Lue keskustelun säännöt.
Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!
01.07.2026 |
Käydään paljon keskustelua siitä, miten miehet hoitaa parisuhdetta, kommunikoi, käyttäytyy jne.
Kun tässä yrittää vaimon (miniän) ja äidin (anopin) välissä elää, kiertää itsensä tuhannelle mutkalle, esittää samaan aikaan diplomaattia, tulkkia, erotuomaria ja ennustajaa, niin päällimmäiseksi jää kummittelemaan kysymys: Kuinka paljon naisilla on meille miehille lopultakaan ihmissuhteiden hoitamisessa opetettavaa?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olet vaimosi puolella. Äiti voi pysytellä pois elämästänne, jos meno ei miellytä.
Miksi? Vaimo voi vaihtua, äiti pysyy aina äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Niin. Tämä taitaa tosiaan olla ehkä myös hieman yhteiskuntaluokan välisten käytöserojen kysymys. Omassa sosiaalisessa piirissäni ajatus, että anopin ”antaa kuulla kunniansa” on kyllä aika vieras.
Minunkin korviini se kuulostaa omituiselle. Ei vanhemmille ihmisille puhuta rumasti vaikka ne olisivat kuinka ärsyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Niin. Tämä taitaa tosiaan olla ehkä myös hieman yhteiskuntaluokan välisten käytöserojen kysymys. Omassa sosiaalisessa piirissäni ajatus, että anopin ”antaa kuulla kunniansa” on kyllä aika vieras.
Minunkin korviini se kuulostaa omituiselle. Ei vanhemmille ihmisille puhuta rumasti vaikka ne olisivat kuinka ärsyttäviä.
Vanhempienkin ihmisten on ansaittava kunnioitus.
Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.
Millä lailla hylätä? Normaali aikuinen lentää pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olet vaimosi puolella. Äiti voi pysytellä pois elämästänne, jos meno ei miellytä.
Miksi? Vaimo voi vaihtua, äiti pysyy aina äitinä.
Bates-vibat tulee tästäkin. Miksi mennä ylipäätään naimisiin, jos asenne on se että vaimo voi vaihtua? Mene äitisi kanssa naimisiin, niin ei tarvitse asiaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Nainen on naiselle susi jne. Ei ne akat tule keskenäänkään toimeen, joten ei niitä kannata miehen edes yrittää ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olet vaimosi puolella. Äiti voi pysytellä pois elämästänne, jos meno ei miellytä.
Miksi? Vaimo voi vaihtua, äiti pysyy aina äitinä.
Onpas oikukas äijä, jos vaimo voi tuosta vaan "vaihtua" aina välillä. Varmaan tosi rakastava aviomies, & perheen lapsillakin on oikein turvallinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.
Millä lailla hylätä? Normaali aikuinen lentää pesästä.
Katkaista yhteydenpito. Niin moni ehdottaa tässä ketjussa.Kovin on miniöitä jotka vaatii katkaisemaan kaiken yhteydenpidon lapsuuden perheeseen. Ei se ole tervettä myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Jaajaa.. eli raha painaa vaakakupissa enemmän kuin vaimo. Tämä selventää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuossa totesit AP, että sinustahan ne riitelee, loppujen lopuksi. Äidin on vaikeaa luopua pojastaan ja päästää irti. Sillä niin sen äidin pitäisi tehdä, jotta pojan perhe-elämällä olisi minkäänlaista tulevaisuutta. Itselläni on aikuiset pojat mutta miniäkokelaita ei ole vielä näkynyt. Kyllä se varmasti tulee kirpaisemaan, kun on aika päästää poikanen lentoon pesästään. Mutta on äidinrakkautta päästää se lintu siivilleen ja toivottaa onnea tuntemattomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Nainen on naiselle susi jne. Ei ne akat tule keskenäänkään toimeen, joten ei niitä kannata miehen edes yrittää ymmärtää.
Mies on miehelle susi. Miehet kadehtivat ja vihaavat toisiaan, juonittelevat ja hakkaavat vihapäissään, ja tappavatkin, jos joku on heille äyrinkin velkaa. Niin ahne ja itseriittoinen on vain mies.
Naiset ovat solidaarisia toisilleen, ovat perustaneet mm. Turvakodit muiden naisten turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.
Millä lailla hylätä? Normaali aikuinen lentää pesästä.
Katkaista yhteydenpito. Niin moni ehdottaa tässä ketjussa.Kovin on miniöitä jotka vaatii katkaisemaan kaiken yhteydenpidon lapsuuden perheeseen. Ei se ole tervettä myöskään.
Missä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Jaajaa.. eli raha painaa vaakakupissa enemmän kuin vaimo. Tämä selventää.
Miehet on järkyttäviä klonkkuja, aina naisten rahojen kimpussa. Ensin nyljetään pikkupojasta alkaen äidiltä kaikki mitkä irti lähtee, sitten kupataan vaimon omaisuus.
Tuo on varmaan oikeasti paha paikka miehelle. Omien lasten lisäksi kun vaimo ja äiti (ja isä) ovat yleensä niitä elämän tärkeimpiä ihmisiä. Tietenkin toivoisi että he tulevat hyvin toimeen keskenään. Aina näin ei ole ja se on ikävä juttu kaikkien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Jaajaa.. eli raha painaa vaakakupissa enemmän kuin vaimo. Tämä selventää.
Miehet on järkyttäviä klonkkuja, aina naisten rahojen kimpussa. Ensin nyljetään pikkupojasta alkaen äidiltä kaikki mitkä irti lähtee, sitten kupataan vaimon omaisuus.
Eron tullessa ne talot ja autot on aina omituisesti suhmuroitu miehen nimiin... Vaimo saa aina lähteä kauhuslummiin vuokralle ja seistä räntäsateessa linja-autopysäkillä: mies istuu tyytyväisenä talossaan, uusi auto kiiltelee pihalla.
Ei mua haitannut yhtään ettei tarvinnut appivanhempien kanssa olla. Helpotus se vain oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Niin. Tämä taitaa tosiaan olla ehkä myös hieman yhteiskuntaluokan välisten käytöserojen kysymys. Omassa sosiaalisessa piirissäni ajatus, että anopin ”antaa kuulla kunniansa” on kyllä aika vieras.
Minunkin korviini se kuulostaa omituiselle. Ei vanhemmille ihmisille puhuta rumasti vaikka ne olisivat kuinka ärsyttäviä.
Vanhempienkin ihmisten on ansaittava kunnioitus.
Kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa ja puhutella ystävällisesti jos ei ole painavaa syytä toimia toisin.
Samaa ajattelin. Kuin jossain maalaistalon suurperheessä, jossa koirakin on arvokkaammassa asemassa kuin miniä. Aikuiset ihmiset, jotka oletetusti ovat keittiöön omasta tahdostaan hakeutuneet, sopivat yhdessä työnjaon, eivätkä jakele käskyjä.