Lue keskustelun säännöt.
Keskustellaan astrologiasta
01.07.2026 |
Pian Uranus ja Mars ovat konjuktiossa kaksosissa, miten ajattelet sen kanavoituvan?
Kommentit (759)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astrologia pohjautuu tuntemattomiin kosmisiin energioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
No voi hellanlettas. Mä tiedän että tulen kohta jarruttamaan punaisissa liikennevaloissa, avaamaan sateenvarjon sateella, jne.
Aivot tietää=me tiedämme itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskustellaanpa. Astrologia on humpuukia. Mitään tieteellistä näyttöä sen toimivuudesta ei ole.
Meidän tiede on vielä ihan lapsen kengissä eikä kykene selvittämään muuta kuin aineellisen maailman asioita.
Mä uskon jopa kvanttifysiikkaan, mutta älyttömintä olis uskoa että jotkut miljoonien kilsojen päässä olevat kaasupallot avaruudessa vaikuttais yhtään mitenkään siihen, meneekö Keijo Pirjon kanssa naimisiin vai ei.
On se nyt hullua että haetaan merkityksiä miljoonien kilsojen päästä, eikä pyritä hakemaan niitä ihan arkielämästä: Keijo ei mene Pirjon kanssa naimisiin koska Pirjo on köyhä, Keke haluaa naisesta naisesta elättäjän.
Ei kukaan kiellä sinua elämästä henkisesti köyhää elämää. Ihan hyvin voit elää käytännönläheisesti. Tieteessä tapahtuu mielenkiintoisia uusia innovaatioita, kyllä siinä sinällään riittää ihmiselämän verran ajateltavaa. Joku toinen vaan tykkää pohtia asioita yli tuon. Ajattele vaikka, miten asiat olivat sata vuotta sitten. Tuolloinkin harrastettiin okkultismia, mutta pian sota ja teknologian kehitys peittivät tuon ja länsimainen ihminen jämähti aineeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
No voi hellanlettas. Mä tiedän että tulen kohta jarruttamaan punaisissa liikennevaloissa, avaamaan sateenvarjon sateella, jne.
Aivot tietää=me tiedämme itsekin.
Jos on kaksi vaihtoehtoa joista valita, aivot tietävät jo ennen "sinua" kumman valitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
Onkohan tämä nyt kuitenkaan ihan oikea tapa ymmärtää nämä käsitteet?
Meidän pitäisi myös perehtyä henkiseen ja psykologiseen astrologiaan josta ei ole juuri edes suomeksi kirjoitettu.
Nythän tässä vain arvaillaan asioita arkijärjen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Ei me sellaiseen uskota. Kukaan ei synny tänne tarkoituksenaan aiheuttaa kärsimystä. Se on egon valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Ei me sellaiseen uskota. Kukaan ei synny tänne tarkoituksenaan aiheuttaa kärsimystä. Se on egon valinta.
Justhan mussutit että "oletpa sielu valinnut itsellesi vaikeita asioita. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Vastahan täällä mainittiin, että Hitlerin kartalta näkyy hirmuvaltius kun vähän rektifioi syntymäaikaa. Nopealla vilkaisulla myös Epsteinin kartta näyttää erikoiselta. Voisin katsoa sitä uudelleen joskus myöhemmin. Pluto sielläkin oli 8.huoneessa.
Pidän mahdollisena, että jotkut sielut suostuvat pahiksen rooliin. Onhan toisessa elämässä mahdollista valita toisin, ja kaikki ovat yhtä ja samaa henkeä.
Justhan mussutit että "oletpa sielu valinnut itsellesi vaikeita asioita. "
^ Tuo oli toinen kirjoittaja joka osallistui keskusteluun. Minä uskon sielunvaellukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Vastahan täällä mainittiin, että Hitlerin kartalta näkyy hirmuvaltius kun vähän rektifioi syntymäaikaa. Nopealla vilkaisulla myös Epsteinin kartta näyttää erikoiselta. Voisin katsoa sitä uudelleen joskus myöhemmin. Pluto sielläkin oli 8.huoneessa.
Pidän mahdollisena, että jotkut sielut suostuvat pahiksen rooliin. Onhan toisessa elämässä mahdollista valita toisin, ja kaikki ovat yhtä ja samaa henkeä.
Voisiko pahiksen rooliin syntyneen karma ja sielunsuunnitelma olla se että hän oppisi valitsemaan itsessään olevan hyvän, pahan tekemisen sijasta. Ihminen voi kuitenkin aina valita.
Hitlerillä oli Saturnus MC:llä. Myös Epsteinin Saturnus on kymppihuoneessa yhtymässä Neptunukseen ja sekstiilissä kasihuoneen Plutoon. Tuo voisi viitata siihen, että hän oli Mossadin agentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
joskus sotien jälkeen keksittiin, että amputoituja potilaita voi vaivata ns. haamusärky. Eli tuntevat selvästi amputoidun raajan osana kehoaan ja tuntevat toisinaan myös, että siinä on kipua. asiaa tutkittiin ja keksttiin, että sitä voi hoitaa peilin avulla. Menee aivoilla täydestä ja aivot alkaa taas uskoa, että raaja-amputoidulla on kaikki raajat tallella eikä ole tarvetta lähettä kipusignaalia, että joku on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Vastahan täällä mainittiin, että Hitlerin kartalta näkyy hirmuvaltius kun vähän rektifioi syntymäaikaa. Nopealla vilkaisulla myös Epsteinin kartta näyttää erikoiselta. Voisin katsoa sitä uudelleen joskus myöhemmin. Pluto sielläkin oli 8.huoneessa.
Pidän mahdollisena, että jotkut sielut suostuvat pahiksen rooliin. Onhan toisessa elämässä mahdollista valita toisin, ja kaikki ovat yhtä ja samaa henkeä.
Voisiko pahiksen rooliin syntyneen karma ja sielunsuunnitelma olla se että hän oppisi valitsemaan itsessään olevan hyvän, pahan tekemisen sijasta. Ihminen voi kuitenkin aina valita.
Voi olla toki. Mutta moni psykopaatti ei kyllä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskustellaanpa. Astrologia on humpuukia. Mitään tieteellistä näyttöä sen toimivuudesta ei ole.
Meidän tiede on vielä ihan lapsen kengissä eikä kykene selvittämään muuta kuin aineellisen maailman asioita.
Mä uskon jopa kvanttifysiikkaan, mutta älyttömintä olis uskoa että jotkut miljoonien kilsojen päässä olevat kaasupallot avaruudessa vaikuttais yhtään mitenkään siihen, meneekö Keijo Pirjon kanssa naimisiin vai ei.
On se nyt hullua että haetaan merkityksiä miljoonien kilsojen päästä, eikä pyritä hakemaan niitä ihan arkielämästä: Keijo ei mene Pirjon kanssa naimisiin koska Pirjo on köyhä, Keke haluaa naisesta naisesta elättäjän.
kova pelko on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se ois ennustella kahvinporoista. Sais niistäkin kehiteltyä tuommoisen pseudotieteellisen järjestelmän: onko nyt tumma paahto huoneessa 4. Vai vaalea huoneessa 1 ja ohittaa juuri auringon.
kautta maailman sivu, on ollu erilaisia ennustusmenetelmiä. Ne ovat vain välineitä ihmiselle auttamaan alitajunnan viestejä tulemaan paremmin esille. Jokainen aiheesta kiinnostunut valitsee sen menetelmän, jota kohtaan tuntee vetoa.
Jäätävää pskaa. Meidän alitajunta ei ole mikään mystinen ihmelaitos, joka on automaattisesti enemmän oikeassa kuin tavallinen tajunta. Ja onko alitajuntaa edes olemassa, mun mielestä se on jotain satiaisia prseessä olevien hampputukkien keksimä termi. Mun mielestä meillä on vain muistilokerot ja kokemuksen piirtämä intuitio.
Mun "alitajunta" syöttää unia öisin josta en todellakaan ole päiväseltään samaa mieltä, ja olis v-tun ääliömäistä totella sitä.
Onhan. Tieteeisesti on tutkittu ja saat selville esim. että aivomme tietävät meitä ennen minkä valinnan aiomme tehdä. Eli mielemme, alitajuntamme.
Sinä teet vääristeltyjä johtopäätöksiä ja vääriselet viestejä. Ehkä pelkäät tätä aihetta todellakin noin paljon. En missään kertonut, että pitäisi totella uniaan, tai alitajuntaansa. Toiset ihmiset vai haluavat käyttää sitä hyödyksi ja opetelevat sen käyttöä.
Minä kuuntelen unianikin. Ne kertovat todella hyvin minulle esimerkiksi, jos olen alkant kokea liikaa stressiä. Saan siitä ensimmäiset vihjeet unielämäni perusteella. Jos en kuuntele niitä, stressitasot pääsevät nousemaa liiaksi, joka nostaa verenpainetta. Kun kuuntelen uniani, osaan stressunien tullessa, ottaa itselleni enemmän lepoaikaa arkeen ja katkaista nousevan stressin kierteen. Tuokin on alitajunnan viestien kuuntelua. Meidän aivomme ovat oikeasti ihmeellinen ein eikä kaikkia aivojen saloja ole vielä edes selvitetty
Siä varmasti koet, että se on jtain huuhaata tai mystistä, mutta tiede tutkii näitä ilmiöitä koko ajan.
Aika urpo on, jos ei tunnista itsessään stressiä. Miten sellainen voi arvioida mitään muutakaan?
Mun kohdalla on niin, että mitä enemmän surua elämässä, niin sen enemmän aivot pyrkivät kompensoimaan sitä oikein suloisilla unilla. Aamulla sitten v-tuttaa herätä karuun todellisuuteen. No, edes öisin on mukavaa.
Mutta mitään mystisempää siinä ei ole, aivot vaan ovat selviytymismoodissa.
Nou shit sherlock, ai aivot tietävät etukäteen minkä valinnan ihminen tulee tekemään? Mä tiedän jo nyt sanoa, mitä tulen valitsemaan tällä viikolla ruokakaupasta, tiedän minne mennään lomalle, tiedän suunnilleen (jos ei esteitä tule) kuinka tämän viikon päivät sujuvat eri ympäristöissä.
Sitä sanotaan vaan kokemukseksi ja suunnittelemiseksi.
Ei siinä tee jollain ihmeellisellä alitajunnalla yhtikäs mitään. Mä teen päätöksiä näillä spekseillä:
-mikä on aikaisempi kokemus asiasta
-paljonko on aikaa ja rahaa
-onko mulla kykyä ja voimia suorittaa se
-tuoko se hyötyä tai iloa
-kuinka se valinta suhteutuu mun perheeseen, mun elämänsuunnitelmiin, jne.
Ja ihan keskellä kirkasta päivää, "päällis"tajunnalla.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että aivot tietävät jo hetkeä ennen, minkä päätöksen tulemme tekemään. Kyse ei siis ole siitä, mistä sinä tuossa yllä puhut. Itse pidin sitä aiemmin tässä ketjussa mahdollisena viitteenä siitä, että elämä onkin eräänlaista elokuvaa. Keskeistä on se, miten reagoimme kaikkeen elämässä eteen tulevaan.
Kuule me ollaan ihan vastuussa itse kaikesta. Kukaan ei tätä allekirjoita.
Joku nuori alkoholisoituu 13-vuotiaana ja on vielä 56-vuotiaana katuojassa linnareissujen jälkeen, siinä sulle elokuvaa ja hienoa suunnitelmaa.
Niin niin, tämänhetkisen näkemykseni mukaan ihminen on itse vastuussa elämästään, ja elämä voi olla itse etukäteen suunniteltua elokuvaa. Tarkoitus on herätä tästä "unesta", ja astrologia on yksi keino muistuttaa itseä, että hei tähän elämään on jo käsikirjoitus ja kaikki on vaan harhaa.
Tulee mieleen tähän liittyen se "Rubber hand illusion", jossa tutkijat onnistuivat huijaamaan aivoja niin, että koehenkilö luuli Barbien käden olevan hänen omansa. Tämä koettu elämä saattaa myös olla vastaavanlainen illuusio. Ja ihan hyvin joku sielu voisi ottaa haasteekseen kokea tässä elämässä surkeutta. En tietenkään sano, että näin se on, vaan tämä on vain se mitä tällä hetkellä ajattelen. Tämä on vain minun elämääni.
Et kai sä ole niin päl-li että meet sanomaan lapsensa menettäneelle tai ped*rin hyväksikäyttämälle "tää on harhaa?"
Oletko koskaan synnyttänyt? Ensin voimakas kipu että taju meinaa mennä ja sen jälkeen voimakas onni. Meepä sanomaan vauvan saaneille että "onnee, tää on harhaa".
No en tietenkään mene sanomaan mitään tökeryyksiä, koska tiedän, mitkä asiat voivat loukata toista. Mutta mielessäni voin kyllä ajatella, että oletpa sinä sielu itsellesi valinnut vaikeita asioita, toivottavasti selviät. Vauvaperheen kohdalla ajattelisin, että nyt teille on syntynyt vanha tuttunne, jonka kanssa olette jo etukäteen päättäneet jakaa tämän elämän, onnea.
Täyttä paskaa.
Sielut eivät todellakaan mieti etukäteen "hei jippii, musta tulee Hitler/Pol Pot/Epstein/Jammu-setä." Ei se ole minkään ihmiselämän tarkoitus olla joku töystuho.
Kaikkee te naiset uskotte! Joku kun vähän lempeesti leperrellen heittää teille vaaleanpunaista elefanttia Neptunuksen tähdistössä, niin menee teihin ku väärä raha.
Vastahan täällä mainittiin, että Hitlerin kartalta näkyy hirmuvaltius kun vähän rektifioi syntymäaikaa. Nopealla vilkaisulla myös Epsteinin kartta näyttää erikoiselta. Voisin katsoa sitä uudelleen joskus myöhemmin. Pluto sielläkin oli 8.huoneessa.
Pidän mahdollisena, että jotkut sielut suostuvat pahiksen rooliin. Onhan toisessa elämässä mahdollista valita toisin, ja kaikki ovat yhtä ja samaa henkeä.
Voisiko pahiksen rooliin syntyneen karma ja sielunsuunnitelma olla se että hän oppisi valitsemaan itsessään olevan hyvän, pahan tekemisen sijasta. Ihminen voi kuitenkin aina valita.
Voi olla toki. Mutta moni psykopaatti ei kyllä muutu.
Kaikki nämä ovat niin mutkikkaita asioita joihin ei välttämättä edes ole yleispäteviä vastauksia. Vaikeaa täällä maan päällä on ymmärtää miten karma ja kaikki henkiset lait lopulta toimivat. Ehkä astrologia voi selvittää jotain henkilökohtaisesti.
Mä uskon jopa kvanttifysiikkaan, mutta älyttömintä olis uskoa että jotkut miljoonien kilsojen päässä olevat kaasupallot avaruudessa vaikuttais yhtään mitenkään siihen, meneekö Keijo Pirjon kanssa naimisiin vai ei.
On se nyt hullua että haetaan merkityksiä miljoonien kilsojen päästä, eikä pyritä hakemaan niitä ihan arkielämästä: Keijo ei mene Pirjon kanssa naimisiin koska Pirjo on köyhä, Keke haluaa naisesta naisesta elättäjän.