Lue keskustelun säännöt.
Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!
01.07.2026 |
Käydään paljon keskustelua siitä, miten miehet hoitaa parisuhdetta, kommunikoi, käyttäytyy jne.
Kun tässä yrittää vaimon (miniän) ja äidin (anopin) välissä elää, kiertää itsensä tuhannelle mutkalle, esittää samaan aikaan diplomaattia, tulkkia, erotuomaria ja ennustajaa, niin päällimmäiseksi jää kummittelemaan kysymys: Kuinka paljon naisilla on meille miehille lopultakaan ihmissuhteiden hoitamisessa opetettavaa?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
Ap
Etkö voi kehottaa heitä setvimään keskenään riitansa ? Sanot vain että sinulle ei tarvitse tilittää ihan jokaista sanomista ja tekemistä ja että ei kannata kaikesta otella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä AP asiaa puhuu. Oma liittoni sujui ilman konflikteja mutta molemmilla veljilläni on ollut "haastavat" vaimot. Sivullisena aisti sen jäykän ja tulenaran ilmapiirin naisten välillä kun oli yhteisiä tapaamisia. Velipojat jotenkin tasotteli koko ajan sitä naisten vuorovaikutusta -vaikeaa kuvailla,mut ymmärrän mitä AP ajaa takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Eli sulle ei sais sanoa, että teepäs Maija sinä toi salaatti kun Anni tekee kastikkeen? Jos nyt kuvitteellisesti olisitte yhdessä ruokaa laittamassa juhannuksena.
Meillä ei kokkailla niinkuin jossain lapsiperheessä, jossa käskytellään lapsia tekemään sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä joku Bates Motel-sarjasta otettu trolli? Siinähän poika oli niin läheinen että halusi panna äitiään. Haluaako ap? Vai miksi muuten perverssi yritys olla suututtamatta äitiä?
Luetun ymmärtämistä kannattaa harjoitella muualla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen yhteisiä juhlia?
Lasten syntymäpäiviä? Vanhempien 50-vuotisjuhlia?
Lasten syntymäpäivät järjestää tietenkin vanhemmat. Viisikymppiset taas järjestää jokainen itse.
Käsitin, että riita tulee yhdessä olemisesta näissä juhlissa.
Miksi ovat niissä molemmat?
Ai miksikö isovanhemmat ovat lastenlastensa syntymäpäiväjuhlissa? Tai lapset perheineen vanhempiensa 50-vuotisjuhlissa. Tosiaan joo, onpa hyvä kysymys!
Niin. Meillä lasten synttärit on kaverisynttäreitä. Eikä niille aikuisten juhliin ole mitään osallistumispakkoa.
Meillä oli sukusynttärit ja kaverisynttärit erikseen.
Mitään pakkoa ei siihen ole.
En halunnut pitää niitä samaan aikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me sovimme jo aikojen alussa että kumpikin hoitaa kaiken yhteydenpidon omaan sukuunsa. Mitään yhteisjuhlia ei ole ollut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Ihanko noin monta kokemusta "anoppi/anoppikokelasta"? Löytyikö se "kusetettava mies" viimeinkin?! Voi hyvät hyssyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Sun tehtävä on olla vaimosi puolella. Jos se hiertää äitisi niin antaa hiertää. Hän on vastuussa omista tunteistaan. Ajan kanssa oppii kyllä varmasti olemaan, kunhan asetat selkeät rajat. Mutta sopua ei tule löytymään jos toimit diplomaattina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä AP asiaa puhuu. Oma liittoni sujui ilman konflikteja mutta molemmilla veljilläni on ollut "haastavat" vaimot. Sivullisena aisti sen jäykän ja tulenaran ilmapiirin naisten välillä kun oli yhteisiä tapaamisia. Velipojat jotenkin tasotteli koko ajan sitä naisten vuorovaikutusta -vaikeaa kuvailla,mut ymmärrän mitä AP ajaa takaa.
Kiitos tuesta. Ja samoin osalle naispuolisista kommentoijista. Ja totta kai kritiikistäkin. Varmaan omasta toiminnastakin löytyy petrattavaa, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä äärettömän turhauttavalta setviä kahden muun aikuisen välisiä riitoja. Siitäkin huolimatta, että loppuviimeksi lienen varmaan osaksi se kohde, mistä riidellään,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Appi-vävy-konfliktit ovat hyvin yleisiä, et vaan ole halunnut kuulla niistä. Usein appiukko ja vävypoika päätyvät esim. Alibiin, kun miehinen ylpeys on saanut kolauksen ja miehille ominainen väkivaltaisuus päässyt vallalle. Oma exäni inhosi isääni - siis appiukkoaan - koska piti tätä pelottavana: on korkeassa virassa ja patisti joskus alkuaikoina vävyäänkin opiskelemaan. Miehellä siitä alkoi loputon kyräily ja appiukon välttely.
Appiukot yleensä katsovat kriittisesti vävyjään, ja näkevät helposti näiden läpi. Appi puolustaa aina omaa tytärtään, ja näkee jos vävy on naisia hyväksikäyttävä, ahne lokki, joka ei kykene luomaan edes uraa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Eli sulle ei sais sanoa, että teepäs Maija sinä toi salaatti kun Anni tekee kastikkeen? Jos nyt kuvitteellisesti olisitte yhdessä ruokaa laittamassa juhannuksena.
Tässäpä ongelma tulikin hyvin esille. Kun on sovittu, että yhdessä tehdään ruokaa, niin anoppi ottaa automaattisesti keittiöpäällikön roolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihmeessä te kokkaatte yhdsessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Eli sulle ei sais sanoa, että teepäs Maija sinä toi salaatti kun Anni tekee kastikkeen? Jos nyt kuvitteellisesti olisitte yhdessä ruokaa laittamassa juhannuksena.
Tässäpä ongelma tulikin hyvin esille. Kun on sovittu, että yhdessä tehdään ruokaa, niin anoppi ottaa automaattisesti keittiöpäällikön roolin.
Luonnollisesti jos se on hänen keittiönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään äitiä ei hylätä mutta selkeät rajat ja se oma puoliso on ykkönen jonka rinnalla seistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
Ap
Sanot äidille, että puhut hänen rakkaasta vaimosta. Sinulle on raskasta, että sinulle tärkeää ihmistä moititaan. Sanot myös, että äiti on myös rakas ja toivot kovasti, että oppisivat tulemaan toimeen, koska kumpikin on sinulle tärkeitä. Voisitteko sopia erimielisyydet itse.
Vaimolle sanot, että hän on rakas ja niin on äitikin. Et halua, että sinulle rakasta ihmistä moititaan ja haluat heidän oppivan tulemaan keskenään toimeen, koska he molemmat on sinulle tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.
Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.
Ap
Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.
Ap
Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!
Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).
Kaikki eivät ole samanlaisia kynnysmattoja, kuin sinä. Jos anoppi minua alkaisi käskyttämään, hän todellakin saisi kuulla kunniansa.
Niin. Tämä taitaa tosiaan olla ehkä myös hieman yhteiskuntaluokan välisten käytöserojen kysymys. Omassa sosiaalisessa piirissäni ajatus, että anopin ”antaa kuulla kunniansa” on kyllä aika vieras.
Olen ollut naimisissa 20 vuotta, enkä ole ikinä kokannut anoppini kanssa. Nämä jutut on ihan ihmeellisiä.
Ei meidän lasten synttäreille mitään sukulaisia kutsua. Perheen kesken varsinaisena päivänä, kaverit sitten lähimpänä viikonloppuna. Joskus on kahdetkin kaverijuhlat, naapureilel erikseen ja koulukavereille erikseen.
Apen suku ei järjestä mitään pippaloita. Anopin suvun pippaloista en ole kiinnostunut. Mies käy joskus jossakin.
Mökki meillä on ihan oma.
Vierailija kirjoitti:
miksi ihmeessä te kokkaatte yhdsessä?
Ei luojan kiitos kokkaillakaan oikeassa elämässä. Jos kokkailtaisiin, minua ei komennella.
Älä tee niin kuin palstalaiset sanoo vaan niin kuin sydämesi sanoo. Tietenkään et dumppaa äitiäsi. Yritä vähentää heidän keskinäistä kommunikaatiotaan. Etteivät ole toistensa kanssa niin paljon tekemisissä.