Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.

Minkä käsität hylkäämiseksi? Sen, ettei tottele ja tee niin kuin äiti aina sanoo? Sen, että tekee omia tulevaisuuden suunnitelmia, muuttaa vaikka ulkomaille tai perustaa oman perheen? Sen, että on ennen kaikkea uskollinen ja suojeleva omaa vaimoa ja lapsia kohtaan? Ei kai nyt välejä tarvitse keneenkään katkoa, jos taas sitä mietit. Näkemisiä voi vähentää sillon kun anoppi käyttäytyy huonosti ja sitten taas lisätä, kun parantaa tapojaan.

Bensaa liekkeihin : Entä jos vaimo käyttäytyy huonosti ? Onko todella mielipide se, että vaimo/miniä ei ole vastuussa käytöksestään ?  

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas, mitä vastauksia. Jos äiti ja vaimo ovat molemmat riidanhaluisia pösilöitä, niin miehenkö pitäisi ottaa puolia ja lopettaa yhteydenpito omaan äitiinsä. Itsekin aikoinaan riitelin joskus anopin kanssa ja anoppi panetteli minua koko suvulle, kertoi ihan satuja, antoipa porttikiellonkin mulle. En silti sotkenut miestäni, enkä lapsiamme siihen sotkuun. Aika kului ja välit korjaantuivat meilläkin. Ei pidä sotkeentua toisten riitoihin, eikä sotkea muita omiinsa. 

Tuo on viisasta. Antaa miehen ja lasten pitää yhteyttä. Itsekkin voi, kun pöly on laskeutunut ja välejä saatu korjattua. 

Onko nuo joutilaat huonekalut sellaisia, joita toinen haluaa sijoittaa toisen kotiin ja sitten tulee riitaa, kun niille huonekaluille toinen sanoo ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi pakko valita joko vaimo tai äiti, kumman valitsisit ja kumman hylkäisit? Toisen kanssa olisi pakko katkaista välit, jotta voisit olla tekemisissä toisen kanssa.

Joko äidistä tai vaimossa on jotain vikaa jos heidän välillään pitää valita. Molemmilla on paikka elämässä, mutta tietenkin täysin erilainen paikka. 

Ei ole. Kyllä se miehen paikka on vaimonsa rinnalla sen jälkeen kun on naimisiin mennyt.

Vaikka vaimo olisi täysin kohtuuton?

Sinun tehtäväsi on hoitaa asiat. Irrota äidistä. Hoitaa omat lapsesi. Hommata oma mökki. Järjestää itse juhlasi.

Tämä.

Aika erikoinen ajatus, että kun mies menee naimisiin, niin hänen pitää hylätä vanhempansa, erityisesti äitinsä, ja liittyä vaimoon ja vaimon perheeseen. Vaimon ei tietenkään tarvitse samalla tavalla hylätä omaa perhettään, vaan miehen kuuluu automaattisesti liittyä hänen perheeseensä. Vaimo ei missään tapauksessa voi hylätä varsinkaan äitiään, eikä napanuoraa ole syytä katkaista. Jos mies ei tätä heti ymmärrä, niin ajan kanssa kyllä oppii ymmärtämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä AP asiaa puhuu. Oma liittoni sujui ilman konflikteja mutta molemmilla veljilläni on ollut "haastavat" vaimot. Sivullisena aisti sen jäykän ja tulenaran ilmapiirin naisten välillä kun oli yhteisiä tapaamisia. Velipojat jotenkin tasotteli koko ajan sitä naisten vuorovaikutusta -vaikeaa kuvailla,mut ymmärrän mitä AP ajaa takaa.  

Kiitos tuesta. Ja samoin osalle naispuolisista kommentoijista. Ja totta kai kritiikistäkin. Varmaan omasta toiminnastakin löytyy petrattavaa, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä äärettömän turhauttavalta setviä kahden muun aikuisen välisiä riitoja. Siitäkin huolimatta, että loppuviimeksi lienen varmaan osaksi se kohde, mistä riidellään,

Sinä olet molempien rakkauden kohde. Molemmat ovat epävarmoja rakkaudestasi. Oletko useinkin sanoilla kertonut äidillekin tunteistasi? Oletteko puhuva perhe kokonaisuutena? Missä on isän rooli tässä kuviossa? 
Vanhempana ihmisenä hieman kauhistelen, jos vaimosi vaatii sinulta vielä enemmän huomiota kuin tuntuu saavan.  Ilman äitiäsi ei tämä vaativa vaimokaan olisi päässyt tähän peliin. Mitä jos joskus sanot vaimolle, että sinusta tuntuu ikävälle ranking- listan teko teko jatkuvasti.

MInä lakkaan välittömästi keskustelemasta yhtään mitään ihmisen kanssa, joka kiristää. Tyyliin perintösi menee, jos et tottele. 

Suosittelen lämpimästi samaa ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen ajatus, että kun mies menee naimisiin, niin hänen pitää hylätä vanhempansa, erityisesti äitinsä, ja liittyä vaimoon ja vaimon perheeseen. Vaimon ei tietenkään tarvitse samalla tavalla hylätä omaa perhettään, vaan miehen kuuluu automaattisesti liittyä hänen perheeseensä. Vaimo ei missään tapauksessa voi hylätä varsinkaan äitiään, eikä napanuoraa ole syytä katkaista. Jos mies ei tätä heti ymmärrä, niin ajan kanssa kyllä oppii ymmärtämään. 

Mihin vaimon perheeseen. Mies, vaimo ja lapset on nyt se miehen perhe ja vaimon perhe. Se tulee ensin! Sitten sukulaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä AP asiaa puhuu. Oma liittoni sujui ilman konflikteja mutta molemmilla veljilläni on ollut "haastavat" vaimot. Sivullisena aisti sen jäykän ja tulenaran ilmapiirin naisten välillä kun oli yhteisiä tapaamisia. Velipojat jotenkin tasotteli koko ajan sitä naisten vuorovaikutusta -vaikeaa kuvailla,mut ymmärrän mitä AP ajaa takaa.  

Kiitos tuesta. Ja samoin osalle naispuolisista kommentoijista. Ja totta kai kritiikistäkin. Varmaan omasta toiminnastakin löytyy petrattavaa, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä äärettömän turhauttavalta setviä kahden muun aikuisen välisiä riitoja. Siitäkin huolimatta, että loppuviimeksi lienen varmaan osaksi se kohde, mistä riidellään,

Sinä olet molempien rakkauden kohde. Molemmat ovat epävarmoja rakkaudestasi. Oletko useinkin sanoilla kertonut äidillekin tunteistasi? Oletteko puhuva perhe kokonaisuutena? Missä on isän rooli tässä kuviossa? 
Vanhempana ihmisenä hieman kauhistelen, jos vaimosi vaatii sinulta vielä enemmän huomiota kuin tuntuu saavan.  Ilman äitiäsi ei tämä vaativa vaimokaan olisi päässyt tähän peliin. Mitä jos joskus sanot vaimolle, että sinusta tuntuu ikävälle ranking- listan teko teko jatkuvasti.

Tyypillinen epäterve naisihminen, joka kadehtii poikansa ja vaimonsa välistä suhdetta. Tämmöisten äitien pitäisi rauhoittua. Narsistista käytöstä pyrkiä hajoittamaan aikuisen lapsen parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen ajatus, että kun mies menee naimisiin, niin hänen pitää hylätä vanhempansa, erityisesti äitinsä, ja liittyä vaimoon ja vaimon perheeseen. Vaimon ei tietenkään tarvitse samalla tavalla hylätä omaa perhettään, vaan miehen kuuluu automaattisesti liittyä hänen perheeseensä. Vaimo ei missään tapauksessa voi hylätä varsinkaan äitiään, eikä napanuoraa ole syytä katkaista. Jos mies ei tätä heti ymmärrä, niin ajan kanssa kyllä oppii ymmärtämään. 

Mihin vaimon perheeseen. Mies, vaimo ja lapset on nyt se miehen perhe ja vaimon perhe. Se tulee ensin! Sitten sukulaiset. 

Juuri näin. Ja jos sukulaiset ei pysy lestissään, niistä pysytään erillään. Aikuisten pitää käyttäytyä kuin aikuiset. Elää omia elämiään. Tietenkin jos toisis kunnioitetaan ja ollaan mukavia puolin ja toisin, on mukava tavatakin.

Vierailija kirjoitti:

Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.

Ihme, että sulla on vielä vaimo.

Miksi täällä vedetään automaattisesti se oletus, että anoppi olisi tässä se hankala osapuoli ja vaimo olisi jotenkin pyhä, puhdas, hurskas ja sopuisa? Tiedän suuren joukon vaimoja, jotka ovat täysiä painajaisia niin miehilleen, lapsilleen kuin appivanhemmilleen, Ja olen siis itse nainen. 

Satun vain olemaan sitä mieltä, ettei "vaimous" tee ketään pyhäksi, eikä varsinkaan anna mitään käskyvaltaa mieheen. Sädekehä pitää ansaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas, mitä vastauksia. Jos äiti ja vaimo ovat molemmat riidanhaluisia pösilöitä, niin miehenkö pitäisi ottaa puolia ja lopettaa yhteydenpito omaan äitiinsä. Itsekin aikoinaan riitelin joskus anopin kanssa ja anoppi panetteli minua koko suvulle, kertoi ihan satuja, antoipa porttikiellonkin mulle. En silti sotkenut miestäni, enkä lapsiamme siihen sotkuun. Aika kului ja välit korjaantuivat meilläkin. Ei pidä sotkeentua toisten riitoihin, eikä sotkea muita omiinsa. 

Tuo on viisasta. Antaa miehen ja lasten pitää yhteyttä. Itsekkin voi, kun pöly on laskeutunut ja välejä saatu korjattua. 

Ei ole viisasta. Tämä on monen epäterveen anopin unelma. Pyyhkiä lasten  äiti ja pojan vaimo kartalta. Aikuinen poika ja hänen lapset eivät kuulu anopille, jos ei osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.

Ihme, että sulla on vielä vaimo.

Miksi täällä vedetään automaattisesti se oletus, että anoppi olisi tässä se hankala osapuoli ja vaimo olisi jotenkin pyhä, puhdas, hurskas ja sopuisa? Tiedän suuren joukon vaimoja, jotka ovat täysiä painajaisia niin miehilleen, lapsilleen kuin appivanhemmilleen, Ja olen siis itse nainen. 

Satun vain olemaan sitä mieltä, ettei "vaimous" tee ketään pyhäksi, eikä varsinkaan anna mitään käskyvaltaa mieheen. Sädekehä pitää ansaita. 

Ahaa eli sinä olet niitä naisia, jouden mielestä sinä vain olet oikeanlainen vaimo ja nainen, kun suuria määriä tiedät vain huonoja vaimoja. Muiden yläpuolella. Mistä sinä kenenkään perhe-elämästä mitään tiedät. Aina ei ole asiat sitä, miltä näyttää. Esim  hirveällä vaimolla voi olla pettävä mies, miehen suku kiusata ja kadehtia, pyrkiä hajottamaan perhettä. Minä olen tämmöistäkin nähnyt tai pikemminkin yksittäistapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin olet vaimosi puolella. Äiti voi pysytellä pois elämästänne, jos meno ei miellytä.

Johan oli yliolkainen ja ajattelematon vastaus, ihan kuin lasten karkkitappelussa. 

Antaa naisten hoitaa itse väittelynsä ja puutu vasta kun on pakko ja erota riitapukarit joksikin aikaa. Juttele kummankin kanssa erikseen missä mättää ja sano, että olet tympääntynyt huonoon käytökseen. Anopille voi toki sanoa, että sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi ja nyt on mun vuoro kasvattaa omani tms jos tämmöisestä asiasta se riita kehkeytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen ajatus, että kun mies menee naimisiin, niin hänen pitää hylätä vanhempansa, erityisesti äitinsä, ja liittyä vaimoon ja vaimon perheeseen. Vaimon ei tietenkään tarvitse samalla tavalla hylätä omaa perhettään, vaan miehen kuuluu automaattisesti liittyä hänen perheeseensä. Vaimo ei missään tapauksessa voi hylätä varsinkaan äitiään, eikä napanuoraa ole syytä katkaista. Jos mies ei tätä heti ymmärrä, niin ajan kanssa kyllä oppii ymmärtämään. 

Mihin vaimon perheeseen. Mies, vaimo ja lapset on nyt se miehen perhe ja vaimon perhe. Se tulee ensin! Sitten sukulaiset. 

Mies liitetään siihen vaimon perheeseen kiinteästi. Miehen pitää katkaista napanuora omasta perheestään ja suvustaan, ja liittää se napanuora vaimon perheeseen ja sukuun. Niin se vaan menee oikeassa elämässä. Joitakin poikkeuksia saattaa olla, mutta ovat harvinaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.

Minkä käsität hylkäämiseksi? Sen, ettei tottele ja tee niin kuin äiti aina sanoo? Sen, että tekee omia tulevaisuuden suunnitelmia, muuttaa vaikka ulkomaille tai perustaa oman perheen? Sen, että on ennen kaikkea uskollinen ja suojeleva omaa vaimoa ja lapsia kohtaan? Ei kai nyt välejä tarvitse keneenkään katkoa, jos taas sitä mietit. Näkemisiä voi vähentää sillon kun anoppi käyttäytyy huonosti ja sitten taas lisätä, kun parantaa tapojaan.

Bensaa liekkeihin : Entä jos vaimo käyttäytyy huonosti ? Onko todella mielipide se, että vaimo/miniä ei ole vastuussa käytöksestään ?  

Täysin turha keskustelunaihe. Vaimon ja miehen lapsineen tulee pitää yhtä. He ovat nyt perhe. Poika on aikuinen ihminen eikä mikään äidin vauva. Äidin tulee tulea poikansa suhdetta ja elämää. Muuten pysyköön kaukana, jos ei osaa olla ihmisiksi. Vaimo e mennyt anopin kanssa naimisiin. Jos on huonot kemiat, pysykööt kaukana toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se oma lapsuuden perhe täytyy hylätä? Miten edes puoliso voi vaatia tuota? Ei ihme, että niin moni liitto päätyy eroon. Miksei tässä maassa opetella tulemaan toimeen keskenään? Siellä missä osataan erisukupolvien välinen kanssakäyminen ihmiset on onnellisempia ja elävät pitkään. Eikä avioeron tai kuoleman sattuessa kaikki ihmissuhteet ole katki, kun niitä on pidetty monipuolisesti yllä.

Minkä käsität hylkäämiseksi? Sen, ettei tottele ja tee niin kuin äiti aina sanoo? Sen, että tekee omia tulevaisuuden suunnitelmia, muuttaa vaikka ulkomaille tai perustaa oman perheen? Sen, että on ennen kaikkea uskollinen ja suojeleva omaa vaimoa ja lapsia kohtaan? Ei kai nyt välejä tarvitse keneenkään katkoa, jos taas sitä mietit. Näkemisiä voi vähentää sillon kun anoppi käyttäytyy huonosti ja sitten taas lisätä, kun parantaa tapojaan.

Bensaa liekkeihin : Entä jos vaimo käyttäytyy huonosti ? Onko todella mielipide se, että vaimo/miniä ei ole vastuussa käytöksestään ?  

Täysin turha keskustelunaihe. Vaimon ja miehen lapsineen tulee pitää yhtä. He ovat nyt perhe. Poika on aikuinen ihminen eikä mikään äidin vauva. Äidin tulee tulea poikansa suhdetta ja elämää. Muuten pysyköön kaukana, jos ei osaa olla ihmisiksi. Vaimo e mennyt anopin kanssa naimisiin. Jos on huonot kemiat, pysykööt kaukana toisistaan. 

Mutta mies meni myös anopin kanssa naimisiin, eikö vain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.

Ap

Appi-vävy-konfliktit ovat hyvin yleisiä, et vaan ole halunnut kuulla niistä. Usein appiukko ja vävypoika päätyvät esim. Alibiin, kun miehinen ylpeys on saanut kolauksen ja miehille ominainen väkivaltaisuus päässyt vallalle. Oma exäni inhosi isääni - siis appiukkoaan - koska piti tätä pelottavana: on korkeassa virassa ja patisti joskus alkuaikoina vävyäänkin opiskelemaan. Miehellä siitä alkoi loputon kyräily ja appiukon välttely. 

 Appiukot yleensä katsovat kriittisesti vävyjään, ja näkevät helposti näiden läpi. Appi puolustaa aina omaa tytärtään, ja näkee jos vävy on naisia hyväksikäyttävä, ahne lokki, joka ei kykene luomaan edes uraa itselleen.

Miten se voikin olla niin, että tämä on upea ja hieno kuvaus tyttären isästä, mutta samanlainen kuvaus pojan äidistä on kuvaus hirveästä anopista?
 

Kun Raamatussa sanotaan, että mies erotkoon äidistään ja isästään, ei tarkoita sitä, että hän totaalisesti hylkäisi heidät, vaan että nuorimies avioiduttuaan on yhtä lihaa vaimonsa kanssa, eli heillä kahdella on se läheisin ihmissuhde mihin ei anopit/appiukot pääse.

Toki heitäkään ei hylätä, vaan autetaan ja pidetään huolta, mutta ei niin, että pääsevät päsmäröimään poikansa/tyttärensä avioliittoon mielipideillään.

Tätä on tietty taitolaji myös mutta toisinaan pakollinen keskustelun aihe missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi taivas, mitä vastauksia. Jos äiti ja vaimo ovat molemmat riidanhaluisia pösilöitä, niin miehenkö pitäisi ottaa puolia ja lopettaa yhteydenpito omaan äitiinsä. Itsekin aikoinaan riitelin joskus anopin kanssa ja anoppi panetteli minua koko suvulle, kertoi ihan satuja, antoipa porttikiellonkin mulle. En silti sotkenut miestäni, enkä lapsiamme siihen sotkuun. Aika kului ja välit korjaantuivat meilläkin. Ei pidä sotkeentua toisten riitoihin, eikä sotkea muita omiinsa. 

Tuo on viisasta. Antaa miehen ja lasten pitää yhteyttä. Itsekkin voi, kun pöly on laskeutunut ja välejä saatu korjattua. 

Onko toisaalta tervettä antaa lapsenkaan olla sellaisessa seurassa, joka haukkuu jompaa kumpaa vanhemmista ja kertoilee perättömiä satuja? Kyllä lapset huomaa nämä asiat.