Se että nuori ihminen saa sairauseläkkeen masennuksesta
On täysin oikea päätös. Masennus on sairaus eikä masentunut ihminen kuulu työelämään. Ja jos joku kuusikymppinen saa fyysisillä syillä hylätyn eläkepäätöksen niin se ei ole sen masentuneen nuoren vika.
Kommentit (44)
Ei meillä ole varaa maksaa näille nuorille vuosikymmenten sohvaruokintaa siksi että heitä laiskottaa.
Sairaseläkkeelle päästäminen on vähän kuin laastarin laittaisi. Oikeasti sille masennukselle pitää löytää juurisyy ja hoitaa se.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni ja taluttaa ulos lenkille, niin paranee 'sairaudestaan'.
Saman voi sitten tehdä dementiaa tai syöpää sairastaville.
Miksi juuri niskasta? Tuo on yksi hölmöimpiä sanontoja: "Ota itseäsi niskasta kiinni."
täällä taas huutaa kuorossa sellaisia jotka eivät edes ymmärrä mistä puhuvat.
Masennus on invalidisoiva sairaus joka iskee hermostoon ja aivotoimintaan. Neurologit ovat huomanneet että niissä jää ikäkuin polttojälkiä. Masennus vie muistin ja toimintakyvyn hyvin tehokkaasti.
Älkää puhutko sairauksista ilman että edes tiedä mitä ne tarkoittaa.
Mulle on ihan sama kuka jää eläkkeelle ja kuka ei, mutta näiden eläkkeet ovat aivan liian suuria. Yhteiskunnan pitäisi tarjota soluhuone ja soppatykki eikä mitään vuokrayksiötä kehä ykkösen sisältä.
Miten ihmiset ylipäätänsä saavat sairauseläkkeen? Minä en saa vaikka olen skitso, lääkärikin sanoi vain että se että olen välillä psykoosissa kuuluu vain sairauteeni ja sen kanssa pitää oppia elämään. Töissäkin pitää käydä.
Vierailija kirjoitti:
täällä taas huutaa kuorossa sellaisia jotka eivät edes ymmärrä mistä puhuvat.
Masennus on invalidisoiva sairaus joka iskee hermostoon ja aivotoimintaan. Neurologit ovat huomanneet että niissä jää ikäkuin polttojälkiä. Masennus vie muistin ja toimintakyvyn hyvin tehokkaasti.
Älkää puhutko sairauksista ilman että edes tiedä mitä ne tarkoittaa.
alapeukuttakaa vaa..tyoeryydellä ei oo rajaa.
Ahaa. Sairastin keskivaikeaa masennusta. Olin itsetuhoinen ja ahdistunut. 17-25 vuotiaana. Olin monta kertaa sairaalassa osasto hoidossa.
25 vuotiaana repäisin. Vaihdoin paikkakuntaa ja aloin elämään.
Tämä 20 vuotta on ollut muuten upeaa aikaa. Paitsi rajut selkävaivat välillä rampauttavat.
Ei en lähde fyysisien vaivojen vuoksi hakemaan eläkettä, enkä sairaslomajaksoja. Kun tiedän, ettei sillä saa. Kaiken päälle vihaan kaikkia lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Se ahdistus loppui siihen kun paiskasin sen oven kiinni.
Itse on se työ tehtävä. Ei ne napit mitään auta.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset ylipäätänsä saavat sairauseläkkeen? Minä en saa vaikka olen skitso, lääkärikin sanoi vain että se että olen välillä psykoosissa kuuluu vain sairauteeni ja sen kanssa pitää oppia elämään. Töissäkin pitää käydä.
Et vaan ole tarpeeksi hullu. Minä sain eläkkeen muutaman psykoosin perusteella, ei ollut skitsofreniaa. Luultavasti tällä tuppukylällä oli jo psykiatri tietoinen mun sekoiluista ja kirjoitti paperit heti ja kysymättä ja läpi meni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri niskasta? Tuo on yksi hölmöimpiä sanontoja: "Ota itseäsi niskasta kiinni."
Yksi hölmöimpiä asioita on elättää ahnetta sukupolvea ja herkkiä Lumi-Hiutaleita.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni ja taluttaa ulos lenkille, niin paranee 'sairaudestaan'.
Ei ole kivaa vitsailla vakavilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole varaa maksaa näille nuorille vuosikymmenten sohvaruokintaa siksi että heitä laiskottaa.
🥱
Vierailija kirjoitti:
Ahaa. Sairastin keskivaikeaa masennusta. Olin itsetuhoinen ja ahdistunut. 17-25 vuotiaana. Olin monta kertaa sairaalassa osasto hoidossa.
25 vuotiaana repäisin. Vaihdoin paikkakuntaa ja aloin elämään.
Tämä 20 vuotta on ollut muuten upeaa aikaa. Paitsi rajut selkävaivat välillä rampauttavat.
Ei en lähde fyysisien vaivojen vuoksi hakemaan eläkettä, enkä sairaslomajaksoja. Kun tiedän, ettei sillä saa. Kaiken päälle vihaan kaikkia lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
Se ahdistus loppui siihen kun paiskasin sen oven kiinni.
Itse on se työ tehtävä. Ei ne napit mitään auta.
Nostan hattua. Moni kotona märehtivä saisi ottaa sinusta mallia. Moni asia on asenteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni ja taluttaa ulos lenkille, niin paranee 'sairaudestaan'.
Oon lenkkeillyt 14-vuotiaasta asti täsmällisesti joka arkipäivä, joskus kipeänä ja luiden murtumien kerakin.
Nyt 25 vuotta myöhemmin ne lääkärit sanoo, että oon sillä ravinnon puutteella ja liialla liikkumisella aiheuttanut fyysisen haitan lisäksi itselleni aivokemioihin pysyvää muutosta niin että ongelmani on kroonistuneet.
Mitenkäs pitkiä lenkkejä suosittelet?
Meilläkin on tuttujen lapsia, jotka syövät psyykelääkkeitä ja asuvat vanhempiensa kotona, kun opiskelu on jäänyt kesken. EIvät tule ikinä tekemään päivääkään töitä, lainat niskassa eikä edes työttömyyskorvausta ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri niskasta? Tuo on yksi hölmöimpiä sanontoja: "Ota itseäsi niskasta kiinni."
No sitten korvasta
Itse olen taas täysin eri mieltä.
Itse sain nuorena diagnoosit vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
10 vuotta sairastin ja kävin töissä koko ajan, siis joitakin sairauslomia lukuunottamatta. Työ toi rytmiä elämään ja sosiaalisiakontakteja.
Työelämästä kokonaan pois jääminen syrjäyttää ja kukaan ei kyllä kotona parane. Eikä meillä yhteiskunta ole varaa tähän.
Masentunut voi ottaa itseään niskasta kiinni ja taluttaa ulos lenkille, niin paranee 'sairaudestaan'.