Häiritseekö muita äitejä vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja kyläilyn suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaislapsi 5v oli isänsä kanssa meillä kylässä. Lapsi käveli heti syömään herkkuja keittiöstä, ryntäsi olohuoneeseen pomppimaan sängyllä, ei syönyt pöydän ääressä mitään, kitisi, riehui, juoksi, tömisteli (asun kerrostalossa), sotki paikkoja ja koski tahmaisilla käsillä joka paikkaan, ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja 30-45 minuutin päästä alkoi kovaan ääneen valittaa, että täällä on tylsää, mä haluan kotiin. Äityi sitten itkuksi ja huudoksi. Iskä nosti kullaannuppunsa korkealle ilmaan ja hali ja suukotteli. Lähtivät sitten ja aikamoinen sotku jäi minulle siivottavaksi.

Käsittämätöntä, miten pellossa jotkut lapset elävät, ja vanhempansa ovat täysin kädettömiä sen ihmeensä kanssa.

Tuollaisia on paljon nykyään, vanhempia jotka menevät täysin lastensa ehdoilla ja miten lapset vain haluavat. Ei mitään kasvatusta. Kuten tuokin esimerkki, lapsi riehuu sotkee ja valittaa, niin mitä isä tekee? Halii ja suukottelee, kuin palkinnoksi lapselle huonosta käytöksestä. Itsekin nähnyt samanlaista. Erään kaverin luo kylään mennessä yksikään heidän kolmesta kersastaan eivät tervehdi eivätkä vastaa mitään kun kysyn mitäs kuuluu, ignooraavat täysin ja heti kohta ovat ääneen kysymässä äidiltään "milloin tuo lähtee" viitaten minuun. Toisen kaverin perheessä myös kolme lasta, ja lapset päättävät mitä syödään. Yhtenä päivänä ehkä kelpaa makaronilaatikko, toisena päivänä ei, vaan pitää tehdä pitsaa ja ranskalaisia. Herranjumala, lapset päättävät mitä syödään! Nämäkään pikku kullannuput eivät tervehdi, eivätkä kiitä. Tosin eivät kyllä syöneetkään mitään luonani, kun jopa jäätelö oli vääränlaista.

 

Miettikää, kun lapselle opetetaan pienestä pitäen, että saat mitä haluat ja saat käyttäytyä miten haluat, ja palkitaan lapsi siitä. Miettikää. 

Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaislapsi 5v oli isänsä kanssa meillä kylässä. Lapsi käveli heti syömään herkkuja keittiöstä, ryntäsi olohuoneeseen pomppimaan sängyllä, ei syönyt pöydän ääressä mitään, kitisi, riehui, juoksi, tömisteli (asun kerrostalossa), sotki paikkoja ja koski tahmaisilla käsillä joka paikkaan, ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja 30-45 minuutin päästä alkoi kovaan ääneen valittaa, että täällä on tylsää, mä haluan kotiin. Äityi sitten itkuksi ja huudoksi. Iskä nosti kullaannuppunsa korkealle ilmaan ja hali ja suukotteli. Lähtivät sitten ja aikamoinen sotku jäi minulle siivottavaksi.

Käsittämätöntä, miten pellossa jotkut lapset elävät, ja vanhempansa ovat täysin kädettömiä sen ihmeensä kanssa.

Tuollaisia on paljon nykyään, vanhempia jotka menevät täysin lastensa ehdoilla ja miten lapset vain haluavat. Ei mitään kasvatusta. Kuten tuokin esimerkki, lapsi riehuu sotkee ja valittaa, niin mitä isä tekee? Halii ja suukottelee, kuin palkinnoksi lapselle huonosta käytöksestä. Itsekin nähnyt samanlaista. Erään kaverin luo kylään mennessä yksikään heidän kolmesta kersastaan eivät tervehdi eivätkä vastaa mitään kun kysyn mitäs kuuluu, ignooraavat täysin ja heti kohta ovat ääneen kysymässä äidiltään "milloin tuo lähtee" viitaten minuun. Toisen kaverin perheessä myös kolme lasta, ja lapset päättävät mitä syödään. Yhtenä päivänä ehkä kelpaa makaronilaatikko, toisena päivänä ei, vaan pitää tehdä pitsaa ja ranskalaisia. Herranjumala, lapset päättävät mitä syödään! Nämäkään pikku kullannuput eivät tervehdi, eivätkä kiitä. Tosin eivät kyllä syöneetkään mitään luonani, kun jopa jäätelö oli vääränlaista.

 

Miettikää, kun lapselle opetetaan pienestä pitäen, että saat mitä haluat ja saat käyttäytyä miten haluat, ja palkitaan lapsi siitä. Miettikää. 

Tästä nykyajan kaverivanhemmuudesta on ollut paljon juttua mediassa. Aiheuttaa lapselle turvattomuutta ja ongelmakäytöstä. Molemmista joutuu kärsimään se lapsi. Kiva kaivaa omalle muksulle kuoppaa omalla käytöksellä.

Nykyvanhemmuus on liian vaikeaa. Ennen wanhaan homma oli helppo: komensit vaan ja tukistit tai annoit piiskaa jos komennus ei tehonnut. Nykyään pitää huomioida miljoona eri suositusta ja säädöstä jotka ovat vieläpä ristiriitaisia keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noin pienen (eikä vanhemmankaan) kohdalla ole aina kyse siitä, ettei ole opetettu vaan ei muista/osaa vielä hillitä omaa käytöstä. Varsinkaan jos ei ole aikuisia ohjaamassa

Meillä käy lasten leikkikavereita (ikähaitari 2-6v) ja kaikilla on vanhemmat mukana. Kyllä se on vanhemmista kiinni, jos eivät tee elettäkään komentaakseen lapsiaan toimimaan oikein.

Lapset eivät aina tottele vaikka niitä komentaa.

Tiedän, itselläni omapäinen lapsi. Silti on ihan eri asia, että yrittääkö vanhempi komentaa lastaan vai onko ihan hiljaa.

T. Tuo aiempi

Kun on tuhat kertaa komentanut samasta asiasta ilman vaikutusta niin ei sitä enää oikein jaksa jauhaa siitä. Liika komennus on oikeastaan vaan haitallista.

Silloin otetaan lapsi puhutteluun ja laitetaan tottelemaan. Jos ei edelleenkään tottele, niin ei muuta kuin lapsi kainaloon (vaikka tulisi mikä itkupotkuhuutoraivari) ja autoon ja sanotaan että nyt lähdetään kotiin. Jos asian antaa vain olla tyyliin "no ei se nyt usko niin ei voi mitään", niin lapsi ymmärtää asian niin, että ahaa ei tarvitsekaan totella, ei haittaa mitään vaikkei tottele. Ja oppii siihen hyvin nopeasti. Ja se muokkaa sitä millainen ihminen hänestä kasvaa.

Kotiinlähtö tylsästä kyläpaikasta on enemmänkin palkinto lapselle.

Ei se aina ole tylsä kyläpaikka, vaan voi olla esim. leikkikaverin koti, jossa on mukavaa.

On tarve varautua siihen, että pystyy toimimaan myös sellaisessa tilanteessa missä lapsi sekä käyttäytyy huonosti että paikka on lapsen mielestä tylsä. Se ei ole mikään kovin harvinainen tilanne.