Synnytys ilman kivunlievitystä?
Terve
Tästä on jotenkin tosi vähän puhetta ja synnytysvalmennuksessakin oikeastaan keskityttiin esittelemään erilaisia kivunlievityksiä, mutta ei sitä miten sujuu/selviää ilman mitään. Ystäviltä ja mm. omalta äidiltä olen kuullut miten heillä on mennyt ilman kivunlievitystä, mutta löytyykö täältä porukkaa joka on päättänyt ennen synnyttämään menoa että ei ota esim. puudutuksia. Ja jos on päätöksen tehnyt, onko se pitänyt ja millainen kokemus synnyttäminen on ollut?
Omalla kipukynnyksellä on varmasti tekemistä asian kanssa, itse kuvittelen oman kipukynnykseni olevan melko korkealla. Äitini omat ja minun kuukautiskipuni tietäen sanoi että ei se paljon siitä pahempaa ole (meillä molemmilla on olleet niin kivuliaat kuukautiset että mm. pyörtynyt useasti kivusta). Itse en osaa tähän ottaa yhtään kantaa kun ensimmäinen synnytys vasta edessä.
Minulla ei oikeastaan ole mitään syytä miksi en ottaisi kivunlievitystä, mutta kiinnostaisi kokeilla ilman.
Vastauksista kiitollinen, Rouvaii
Kommentit (44)
Olin varautunut minäkin synnytyskipuun ihan kauheana kipuna ja piikkikammostani huolimatta olin varautunut pyytämään epiduraalia heti ulko-ovella. Siis tiesin kyllä, että se on " hyvää kipua" mutta silti kipuherkkänä pelkäsin että se on ihan kauhean kovaa. Olin tosi yllättynyt, ettei se sattunut sen enempää. Tai siis sattuihan se, mutta se ei ollut sietämätöntä ollenkaan vaan hienoa ja hyvin luonnollista. Kuukautiskipuun otan aina buranaa ja oli tämä tosi paljon kovempaa, tai oikeastaan " voimakkaampaa" . Pallon päällä ilokaasua hengitellen olisin varmaan selvinnyt loppuun asti, mutta kalvojen puhkaisun jälkeen (piti saada pinni vauvan päähän kun muuten ei saatu ääniä kuuluviin) supistuksia alkoi tulla lähes tauotta ja se alkoi tuntua sen verran hurjalta, että pyysin epiduraalin. Kivun kanssa olisin varmaan selvinnyt, mutta tuntui, etten pysynyt enää lainkaan hommassa mukana, eli olin varmaan vaipumassa regressioon ja se tuntui pelottavalta. Puudutus auttoi vähän mutta tarvitsin silti ilokaasua sillä olin heti lähes täysin auki. Tunsin puudutuksesta huolimatta, miten voimakkaat supistukset työnsivät lasta alaspäin synnytyskanavassa! Se oli hurjaa ja hienoa! Vähän siinä harmitti, että olin ottanut epiduraalin, mutta siitä oli sitten apua vauvan synnyttyä kun minua tikattiin 1,5 tuntia. Ei paljon tarvittu puudutusainetta laittaa muutenkin turvonneeseen alapäähän. Ja repeämä tuli siitä, että synnytyksessäni oli niin hurja vauhti lopulta päällä että tyttö syntyi lähes ilman ponnistamista ja ensisynnyttäjänä kudokseni eivät olleet lainkaan tällaiseen varautuneet.
Mutta olen ihan varma, että jos synnytys olisi yhtään pitkittynyt, olisi supistuksissa lopulta ollut kestämistä. Minusta on viisasta ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista ja katsoa mitä tulee synnytyksessä vastaan. Epiduraali ym. lääkkeet ovat hyvä " varasuunnitelma" .
Nummuli ja tyttö 3kk
Ensimmäisellä kerralla olin päättänyt lujasti, etten ota mitään kivunlievitystä... varsinkaan mitään piikillistä. Siskoni, äitini ja veljeni vaimo ovat kaikki selvinneet ilman kivunlievitystä, joten kuvittelin että, selviän tuosta vain.
Mutta kas kummaan synnytys jämähti 4cm:n tienoille ja supistukset oli niin kovia, etten kestänyt, joten nöyränä tyttönä otin epiduraalin, ja voi ihanuus... Itsekin olin kuvitellut omaavani korkean kipukynnyksen.
Nyt toisen saatuani, meninkin sitten ihan avoimin mielin synnyttämään. Eli ajattelin että jos tarvin, otan lievitystä, mutta jos en niin sitten en myös ota. Ja tämä sujuikin niin nopsaan ja helposti, etten tarvinnutkaan mitään. Pyysin kyllä lievitystä kun alkoi tuntua kivut kovilta, mutta siinä vaiheessa olin jo 10cm auki, joten eipä siinä enää mitään voi antaa. Todella positiivinen maku jäi tästä synnytyksestä.
Marikki, Pikku-ukko 1v 3kk ja Nuppunen 1vk 1pv
Meillä on vasta joulukuun lopulla aika, ehdin siis hyvin treenailla! Keräilen tässä kaiken aikaa kaikenlaista " MacGyver" -vinkkejä, kuten " kuuntele sydänäänet vessapaperirullalla" ja " mittaa kohdunsuun leveys itse" jne asioita. On tässä käynyt sekin mielessä, että mitä tapahtuu jos synnytyksestä tuleekin kunnon syöksy eikä sairaalaan ennätäkään! Todennäköisesti sekin olisi ihan ok, vaikka olisihan se vähän hassua sitten nyppiä vastasyntyneestä koirankarvoja.... Oli miten oli, keskityn nyt täysillä siihen, että homma menee hyvin ja hienosti, meillä tulee olemaan mukavaa operaation aikana eikä mitään dramaattista tapahdu. Ajatukset muokkaavat todellisuutta!
ja omalta osaltani se oli viimeinen synnytys ilman kivunlievitystä. Kaksi seuraavaa kertaa onkin mennyt vähillä kivuilla ja spinaalipuudutuksilla. Mulla on varmaankin sitten tosi huono kipukynnys, mutta ilamn lievityksiä en pärjäisi.