Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Perintöön sinulla on lakioikeus ainakin  rintaperillisenä

Voihan sitä uhkailla perinnön menettämisellä, mutta aika vaikea on  kokonaan estää ja harvempi  kuitenkaan uhkailusta  välittämättä  sitä yrittää toteuttaa

Lakiosaa ei voi periyttää ohi jälkeläisen, mutta perinnön voi aina tuhlata.

Mieheni on kaikin puolin loistava muuten mutta nössönkiltti ja vanhempiensa mielen mukaan aina toiminut. Autovalinnat ja harrastukset sen mukaan mitä isänsä on arvostanut, esimerkiksi. Hän on hyvin diplomaattinen ja tapaa sanoa, että kaikista ei tarvii pitää, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen. Näin tietysti onkin. 

Mutta minä kyllä kaipaan sitä että hän uskaltaisi rehellisesti sanoa, jos äitinsä tötöilee tai loukkaa, ja olisi puolellani, koska en satuile asioissa, jotka kiusaa. Eli jos anoppi vaikka sorsii tyttöpuolisia lapsenlapsia ja sanon siitä miehelle (joka on ollut itsekin tilanteessa mukana, niin että tietää asian tapahtuneen oikeasti),  haluaisin että hän olisi samanmielinen ja ilmaisi sen. Nyt hän diplomaattisesti vaikenee.

Pariin kertaan olen kuullut kun hän on torpannut äitinsä hölmöilyt ja olen nauttinut joka sanasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä jossain pahimmassa sekavuustilassa tunkisin nokkani poikieni asioihin ja vieläpä alkaisin riitelemään heidän puolisoidensa kanssa, niin ei minun pojat menisi mutkalle, vaan tekisivät aivan varmasti minulle harvinaisen selväksi, että tämä ei muuten käy. :D

Mä mietin tätä kanssa. Joskin mun pojalla ei ole vielä vaimoa. Itsestäni olen kyllä huomannut, että oho, välillä sitä äitinä kokee jotain mustasukkaisuuden kaltaista pojan ajasta. Kun ihan aidosti kerroin tämän tunteen, vähän ihmetellenkin ja epäuskoisesti, niin poika otti tavakseen soittaa mulle pari kertaa viikossa matkallaan töistä kotiin. Ei vienyt enempää aikaa häneltä, mutta ilahdutti minua.

Kysyn vielä ap:lta, että kerro nyt tänne edes yksi esimerkki. Asia voi olla, että äitisi, sinä tai vaimosi tai ehkä ette kukaan osaa olla ns. aikuisia: tunnistaa halujaan ja toiveitaan, kertoa niistä, täyttää niitä itse ja antaa toisille tilaa ja arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi pakko valita joko vaimo tai äiti, kumman valitsisit ja kumman hylkäisit? Toisen kanssa olisi pakko katkaista välit, jotta voisit olla tekemisissä toisen kanssa.

Joko äidistä tai vaimossa on jotain vikaa jos heidän välillään pitää valita. Molemmilla on paikka elämässä, mutta tietenkin täysin erilainen paikka. 

Ei ole. Kyllä se miehen paikka on vaimonsa rinnalla sen jälkeen kun on naimisiin mennyt.

Vaikka vaimo olisi täysin kohtuuton?

Sinun tehtäväsi on hoitaa asiat. Irrota äidistä. Hoitaa omat lapsesi. Hommata oma mökki. Järjestää itse juhlasi.

Vierailija kirjoitti:

Anopin ja miniän roolit on hyvin erilaisia. Anoppi suojelee miestä ja on ainoa joka haluaa miehelle hyvää ja miniän tavoite on käyttää miestä maksimaalisesti hyväkseen omiin tarkoituksiin.

Hauskasti muotoiltu :D

Minun anoppini nyhti jatkuvasti rahaa pojaltaan. Vaati jopa ostamaan asuntoa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.

Ap

Sinunhan se pitää äitisi pitää kurissa ja olla vaimosi puolella. Nyt et selvästi hoida hommaasi.

Vierailija kirjoitti:

Sinun tehtävä on laittaa äidillesi rajat ja tehdä selväksi, että olet vaimosi puolella ja äidilläsi ei ole mitään sanan valtaa teidän asioihinne tai päätöksiiin. Jos se olisi äidillesi ongelma, niin tuskin sillä olisi väliä jos välit menisikin?

Voisiko olla mahdollista, että vaimo olisi joissakin asioissa väärässä ja on se henkilö, joka aiheuttaa kitkaan. Yhtälailla miniä voi olla se kiusaaja ja riidan kylväjä, niin omasa parisuhteessa ja miehen svussa, kuten kälyni tapauksessa. 

Ja tähän ei auta kuin ero ja vaimon jättäminen. Ei miehen äiti, voi aina olla se syyllinen, vaan yhtälailla myös vaimo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.

Ap

Joo-o, monella naisella on vaikea suhde omaan äitiinsä, siskoonsa, jne, mutta ei heillä ole munaa myöntää, että ne kaikista vaikeimman ihmissuhteet ovat juurikin muiden naisten kanssa. Jokainen keskustelu on sota, joka pitää voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tehtävä on laittaa äidillesi rajat ja tehdä selväksi, että olet vaimosi puolella ja äidilläsi ei ole mitään sanan valtaa teidän asioihinne tai päätöksiiin. Jos se olisi äidillesi ongelma, niin tuskin sillä olisi väliä jos välit menisikin?

Voisiko olla mahdollista, että vaimo olisi joissakin asioissa väärässä ja on se henkilö, joka aiheuttaa kitkaan. Yhtälailla miniä voi olla se kiusaaja ja riidan kylväjä, niin omasa parisuhteessa ja miehen svussa, kuten kälyni tapauksessa. 

 

Ja tähän ei auta kuin ero ja vaimon jättäminen. Ei miehen äiti, voi aina olla se syyllinen, vaan yhtälailla myös vaimo. 

Totta. Joskus se on miniä, jolla on asennevamma anoppinsa suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Katkaise se napanuora.

Kannattaa myös purra poikki se talutusnuora, jossa vaimo yrittää sinua pitää.

Ei kenenkään pitäisi joutua valitsemaan äidin ja vaimon välillä, hyvänen aika!

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole vaimonsa puolella, vaan äitinsä, niin ei olis pitäny mennä naimisiin ollenkaan. Vain nynnerö valitsisi äitinsä vaimon sijaan. 

Ihmettelen aina tämän tyyppisiä kommentteja, sillä tottahan on että puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta äidistä usein erottaa vasta kuolema...

Moni on jo sanonut tässä ketjussa, että jos anoppi ja miniä ei tule toimeen niin yleensä syy on vähän kummassakin. Harvoin ongelma on vain toinen. 

En mene oman suvun asioiden yksityiskohtiin, niitä joku pyysi tarkentamaan. Ongelma on niin yleisluontoinen ja tunnettu, että pärjätään varmaan ilman detaljejakin.

Mutta oli kyllä kannattava avaus, koska nyt sain naisten - sekä miniöiden että anoppien -suusta kuulla olevani paitsi typerä ja saamaton reppana, josta kannattaisi ottaa ero, myös syypää koko tilanteeseen. Siis tilanteeseen joka on puhtaasti naisten välinen ja jonka selvittämiseen heillä itsellään olisi parhaat edellytykset! Kiitos siitä.

Enpä taida sitten enää istua kylmässä vedessä valittamassa vaan otan zen-asenteen. Tapelkoon pukarit rauhassa ja pilatkoon oman elämänsä ja mielenrauhansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole vaimonsa puolella, vaan äitinsä, niin ei olis pitäny mennä naimisiin ollenkaan. Vain nynnerö valitsisi äitinsä vaimon sijaan. 

Ihmettelen aina tämän tyyppisiä kommentteja, sillä tottahan on että puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta äidistä usein erottaa vasta kuolema...

Moni on jo sanonut tässä ketjussa, että jos anoppi ja miniä ei tule toimeen niin yleensä syy on vähän kummassakin. Harvoin ongelma on vain toinen. 

Siinä vaiheessa kun menee naimisiin, perustaa perheen vaimon kanssa. Ja lojaliteetti kuuluu omalle perheelle. Jos ei halua tätä, jää sitten sinne peräkamariin. 

Vierailija kirjoitti:

En mene oman suvun asioiden yksityiskohtiin, niitä joku pyysi tarkentamaan. Ongelma on niin yleisluontoinen ja tunnettu, että pärjätään varmaan ilman detaljejakin.

Mutta oli kyllä kannattava avaus, koska nyt sain naisten - sekä miniöiden että anoppien -suusta kuulla olevani paitsi typerä ja saamaton reppana, josta kannattaisi ottaa ero, myös syypää koko tilanteeseen. Siis tilanteeseen joka on puhtaasti naisten välinen ja jonka selvittämiseen heillä itsellään olisi parhaat edellytykset! Kiitos siitä.

Enpä taida sitten enää istua kylmässä vedessä valittamassa vaan otan zen-asenteen. Tapelkoon pukarit rauhassa ja pilatkoon oman elämänsä ja mielenrauhansa.

Ap

Mitään tilannetta ei olisi jos sinä et olisi nahjus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi pakko valita joko vaimo tai äiti, kumman valitsisit ja kumman hylkäisit? Toisen kanssa olisi pakko katkaista välit, jotta voisit olla tekemisissä toisen kanssa.

Joko äidistä tai vaimossa on jotain vikaa jos heidän välillään pitää valita. Molemmilla on paikka elämässä, mutta tietenkin täysin erilainen paikka. 

Ei ole. Kyllä se miehen paikka on vaimonsa rinnalla sen jälkeen kun on naimisiin mennyt.

Vaikka vaimo olisi täysin kohtuuton?

Sinun tehtäväsi on hoitaa asiat. Irrota äidistä. Hoitaa omat lapsesi. Hommata oma mökki. Järjestää itse juhlasi.

Miten tässä nyt tulee sellainen fiilis että te naiset ette ehkä ymmärrä miten hankalia jotkut teistä saattaa olla ja näiden ns. luonnevikojen paljastumiseen voi mennä pitkäkin aika.

Itselläni on asiat sujuneet aina hyvin eikä mitään kitkaa suhteissa ole ollut, mutta vierestä on saanut seurata kaikenlaista. Esim. tuttava oli menossa auttamaan iäkkäitä vanhempiaan muutossa, niin vaimonsa keksi vatia että miehen pitää laskuttaa vanhemmilta avusta, koska muuttofirmatkaan ei ole ilmaisia.. melko kohtuutonta mielestäni varsinkaan kun miehellä ei ollut pulaa rahasta toisin kuin vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.

Ap

Sinunhan se pitää äitisi pitää kurissa ja olla vaimosi puolella. Nyt et selvästi hoida hommaasi.

Naiset onnistuvat tässä keskustelussa vertautumaan tappeleviin rakkeihin, joiden erottamisesta niiden omistaja (mies) on vastuussa. 

Sinä olet nyt aikuinen mies. Ei sinun tehtävä ole enää miellyttää äitiäsi, vaan tehdä itsenäisiä päätöksiä ja rakentaa yhteistä vaimosi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole tarvinnut vääntäytyä millekään solmulle tai vuorotellen pyllistää ja kumartaa minun ja anopin välillä.

 

Hän on ilman eri huomautusta pitänyt äitinsä "kurissa" ja ymmärtänyt hyvin, ettei voi edes asettaa minua asemaan jossa meidän pitää alkaa selvittelemään välejämme. Ei nyt varsinaisesti mikään painajaisanoppi ja ihan järki-ihminen useimmiten, mutta oli alussa vähän turhan intensiivinen ja yritti tupata tänne sisustamaan. Yhden kerran mies joutui ne välit selvittämään ovella kun ottivat tahtojen taistelun, että tuleeko mamma omalla ilmoituksellaan aamukasilta "sisustamaan" ja hengailemaan kanssani 😅 (no EI tule)

 

Sitten se on siitä rauhottunut ja tullaan hyvin juttuun ja käydään häntä auttelemassa -on ollut hyviä keskusteluja ja kivaakin 😄

 

Mutta aiettä olisi voinut muodostua erilaiset välit jos mies ei olisi hoitanut tonttiaan. 

Minun äitini sitten onkin se ilkeä painajaismamma niin hän ei kuulu elämäämme. Tiedän että hän haukkuisi miestäni kun haukkuu omaansakin ja vähän kaikkia niin ei tarvi tavata. 

Mun mies on toiminut täsmälleen samalla tavalla. 

Joskus vuosia sitten, kun anoppi teki jotain erikoisia sekaantumisyrityksiä, niin mieheni teki äidilleen kahden kesken täysin tiettäväksi, että asia ei äidilleen kuulu mitenkään eikä ole lupaa sekaantua meidän asioihin. Ja hän kävi siis keskustelun vain äitinsä kanssa, ei nolannut ketään osapuolta kenenkään toisen edessä, minullekin kertoi vasta jälkeenpäin. Kertakaikkiaan hienosti tehty. Sen jälkeen kaikki on toiminut ystävällisesti ja asiallisesti. Ollaan hyvissä väleissä ja jatkuvasti tekemisissä.

Jos mieheni olisi kahden naisen välillä kekkuloiva lapanen (kuten ap vaikuttaa olevan), niin voisin kyllä helposti kuvitella, että tilanne olisi täysin toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun siinä kuulu olla vaan vaimosi rinnalla.

Yritän ollakin. Mutta hiton vaikeaa yhtälöstä on äitiäänkään hävittää. On yhteisiä juhlia, lasten hoitoa ja kuljettelua, yhteiskäytössä oleva mökki jne. Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Ap

Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Vain typerys vertaa avantoa ja ihmissuhteita toisiinsa. Miksi on niin vaikea myöntää, että ikiaikaisiin anoppi-miniä -ristiriitoihin ovat syypäänä yksinomaan naiset? Koskaan en ole kuullut mainittavankaan appi-vävy -konflikteista.

Ap

Näin naisena olen kyllä täysin samaa mieltä!

Minulla ei ole vielä kokemusta anoppina olemisesta, mutta miniä kokemusta on kolmesta anopista / anoppikokelaasta. Jokaisen kanssa olen tullut hyvin toimeen. Olennaisin asia on ollut se, että olen aina ymmärtänyt sen, että vaikka he ovat kohdelleet minua kuten omaa tytärtä (eli käskyttäneet minua), niin minä en ole koskaan voinut kohdella heitä kuten omaa äitiäni (eli riidellä heidän kanssaan).