Lue keskustelun säännöt.
Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!
01.07.2026 |
Käydään paljon keskustelua siitä, miten miehet hoitaa parisuhdetta, kommunikoi, käyttäytyy jne.
Kun tässä yrittää vaimon (miniän) ja äidin (anopin) välissä elää, kiertää itsensä tuhannelle mutkalle, esittää samaan aikaan diplomaattia, tulkkia, erotuomaria ja ennustajaa, niin päällimmäiseksi jää kummittelemaan kysymys: Kuinka paljon naisilla on meille miehille lopultakaan ihmissuhteiden hoitamisessa opetettavaa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.
Minkä käsität hylkäämiseksi? Sen, ettei tottele ja tee niin kuin äiti aina sanoo? Sen, että tekee omia tulevaisuuden suunnitelmia, muuttaa vaikka ulkomaille tai perustaa oman perheen? Sen, että on ennen kaikkea uskollinen ja suojeleva omaa vaimoa ja lapsia kohtaan? Ei kai nyt välejä tarvitse keneenkään katkoa, jos taas sitä mietit. Näkemisiä voi vähentää sillon kun anoppi käyttäytyy huonosti ja sitten taas lisätä, kun parantaa tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän roolit on hyvin erilaisia. Anoppi suojelee miestä ja on ainoa joka haluaa miehelle hyvää ja miniän tavoite on käyttää miestä maksimaalisesti hyväkseen omiin tarkoituksiin.
Nyt puhuu narsistianoppi, joka ei soisi miehelleen vaimoa. Anoppiinko sen pojan pitäisi resurssinsa käyttää? Normaalisti käytetään omaan perheeseen. Vaimoon ja lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Eli sulle ei sais sanoa, että teepäs Maija sinä toi salaatti kun Anni tekee kastikkeen? Jos nyt kuvitteellisesti olisitte yhdessä ruokaa laittamassa juhannuksena.
Tässäpä ongelma tulikin hyvin esille. Kun on sovittu, että yhdessä tehdään ruokaa, niin anoppi ottaa automaattisesti keittiöpäällikön roolin.
Ja sen hänelle tulisi myös suoda. Typerin mahdollisin riidan aihe olisi miniän siitä alkaa riitelemään. Tulevaisuudessa vain varmistaisi, ettei enää vastaavaan tilanteeseen joudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Sun äitisi on kyllä aivan sairas, jos sitä nyppii hyvä suhde vaimoosi. Parempi ettet altista vaimoasi tuollaiselle. Vähemmästäkin eroja tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän roolit on hyvin erilaisia. Anoppi suojelee miestä ja on ainoa joka haluaa miehelle hyvää ja miniän tavoite on käyttää miestä maksimaalisesti hyväkseen omiin tarkoituksiin.
Nyt puhuu narsistianoppi, joka ei soisi miehelleen vaimoa. Anoppiinko sen pojan pitäisi resurssinsa käyttää? Normaalisti käytetään omaan perheeseen. Vaimoon ja lapsiin.
Ikiaikainen sukupolvien ketju on käyttää resursseja myös vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Eli sulle ei sais sanoa, että teepäs Maija sinä toi salaatti kun Anni tekee kastikkeen? Jos nyt kuvitteellisesti olisitte yhdessä ruokaa laittamassa juhannuksena.
Aikuisten kesken on tapana sopia porukalla, kuka tekee mitäkin. Ei se ole tuon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Olet tainnut ottaa vaimoksi äitisi kaltaisen henkilön ja nyt ihmettelet, kun nämä hieman hankalat persoonat eivät tule toimeen keskenään.
Mutta et ole ainoa, moni ottaa puolisoksi henkilön joka muistuttaa jossain määrin hänen äitiään tai isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä AP asiaa puhuu. Oma liittoni sujui ilman konflikteja mutta molemmilla veljilläni on ollut "haastavat" vaimot. Sivullisena aisti sen jäykän ja tulenaran ilmapiirin naisten välillä kun oli yhteisiä tapaamisia. Velipojat jotenkin tasotteli koko ajan sitä naisten vuorovaikutusta -vaikeaa kuvailla,mut ymmärrän mitä AP ajaa takaa.
Kiitos tuesta. Ja samoin osalle naispuolisista kommentoijista. Ja totta kai kritiikistäkin. Varmaan omasta toiminnastakin löytyy petrattavaa, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä äärettömän turhauttavalta setviä kahden muun aikuisen välisiä riitoja. Siitäkin huolimatta, että loppuviimeksi lienen varmaan osaksi se kohde, mistä riidellään,
Minä en edes ymmärrä, miksi vaimosi ja äitisi ovat yhteyksissä, jos joka asiasta tulee riitaa. Kummalta kuulostaa sekin, että sinä voisit olla riidan kohde. En ymmärrä sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän roolit on hyvin erilaisia. Anoppi suojelee miestä ja on ainoa joka haluaa miehelle hyvää ja miniän tavoite on käyttää miestä maksimaalisesti hyväkseen omiin tarkoituksiin.
Nyt puhuu narsistianoppi, joka ei soisi miehelleen vaimoa. Anoppiinko sen pojan pitäisi resurssinsa käyttää? Normaalisti käytetään omaan perheeseen. Vaimoon ja lapsiin.
Ikiaikainen sukupolvien ketju on käyttää resursseja myös vanhempiinsa.
Kyllä, tietyssä määrin. Eniten panostetaan tietenkin omiin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtävä on laittaa äidillesi rajat ja tehdä selväksi, että olet vaimosi puolella ja äidilläsi ei ole mitään sanan valtaa teidän asioihinne tai päätöksiiin. Jos se olisi äidillesi ongelma, niin tuskin sillä olisi väliä jos välit menisikin?
Voisiko olla mahdollista, että vaimo olisi joissakin asioissa väärässä ja on se henkilö, joka aiheuttaa kitkaan. Yhtälailla miniä voi olla se kiusaaja ja riidan kylväjä, niin omasa parisuhteessa ja miehen svussa, kuten kälyni tapauksessa.
Ja tähän ei auta kuin ero ja vaimon jättäminen. Ei miehen äiti, voi aina olla se syyllinen, vaan yhtälailla myös vaimo.
Jos miniä ja anoppi ei yhtään tule toimeen, niin yleensä molempien käytöksessä on vikaa. Suurin osa tällä palstalla on sitä ikäluokkaa, että omat lapset ei ole vielä aikuisia eli osataan samaistua ainoastaan siihen miniän rooliin. Ironisesti näistä samoista ihmisistä todennäköisemmin tulee itse niitä kauhuanoppeja, kun siinä omassa käytöksessä ei pystytä ikinä näkemään mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinähän tilanteeseen olet syypää.
Miten on ap:n vika jos miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään?
AP on valinnut itselleen vaimon, joka ei tule toimeen AP:n äidin kanssa.
Tuohon auttaa joko ero tai se, että AP asettuu aidosti näiden naisten väliin viestinvälittäjäksi, kunnes oppivat olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtävä on laittaa äidillesi rajat ja tehdä selväksi, että olet vaimosi puolella ja äidilläsi ei ole mitään sanan valtaa teidän asioihinne tai päätöksiiin. Jos se olisi äidillesi ongelma, niin tuskin sillä olisi väliä jos välit menisikin?
Minun ex-anoppi esitti manipuloidessaan niin mukavaa, että poikansa ei ikinä huomannut sitä. Anopintekele onnistui näin ollen nauttimaan täysillä siitä, että minä jouduin tilanteissa huonoon valoon. Anopin umpikierous ja exäni hölmöys (mukamas johtaja) olivat ajan mittaan sietämätön yhdistelmä. Jotkut harvat näkivät heti tämän kaksikon läpi, suurin osa (mukaanlukien minä) vasta liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Olet tainnut ottaa vaimoksi äitisi kaltaisen henkilön ja nyt ihmettelet, kun nämä hieman hankalat persoonat eivät tule toimeen keskenään.
Mutta et ole ainoa, moni ottaa puolisoksi henkilön joka muistuttaa jossain määrin hänen äitiään tai isäänsä.
Tähän on vaikea ottaa kantaa. Miten näennäistä ihmisten erilaisuus tai samankaltaisuus yleensä onkaan. Mutta molemmilla on vakaa käsitys oman näkemyksensä oikeellisuudesta ja omasta vilpittömästä asenteestaan, yhtä lailla kuin se toinen on kiero ja empatiaköyhä. Eli ehkä heitä yhdistää tietynlainen itsetuntemuksen puute.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän roolit on hyvin erilaisia. Anoppi suojelee miestä ja on ainoa joka haluaa miehelle hyvää ja miniän tavoite on käyttää miestä maksimaalisesti hyväkseen omiin tarkoituksiin.
Nyt puhuu narsistianoppi, joka ei soisi miehelleen vaimoa. Anoppiinko sen pojan pitäisi resurssinsa käyttää? Normaalisti käytetään omaan perheeseen. Vaimoon ja lapsiin.
Ikiaikainen sukupolvien ketju on käyttää resursseja myös vanhempiinsa.
Kyllä, tietyssä määrin. Eniten panostetaan tietenkin omiin lapsiin.
Ikiaikainen sukupolvien ketju on, että jokainen huolehtii omista jälkeläisistään. Jos aikaa ja resursseja on, niin toki niitä voi muillekin tarjota. Mutta omat jälkeläiset ja puoliso ovat aina etusijalla. Näin sukupolvien kerjussa mennään eteenpäin.
Vanhemmissa sukupolvissa on paljon kieroja anoppeja, jotka epäterveesti roikkuvat pojissaan ja kouttavat jopa erottaa miniää ja poikaansa. Kieroillaan, moititaan miniää, tullaan parin välille päsmäröimään jne. Terve ihmiben kunnioittaa aikuisen lapsen perhettä ja pysyy myös riittävän etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmissa sukupolvissa on paljon kieroja anoppeja, jotka epäterveesti roikkuvat pojissaan ja kouttavat jopa erottaa miniää ja poikaansa. Kieroillaan, moititaan miniää, tullaan parin välille päsmäröimään jne. Terve ihmiben kunnioittaa aikuisen lapsen perhettä ja pysyy myös riittävän etäällä.
Ilmeisesti siis 30 vuoden päästä ei ole enää yhtään miniä-anoppi -paria jotka eivät tule toimeen keskenään vaan kaikki nykyiset miniät osaavat aikanaan olla täydellisiä anoppeja. Rohkenen epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Olet tainnut ottaa vaimoksi äitisi kaltaisen henkilön ja nyt ihmettelet, kun nämä hieman hankalat persoonat eivät tule toimeen keskenään.
Mutta et ole ainoa, moni ottaa puolisoksi henkilön joka muistuttaa jossain määrin hänen äitiään tai isäänsä.
Tähän on vaikea ottaa kantaa. Miten näennäistä ihmisten erilaisuus tai samankaltaisuus yleensä onkaan. Mutta molemmilla on vakaa käsitys oman näkemyksensä oikeellisuudesta ja omasta vilpittömästä asenteestaan, yhtä lailla kuin se toinen on kiero ja empatiaköyhä. Eli ehkä heitä yhdistää tietynlainen itsetuntemuksen puute.
Ap
Mutta miten sinä mietit äitisi käsityksiä aikuinen ihminen. Sinun tulee vaimosi kanssa päättää kaikista perheen asioista! Eihän ne äidillesi kuulu mitenkään. Vika on todellisuudessa sinussa. Olet luonut merkillisen asetelmasi itse. Katkaise tosiaan napanuora.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä AP asiaa puhuu. Oma liittoni sujui ilman konflikteja mutta molemmilla veljilläni on ollut "haastavat" vaimot. Sivullisena aisti sen jäykän ja tulenaran ilmapiirin naisten välillä kun oli yhteisiä tapaamisia. Velipojat jotenkin tasotteli koko ajan sitä naisten vuorovaikutusta -vaikeaa kuvailla,mut ymmärrän mitä AP ajaa takaa.
Kiitos tuesta. Ja samoin osalle naispuolisista kommentoijista. Ja totta kai kritiikistäkin. Varmaan omasta toiminnastakin löytyy petrattavaa, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä äärettömän turhauttavalta setviä kahden muun aikuisen välisiä riitoja. Siitäkin huolimatta, että loppuviimeksi lienen varmaan osaksi se kohde, mistä riidellään,
Minä en edes ymmärrä, miksi vaimosi ja äitisi ovat yhteyksissä, jos joka asiasta tulee riitaa. Kummalta kuulostaa sekin, että sinä voisit olla riidan kohde. En ymmärrä sitäkään.
Valtapelistähän tuossa on kysymys.
Ja tuossakaan tapauksessa ei ole.