HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen

Miksi Juha-Antti ei asu Dubaissa? Naisia riittäisi ovista ikkunoista riesaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.

Samaa ajattelin. Järkyttävä kommentti. Ja oli naisen kirjoittama. Viime aikoina Hesarin kommenteissa on ollut jostain syystä useampia naisten ilkeitä kommentteja sellaisten juttujen yhteydessä, joissa jutun kohteena ja haastateltavana on ollut mies. Kertookohan tuo jotain yleisempääkin naisista nyky-Suomessa. Nuo kommentit ovat huokuneet miesvihaa. 

"Sen sijaan täällä maakunnassa on kylätaajaman koulun pihassa aina lapsia luistelemassa, heittelemässä koripalloa tai muuten vaan meluamassa."

Kuitenkin koko ajan vähemmän. Esim. oman lapsuuden paikkakunnan yhden ikäluokan koko oli 80-luvulla noin 100 lasta, nyt noin 20 lasta.

Mitä ihmeen akkujen latausta hän tarvitsee paikassa, jossa ei tarvitse olla päiväkausiin sosiaalinen kenenkään kanssa ja työkin lähinnä kevyttä koneiden käyttämistä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi Juha-Antti ei asu Dubaissa? Naisia riittäisi ovista ikkunoista riesaksi asti.

Koska hän haluaa elää Suomen luonnon keskellä. Pieni ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Päinvastoin kuten jo joku toinenkin sanoi, oppivat suunnittelemaan menojaan ehkä sitten vähän paremmin kuin kaupunkilaislapset. Siellä kaupungissa voi jo miettiä haluaisiko mennä kaverille. Ja sitten menee jos siltä tuntuu. Ei niin, että tullaan maalle, kotiin, ja ulko-ovella iskee se ajatus että hei, haluan kaverille 😂 Tätä kaupunkilaislapset sitten vissiin harrastaa."

 

Eli käytännössä myönnät itsekin että pitää vähän suunnitella ja aina ei voi mennä juuri silloin kuin haluaa.

No se on silloin huono puoli. Ei jokaiselle lapselle mutta osalle voi olla. Eri lapset kun haluavat vähän eri asioita.

Meillä ovat lapset kyllä päässeet menoihinsa hyvinkin helposti silloin kun haluavat. Mutta eivät ole kokeneet myöskään suunnittelua pahana asiana, esimerkiksi jos viestittelee kaverin kanssa että mennäänkö kirjastoon, ja tunnin päästä ollaan joka tapauksessa lähdössä kaupunkiin, niin kyllä se aikataulu niille kavereillekin on sopinut. 

 

Tietääkseni kaupunkilaislapsetkaan ei aina pääse jonnekin just sillä sekunnilla kun haluavat. Voi olla koiran lenkitys tai tiskikoneen tyhjäystä tai läksyt tai mitä vaan, tai vaikka bussi on juuri mennyt eikä heti tule uutta. Tai vanhemmat ovat päättäneet että käydään ensin mummin luona. Ainamullehetinyttaituleeitkupotkuraivarit ei ole hyvä kasvatusmetodi sille kaupunkilaislapsellekaan.

Olet elänyt tuon tilanteen vanhempana, minä taas olen elänyt tuon lapsena.

Ja sillä kokemuksella itse en muuttaisi lapsen kanssa niin korpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin no, en vaatisi mahdottomia. Tärkein pointti mulle olisi mahdollisuus kasvattaa lapset muualla kuin pk-seudulla. Täällä en suostuisi lasten kanssa elämän enää mistään hinnasta. Täällä on nykyään liikaa huolestuttavia asioita. Oma lapsuuteni täällä oli aivan mahdottoman paljon huolettomampi kuin mitä nykyisin olisi. "

 

Taidat enemmän projisoida omaa huolestuneisuuttasi vanhempana tuohon. Kyllä se lapsuus on se huoleton lapsuus nykylapsillekin. Eikä se maaseutu ole nykyään mikään huoleton sekään. 

Taidat olla pihalla siitä, miten vapaata lapsuus oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Me esimerkiksi käytiin lähiöstä Helsingin keskustassa keskenämme jo ala-asteikäisinä. Nykyään kellekään tulis edes mieleen päästää kymmenvuotiasta sinne pyörimään itsekseen.

Tämä juuri. Elämänmeno Helsingissä on muuttunut todella paljon. On tullut paljon vaaratekijöitä ja huomioon otettavia asioita lisää. Nykyään on ties mitä arvaamattomia peukkupäitä ja ulkkiksia, ennen puliukot istuivat lähimetsän reunassa eikä niitä tarvinnut pelätä. Mekin käytiin jo varsin nuorina yksin keskustassa. Nykyään siellä on tosi paljon levottomampaa, siitä huolimatta, että väkivaltaisuuksia oli ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille. 

Niin, heille.

Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.

Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".

Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.

Tämä! Pahimmassa tapauksessa se sukutila on kuin joku museo, jossa ei mitään sää uudistaa tai muokata oman mielen mukaan.

 

Jos aikoo lapsia hankkia niin on heitä kohtaan epäreilua, että kaikki on kaukana. Oma koulumatka aikanaan kesti yli tunnin, jonka lisäksi pysäkiltä piti kävellä kolme kilometriä per suunta. Harrastuksista ei tarvinnut edes haaveilla, kun vanhemmat eivät kuljettaneet. Vanhemmilta on todella itsekästä tehdä lapsia korpeen, jos eivät ole valmiita huomioimaan asiaa lapsen näkökulmasta. Onneksi nykyään on some niin voi edes kavereihin pitää yhteyttä.

On totta, että maalla lapsia pitää kuskata, jotta saavat harrastaa. Lasten ei pidä joutua maksamaan hintaa vanhempien asumisvalinnoista.

Matkat ovat ihan kivaa aikaa jutustella lapsen kanssa. Ja samalla reissulla voi hoitaa kauppaostoksia, auton tankkaamisen tai käydä lenkillä. Ehtii myös kierrellä vaikka vaatekaupoissa.

Ei se kerrostalolähiökään lapselle hyvä paikka ole kasvaa. 

Miksi ei olisi? Pihalla on hieno leikkipuisto, metsä vieressä, paljon valvovia silmiä ja tuttuja aikuisia, ja mikä tärkeintä, kavereita. Koulu ja päiväkoti kävelymatkan päässä. Autot eivät aja lujaa, kuten maalla. Eilen olivat muksut ihailemassa sammakoita ojassa ja kävivät uimarannalla. Joskus on rakennettu majaa metsään. Asumme Helsingin kantakaupungin alueella rauhallisella alueella. 

Jaa, no itse asun lähiössä ja ihan pe r seestähän tämä lasten kannalta on ollut. Ihmiset ei osaa kuin valittaa. Lapset ei saisi kuulua missään, ei taloyhtiön pihalla, eikä edes siellä koulun kentällä iltaisin. Ihmekös tuo ettei kukaan enää liiku ulkona, kaikki mököttää omissa kodeissaan ruudun äärellä. Siis ihan jalkapallon potkimisesta on säännöllisesti uikutusta esim hesarissa. Tai koripallon. Kun kuuluu mäiske. Voi itku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin no, en vaatisi mahdottomia. Tärkein pointti mulle olisi mahdollisuus kasvattaa lapset muualla kuin pk-seudulla. Täällä en suostuisi lasten kanssa elämän enää mistään hinnasta. Täällä on nykyään liikaa huolestuttavia asioita. Oma lapsuuteni täällä oli aivan mahdottoman paljon huolettomampi kuin mitä nykyisin olisi. "

 

Taidat enemmän projisoida omaa huolestuneisuuttasi vanhempana tuohon. Kyllä se lapsuus on se huoleton lapsuus nykylapsillekin. Eikä se maaseutu ole nykyään mikään huoleton sekään. 

Taidat olla pihalla siitä, miten vapaata lapsuus oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Me esimerkiksi käytiin lähiöstä Helsingin keskustassa keskenämme jo ala-asteikäisinä. Nykyään kellekään tulis edes mieleen päästää kymmenvuotiasta sinne pyörimään itsekseen.

No kyllä täällä Helsingissä yhä lapsia kulkee itsekseen. Aivan ekaluokkalaisia ja keskustassa. Ja jos menet jonnekin alueelle, jossa on paljon lapsiperheitä, niin aivan vapaana ne siellä pyörivät. Käy vaikka Munkkivuoressa joskus. Lapsiperheiden unelmapaikka, ja ihanat metsät vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.

Tässä oli tuoreena näkökulmana se että tuolla jäbällä on media-alan koulutus, mutta sori vaan, kun ulkoinen habitus on tuo, naista ei löydy vaikka hän asuisi keskellä Helsinkiä.

Aika ilkeästi kirjoitettu. Aika moni suomalainen nainenkin löytää kumppanin, vaikka ei näyttäisi viehättävältä tai on ylipainoinen tms. 

 

En ole lukenut juttua, mutta kyllä moni nainen viihtyy maallakin ja pienemmissä kaupungeissa, kunhan on töitä. Osa sitten vain isommissa kaupungeissa. Luonnon tuoma hyvinvointi on myös monille naisille haaveena, näin "wellness-aikoina". 

Ulkonäkö ei estä kumppanin löytymistä. Se on selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka ei suostu muuttamaan sieltä pois IKINÄ. Yhtä itsekästä.

Mutta onko kukaan helsinkiläinen vaatimassa maaseudun ihmisiä muuttamaan Helsinkiin? Itse saa kyllä asua, missä haluaa, mutta muita ei voi vaatia tanssimaan omien halujen mukaan asuinpaikka-asioissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille. 

Niin, heille.

Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.

Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".

Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.

Tämä! Pahimmassa tapauksessa se sukutila on kuin joku museo, jossa ei mitään sää uudistaa tai muokata oman mielen mukaan.

 

Jos aikoo lapsia hankkia niin on heitä kohtaan epäreilua, että kaikki on kaukana. Oma koulumatka aikanaan kesti yli tunnin, jonka lisäksi pysäkiltä piti kävellä kolme kilometriä per suunta. Harrastuksista ei tarvinnut edes haaveilla, kun vanhemmat eivät kuljettaneet. Vanhemmilta on todella itsekästä tehdä lapsia korpeen, jos eivät ole valmiita huomioimaan asiaa lapsen näkökulmasta. Onneksi nykyään on some niin voi edes kavereihin pitää yhteyttä.

On totta, että maalla lapsia pitää kuskata, jotta saavat harrastaa. Lasten ei pidä joutua maksamaan hintaa vanhempien asumisvalinnoista.

Matkat ovat ihan kivaa aikaa jutustella lapsen kanssa. Ja samalla reissulla voi hoitaa kauppaostoksia, auton tankkaamisen tai käydä lenkillä. Ehtii myös kierrellä vaikka vaatekaupoissa.

Ei se kerrostalolähiökään lapselle hyvä paikka ole kasvaa. 

Miksi ei olisi? Pihalla on hieno leikkipuisto, metsä vieressä, paljon valvovia silmiä ja tuttuja aikuisia, ja mikä tärkeintä, kavereita. Koulu ja päiväkoti kävelymatkan päässä. Autot eivät aja lujaa, kuten maalla. Eilen olivat muksut ihailemassa sammakoita ojassa ja kävivät uimarannalla. Joskus on rakennettu majaa metsään. Asumme Helsingin kantakaupungin alueella rauhallisella alueella. 

Tämä tosiaan, että kaupunkihan ei ole yhtäkuin vilkas ydinkeskusta.

Itsekin viihdyn vähän syrjemmässä, mutta ruokakauppaan on oltava kävelymatka, terveyskeskukseen ja hammashoitoon päästävä helposti, ja oltava kauppakeskus myös järkevän matkan päässä.

Näitä kauppoja kaipaa sillä hetkellä, kun talvella pikkukoululainen hukannut koulussa viimeisen hansikasparin, ja kertoo tästä kuudelta iltapäivällä. Ihan kiva, että lähin kauppa uusien ostamista varten löytyy lyhyen matkan päästä. Ja päivystyksen läheisyys kiva sillä hetkellä, kun lapselle käy pihalla rymytessään pikaista käyntiä vaatia haaveri.

Muutan (yksin) idylliseen korpeen sitten kun lapseni on aikuinen ja omillaan.

Erikoista, minusta. Minä tai perheeni taisimme käydä viimeksi hammashoidossa tai terveyskeskuksessa ehkä toissa vuonna kun nuorukaisella oli hammastarkastus. Siis se viimeinen ennen aikuisuutta. Ruokakauppaan ei tule käveltyä, eikä varsinkaan kauppakeskukseen. Palveluiden läheisyyttä ei siis todella arjessa kaipaa, vaikka ne parin kilsan sisällä onkin kaikki. Sen sijaan tässä lähiössä kaipaan mökin hiljaisia aamuja kun ei tarvitse herätä puoli viideltä aamuvuorolaisten töihin ajoon. Koirien pihaa, jossa juosta energiaa pois ja lenkitysmahdollisuutta myös vapaana heti ovelta. Näitä arvostaisi ihan joka päivä.

Miten mökissä asuminen vaikuttaisi aamuvuorolaisen puoli viiden ajoon? Muuta kuin, että todnäk vaihtuisi vielä aikaisemmaksi?

Koska ei siellä ole naapureita joiden aamuvuoroon lähtö herättäisi minut. Teen itse pääsääntöisesti etätöitä. Olen valitettavasti herkkäuninen, niin kuin myös koirani, joten ihan se moottoripyörän tai talvella diesel-auton käynnistely havahduttaa hereille kadun toiselta puolelta kantautuneena.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille. 

Niin, heille, naisille. Ei sinne mökkiin haluta mitään miehiä elämää pilaamaan ja leikkimään pomoa. Mitä heikommat lahjat ja kyvyt,sitä enemmän mies kuvittelee osaavansa ja sanelevansa naisen tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki on täynnä ihmisiä, jotka ei suostu muuttamaan sieltä pois IKINÄ. Yhtä itsekästä.

Mutta onko kukaan helsinkiläinen vaatimassa maaseudun ihmisiä muuttamaan Helsinkiin? Itse saa kyllä asua, missä haluaa, mutta muita ei voi vaatia tanssimaan omien halujen mukaan asuinpaikka-asioissakaan.

Vihreiden äänestäminen on sitä. Ku ne tekee kehä 3 yläpuolisessa suomessa asumisesta helvettiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.

Ei ole kaunista, mutta se on totuus. Ja toisinaan totuus sattuu. Toivottavasti mies näkisi tuon kommentin ja tekisi ryhtiliikkeen oman elämänsä suhteen. Ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin, kun hän hoitaa sekä fyysistä, että henkistä kuntoaan. Kaikki lähtee siitä, että voi itse hyvin - ja harva ylipainoinen voi oikeasti hyvin, vaikka saattaakin muuta väittää. Olisin itsekin toivonut, että silloin kun olin ylipainoinen, joku olisi sanonut minulle rehellisesti ja suoraan, että nyt pitää ruveta tekemään jotain - sen sijaan, että kyräilivät selän takana miten olen lihonut. Sitä ei ole kiva kuulla, mutta se on totuus - siltä voi itse paeta, vaikka katsoo peiliin, ja sen takia on hyvä, että joku sanoo asiat suoraan. 

Ihmiset kuitenkin suurimmaksi osaksi viehättyvät ensiksi toisen ulkonäöstä. Se on se, mikä kiinnittää ensiksi huomion - sitten vasta aletaan katsoa, minkälaisia arvoja ja mielipiteitä toinen omaa. Ja kyllä niitä toisen huonojakin arvoja jätetään huomiotta, jos ulkonäkö miellyttää silmää. Mutta pääpointti on se, että jos itse voit hyvin, se toisten hyväksymisen hakeminen ei enää edes ole pääpointti elämässä, ja ei tarvitse siten itkeä, jos joku ei halua muuttaa jonnekin keskelle korpea. Täytyy osata miettiä, mitä pystyy itse tarjoamaan, eikä olettaa olevansa Jumalan lahja naisille samalla, kun makaa sohvalla ylipainoisena pieruverkkareissa eikä edes yritä kehittää itseään. 

Joo, mutta tuo mieshän olisi ollut lapsentekoiässä melkein 20 vuotta sitten, jolloin oma ulkonäkökin oli varmasti erilainen. Ei tuo sen kummoisemmalta näytä kuin moni muukaan viisikymppinen mies, tuollaisia ne monet ovat - myös ne perheenisät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni korjaus että se on ahdistavaa jos nainen joutuisi asumaan jossain missä ei halua miehen takia. Kyllä sekin on miesten velvollisuus muuttaa paikkaan missä ei halua asua naisem takia. Naisen kuuluu saada vain nauttia elämästä ja miehen kuuluu mahdollistaa se naisen nauttiminen tekemällä töitä että pääsee maksamaan kaiken mitä nainen haluaa ja muuttamalla naisen luokse että naisen ei tarvi nähdä vaivaa eikä naisen tarvi etsiä uutta asuntoa sitten kun se parempi mies löytyy ja nainen joutuu pitkinaan edellisen miehen piis jaloista. Naisen kun kuuluu jatkuvasti etsiä itselleen parempaa miestä eikä naisen kuulu tyytyä yhteenkään mieheen.

 Se on miehen sukupuolivelvollisuus unohtaa itsensä ja alkaa toteuttamaan naisen tahtoa

On todennäköisempää löytää kaupungista molemmille töitä kuin jostain Kuhmosta

On  sillä elämänlaadullakin merkitystä. Jos vaikka  harrastaa metsästystä, puutarhanhoitoa, halua pitää kanoja ja lampaita tai muuten asua muualla kuin kaupungissa, niin ei se kaupunki tarjoa mitään 

Helsingissäkin voi pitää lampaita jne, ja Espoohan on maalaisidylliä suurin osa. Sellainen varmasti olisi hyvä kompromissi. Kalastaa voi myös, metsästämisestä en tiedä. Mutta ei ole pakko olla siellä Kainuun korvessa jos maalaiselämää haluaa. Se onnistuu kaupunkienkin kupeessa. 

Kunhan on pinkka kunnossa, eli olemassa olevaa varallisuutta. Lampaan pito itsessään ei kustanna maatilaa Espoossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Päinvastoin kuten jo joku toinenkin sanoi, oppivat suunnittelemaan menojaan ehkä sitten vähän paremmin kuin kaupunkilaislapset. Siellä kaupungissa voi jo miettiä haluaisiko mennä kaverille. Ja sitten menee jos siltä tuntuu. Ei niin, että tullaan maalle, kotiin, ja ulko-ovella iskee se ajatus että hei, haluan kaverille 😂 Tätä kaupunkilaislapset sitten vissiin harrastaa."

 

Eli käytännössä myönnät itsekin että pitää vähän suunnitella ja aina ei voi mennä juuri silloin kuin haluaa.

No se on silloin huono puoli. Ei jokaiselle lapselle mutta osalle voi olla. Eri lapset kun haluavat vähän eri asioita.

Meillä ovat lapset kyllä päässeet menoihinsa hyvinkin helposti silloin kun haluavat. Mutta eivät ole kokeneet myöskään suunnittelua pahana asiana, esimerkiksi jos viestittelee kaverin kanssa että mennäänkö kirjastoon, ja tunnin päästä ollaan joka tapauksessa lähdössä kaupunkiin, niin kyllä se aikataulu niille kavereillekin on sopinut. 

 

Tietääkseni kaupunkilaislapsetkaan ei aina pääse jonnekin just sillä sekunnilla kun haluavat. Voi olla koiran lenkitys tai tiskikoneen tyhjäystä tai läksyt tai mitä vaan, tai vaikka bussi on juuri mennyt eikä heti tule uutta. Tai vanhemmat ovat päättäneet että käydään ensin mummin luona. Ainamullehetinyttaituleeitkupotkuraivarit ei ole hyvä kasvatusmetodi sille kaupunkilaislapsellekaan.

Niin, tuossa esimerkissähän lapsi oli jo osannut suunnitella, läksyt oli tehty. Ja sieltä pihasta sen lapsen voi hetkessä huikkaista sisään jos jotain hommaa tulee. Sekin on hyvä oppia, että joskus leikit pihalla jäävät kesken kun koira pitää lenkittää tai tiskikone tyhjentää. Sitten sen jälkeen voi palata leikkeihin. 

"On tullut paljon vaaratekijöitä ja huomioon otettavia asioita lisää. Nykyään on ties mitä arvaamattomia peukkupäitä ja ulkkiksia, ennen puliukot istuivat lähimetsän reunassa eikä niitä tarvinnut pelätä. Mekin käytiin jo varsin nuorina yksin keskustassa. Nykyään siellä on tosi paljon levottomampaa, siitä huolimatta, että väkivaltaisuuksia oli ennenkin."

Kyllä tuossa on aimo annos "ennen kaikki oli paremmin" ajatusta. On ehkä ollut joku aika lyhyt rauhallinen kausi mutta esim. 70-luku ja 80-luvun alku oli Helsingissä aika levotonta aikaa, niin keskustassa kuin uusissa lähiöissäkin. Oli paljon nuorisoa jonka harrastuksena oli notkua ostareilla ja steissillä, alkoholia kulutettiin paljon ja myös huumeet olivat tuleet kuvaa. Lisänä oli liiman impaaminen joka oli erityisen vaarallista. 

Oli paljon tappeluita niin eri rymien (punkkarit, diinarit, rokkarit jne) välillä kuin ihan lähiöiden välisiä joukkotappeluitakin. 

Muistan itse 70-luvulta miten pienempänä pelkäsin että tulee toisen lähiön jengi vastaan ja hakkaa. Ja tappelut olivat yleisiä ihan vain saman ikäluokan poiken kanssa. Viikonloppuiltaisin piti väistellä mölyäviä ja kovassa kännissä olevia pussikaljottelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla on keskusteluja joissa naiset itkevät ettei mistään löydy pieniä täysin syrjässä metsässä olevia mökkejä heille. 

Niin, heille.

Nainen voi haluta maalle yksin omaan mökkiin.

Ei jonnekin miehen suvun maatilalle, missä miehen sukulaiset ja naapurit ramppaavat, "koska se on ollut tapana".

Siinä liitossa tulisi kylkiäisenä 100 tuntematonta ihmistä.

Tämä! Pahimmassa tapauksessa se sukutila on kuin joku museo, jossa ei mitään sää uudistaa tai muokata oman mielen mukaan.

 

Jos aikoo lapsia hankkia niin on heitä kohtaan epäreilua, että kaikki on kaukana. Oma koulumatka aikanaan kesti yli tunnin, jonka lisäksi pysäkiltä piti kävellä kolme kilometriä per suunta. Harrastuksista ei tarvinnut edes haaveilla, kun vanhemmat eivät kuljettaneet. Vanhemmilta on todella itsekästä tehdä lapsia korpeen, jos eivät ole valmiita huomioimaan asiaa lapsen näkökulmasta. Onneksi nykyään on some niin voi edes kavereihin pitää yhteyttä.

On totta, että maalla lapsia pitää kuskata, jotta saavat harrastaa. Lasten ei pidä joutua maksamaan hintaa vanhempien asumisvalinnoista.

Matkat ovat ihan kivaa aikaa jutustella lapsen kanssa. Ja samalla reissulla voi hoitaa kauppaostoksia, auton tankkaamisen tai käydä lenkillä. Ehtii myös kierrellä vaikka vaatekaupoissa.

Ei se kerrostalolähiökään lapselle hyvä paikka ole kasvaa. 

Miksi ei olisi? Pihalla on hieno leikkipuisto, metsä vieressä, paljon valvovia silmiä ja tuttuja aikuisia, ja mikä tärkeintä, kavereita. Koulu ja päiväkoti kävelymatkan päässä. Autot eivät aja lujaa, kuten maalla. Eilen olivat muksut ihailemassa sammakoita ojassa ja kävivät uimarannalla. Joskus on rakennettu majaa metsään. Asumme Helsingin kantakaupungin alueella rauhallisella alueella. 

Niin juuri. Minä olen itse kasvanut ja kasvsttanut myös oman lapseni Helsingissä samassa kerrostalolähiössä ja se oli ihan paras paikka lapselle. Pihalla oli muita lapsia, joista tuli kavereita ja oli päivittäiset pihaleikit piilosta, peiliä, hyppynarut, ruutua, majanrakennusta jne jne. Osalla kavereista myös vanhemmista tuli kavereita ja syntyi ystäväperheitä. Kävelymatkan päässä oli monipuolinen leikkipuisto, jossa oli iltapäivisin ohjattua kerhotoimintaa pienille koululaisille, paljon leikkivehkeitä ja kesäisin puistoruokailu ja perheet piknikillä huovilla. Kuumalla kesäsäällä siellä oli uima-allas. Puiston kerhotaloa sai vuokrata isompiin kaverisynttäreihin. Plus tietysti kaveripiiri syntyi koulun ympärille, mikä tarkoitti, että kaverit asuivat kävelymatkan päässä toisistaan. Kun lapsi oli vauva ja seinät välillä kaatuivat päälle, pääsi ovesta suoraan ulos ihmisten ilmoille ja kävin lastenvaunun kanssa parikin kertaa päibässä eri lähikaupoissa kävelyllä ihan vain päästäkseni ihmisten pariin. Rattaiden kanssa sai myös matkustaa ilmaiseksi julkisessa liikenteessä, joten ei jumittunut kotiin univelkaisena vauvasumussa.

Vierailija kirjoitti:

"Kaupungit on nykyään spurgujen, pridesaastan ja nistien pesäkkeitä, joista terveiden kannattaa muuttaa pois."

 

Olet aika pihalla jos luulet että maalla ei ole huumeita. Juuri kuulin vaimon lapsuudenpaikkakunnalta miten siellä oli suunnilleen koko yhden yläkoululuokan kokoinen huumeongelma kun olivat keksineet että niitähän saa nykyään niin helposti. Oli vielä päässyt ongelma pahaksi kun vanhemmat olivat "ei täällä sellaisia ole" asenteella liikkeellä liian pitkään.

Tämä. Kemissä ja Seinäjoella on suhteellisesti eniten huumeidenkäyttäjiä. Rovaniemellä on ainakin ollut merkittävä ongelma. Maalaiskylissä on myös huumeita, ja kun piirit on pienet niin kaveripiirejä on vaikeampaa valita.