HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen

Vierailija kirjoitti:

En voisi ihastua tähän jutun mieheen: 1. Hänen näkemyksensä on se ettei jousta asumisessa vaan kaiken pitää jatkua samalla tavalla kuin aikaisemmin, naisen tehtävä on joustaa miehen mieltymysten mukaan. 2. Valitan, ulkonäkö ei myöskään sykähdytä ja kertoo siitä että meidän elämäntavat ovat hyvin erilaiset, itse liikun paljon ja ole hoikka. 3. En haluaisi tälläisen työnarkomaani ja itsekkään miehen kanssa missään nimessä hankkia lapsia. Ei tämä mies haluaisi joustaa mistään jos lapsia tulisi. Ja missä ne lapset kävisivät kouluja tuolla maalla ja muutkin palvelut ovat siellä olemattomat. 
Jos tämän miehen unelma on saada lapsia ja perhe niin hänen tulee muuttaa lähemmäs kaupunkiin tai sinne missä potentiaalinen puoliso asuu. Typerä mies ymmärtää oman ongelmansa muttei tee mitään asian muuttamiseksi. Sitten itkee ongelmaansa julkisesti. 

Tuollaisia miehiä kyllä Suomessa riittää. Ei ole mikään ihme, että he jäävät yksin. Onhan heidän oloaan helpottamassa loputon määrä nettipornoa :D

 

Vierailija kirjoitti:

"En kyllä itse suostuisi muuttamaan mihinkään pussinperään ilman palveluita, jos kerran kauppaankin on 1,5h matka (yhteen suuntaan!) kuten joku täällä kirjoitti. Tykkään luonnosta, mutta en halua asua keskellä metsää."

 

Niin, Suomihan on niin hieno maa juuri siksi että voit täällä asua vartin päässä kaikista palveluista mutta silti luonnon keskellä. Ei tarvitse mennä korpeen ollakseen lähellä luontoa.

Niinpä. Mä asun Espoossa ja kun katson ulos siellä on pelkkää vihreää. Kilsan päässä on merikin. Ja 15 minuutissa pääsee ostarille.

"Nuoremmilla tämä ongelma on yleinen, he eivät tapaa vastakkaista sukupuolta eivätkä osaa lähestyä heitä luontevasti."

Voin samaistua vaikka en olekaan enää mikään nuori. Mutta aikanani oli vaikea löytää parisuhdetta ja varmaan paljolti sen takia että käytin vähän alkoholia enkä paljon notkunut baareissa (silloin iso osa parisuhteista syntyi niissä). Ja olin tosi arka puhumaan naisille tai ottamaan mitään kontaktia. 

No kerran sitten jotenkin innostuin juomaan enemmän ja samalla estot laskivat ja päädyttiin kaverin kanssa baariin. Siellä oli eräs nuori söpö nainen joka kiinnitti huomioni ja jossain väliaikaisessa rohkeuden puuskassa menin juttusille. No sinä iltana meni sekä poikuus että syntyi se elämäni suunnan muuttanut parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein korna-aikana valinnan muuttaa korpeen. Lunastin suvulta kuolinpesän vanhan talon ja muutin sinne. Tietoisena siitä, että siellä eletään yksin ja suoraan sanottuna se oli yksi tärkeimmistä syistä muutolle. 

Mutta Helsingissä käydessä tapasin odottamatta töiden kautta ihanan naisen. Sanoin kyllä heti alkuun, että ei mitään vakavaa, koska asun korvessa missä ei ole yhtään mitään. Mutta niin vain kävi, että nainen tuli käymään ja kohta ei olisi halunnut lähteä takaisin Helsinkiin. Nyt asumme yhdessä korvessa.

Niin, rakkaus saa tuollaista aikaan

Mutta jos nainen ei tunne eikä ole tavannut koko miestä, ei nainen ala tapaillakaan sitä jos se asuu toisella puolella maata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.

Akateeminen lapseton mies Helsingissä on oksymoroni. Ensinnäkin akateemisista miehistä on pulaa ja toisekseen lisääntyminen on nykyään luokkakysymys eli kouluttautuneet hankkivat lapsia. Akateemisessa miehessä pitää olla jokin tosi paha ongelma, esim psykoosi tai huumeriippuvuus, jos hän ei kelpaa. 

Akateemisista miehistä ei ole pulaa vaan ylitarjontaa. Oma kaveriporukkanikin on täynnä akateemisia perhettä toivovia miehiä, mutta eivät löydä naista. Kaikilla vakituinen työ ja osaavat pitää huolta itsestään.

Miten tuo on mahdollista, kun suurin osa yliopisto-opiskelijoista on naisia? 60-40 taitaa suurin piirtein olla se suhde. Vai oletko sama kuin tuo, jonka lapsen päiväkodissa on 18 poikaa ja 6 tyttöä?

Mutta eihän mikään pakota, että akateemisten pitäisi pariutua keskenään. Eivätkä naiset edes välttämättä halua ketään. 

Jos akateeminen nainen haluaa miehen, hän nimenomaan haluaa akateemisen miehen. Parisuhde ja perhe ovat luokkakysymyksiä: koulutetut pariutuvat ja hankkivat lapsia. Kouluttautumattomat tai esim lähihoitajat ovat lapsettomia.

Jos poistuisit kotoasi ulos, näkisit kaikenlaisia ihmisiä parisuhteissa ja vanhempina, et vain akateemisia pariskuntia.

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ymmärrä elämän tarkoitusta. He kuvittelevat, että helppo elämä, hemmottelu ja yltäkylläinen ravinto tekevät ihmisestä onnellisen. Lopulta havatuvat siihen, että ovat sairaita fyysisesti ja henkisesti. Mikä meni pieleen?

Mikä sä olet määrittelemään, mikä tekee toisen ihmisen onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on siinä, että Kuhmon tapaisilla paikkakunnilla ei ole naisille töitä.

Eli mies olisi jatkuvasti töissä ja nainen yksinään kotona siellä korvessa.

Juu ei.

Sitten huudeltaisiin naiselle, miten kamala loinen ja lokki se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En kyllä itse suostuisi muuttamaan mihinkään pussinperään ilman palveluita, jos kerran kauppaankin on 1,5h matka (yhteen suuntaan!) kuten joku täällä kirjoitti. Tykkään luonnosta, mutta en halua asua keskellä metsää."

 

Niin, Suomihan on niin hieno maa juuri siksi että voit täällä asua vartin päässä kaikista palveluista mutta silti luonnon keskellä. Ei tarvitse mennä korpeen ollakseen lähellä luontoa.

Niinpä. Mä asun Espoossa ja kun katson ulos siellä on pelkkää vihreää. Kilsan päässä on merikin. Ja 15 minuutissa pääsee ostarille.

No lol. Tokiossa ja Manhattanillaki on puistoja varmaan pilvenpiirtäjän vieressä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.

Sori, mutta en muuttaisi Kuhmoon vaikka joku tarjoaisi miljardin. 

Mä voisin muuttaa.

Asumisajasta ei sanottu mitään, tai siitä saisiko se olla ainut koti.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllähän siinä ennen Kempelettä on jo 10km päässä Oulun keskustasta jo aivan peltomaisemaa. "

 

Ja jos lähtee itään niin Hiukkavaaran jälkeen on pelkkää metsää. Eikä sinne ole edes 10 kilometria keskustasta.

Maikkula, Iinatti, Kaakkuri, Metsokangas ja Saarela on myös pelkkää peltoa.

Tämä oli yksi syy, mun piti päästä pois Oulusta ja muutin Helsinkiin heti peruskoulun jälkeen. En ymmärrä, miten kukaan tervejärkinen haluaa asua tuolla lestalandehelvetissä, jossa ei ole korkeuseroja nimeksikään ja nuorten ainoa huvi on ajella traktoreilla ja isien virittämillä mopoilla Raksilan markettien parkkiksella. Opiskelijatkin kuulemma sosialisoivat vain alkoholin vaikutuksen alaisena ja teekkarit kunnostautuvat ilkivallanteossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.

Ei ole kaunista, mutta se on totuus. Ja toisinaan totuus sattuu. Toivottavasti mies näkisi tuon kommentin ja tekisi ryhtiliikkeen oman elämänsä suhteen. Ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin, kun hän hoitaa sekä fyysistä, että henkistä kuntoaan. Kaikki lähtee siitä, että voi itse hyvin - ja harva ylipainoinen voi oikeasti hyvin, vaikka saattaakin muuta väittää. Olisin itsekin toivonut, että silloin kun olin ylipainoinen, joku olisi sanonut minulle rehellisesti ja suoraan, että nyt pitää ruveta tekemään jotain - sen sijaan, että kyräilivät selän takana miten olen lihonut. Sitä ei ole kiva kuulla, mutta se on totuus - siltä voi itse paeta, vaikka katsoo peiliin, ja sen takia on hyvä, että joku sanoo asiat suoraan. 

Ihmiset kuitenkin suurimmaksi osaksi viehättyvät ensiksi toisen ulkonäöstä. Se on se, mikä kiinnittää ensiksi huomion - sitten vasta aletaan katsoa, minkälaisia arvoja ja mielipiteitä toinen omaa. Ja kyllä niitä toisen huonojakin arvoja jätetään huomiotta, jos ulkonäkö miellyttää silmää. Mutta pääpointti on se, että jos itse voit hyvin, se toisten hyväksymisen hakeminen ei enää edes ole pääpointti elämässä, ja ei tarvitse siten itkeä, jos joku ei halua muuttaa jonnekin keskelle korpea. Täytyy osata miettiä, mitä pystyy itse tarjoamaan, eikä olettaa olevansa Jumalan lahja naisille samalla, kun makaa sohvalla ylipainoisena pieruverkkareissa eikä edes yritä kehittää itseään. 

Nainen, joka huolehtii omasta terveydestään, harvemmin haluaa kumppanikseen sellaista miestä, joka viis veisaa omastaan ja on runsaasti ylipainoinen. Tällöin kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, vaan kyse on ihan arvomaailmaeroista ja kyse on ennen kaikkea henkisestä yhteensopivuudesta ja siitä, miten elämään asennoidutaan. Terveydestään huolehtivalle ihmiselle kyse on hyvästä olosta, itsekunnioituksesta ja halusta ottaa elämästä kaikki irti. Jos mies taas antaa itsensä repsahtaa täysin, se näyttää naisen silmissä siltä, että mies ei arvosta edellä mainittuja asioita, ja tällaiset asenne-erot luovat kuilua parisuhteessa.

Kun toinen arvostaa terveyttä ja toinen ei, se näkyy myös konkreettisesti joka ikinen päivä arjessa siinä, mitä syödään, miten liikutaan ja miten vapaa-aikaa vietetään. Yhteiset ruokaostokset, kokkaaminen ja päivällishetket muuttuvat helposti jatkuvaksi vääntämiseksi, jos ruokapöydässä kohtaavat täysin päinvastaiset periaatteet. Samalla tavalla ero näkyy siinä, lähteekö pariskunta yhdessä vapaapäivänä liikkumaan ja ulkoilemaan vai jääkö toinen sohvalle löhöämään.

Maalla on paljon runsaasti (hyöty)liikkuvia miehiä ja naisia, jotka eivät ole ihannemitoissa.

 

Omalla puolisollani tulee jo pelkästään työn puolesta yli 10'000 askelta päivässä (on akateemisella työuralla, emmekä ole maalaisia). Päälle koiriin ym harrastuksiin liittyvät päivittäiset ulkoiluharrastukset ja kuntosali. Silti hänellä on ylipainoa. Ikä tekee omansa, mutta vapaa-ajan viettämisen tai itsestään huolehtimisen suhteen ei tuollaisesta jutun kevyestä ylipainosta voi tehdä mitään päätelmiä. Sitä kertyy kilo vuodessa jo yhdestä ylimääräisestä voikkarista joka ilta.

Tuollaiseen Juha-Antin kymmenien kilojen ylipainoon täytyy jo ahtaa rekkalasteittain voileipiä. Tai kolmisenkymmentä vuotta kalja ja makkara -poikamiesdieettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka ei suostu muuttamaan sieltä pois IKINÄ. Yhtä itsekästä.

Mutta onko kukaan helsinkiläinen vaatimassa maaseudun ihmisiä muuttamaan Helsinkiin? Itse saa kyllä asua, missä haluaa, mutta muita ei voi vaatia tanssimaan omien halujen mukaan asuinpaikka-asioissakaan.

No silloinhan se vaatimus on, jos perhettä halutaan perustaa mutta "minä en koskaan muuta Helsingistä".

Mutta eihän tässä silloin olla perustamassakaan perhettä kainuulaisen kanssa vaan valitaan puoliso pääkaupunkiseudun tarjonnasta. Jutun mies on taas karsinut lähes koko paikallisen tarjonnan ulos vaihtoehdoista, kun ei saa olla entinen koulukaveri tai ystävän exä. 

kun ei saa olla entinen koulukaveri tai ystävän exä

Kiinnitin huomioni samaan. Tietysti jos koulukaveri tai ystävän eksä on aivan mulkvisti, niin sitten asian ymmärtää. Mutta tilastollisesti ihmiset pariutuvat kirkkaasti useimmin oman tuttavapiirinsä kautta, joten entiset luokkakaverit ja tuttujen exät olisivat aika kovaa valuuttaa. 

Vain, jos heidän kanssaan on samalla aaltopituudella ja keskinäistä vetovoimaa löytyy. Ei tuo tilasto sitä tarkoita, että tuttava kuin tuttava on sopiva kumppani, vaan se tarkoittaa sitä, että ihmiset tapaavat ja tutustuvat omissa ympyröissään ja sitä kautta syntyy pareja.

Ainakaan itselleni ei YKSIKÄÄN tutun eksä olisi hyvä kumppani. En tunne MITÄÄN viehätystä heitä ketään kohtaan, eivätkä he ole edes sen tyyppisiä ihmisiä, joillainen sopisi minulle kumppaniksi. No, en tosin asukaan missään pikkupaikkakunnalla, joten ei ole tarvettakaan alkaa epätoivoisena käydä läpi jotain tuttujen eksiä, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En kyllä itse suostuisi muuttamaan mihinkään pussinperään ilman palveluita, jos kerran kauppaankin on 1,5h matka (yhteen suuntaan!) kuten joku täällä kirjoitti. Tykkään luonnosta, mutta en halua asua keskellä metsää."

 

Niin, Suomihan on niin hieno maa juuri siksi että voit täällä asua vartin päässä kaikista palveluista mutta silti luonnon keskellä. Ei tarvitse mennä korpeen ollakseen lähellä luontoa.

Niinpä. Mä asun Espoossa ja kun katson ulos siellä on pelkkää vihreää. Kilsan päässä on merikin. Ja 15 minuutissa pääsee ostarille.

No lol. Tokiossa ja Manhattanillaki on puistoja varmaan pilvenpiirtäjän vieressä

Itse asiassa on, molemmissa.

"Tarkoitat kumppania, joka on se joustava osapuoli lähes aina, jolloin itse ei joudu pahemmin kompromisseja tekemään? "

En tarkoita. Yleensä kun puhutaan kompromissista, tarkoitetaan että toinen tai molemmat joutuvat tyytymään ratkaisuun joka ei kaikin osin heitä miellytä. Itse ihan aidosti koen että meillä yleensä aina löydetään ratkaisu joka tutuu molemmista hyvältä vaikka jostain pienestä olisikin joutunut luopumaan. Mutta siinä ratkaisussa on sitten myös jotain uutta hyvää.

"Muutenhan parisuhde on useinkin tuntuvien kompromissien tekemistä, etenkin lapsiperheissä. Hyvässä parisuhteessa niitä tekevät molemmat puolisot tasapuolisesti."

Kuten sanoin, minusta oleellista on se millaisiin kompromisseihin pystytään ja miltä ne kummastakin tuntuvat. Kompromissi johon kumpikin on tyytyväinen ei ole mitenkään huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.

Akateeminen lapseton mies Helsingissä on oksymoroni. Ensinnäkin akateemisista miehistä on pulaa ja toisekseen lisääntyminen on nykyään luokkakysymys eli kouluttautuneet hankkivat lapsia. Akateemisessa miehessä pitää olla jokin tosi paha ongelma, esim psykoosi tai huumeriippuvuus, jos hän ei kelpaa. 

Akateemisista miehistä ei ole pulaa vaan ylitarjontaa. Oma kaveriporukkanikin on täynnä akateemisia perhettä toivovia miehiä, mutta eivät löydä naista. Kaikilla vakituinen työ ja osaavat pitää huolta itsestään.

Miten tuo on mahdollista, kun suurin osa yliopisto-opiskelijoista on naisia? 60-40 taitaa suurin piirtein olla se suhde. Vai oletko sama kuin tuo, jonka lapsen päiväkodissa on 18 poikaa ja 6 tyttöä?

Mutta eihän mikään pakota, että akateemisten pitäisi pariutua keskenään. Eivätkä naiset edes välttämättä halua ketään. 

Jos akateeminen nainen haluaa miehen, hän nimenomaan haluaa akateemisen miehen. Parisuhde ja perhe ovat luokkakysymyksiä: koulutetut pariutuvat ja hankkivat lapsia. Kouluttautumattomat tai esim lähihoitajat ovat lapsettomia.

Miksi sitten ETLAn raportin mukaan kouluttautumisen vaikutus on miehillä nolla tai jopa negatiivinen? Itse sanoisin, että nainen saattaa arvostaa akateemisuutta itsessään ja ehkä ystävissään, mutta miehessä asia on vähäpätöinen. Tämän oletuksen muuttaminen selittäisi ETLAn raportin tuloksen ja kaikki arkihavainnot, joissa monilla akateemisilla miehillä on vaikeuksia saada parisuhde.

KAIKILLA tuntemillani akateemisilla miehillä on vaimo ja perhe. Perheettömiä on ne syrjäytyneet, jotka ei päässeet edes peruskoulusta läpi

Vähän sama kokemus. Tuntemani akateemiset miehet ovat joko naimisissa tai seurustelevat nyt, tai ainakin heillä on ollut vakavia suhteita ennen, ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.

Ja mitä sitten? Miehet vinkuu insta-missiä, joten eikö naisella saa olla mitään mieltymyksiä?

Tuokin äijä varmaan näytti ihan ok:lta 20-vuotiaana, jolloin normaalit pojat jo seurustelivat.

Nyt hän on rupsahtanut, jämähtänyt ukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facessa näkyy sinkkuryhmiä, jotka siis näkyy kaikille vaikket niihin kuuluisikaan. AIna kun kun joku nainen postaa kuvansa, 10 peräkylän perttiä vastaa siihen että tule tänne mun luokse Kälviään/Nilsiään/Peräkylään/..

Kukaan ei ole valmis tulemaan naisen luo Turkuun/Tampereelle/Lahteen

Niin se Lahden nainen asuu vuokralla siellä neukkukuutiossaan. Mies sukutilallaan Nilsiässä. Ei tarvitse tarvitse olla raketti-insinööri tajutakseen kumman kannattaa muuttaa ja kummanko luokse.

Elämässä on muitakin asioita kuin materia. Minun mielestäni se miehen tuossa tilanteessa kannattaisi muuttaa sinne Lahteen. 

Minusta sen miehen ei tuossa tilanteessa kannata alkaa edes havitella naista, joka ei tilalleen halua muuttaa.

Tämäkin ketju alkoi siitä, että miehet alkoivat netissä joukoin pokata naisia, jotka asuivat kaukana ja joita ei muuttaminen kiinnosta.

Ymmärrän sukutilan merkityksen. Jos minulla olisi tila tai talo, joka on ollu suvussa useita satoja vuosia, en luopuisi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllähän siinä ennen Kempelettä on jo 10km päässä Oulun keskustasta jo aivan peltomaisemaa. "

 

Ja jos lähtee itään niin Hiukkavaaran jälkeen on pelkkää metsää. Eikä sinne ole edes 10 kilometria keskustasta.

Maikkula, Iinatti, Kaakkuri, Metsokangas ja Saarela on myös pelkkää peltoa.

Tämä oli yksi syy, mun piti päästä pois Oulusta ja muutin Helsinkiin heti peruskoulun jälkeen. En ymmärrä, miten kukaan tervejärkinen haluaa asua tuolla lestalandehelvetissä, jossa ei ole korkeuseroja nimeksikään ja nuorten ainoa huvi on ajella traktoreilla ja isien virittämillä mopoilla Raksilan markettien parkkiksella. Opiskelijatkin kuulemma sosialisoivat vain alkoholin vaikutuksen alaisena ja teekkarit kunnostautuvat ilkivallanteossa.

Lol. 

"Yhyy ei oo korkeuseroja yhyy"

Mitenköhä tanskalaiset ja hollantilaiset pärjää.

Kaupungissa on kaikki järjestetty naisille ja samoissa kaupungeissa on miehille vain tilapäinen vuoronumero johonkin naiseen eikä semmoisen diilin takia kannata laittaa likoon koko elämää, omaisuutta ja varallisuutta. Naisilla kun nykypäivänä ei ole minkäänlaista kynnystä eroamiseen ja nainen jättää aivan varmasti jonkun pienen ja mitättömän asian takia niin naiseen ei todellakaan kannata panostaa koko elämällään ja varallisuudellaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät ymmärrä elämän tarkoitusta. He kuvittelevat, että helppo elämä, hemmottelu ja yltäkylläinen ravinto tekevät ihmisestä onnellisen. Lopulta havatuvat siihen, että ovat sairaita fyysisesti ja henkisesti. Mikä meni pieleen?

Korvessa asuminen parantaa kaiken? Asun kaupungissa ja kyllä täällä pitää ihan samalla tavalla tehdä ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä kuten maallakin. Töissäkäyntikin on kätevää, koska julkiset kulkee hyvin. Asuin lapsuuden ja nuoruuden maalla eikä siitä jäänyt mitään hyvää muistikuvaa. Kaikki oli kaukana ja hankalasti hoidettavissa. Julkiset eivät kulkeneet, joten olit jumissa kotona, kun ei ajokorttiakaan ollut. En ymmärrä miksi elämästä pitäisi väkisin tehdä erityisen vaikeaa.

Heh. Mua  kiinnostaisi tietää, miten hänen mielestään helppo elämä, hemmottelu ja yltäkylläinen ravinto tekee ihmisestä sairaan :D