntäsi olohuoneeseen pomppimaan sängyllä, ei syönyt pöydän ääressä mitään, kitisi, riehui, juoksi, tömisteli (asun kerrostalossa), sotki paikkoja ja koski tahmaisilla käsillä joka paikkaan, ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja 30-45 minuutin päästä alkoi kovaan ääneen valittaa, että täällä on tylsää, mä haluan kotiin. Äityi sitten itkuksi ja huudoksi. Iskä nosti kullaannuppunsa korkealle ilmaan ja hali ja suukotteli. Lähtivät sitten ja aikamoinen sotku jäi minulle siivottavaksi.
Käsittämätöntä, miten pellossa jotkut lapset elävät, ja vanhempansa ovat täysin kädettömiä sen ihmeensä kanssa.Tuollaisia on paljon nykyään, vanhempia jotka menevät täysin lastensa ehdoilla ja miten lapset vain haluavat. Ei mitään kasvatusta. Kuten tuokin esimerkki, lapsi riehuu sotkee ja valittaa, niin mitä isä tekee? Halii ja suukottelee, kuin palkinnoksi lapselle huonosta käytöksestä. Itsekin nähnyt samanlaista. Erään kaverin luo kylään mennessä yksikään heidän kolmesta kersastaan eivät tervehdi eivätkä vastaa mitään kun kysyn mitäs kuuluu, ignooraavat täysin ja heti kohta ovat ääneen kysymässä äidiltään "milloin tuo lähtee" viitaten minuun. Toisen kaverin perheessä myös kolme lasta, ja lapset päättävät mitä syödään. Yhtenä päivänä ehkä kelpaa makaronilaatikko, toisena päivänä ei, vaan pitää tehdä pitsaa ja ranskalaisia. Herranjumala, lapset päättävät mitä syödään! Nämäkään pikku kullannuput eivät tervehdi, eivätkä kiitä. Tosin eivät kyllä syöneetkään mitään luonani, kun jopa jäätelö oli vääränlaista.
Miettikää, kun lapselle opetetaan pienestä pitäen, että saat mitä haluat ja saat käyttäytyä miten haluat, ja palkitaan lapsi siitä. Miettikää.
Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.
Nykyvanhemmuus on liian vaikeaa. Ennen wanhaan homma oli helppo: komensit vaan ja tukistit tai annoit piiskaa jos komennus ei tehonnut. Nykyään pitää huomioida miljoona eri suositusta ja säädöstä jotka ovat vieläpä ristiriitaisia keskenään.
Ennen on vanhemmuus ollut aika helppoa joiltakin osin. Ei tarvinnut tunnekasvattaa, vaan aikuisen sana oli laki. Ja noita kurinpitokeinoja käytettiin, jos lapsi ei uskonut. Nykyisin törmää isovanhempiin, jotka ihmettelevät, miten ei lapsia saada kuriin kuten heidän aikanaan. No, varmasti toimisi nytkin korvapuustit ja piiskat, jos niitä saisi käyttää.
Onko se vain joko tai? Tunnekasvatus ei ole pakollista ja rangaistuksia (koviakin sellaisia) on edelleen laillista antaa, kunhan antaminen ei tarkoituksella tuota lapselle fyysistä kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten hyvät tavat opitaan esimerkin kautta. Jos joutuu kovia keinoja käyttämään perus käytöstapoihin niin jotain on pahasti pielessä. Kovat keinot on vakavampiin tilanteisiin, kuten vaaralliseen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten hyvät tavat opitaan esimerkin kautta. Jos joutuu kovia keinoja käyttämään perus käytöstapoihin niin jotain on pahasti pielessä. Kovat keinot on vakavampiin tilanteisiin, kuten vaaralliseen käytökseen.
Vain kaikkein helpoimmat lapset tottelevat pelkästään esimerkkiä näyttämällä.
Jos kovat keinot varataan vain vaarallisiin tilanteisiin niin se johtaa sitten siihen, että muunlaisissa tilanteissa lapsi ei useinkaan tottele koska hän tietää ettei häntä pystytä pakottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten hyvät tavat opitaan esimerkin kautta. Jos joutuu kovia keinoja käyttämään perus käytöstapoihin niin jotain on pahasti pielessä. Kovat keinot on vakavampiin tilanteisiin, kuten vaaralliseen käytökseen.
Ajatus siitä että olisi joku "paras" kasvatuskeino jota tulisi yksinomaan käyttää on vaarallinen. Se, että joku keino yleiseltä kannalta ajateltuna on paras ei tarkoita sitä, että se keino toimisi aina. Osaoptimointi missä kokonaisuus unohdetaan on nykyajan ns. tutkittuun tietoon pohjautuvan kasvatusmuodin pahin heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten hyvät tavat opitaan esimerkin kautta. Jos joutuu kovia keinoja käyttämään perus käytöstapoihin niin jotain on pahasti pielessä. Kovat keinot on vakavampiin tilanteisiin, kuten vaaralliseen käytökseen.
Vain kaikkein helpoimmat lapset tottelevat pelkästään esimerkkiä näyttämällä.
Jos kovat keinot varataan vain vaarallisiin tilanteisiin niin se johtaa sitten siihen, että muunlaisissa tilanteissa lapsi ei useinkaan tottele koska hän tietää ettei häntä pystytä pakottamaan.
Mitä sinulle tarkoittaa kovat keinot?
Lapset joille ollaan ystävällisiä ja jotka näkevät että muut ovat toisilleen ystävällisiä, oppivat kyllä tavat. Tietysti kylään mennessä pitää kertoa säännöt ja toimintatavat.. eteisessä kengät pois ja sitten pesemään kädet. Ilman lupaa ei saa mennä kahvipöytään jne.
Kyllä häiritsee. Olen huomannut perussuomalaisten jälkikasvun olevan kamalimpia käytös tavoiltaan. Varastavatkin eivätkä tiedä sen olevan väärin. Lapsentekokielto ?
Muuten tarvitaan uusia nuoriso- ja tavallisia vankiloita joka
tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Ja suljetut mielisairaalat myös.
Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.