Yksinäisyys kalvaa yhä useampaa nuorta ja aikuista

Ap: itse näen kasvavan yksinäisyyden syynä kuplautumisen. Ns.ystäväpiirit valikoituvat kellontarkasti sen mukaan,sopiiko omaan ideologiaan ja juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Ns.ghostaus on yleistynyt ystävyyssuhteissa mutta myös seurustelusuhteissa. Jos toinen ei miellytä,heitetään ulos. Onko kyse individualismin ja itsekkyyden kasvusta siihen mittaan, ettei viitsitä edes hyvän päivän tuttujen kanssa ylläpitää suhteita? Eihän kaikkien ystävyyssuhteiden tarvitse olla symbioottisia. Totaaliyksinäisyys on murskaavaa mielenterveydelle. Edes silloin tällöin elokuvissa tai kahvilla käyminen on merkityksellistä. Kyseisen artikkelin miehen kannattaisi mennä seurakuntien toimintaan ja esim.miespiireihin. Kristillisillä seuranhakupalstoilla voisi löytyä myös seuraa. Hän on hyväkuntoinen: seurakunnat järjestävät vaelluksia ja retkiä. 

Etusivullakin on nyt kaksi ketjua kuinka ystävä ei vastaa viesteihin enää ja toinen ketju jossa on n.15 sivua samanlaisia kokemuksia.

52 vuotta takana päin

Ihan järkyttävää ja sydäntä särkevää. Olen samaa mieltä itsekkyyden ja kuplaantumisen ajoista, lopunajoista. On tullut jopa suotavaksi hyväksyä lähelleen vain juuri tietynlaisia ihmisiä; sekä ulkoisesti että mielipiteiltään tarkkaan valikoituja. Sairasta.

Onneksi on tinder ja sitä kautta tavoittaa helposti etniset miehet, ne on parasta seuraa ja osasta on tullut ystäviäkin.

Väitättekö etteivät ihmiset olisi tavoitelleet samanmielistä seuraa läpi historian?

Tinder ym.sovelkukset ovat tehneet ihmissuhteista välineellisiä ja ihmiset voidaan nähdä esineinä, joilla ei ole tunteita. Tämä ruokkii narsismia ja kilpailua. Todella sairas ja ikävä suunta! Paljon oli huonoa ennen vanhaan ennen nettiaikaa mutta ihmisiä piti nähdä kasvokkain ja opittiin sosiaalistumaan pienestä pitäen. Perheet myös kävivät kylässä ja lapsi oppi vieraiden kanssa toimimista ja puhumista. Nyt ei haluta hienosti sanottuna mennä hetkeksikään epämukavuusalueille. Koulussa käpertyminen kuoreen ja nettimaailmaan näkyy poisjäämisenä koulusta. Läheskään aina kyse ei ole koulukiusaamisesta. Ei jakseta olla ihmisten kanssa edes koulupäivää. Ei heistä ole työpaikoilla olijoiksikaan isompana. 

Tämä ongelma on koskenut miehiä -90 luvulta lähtien ei ketään kiinnosta mutta nyt kun naiset ovat alkaneet kokemaan yksinäisyyttä suuresta kaveripiiristä ja perheestä välittämättä niin muodostuu suuri yhteiskunnallinen ongelma. Ihanan tasa-arvoinen tämä suomi. Mutta minkäs teet kun kaikki avain viranomaiset on naisia ja joka nainen vihaa miehiä jollain tasolla suomessa eikä kykene tasa-arvoon

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää ja sydäntä särkevää. Olen samaa mieltä itsekkyyden ja kuplaantumisen ajoista, lopunajoista. On tullut jopa suotavaksi hyväksyä lähelleen vain juuri tietynlaisia ihmisiä; sekä ulkoisesti että mielipiteiltään tarkkaan valikoituja. Sairasta.

Samaa mieltä! Jotenkin vielä ymmärtää vanhusten kärsivän sairauksineen ja tämän myötä kotiinjäämisineen yksinäisyydestä, mutta nyt on kyse kouluttautuneista nuorista aikuisista! Eikä siis pelkästään mistään romanttisten suhteiden puutteesta, vaan kukaan ei halua edes kahville koska seura ei kelpaa 😳 Mitä helvettiä tässä maassa tapahtuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää ja sydäntä särkevää. Olen samaa mieltä itsekkyyden ja kuplaantumisen ajoista, lopunajoista. On tullut jopa suotavaksi hyväksyä lähelleen vain juuri tietynlaisia ihmisiä; sekä ulkoisesti että mielipiteiltään tarkkaan valikoituja. Sairasta.

Samaa mieltä! Jotenkin vielä ymmärtää vanhusten kärsivän sairauksineen ja tämän myötä kotiinjäämisineen yksinäisyydestä, mutta nyt on kyse kouluttautuneista nuorista aikuisista! Eikä siis pelkästään mistään romanttisten suhteiden puutteesta, vaan kukaan ei halua edes kahville koska seura ei kelpaa 😳 Mitä helvettiä tässä maassa tapahtuu!

Ei koske pelkästään Suomea.

Syy näkyy hienosti jokaisella koulun pihalla. Oppilaat katselevat puhelimiaan, eivätkä juttele keskenään.

Huomattu on.

Koronan jälkeen suomalaiset tuntuvat jurottavan aina vain enemmän kotona ja pienemmissä piireissä. Itselläkin sosiaaliset kuviot ovat haihtuneet kuin pierut Saharaan. Osalle omat koronakriittiset kannat olivat liikaa ja yhteydenpito loppui laakista siihen. Osa kavereista sai perheenlisäystä ja yhteydenpito kuihtui pitkälti siihen. Osa taas alkoholisoitui koronan aikana ja itse taas olen havahtunut jättämään turhanpäiväisen läträämisen niin nekin tuttavuudet loppuivat lopulta. Kaupungilla kulkiessa on melko hiljaista joka puolella ja liikkeet ammottavat tyhjyyttään, mihin toki vaikuttaa tämä masentava taloustilanne. 

Tinderiä kun ei käytä niin eipä ulkonakaan juuri liiku naisia, joille mennä juttelemaan. Kaupan kassaneiti on alkanut meikkaamaan ja tekemään tikusta asiaa aurinkoisesti hymyillen. Naapurin opiskelijaneito myös tapittelee syvästi ja moikkaa merkityksellisesti, eikä hänellä vaikuta olevan seuranaan kuin koira. Mutta kummankaan energiat eivät ole saaneet aikaan kuin sisäistä aprikointia ja peruuttelua.

Ehkä lähden vain suosiolla metsään erakoitumaan. Eipä Häkkäsenkään rakkikoirat sieltä heti löydä nykyistä rauhanmiestä. 

Kuitenkin tämäkin palsta täynnä inceleiden haukkumisketjuja, joita modejenkin mielestä passaa olla.

Mokomat myötätuntoista teeskentelevät kiusaajasielut.

yäk

Tässä on tulevaisuus: https://yle.fi/a/74-20071360

Pojalla sama tilanne.

On sillä jotain niitä tietokonepelikavereita, hauskaa kuuluu pelatessa olevan, mutta en tiedä riittääkö se

Tosin ei esim koskaan käy missään. Jotenkin surettaa että jos jää loppuelämäksi yksin, ei ole hyvä sekään.

Vierailija kirjoitti:

Pojalla sama tilanne.

On sillä jotain niitä tietokonepelikavereita, hauskaa kuuluu pelatessa olevan, mutta en tiedä riittääkö se

Tosin ei esim koskaan käy missään. Jotenkin surettaa että jos jää loppuelämäksi yksin, ei ole hyvä sekään.

Ja jäähän hän, jos ei opi sosiaalisia taitoja nuorena. Tietokonepelit kehittyvät kyllä edelleen koko ajan, ja niiden parissa pystyy viettämään helposti loppuelämän. Se on myös kivaa ja turvallista, kun ei tarvitse kohdata ihmisiä ja altistua epämukavuudelle. Ei mikään ihme, että pojat pelaavat läpi lapsuutensa. Pelit tarjoavat simulaation siitä kehitystyöstä, minkä lapsen ja aikuisenkin pitäisi pystyä tekemään oikeassa elämässä.