Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset saa maalla vapaammin elää. Riippuu toki, asuuko kylillä vai umpikorvessa, onko kavereita. Pari kilsaa tosin ole matka eikä mitään naapuriin, voi mennä pyörällä tai jalan. Kuhmossa oli vielä ysärillä lapsia reilusti, mutta siihen loppui.
Maalla lapsille sattuu myös paljon enemmän onnettomuuksia, koska he ovat niin vapaita että kaksivuotias saa pudota kaivoon ja jäädä traktorin alle, ja 17-vuotiaat kaaharit ajavat liikenteessä hengiltä itsensä ja toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.
Monenkin jos vaan takataskussa pullottaa riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset saa maalla vapaammin elää. Riippuu toki, asuuko kylillä vai umpikorvessa, onko kavereita. Pari kilsaa tosin ole matka eikä mitään naapuriin, voi mennä pyörällä tai jalan. Kuhmossa oli vielä ysärillä lapsia reilusti, mutta siihen loppui.
Maalla lapsille sattuu myös paljon enemmän onnettomuuksia, koska he ovat niin vapaita että kaksivuotias saa pudota kaivoon ja jäädä traktorin alle, ja 17-vuotiaat kaaharit ajavat liikenteessä hengiltä itsensä ja toisensa.
Parempi kuolla selvänä traktorin alle kuin paskaan piikkiin S-marketin takana.
Kaupungit on nykyään spurgujen, pridesaastan ja nistien pesäkkeitä, joista terveiden kannattaa muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Harrastuksia saa ja pitää olla, mutta jos ovat kovin aikaa vieviä, niin kyllä niiden sitten tulisi olla yhteisiä jotta suhteessa olisi mitään järkeä.
Meillä on mieheni kanssa omat harrastukset kaupungissa, mutta sitten on yhteisiä reissuja esimerkiksi kansallispuistoihin patikoimaan tai melomaan. Pidämme myös yhdessä mökillä nikkaroimisesta.
En näe pointtia suhteessa, jossa vuoden parhaat ajat ollaan omissa jutuissa. Varmaan joku ajattelee eri tavoin, mutta minulle näin. Tuollainen kalastaja-metsästäjä ei minulle sellaista arvoa elämääni toisi, että parisuhteeseen ryhtyisin. Miehellä täytyy olla yhteisiä mielenkiinnon kohteita kanssani, muuten ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mies päivitteli että Tinderistä ei löydy seuraa, kun siellä on sukulaisia, koulukavereita ja kavereiden eksiä. Jos näistä ei kukaan kelpaa, niin ei ihme että muuttotappiopaikkakunnalla saa olla itsekseen.
Tuo kommentti kertoo kaiken. Vanhan koulukaverin kanssa treffeillä olis heti jotain puhuttavaa, voisi päivittää miten kummallakin on elämä mennyt. Kaverin eksät taas voi olla samanhenkisiä, jos kaveritkin ovat, riippuu tilanteesta onko draamaa ilmassa. Introverttia miestä ei vaan parisuhde kiinnosta, ja ilman sitä ei voi olla ydinperhettäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Akateeminen lapseton mies Helsingissä on oksymoroni. Ensinnäkin akateemisista miehistä on pulaa ja toisekseen lisääntyminen on nykyään luokkakysymys eli kouluttautuneet hankkivat lapsia. Akateemisessa miehessä pitää olla jokin tosi paha ongelma, esim psykoosi tai huumeriippuvuus, jos hän ei kelpaa.
Kyllä työpaikallani on pilvin pimein sinkkuja autistisen oloisia diplomi-insinöörejä ja tekniikan tohtoreita. Sekä miehiä että naisia. Eivät pariudu edes keskenään.
"Taidat olla pihalla siitä, miten vapaata lapsuus oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Me esimerkiksi käytiin lähiöstä Helsingin keskustassa keskenämme jo ala-asteikäisinä. Nykyään kellekään tulis edes mieleen päästää kymmenvuotiasta sinne pyörimään itsekseen."
En ole lainkaan pihalla. Minulla on lapsia pääkaupunkiseudulla mutta kyllä he ovat ihan itse menneet ja tulleet. Eikä mitään ole sattunut. Kuten minäkin menin kun olin aikanani lapsi täällä.
Eikä Helsingin keskusta muuten mikään onnela ollut aikaisemminkaan. Minua on uhattu puukolla siellä teininä 90-luvulla ja koitettu potkaista päähän 2000-luvun alussa kun olin nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus että se on ahdistavaa jos nainen joutuisi asumaan jossain missä ei halua miehen takia. Kyllä sekin on miesten velvollisuus muuttaa paikkaan missä ei halua asua naisem takia. Naisen kuuluu saada vain nauttia elämästä ja miehen kuuluu mahdollistaa se naisen nauttiminen tekemällä töitä että pääsee maksamaan kaiken mitä nainen haluaa ja muuttamalla naisen luokse että naisen ei tarvi nähdä vaivaa eikä naisen tarvi etsiä uutta asuntoa sitten kun se parempi mies löytyy ja nainen joutuu pitkinaan edellisen miehen piis jaloista. Naisen kun kuuluu jatkuvasti etsiä itselleen parempaa miestä eikä naisen kuulu tyytyä yhteenkään mieheen.
Se on miehen sukupuolivelvollisuus unohtaa itsensä ja alkaa toteuttamaan naisen tahtoa
On todennäköisempää löytää kaupungista molemmille töitä kuin jostain Kuhmosta
On sillä elämänlaadullakin merkitystä. Jos vaikka harrastaa metsästystä, puutarhanhoitoa, halua pitää kanoja ja lampaita tai muuten asua muualla kuin kaupungissa, niin ei se kaupunki tarjoa mitään
Ei tarvi monesti asua kuin 5km kaupungin keskustasta niin voit kasvattaa niitä kanoja ja lampaita, ei tarvi mennä Kainuuseen asti sitä varten
Tää. Meidän kirkonkylän keskustassa on mm. kanala sekä hevostila kilsan päässä kaupoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille.
Niin, heille.
Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.
Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".
Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.
Tämä! Pahimmassa tapauksessa se sukutila on kuin joku museo, jossa ei mitään sää uudistaa tai muokata oman mielen mukaan.
Jos aikoo lapsia hankkia niin on heitä kohtaan epäreilua, että kaikki on kaukana. Oma koulumatka aikanaan kesti yli tunnin, jonka lisäksi pysäkiltä piti kävellä kolme kilometriä per suunta. Harrastuksista ei tarvinnut edes haaveilla, kun vanhemmat eivät kuljettaneet. Vanhemmilta on todella itsekästä tehdä lapsia korpeen, jos eivät ole valmiita huomioimaan asiaa lapsen näkökulmasta. Onneksi nykyään on some niin voi edes kavereihin pitää yhteyttä.
On totta, että maalla lapsia pitää kuskata, jotta saavat harrastaa. Lasten ei pidä joutua maksamaan hintaa vanhempien asumisvalinnoista.
Matkat ovat ihan kivaa aikaa jutustella lapsen kanssa. Ja samalla reissulla voi hoitaa kauppaostoksia, auton tankkaamisen tai käydä lenkillä. Ehtii myös kierrellä vaikka vaatekaupoissa.
Ei se kerrostalolähiökään lapselle hyvä paikka ole kasvaa.
Miksi ei olisi? Pihalla on hieno leikkipuisto, metsä vieressä, paljon valvovia silmiä ja tuttuja aikuisia, ja mikä tärkeintä, kavereita. Koulu ja päiväkoti kävelymatkan päässä. Autot eivät aja lujaa, kuten maalla. Eilen olivat muksut ihailemassa sammakoita ojassa ja kävivät uimarannalla. Joskus on rakennettu majaa metsään. Asumme Helsingin kantakaupungin alueella rauhallisella alueella.
Tämä tosiaan, että kaupunkihan ei ole yhtäkuin vilkas ydinkeskusta.
Itsekin viihdyn vähän syrjemmässä, mutta ruokakauppaan on oltava kävelymatka, terveyskeskukseen ja hammashoitoon päästävä helposti, ja oltava kauppakeskus myös järkevän matkan päässä.
Näitä kauppoja kaipaa sillä hetkellä, kun talvella pikkukoululainen hukannut koulussa viimeisen hansikasparin, ja kertoo tästä kuudelta iltapäivällä. Ihan kiva, että lähin kauppa uusien ostamista varten löytyy lyhyen matkan päästä. Ja päivystyksen läheisyys kiva sillä hetkellä, kun lapselle käy pihalla rymytessään pikaista käyntiä vaatia haaveri.
Muutan (yksin) idylliseen korpeen sitten kun lapseni on aikuinen ja omillaan.
Erikoista, minusta. Minä tai perheeni taisimme käydä viimeksi hammashoidossa tai terveyskeskuksessa ehkä toissa vuonna kun nuorukaisella oli hammastarkastus. Siis se viimeinen ennen aikuisuutta. Ruokakauppaan ei tule käveltyä, eikä varsinkaan kauppakeskukseen. Palveluiden läheisyyttä ei siis todella arjessa kaipaa, vaikka ne parin kilsan sisällä onkin kaikki. Sen sijaan tässä lähiössä kaipaan mökin hiljaisia aamuja kun ei tarvitse herätä puoli viideltä aamuvuorolaisten töihin ajoon. Koirien pihaa, jossa juosta energiaa pois ja lenkitysmahdollisuutta myös vapaana heti ovelta. Näitä arvostaisi ihan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jutun. Mielestäni jutun mies ei ihmettele sitä, että naiset eivät halua muuttaa korpeen, vaan toteaa asian. Hän ymmärtää, että vaimottomuus johtuu hänen itsensä halusta asua syrjäseudulla. Tilanne on hänestä surullinen, mutta tiedostaa hyvin tilanteeseen johtaneet omat elämänvalintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Tässä oli tuoreena näkökulmana se että tuolla jäbällä on media-alan koulutus, mutta sori vaan, kun ulkoinen habitus on tuo, naista ei löydy vaikka hän asuisi keskellä Helsinkiä.
Aika ilkeästi kirjoitettu. Aika moni suomalainen nainenkin löytää kumppanin, vaikka ei näyttäisi viehättävältä tai on ylipainoinen tms.
En ole lukenut juttua, mutta kyllä moni nainen viihtyy maallakin ja pienemmissä kaupungeissa, kunhan on töitä. Osa sitten vain isommissa kaupungeissa. Luonnon tuoma hyvinvointi on myös monille naisille haaveena, näin "wellness-aikoina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Päinvastoin kuten jo joku toinenkin sanoi, oppivat suunnittelemaan menojaan ehkä sitten vähän paremmin kuin kaupunkilaislapset. Siellä kaupungissa voi jo miettiä haluaisiko mennä kaverille. Ja sitten menee jos siltä tuntuu. Ei niin, että tullaan maalle, kotiin, ja ulko-ovella iskee se ajatus että hei, haluan kaverille 😂 Tätä kaupunkilaislapset sitten vissiin harrastaa."
Eli käytännössä myönnät itsekin että pitää vähän suunnitella ja aina ei voi mennä juuri silloin kuin haluaa.
No se on silloin huono puoli. Ei jokaiselle lapselle mutta osalle voi olla. Eri lapset kun haluavat vähän eri asioita.
Meillä ovat lapset kyllä päässeet menoihinsa hyvinkin helposti silloin kun haluavat. Mutta eivät ole kokeneet myöskään suunnittelua pahana asiana, esimerkiksi jos viestittelee kaverin kanssa että mennäänkö kirjastoon, ja tunnin päästä ollaan joka tapauksessa lähdössä kaupunkiin, niin kyllä se aikataulu niille kavereillekin on sopinut.
Tietääkseni kaupunkilaislapsetkaan ei aina pääse jonnekin just sillä sekunnilla kun haluavat. Voi olla koiran lenkitys tai tiskikoneen tyhjäystä tai läksyt tai mitä vaan, tai vaikka bussi on juuri mennyt eikä heti tule uutta. Tai vanhemmat ovat päättäneet että käydään ensin mummin luona. Ainamullehetinyttaituleeitkupotkuraivarit ei ole hyvä kasvatusmetodi sille kaupunkilaislapsellekaan.
"Kaupungit on nykyään spurgujen, pridesaastan ja nistien pesäkkeitä, joista terveiden kannattaa muuttaa pois."
Olet aika pihalla jos luulet että maalla ei ole huumeita. Juuri kuulin vaimon lapsuudenpaikkakunnalta miten siellä oli suunnilleen koko yhden yläkoululuokan kokoinen huumeongelma kun olivat keksineet että niitähän saa nykyään niin helposti. Oli vielä päässyt ongelma pahaksi kun vanhemmat olivat "ei täällä sellaisia ole" asenteella liikkeellä liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Harrastuksia saa ja pitää olla, mutta jos ovat kovin aikaa vieviä, niin kyllä niiden sitten tulisi olla yhteisiä jotta suhteessa olisi mitään järkeä.
Meillä on mieheni kanssa omat harrastukset kaupungissa, mutta sitten on yhteisiä reissuja esimerkiksi kansallispuistoihin patikoimaan tai melomaan. Pidämme myös yhdessä mökillä nikkaroimisesta.
En näe pointtia suhteessa, jossa vuoden parhaat ajat ollaan omissa jutuissa. Varmaan joku ajattelee eri tavoin, mutta minulle näin. Tuollainen kalastaja-metsästäjä ei minulle sellaista arvoa elämääni toisi, että parisuhteeseen ryhtyisin. Miehellä täytyy olla yhteisiä mielenkiinnon kohteita kanssani, muuten ei tule mitään.
Kuulostaa muuten samanlaiselta kuin minun parisuhteeni, mutta minä lähden mukaan sinne kalaan: näen kauniita vesistöjä ja samalla voi käydä retkellä jossain saaressa.
Ja sinne lintumetsälle, saanpahan samalla patikoida yltä kyllin metsässä, en tosin polulla, mutta osaan patikoida varvukossakin. Mulla ei ole sellaisia periaatteellisia esteitä kalastuksen tai metsästyksen suhteen kun kerran syönkin lihaa ja kalaa ja koiranikin syövät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille.
Niin, heille.
Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.
Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".
Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.
Tämä! Pahimmassa tapauksessa se sukutila on kuin joku museo, jossa ei mitään sää uudistaa tai muokata oman mielen mukaan.
Jos aikoo lapsia hankkia niin on heitä kohtaan epäreilua, että kaikki on kaukana. Oma koulumatka aikanaan kesti yli tunnin, jonka lisäksi pysäkiltä piti kävellä kolme kilometriä per suunta. Harrastuksista ei tarvinnut edes haaveilla, kun vanhemmat eivät kuljettaneet. Vanhemmilta on todella itsekästä tehdä lapsia korpeen, jos eivät ole valmiita huomioimaan asiaa lapsen näkökulmasta. Onneksi nykyään on some niin voi edes kavereihin pitää yhteyttä.
On totta, että maalla lapsia pitää kuskata, jotta saavat harrastaa. Lasten ei pidä joutua maksamaan hintaa vanhempien asumisvalinnoista.
Matkat ovat ihan kivaa aikaa jutustella lapsen kanssa. Ja samalla reissulla voi hoitaa kauppaostoksia, auton tankkaamisen tai käydä lenkillä. Ehtii myös kierrellä vaikka vaatekaupoissa.
Ei se kerrostalolähiökään lapselle hyvä paikka ole kasvaa.
Miksi ei olisi? Pihalla on hieno leikkipuisto, metsä vieressä, paljon valvovia silmiä ja tuttuja aikuisia, ja mikä tärkeintä, kavereita. Koulu ja päiväkoti kävelymatkan päässä. Autot eivät aja lujaa, kuten maalla. Eilen olivat muksut ihailemassa sammakoita ojassa ja kävivät uimarannalla. Joskus on rakennettu majaa metsään. Asumme Helsingin kantakaupungin alueella rauhallisella alueella.
Tämä tosiaan, että kaupunkihan ei ole yhtäkuin vilkas ydinkeskusta.
Itsekin viihdyn vähän syrjemmässä, mutta ruokakauppaan on oltava kävelymatka, terveyskeskukseen ja hammashoitoon päästävä helposti, ja oltava kauppakeskus myös järkevän matkan päässä.
Näitä kauppoja kaipaa sillä hetkellä, kun talvella pikkukoululainen hukannut koulussa viimeisen hansikasparin, ja kertoo tästä kuudelta iltapäivällä. Ihan kiva, että lähin kauppa uusien ostamista varten löytyy lyhyen matkan päästä. Ja päivystyksen läheisyys kiva sillä hetkellä, kun lapselle käy pihalla rymytessään pikaista käyntiä vaatia haaveri.
Muutan (yksin) idylliseen korpeen sitten kun lapseni on aikuinen ja omillaan.
Erikoista, minusta. Minä tai perheeni taisimme käydä viimeksi hammashoidossa tai terveyskeskuksessa ehkä toissa vuonna kun nuorukaisella oli hammastarkastus. Siis se viimeinen ennen aikuisuutta. Ruokakauppaan ei tule käveltyä, eikä varsinkaan kauppakeskukseen. Palveluiden läheisyyttä ei siis todella arjessa kaipaa, vaikka ne parin kilsan sisällä onkin kaikki. Sen sijaan tässä lähiössä kaipaan mökin hiljaisia aamuja kun ei tarvitse herätä puoli viideltä aamuvuorolaisten töihin ajoon. Koirien pihaa, jossa juosta energiaa pois ja lenkitysmahdollisuutta myös vapaana heti ovelta. Näitä arvostaisi ihan joka päivä.
Miten mökissä asuminen vaikuttaisi aamuvuorolaisen puoli viiden ajoon? Muuta kuin, että todnäk vaihtuisi vielä aikaisemmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On totta, että maalla lapsia pitää kuskata, jotta saavat harrastaa. Lasten ei pidä joutua maksamaan hintaa vanhempien asumisvalinnoista."
Mikään määrä kuskausta ei poista sitä että spontaanit kaverien näkemiset jäävät pois ihan eri tavalla kuin kaupungeissa. Jos lapsi voi tulla ja mennä ajattelematta vanhempien aikatauluja, se on vapaampaa elämää kuin jos pitää aina olla kyselemässä kyytiä.
Maalla spontaanius toteutetaan niin, että saadaan koulussa idea ja mennään koulusta suoraan kaverille.
Ja jos sa idea saadaan kotona, niin sitten vanhemmat kuskaa. Tai isovanhemmat, jos niillä on paremmin aikaa. Tämä tosiaan vaatii vanhemmilta joustamista, ettei lapset kärsi.
Olen aivan tarkoituksella bongaillut pääkaupunkiseudun pihoja (lennän yli lähes joka viikko pari kertaa noin klo 17-18 aikaan). Ei yhdelläkään pihalla tai kentällä ole koskaan yhtäkään lasta. Trampoliinitkin on kadonneet, aiempina vuosina niitä oli joka pihassa.
Sen sijaan täällä maakunnassa on kylätaajaman koulun pihassa aina lapsia luistelemassa, heittelemässä koripalloa tai muuten vaan meluamassa.
Maaseutu ei ole pelkästään toinen toistaan etäämpänä sijaitsevia mökin töröjä, vaan myös ennen kaikkea asutuskeskittymiä. Tämänkin voi todeta lentokoneen ikkunasta suht kattavasti.
Helsinki on täynnä lapsia. Minusta on outoa maalle mennessäni, kuinka vähän siellä on lapsukaisia ja paljon vanhuksia.
"Tietääkseni kaupunkilaislapsetkaan ei aina pääse jonnekin just sillä sekunnilla kun haluavat. Voi olla koiran lenkitys tai tiskikoneen tyhjäystä tai läksyt tai mitä vaan, tai vaikka bussi on juuri mennyt eikä heti tule uutta. Tai vanhemmat ovat päättäneet että käydään ensin mummin luona."
Nuo samat asiat ovat maallakin ja päälle se että sen vanhemman pitää aina ehtiä ja jaksaa kyyditä. Eli esteitä tai hidasteita on kaksinverroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Näin maalaisjunttisuvussa kasvaneena sanon, että monessa perheessä kalastus ja metsästys vie miehen kaiken vapaa-ajan. Eli mies on joko töissä ja sitten kaiken muun ajan metsässä tai kalastamassa. Vaimo hoitaa lapset käytännössä yksin muutaman vuoden, kunnes lapset alkavat kulkea isänsä mukana. Harrastuksia saa olla, mutta kyllä tuollainen on jo ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset saa maalla vapaammin elää. Riippuu toki, asuuko kylillä vai umpikorvessa, onko kavereita. Pari kilsaa tosin ole matka eikä mitään naapuriin, voi mennä pyörällä tai jalan. Kuhmossa oli vielä ysärillä lapsia reilusti, mutta siihen loppui.
Maalla lapsille sattuu myös paljon enemmän onnettomuuksia, koska he ovat niin vapaita että kaksivuotias saa pudota kaivoon ja jäädä traktorin alle, ja 17-vuotiaat kaaharit ajavat liikenteessä hengiltä itsensä ja toisensa.
Onneksi kaupungissa ei lapsille satu koskaan mitään 😀
Minäkin tiedän yhden vastaavanlaisen pariskunnan, mutta kaikki ei ole hyvin. Vaimolla meinaa pää hajota korvessa, mutta kun perhe on jo perustettu ja talo ja maat ostettu, on vaikea lähteä.