Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun miehet ei saa lapsilleen äitiä ja kaupunkien naiset ei saa lapsilleen isiä, olenko aivan väärässä? Paljon on juttuja miten naiset eivät kohtaa sopivia miehiä voidakseen perustaa perheitä. Pitäisikö molempien vaihtaa maisemaa niin pooli laajenee? Tietty on eri tilanne että maaseudulla ei ole ehdokkaitakaan, kaupungissa on mutta silti isostakaan joukosta ei sopivaa löydy.
Eipä se maisemanvaihdos mitään auta, kun eivät nuo todennäköisesti ole toisilleen sopivia kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ku ne tekee kehä 3 yläpuolisessa suomessa asumisesta helvettiä"
Ettekö te ole koko ajan kertoneet miten hienoa ja ihanaa se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
Minäkin tiedän yhden vastaavanlaisen pariskunnan, mutta kaikki ei ole hyvin. Vaimolla meinaa pää hajota korvessa, mutta kun perhe on jo perustettu ja talo ja maat ostettu, on vaikea lähteä.
Niinpä. Täältä maakunnasta käsin taas tuntee paljon paluumuuttajia, ja heitä ketkä haluaisivat takaisin tänne pääkaupunkiseudulta.
On kai siihen joku syy miksi asuntojen hinnat ovat romahtaneet etenkin pääkaupunkiseudulla (ja toisaalta toki syrjäseuduilla joissa väki vähenee)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Harrastuksia saa ja pitää olla, mutta jos ovat kovin aikaa vieviä, niin kyllä niiden sitten tulisi olla yhteisiä jotta suhteessa olisi mitään järkeä.
Meillä on mieheni kanssa omat harrastukset kaupungissa, mutta sitten on yhteisiä reissuja esimerkiksi kansallispuistoihin patikoimaan tai melomaan. Pidämme myös yhdessä mökillä nikkaroimisesta.
En näe pointtia suhteessa, jossa vuoden parhaat ajat ollaan omissa jutuissa. Varmaan joku ajattelee eri tavoin, mutta minulle näin. Tuollainen kalastaja-metsästäjä ei minulle sellaista arvoa elämääni toisi, että parisuhteeseen ryhtyisin. Miehellä täytyy olla yhteisiä mielenkiinnon kohteita kanssani, muuten ei tule mitään.
Kuulostaa muuten samanlaiselta kuin minun parisuhteeni, mutta minä lähden mukaan sinne kalaan: näen kauniita vesistöjä ja samalla voi käydä retkellä jossain saaressa.
Ja sinne lintumetsälle, saanpahan samalla patikoida yltä kyllin metsässä, en tosin polulla, mutta osaan patikoida varvukossakin. Mulla ei ole sellaisia periaatteellisia esteitä kalastuksen tai metsästyksen suhteen kun kerran syönkin lihaa ja kalaa ja koiranikin syövät.
Se on hyvä teille, että yhteisiä harrastuksia on. Minä yksinkertaisesti en pidä metsästyksestä ja kalastuksesta, ei ole periaatesyitä. Liiaksi paikallaan olemista minun makuuni, pidän liikkumisesta, en nököttämisestä. Patikoin varvukossa kyllä aivan mielelläni, siinä ei ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Muutamiin kommentteihin viitaten. Minut on tällä palstalla yllättänyt se, miten moni tuntuu ajattelevan, ettei sukutila ole "yhtään mitään". Jos suhteen toinen osapuoli omistaa ja asuu pitkään suvullaan ollutta tilaa tai vaikka vain taloa, niin myyntiin vaan ja etsimään uutta yhteistä kotia!! Ei suostuta muuttamaan sinne toisen omistamaan taloon periaatteenkaan vuoksi, vaan toisen täytyy siitä luopua nopeasti ja yhteinen ja molemmille uusi täytyy hankkia.
En ymmärrä tätä ollenkaan.
Kyllähän sukutila tietenkin on "mitään", ei sukutilassa ole mitään pahaa - mutta kaikki eivät vaan halua muuttaa toisen sukutilalle, jonka sijainti on todennäköisesti syrjässä ja kaukana kaikesta. Katsos kun se sukutila ei ole ainoa hieno asia maailmassa, ja ehkäpä sen toisenkin elämässä on hienoja ja tärkeitä asioita, joista hän ei halua luopua, mutta joista joutuisi luopumaan, jos muuttaisi toisen sukutilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei. Se ei ole meillä ollut mikään este, että meidän vanhempien on pitänyt kyyditä mopoikään saakka, ja senkin jälkeen sadepäivisin/talvella."
Edelleen ihmettelen miten teillä on aikaa siihen? Itsellä meni jo todella paljon aikaa vain siihen että sain kaupungissa lapsia kuljeteltua harrastuksiin ja matkat eivät siis olleet edes niin pitkiä. Monesti piti sumplia kovasti että sai molemmat oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Piti sovitella työaikoja ja menoja sekä kaupassakäyntejä siihen väleihin. Jos tähän tulisi vielä päälle kaikki kuskaukset kavereille ja takaisin kotiin niin en olisi muuta tehnytkään kuin kuskannut.
Voi olla että teillä on lapset jotka kaipaavat kyytiä pari kertaa viikossa klo 18-21 välisenä aikana mutta se ei ole kaikkien arkea.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukioikäinen, kun silloinen poikaystäväni suunnitteli, miten muutan hänen perässään Jyväskylään, kun hän lähtee sinne opiskelemaan. Muistan jo tuolloin, miten kauhistutti tuo ajatus, että oma elämä pitäisi määrittää miehen toiveiden mukaan. Aikuisena sitten löytyikin tuleva aviomies, jonka kanssa etsittiin yhdessä asuinpaikka, joka sopi kummallekin.
Mikä tuossa oli kauhistuttavaa? Jos olisit rakastanut poikaystävääsi, asia olisi ollut ok, mutta et rakastanut. Turha tilannetta sen enempää ylianalysoida ja uhriutua. Eikä Jyväskylä ole mitään korpea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Päinvastoin kuten jo joku toinenkin sanoi, oppivat suunnittelemaan menojaan ehkä sitten vähän paremmin kuin kaupunkilaislapset. Siellä kaupungissa voi jo miettiä haluaisiko mennä kaverille. Ja sitten menee jos siltä tuntuu. Ei niin, että tullaan maalle, kotiin, ja ulko-ovella iskee se ajatus että hei, haluan kaverille 😂 Tätä kaupunkilaislapset sitten vissiin harrastaa."
Eli käytännössä myönnät itsekin että pitää vähän suunnitella ja aina ei voi mennä juuri silloin kuin haluaa.
No se on silloin huono puoli. Ei jokaiselle lapselle mutta osalle voi olla. Eri lapset kun haluavat vähän eri asioita.
Meillä ovat lapset kyllä päässeet menoihinsa hyvinkin helposti silloin kun haluavat. Mutta eivät ole kokeneet myöskään suunnittelua pahana asiana, esimerkiksi jos viestittelee kaverin kanssa että mennäänkö kirjastoon, ja tunnin päästä ollaan joka tapauksessa lähdössä kaupunkiin, niin kyllä se aikataulu niille kavereillekin on sopinut.
Tietääkseni kaupunkilaislapsetkaan ei aina pääse jonnekin just sillä sekunnilla kun haluavat. Voi olla koiran lenkitys tai tiskikoneen tyhjäystä tai läksyt tai mitä vaan, tai vaikka bussi on juuri mennyt eikä heti tule uutta. Tai vanhemmat ovat päättäneet että käydään ensin mummin luona. Ainamullehetinyttaituleeitkupotkuraivarit ei ole hyvä kasvatusmetodi sille kaupunkilaislapsellekaan.
Olet elänyt tuon tilanteen vanhempana, minä taas olen elänyt tuon lapsena.
Ja sillä kokemuksella itse en muuttaisi lapsen kanssa niin korpeen.
Meidän nyt jo aikuiset lapset ovat sanoneet, että oli ihan huippujuttu muuttaa kaupungista maalle. Ovat todenneet että mistään eivät jääneet paitsi, päinvastoin kaiken "kaupunkilaiselämän" pitämisen lisäksi saivat elämäänsä vaan lisää harrastuksia ja mahdollisuuksia, mitä eivät kaupungissa olisi saaneet. Lisäksi kaverit viihtyivät meillä maalla paljon, vielä teininäkin. Eteinen täynnä kenkiä viikonlopun ylikin.
Ja muuten, yksi lapsemme KAUPUNKILAISkaveri ei päässyt ratsastamaan, koska talli oli maalla ja vanhemmat eivät päässeet kuskaamaan. Että ei kaupunki mikään taivas lapselle ole.
Kyllä siellä moni voisi viihtyä, sopiva nainen löytyy jostakin.
On myös etätyötä.
Toivottavasti tärppää joku ottaa yhteyttä.. onnea matkaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niinpä. Täältä maakunnasta käsin taas tuntee paljon paluumuuttajia, ja heitä ketkä haluaisivat takaisin tänne pääkaupunkiseudulta."
Ei niitä määrällisesti paljon ole. Tietenkin ne yksi tai kaksi ovat tunnettuja paikkakunnalla kun niistä on heti juttua paikallislehdessäkin. Mutta tilastollisesti nämä muutamat eivät muuton kokonaissuuntaa muuta.
"On kai siihen joku syy miksi asuntojen hinnat ovat romahtaneet etenkin pääkaupunkiseudulla"
On, talouden alavire ja asuntojen korkea hinta suhteessa tulokehitykseen. Syy ei siis ole se että kaupungeissa ei sinällään haluttaisi asua.
" (ja toisaalta toki syrjäseuduilla joissa väki vähenee)"
Niin, siellä lasku johtuu todellisesta kysynnän puutteesta, ei siitä että ei olisi varaa pyydettyihin hintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka ei suostu muuttamaan sieltä pois IKINÄ. Yhtä itsekästä.
Mutta onko kukaan helsinkiläinen vaatimassa maaseudun ihmisiä muuttamaan Helsinkiin? Itse saa kyllä asua, missä haluaa, mutta muita ei voi vaatia tanssimaan omien halujen mukaan asuinpaikka-asioissakaan.
No silloinhan se vaatimus on, jos perhettä halutaan perustaa mutta "minä en koskaan muuta Helsingistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meidän nyt jo aikuiset lapset ovat sanoneet, että oli ihan huippujuttu muuttaa kaupungista maalle. Ovat todenneet että mistään eivät jääneet paitsi, päinvastoin kaiken "kaupunkilaiselämän" pitämisen lisäksi saivat elämäänsä vaan lisää harrastuksia ja mahdollisuuksia, mitä eivät kaupungissa olisi saaneet. Lisäksi kaverit viihtyivät meillä maalla paljon, vielä teininäkin. Eteinen täynnä kenkiä viikonlopun ylikin."
Te tuskin elätte missään korvessa jossa lähimpään naapuriin on kilometri vaan jossain kuntakeskuksen lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin no, en vaatisi mahdottomia. Tärkein pointti mulle olisi mahdollisuus kasvattaa lapset muualla kuin pk-seudulla. Täällä en suostuisi lasten kanssa elämän enää mistään hinnasta. Täällä on nykyään liikaa huolestuttavia asioita. Oma lapsuuteni täällä oli aivan mahdottoman paljon huolettomampi kuin mitä nykyisin olisi. "
Taidat enemmän projisoida omaa huolestuneisuuttasi vanhempana tuohon. Kyllä se lapsuus on se huoleton lapsuus nykylapsillekin. Eikä se maaseutu ole nykyään mikään huoleton sekään.
Taidat olla pihalla siitä, miten vapaata lapsuus oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Me esimerkiksi käytiin lähiöstä Helsingin keskustassa keskenämme jo ala-asteikäisinä. Nykyään kellekään tulis edes mieleen päästää kymmenvuotiasta sinne pyörimään itsekseen.
No kyllä täällä Helsingissä yhä lapsia kulkee itsekseen. Aivan ekaluokkalaisia ja keskustassa. Ja jos menet jonnekin alueelle, jossa on paljon lapsiperheitä, niin aivan vapaana ne siellä pyörivät. Käy vaikka Munkkivuoressa joskus. Lapsiperheiden unelmapaikka, ja ihanat metsät vieressä.
Hyvä yritys, olen asunut Munkkivuoressa. Onneksi en lasten kanssa, siellä on yläkoulussa Helsingin pahimpia huumeongelmapesäkkeitä Pakilan lisäksi. Kaveriperhe, jonka lapset muuten pääsivät Munkkiniemen puolella kulkemaan edes kouluun yksin vasta 10-vuotiaina, juuri harmittelee kun ei saa kämppää myytyä pois ja muutettua paremmalle alueelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaupungit on nykyään spurgujen, pridesaastan ja nistien pesäkkeitä, joista terveiden kannattaa muuttaa pois."
Olet aika pihalla jos luulet että maalla ei ole huumeita. Juuri kuulin vaimon lapsuudenpaikkakunnalta miten siellä oli suunnilleen koko yhden yläkoululuokan kokoinen huumeongelma kun olivat keksineet että niitähän saa nykyään niin helposti. Oli vielä päässyt ongelma pahaksi kun vanhemmat olivat "ei täällä sellaisia ole" asenteella liikkeellä liian pitkään.
Tämä. Kemissä ja Seinäjoella on suhteellisesti eniten huumeidenkäyttäjiä. Rovaniemellä on ainakin ollut merkittävä ongelma. Maalaiskylissä on myös huumeita, ja kun piirit on pienet niin kaveripiirejä on vaikeampaa valita.
Kemi, Seinäjoki ja Rovaniemi ovat kaupunkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus että se on ahdistavaa jos nainen joutuisi asumaan jossain missä ei halua miehen takia. Kyllä sekin on miesten velvollisuus muuttaa paikkaan missä ei halua asua naisem takia. Naisen kuuluu saada vain nauttia elämästä ja miehen kuuluu mahdollistaa se naisen nauttiminen tekemällä töitä että pääsee maksamaan kaiken mitä nainen haluaa ja muuttamalla naisen luokse että naisen ei tarvi nähdä vaivaa eikä naisen tarvi etsiä uutta asuntoa sitten kun se parempi mies löytyy ja nainen joutuu pitkinaan edellisen miehen piis jaloista. Naisen kun kuuluu jatkuvasti etsiä itselleen parempaa miestä eikä naisen kuulu tyytyä yhteenkään mieheen.
Se on miehen sukupuolivelvollisuus unohtaa itsensä ja alkaa toteuttamaan naisen tahtoa
On todennäköisempää löytää kaupungista molemmille töitä kuin jostain Kuhmosta
On sillä elämänlaadullakin merkitystä. Jos vaikka harrastaa metsästystä, puutarhanhoitoa, halua pitää kanoja ja lampaita tai muuten asua muualla kuin kaupungissa, niin ei se kaupunki tarjoa mitään
Helsingissäkin voi pitää lampaita jne, ja Espoohan on maalaisidylliä suurin osa. Sellainen varmasti olisi hyvä kompromissi. Kalastaa voi myös, metsästämisestä en tiedä. Mutta ei ole pakko olla siellä Kainuun korvessa jos maalaiselämää haluaa. Se onnistuu kaupunkienkin kupeessa.
Kunhan on pinkka kunnossa, eli olemassa olevaa varallisuutta. Lampaan pito itsessään ei kustanna maatilaa Espoossa.
Ihan duunarin palkalla saa jo maatilkun pk-seudulta tai aivan lähistöltä. Ei syrjemmässä ole kallista. Kuvittelet nyt jotain kantakaupungin hintoja.
Joku kommentoikin tuohon Hesarin juttuun: "Omiin mielenkiinnonkohteisiin keskittyminen pitää kolmikymppiset miehet sinkkuina myös kaupungeissa. Harrastuksia pidetään tärkeämpinä kuin perhe-elämän rakentamista. Moni on sanonut minulle deittisovelluksissa, että lasten aika ei ole vielä mutta että onneksi miehet voivat saada lapsia vielä vanhempanakin. Joillekin olen todennut, että 30-vuotias lapsentekohaluisessa iässä oleva nainen perustaa perheen mieluummin 30-vuotiaan kuin 46-vuotiaan miehen kanssa. Sitä nämä miehet eivät ole hoksanneet ottaa huomioon."
Eli miksi Juha-Antti ei ollut kolmikymppisenä valmis perustamaan perhettä? Turha nyt itkeä, että miksi naisia ei löydy. Oman ikäiset ovat liian vanhoja lisääntymiseen ja nuoria naisia ei taas vanhat ukot kiinnosta.
". Onneksi en lasten kanssa, siellä on yläkoulussa Helsingin pahimpia huumeongelmapesäkkeitä "
Huumeita löytyy nykyisin ihan joka puolelta maata. Myös pikkupaikkakunnilta. On ihan myytti että ne olisivat vain kaupunkien ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Miksi sitten rikkaat aikamiespojat metsähehtaariensa keskellä ovat vieläkin yksin?
Vielä saa valtio velkaa jolla pidetään yllä sossutukia ja julkisen sektorin naistyöpaikkoja.
Ja näille syrjäseudun tiloille ei virtaa koko ajan tukirahoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tietääkseni kaupunkilaislapsetkaan ei aina pääse jonnekin just sillä sekunnilla kun haluavat. Voi olla koiran lenkitys tai tiskikoneen tyhjäystä tai läksyt tai mitä vaan, tai vaikka bussi on juuri mennyt eikä heti tule uutta. Tai vanhemmat ovat päättäneet että käydään ensin mummin luona."
Nuo samat asiat ovat maallakin ja päälle se että sen vanhemman pitää aina ehtiä ja jaksaa kyyditä. Eli esteitä tai hidasteita on kaksinverroin.
Ei. Se ei ole meillä ollut mikään este, että meidän vanhempien on pitänyt kyyditä mopoikään saakka, ja senkin jälkeen sadepäivisin/talvella.
No kyllähän se aivan selvä este/hidaste on. Ei se vanhempi voi koko aikaa olla valmiina kuskaamaan, ja siihen ajamiseenkin kuluu aikaa.
Ei. Se ei ole meillä ollut mikään este, että meidän vanhempien on pitänyt kyyditä mopoikään saakka, ja senkin jälkeen sadepäivisin/talvella.