Miksi pikkupoikien vakavaa väkivaltaa katsotaan sormien läpi?
Lyömistä käsin ja astaloin, potkimista, kimppuun hyökkäämistä, kiipeilytelineestä alas tönimistä, kivien heittämistä toisen päälle. Jatkuvaa toisten satuttamista.
Ei todellakaan kaikki pojat, mutta lähes aina poika, ja koko ajan sattuu. Tytöistä tämä käytös kitketään jo pieninä, mutta ilmeisesti "pojat ovat poikia" edelleen. Ja väkivaltaisten vanhemmilla todellakin on ongelma asiaan puuttumisessa, aivan käsittämätöntä lepsuilua. Väkivallasta ei ole mitään seurauksia pojille, joten totta kai se jatkuu.
Kommentit (124)
Tarkoitetaanko pikkupojilla näitä tuuheapartaisia hiekkamiehiä jotka sanovat olevansa alaikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.
Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Veikkaan, että aika monen vakavasti väkivaltaisen pikkupojan vanhemman mielestä lapsi harrastaa vain fyysistä härnäämistä, ja se pitää hänelle sallia, koska on poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.
Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.
Käsittääkö maailmasi vain asuinalueesi? Itsekin asun rauhallisella asuinalueella, eikä täällä ole juuri edes lapsiperheitä. Pelkästään tähän peilaten voisin itsekin ihmetellä, että missä niitä lapsia edes on. Silti ymmärrän, ettei minun kuplani muuta sitä, että esim. vakava väkivalta kouluissa on lisääntynyt ja monet lapset kokevvat vähintäänkin lapsen silmin pelottavia tilanteita esim. koulussa.
Sen takia kysyinkin missä tätä tapahtuu... Ja eikö tuota samaa sitten voisi sanoa ap:n kohdalla, että hän elää pelkästään omassa kuplassaan, jossa pojat ovat väkivaltaisia, mutta se ei välttämättä ole sellaistä hänen kuplansa sisällä.
No se, että pojat ja miehet ovat väkivaltaisempia ei ole mikään mielipide- tai kuplakysymys, kuten ei myöskään esim tuo kouluväkivallan lisääntyminen. Ei päästä keskustelemaan aiheesta, jos pitää väitellä siitä, onko ilmiö todellinen.
Keskustelupalstoilla keskustellaan usein omista kokemuksista. Mene ojentamaan niitä kirjoittajia, jotka kertovat omia kokemuksiaan siitä, miten pojat ovat pahoinpidelleet heidän lapsiaan, jos tässä keskustelussa kerran saa puhua vain tutkituista faktoista.
Ja siitä puheenollen voisit kyllä laittaa jotain linkkiä niihin tutkimuksiin, joissa kerrotaan lisääntyneestä väkivallasta suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa. Muistan nähneeni jotain artikkeleita päikyntätien ja opettajien valituksista kyseisestä aiheesta, mutta niitähän ei voi laskea, koska se ei ole oikeaa tutkimusta ja ne tädit on vaan omassa kuplassaan siinä omassa tarhassaan/koulussaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.
Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena.
Mutta nuo rangaistukset ovat täysin irrallaan itse asiasta, ja niiden kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, jos lapsi on jo niin iso, että hänellä on laitteita ja ruutuaikaa. Jos lapsi lyö toista, rangaistus on se, että lähdetään kotiin. Jos hän sekoilee uimahallissa, uinnit loppuvat siihen. Synttäreiltä lähdetään pois heti, jos lapsi satuttaa muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.
Käsittääkö maailmasi vain asuinalueesi? Itsekin asun rauhallisella asuinalueella, eikä täällä ole juuri edes lapsiperheitä. Pelkästään tähän peilaten voisin itsekin ihmetellä, että missä niitä lapsia edes on. Silti ymmärrän, ettei minun kuplani muuta sitä, että esim. vakava väkivalta kouluissa on lisääntynyt ja monet lapset kokevvat vähintäänkin lapsen silmin pelottavia tilanteita esim. koulussa.
Sen takia kysyinkin missä tätä tapahtuu... Ja eikö tuota samaa sitten voisi sanoa ap:n kohdalla, että hän elää pelkästään omassa kuplassaan, jossa pojat ovat väkivaltaisia, mutta se ei välttämättä ole sellaistä hänen kuplansa sisällä.
No se, että pojat ja miehet ovat väkivaltaisempia ei ole mikään mielipide- tai kuplakysymys, kuten ei myöskään esim tuo kouluväkivallan lisääntyminen. Ei päästä keskustelemaan aiheesta, jos pitää väitellä siitä, onko ilmiö todellinen.
Keskustelupalstoilla keskustellaan usein omista kokemuksista. Mene ojentamaan niitä kirjoittajia, jotka kertovat omia kokemuksiaan siitä, miten pojat ovat pahoinpidelleet heidän lapsiaan, jos tässä keskustelussa kerran saa puhua vain tutkituista faktoista.
Ja siitä puheenollen voisit kyllä laittaa jotain linkkiä niihin tutkimuksiin, joissa kerrotaan lisääntyneestä väkivallasta suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa. Muistan nähneeni jotain artikkeleita päikyntätien ja opettajien valituksista kyseisestä aiheesta, mutta niitähän ei voi laskea, koska se ei ole oikeaa tutkimusta ja ne tädit on vaan omassa kuplassaan siinä omassa tarhassaan/koulussaan.
Voithan säkin keskustella omista kokemuksista, mutta et voi sanoa, ettei väkivaltaa ole, koska sitä ei teidän pihalla ole. Se on laaduton argumentaatiovirhe.
Ainakin okm:ssä ollaan tietoisia kouluväkivallan lisääntymisestä, ja löydät kyllä halutessasi tähän tutkimusviitteet.
https://okm.fi/-/kouluvakivallan-vahentamisesta-keskusteltiin-pyoreassa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ketään ei kiinnosta
Tytöt on tärkeämpiä
No mua kiinnostaa, että pojat pahoinpitelevät mun tyttöä jatkuvasti.
Ei sen pojan vanhempia tai yhteiskuntaa kiinnosta. Huomaatko mitä jatkuvalla poikien hyljeksimisellä saadaan aikaan? Tytöllesi tässä tapauksessa. Mutta ainoa "ratkaisu" mielestäsi varmaankin on hakata tämä poika tai passittaa vankilaan rangaistuksena rikoksestaan. Eli siitä "rikoksesta" että syntyi pojaksi (johon ei voinut vaikuttaa) ja on hylkeksitty (johin ei voi vaikuttaa).
Miten olis ihan keskeyttää tämän toiminta ja selittää, miksi se ei ole ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ketään ei kiinnosta
Tytöt on tärkeämpiä
No mua kiinnostaa, että pojat pahoinpitelevät mun tyttöä jatkuvasti.
Sulla ei ole lapsia. Sulla ei ole mitään muuta kuin vihaa ja vauvapalsta. Ei ystäviä, ei harrastuksia, ei terveyttä, ei tulevaisuutta.
Projisoit nyt vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.
Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena.Mutta nuo rangaistukset ovat täysin irrallaan itse asiasta, ja niiden kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, jos lapsi on jo niin iso, että hänellä on laitteita ja ruutuaikaa. Jos lapsi lyö toista, rangaistus on se, että lähdetään kotiin. Jos hän sekoilee uimahallissa, uinnit loppuvat siihen. Synttäreiltä lähdetään pois heti, jos lapsi satuttaa muita.
Vanhemmat maksavat iltapäivätoiminnasta. Heitä ei välttämättä voida reaaliaikaisesti työpäivän aikana tavoittaa; vanhempien ammatteja olivat mm. lentäjä, lääkäri sekä vuorotyöläinen (joka nukkui päivät). En itsekään voinut jättää työtäni (lapsia, joista olin vastuussa) ja lähteä hakemaan omaa, esim. sairastunutta lasta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.
Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena.Mutta nuo rangaistukset ovat täysin irrallaan itse asiasta, ja niiden kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, jos lapsi on jo niin iso, että hänellä on laitteita ja ruutuaikaa. Jos lapsi lyö toista, rangaistus on se, että lähdetään kotiin. Jos hän sekoilee uimahallissa, uinnit loppuvat siihen. Synttäreiltä lähdetään pois heti, jos lapsi satuttaa muita.
Vanhemmat maksavat iltapäivätoiminnasta. Heitä ei välttämättä voida reaaliaikaisesti työpäivän aikana tavoittaa; vanhempien ammatteja olivat mm. lentäjä, lääkäri sekä vuorotyöläinen (joka nukkui päivät). En itsekään voinut jättää työtäni (lapsia, joista olin vastuussa) ja lähteä hakemaan omaa, esim. sairastunutta lasta kotiin.
... joten...? Vanhemmat eivät voi mitään sille, että heidän lapsensa ovat väkivaltaisia? Työssäkäyvät vanhemmat eivät voi vaikuttaa lapsensa väkivaltaan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kitkeä mitään tytöistä, sillä he aniharvoin satuttavat muita tahallaan. Pojat sitävastoin lyövät, potkivat, heittelevät leluilla/kivillä muita, purevat ja tönivät. Esimerkiksi kun itse palasin töihin ja vatsassa oli leikkaushaava, eräs poikalapsi aina ohikulkiessaan löi minua vatsaan ja virnisteli.
Ja suomalaislapsista kyse. Tytöt kyselivät vain empaattisina että onko vatsani kipeä ja halusivat hoitaa,
Samoin tytöt kärsivät poikien lyömisestä jatkuvasti. Olen sanonut tytöille että mottaavat kunnolla takaisin, että ei se muuten lopu. Mutta eivät tytöt uskalla/halua, joten minä rankaisen heitä muuten.
Tarhantäti
Itse taas olin esikouluikäisenä kiltti ja rauhallinen poika, ja silloin tarhatädit ajattelivat, että tuossa lapsessa on jotain vikaa, ja diagnooseja ehdoteltiin autismista ja estyneestä persoonallisuudesta lähtien. Eli ikinä ei voi voittaa🤷🤷
Uskomatonta että tuo lainaamasi viesti on sensuroitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.
Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena.Mutta nuo rangaistukset ovat täysin irrallaan itse asiasta, ja niiden kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, jos lapsi on jo niin iso, että hänellä on laitteita ja ruutuaikaa. Jos lapsi lyö toista, rangaistus on se, että lähdetään kotiin. Jos hän sekoilee uimahallissa, uinnit loppuvat siihen. Synttäreiltä lähdetään pois heti, jos lapsi satuttaa muita.
Vanhemmat maksavat iltapäivätoiminnasta. Heitä ei välttämättä voida reaaliaikaisesti työpäivän aikana tavoittaa; vanhempien ammatteja olivat mm. lentäjä, lääkäri sekä vuorotyöläinen (joka nukkui päivät). En itsekään voinut jättää työtäni (lapsia, joista olin vastuussa) ja lähteä hakemaan omaa, esim. sairastunutta lasta kotiin.
... joten...? Vanhemmat eivät voi mitään sille, että heidän lapsensa ovat väkivaltaisia? Työssäkäyvät vanhemmat eivät voi vaikuttaa lapsensa väkivaltaan...?
No siten, että vanhempien tulee hakea lapselleen terapiapalveluita, koska mitkään lailliset keinot eivät lapsiin tehoa.
Kaikkiin ei sanktiot tehoa. Osalle tulee niistä ainoastaan tarve kostaa ja kierre alkaa. Näin tietynlasesta käytöksestä tulee osa lapsen identiteettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.
Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.
Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.
Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.
Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena.Mutta nuo rangaistukset ovat täysin irrallaan itse asiasta, ja niiden kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, jos lapsi on jo niin iso, että hänellä on laitteita ja ruutuaikaa. Jos lapsi lyö toista, rangaistus on se, että lähdetään kotiin. Jos hän sekoilee uimahallissa, uinnit loppuvat siihen. Synttäreiltä lähdetään pois heti, jos lapsi satuttaa muita.
Vanhemmat maksavat iltapäivätoiminnasta. Heitä ei välttämättä voida reaaliaikaisesti työpäivän aikana tavoittaa; vanhempien ammatteja olivat mm. lentäjä, lääkäri sekä vuorotyöläinen (joka nukkui päivät). En itsekään voinut jättää työtäni (lapsia, joista olin vastuussa) ja lähteä hakemaan omaa, esim. sairastunutta lasta kotiin.
... joten...? Vanhemmat eivät voi mitään sille, että heidän lapsensa ovat väkivaltaisia? Työssäkäyvät vanhemmat eivät voi vaikuttaa lapsensa väkivaltaan...?
No siten, että vanhempien tulee hakea lapselleen terapiapalveluita, koska mitkään lailliset keinot eivät lapsiin tehoa.
Kaikkiin ei sanktiot tehoa. Osalle tulee niistä ainoastaan tarve kostaa ja kierre alkaa. Näin tietynlasesta käytöksestä tulee osa lapsen identiteettiä.
Jos sanktiot eivät tehoa, silloin tarvitaan apua vanhemmuuteen. Aina on tehtävissä paljonkin. Toivon todella, ettei ole kovin paljon sellaisia vanhempia, jotka nostavat kädet pystyyn omien poikiensa väkivaltaisuuden edessä esim siitä syystä, että käyvät töissä.
Jos vanhempi ei pysty siirtämään pientä lasta muualle väkivallan alkaessa, ja näyttämään hänelle johdonmukaisesti, että toisia ei satuteta, edessä on varmasti pian tilanne, jossa lasta joudutaan kiristämään ruutuajoilla sun muilla, mutta mikään ei tehoa. Siksi jo niille ihan pienille pitäisi opettaa se, että teoista on seurauksensa. Ei niiden kanssa tarvitse keskustella loputtomasti, vaan oikeasti näyttää omin teoin, että et voi toimia noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kitkeä mitään tytöistä, sillä he aniharvoin satuttavat muita tahallaan. Pojat sitävastoin lyövät, potkivat, heittelevät leluilla/kivillä muita, purevat ja tönivät. Esimerkiksi kun itse palasin töihin ja vatsassa oli leikkaushaava, eräs poikalapsi aina ohikulkiessaan löi minua vatsaan ja virnisteli.
Ja suomalaislapsista kyse. Tytöt kyselivät vain empaattisina että onko vatsani kipeä ja halusivat hoitaa,
Samoin tytöt kärsivät poikien lyömisestä jatkuvasti. Olen sanonut tytöille että mottaavat kunnolla takaisin, että ei se muuten lopu. Mutta eivät tytöt uskalla/halua, joten minä rankaisen heitä muuten.
Tarhantäti
Itse taas olin esikouluikäisenä kiltti ja rauhallinen poika, ja silloin tarhatädit ajattelivat, että tuossa lapsessa on jotain vikaa, ja diagnooseja ehdoteltiin autismista ja estyneestä persoonallisuudesta lähtien. Eli ikinä ei voi voittaa🤷🤷
Uskomatonta että tuo lainaamasi viesti on sensuroitu.
Joo, todella outoa, että oli sensuroitu. Siinä siis tarhantäti kertoi, miten pojat käyttäytyvät päiväkodissa väkivaltaisesti myös aikuisia kohtaan. Tiedän itsekin muutaman pikkupojan, jotka virnistelevät sitä iloisemmin, mitä pahemmin onnistuvat satuttamaan muita. En tiedä, miten itse kestäisin, jos oma lapseni käyttäytyisi sadistisesti.
Uimarannalla noin 10-vuotiaat lapset heittelivät toisiaan rantakengillä, huusivat törkeyksiä ja läpsivät toisiaan. Kauhea huuto olisi, jos sama olisi tapahtunut koulussa.
Vierailija kirjoitti:
ei ole sukupuolikysymys
On.
No se, että pojat ja miehet ovat väkivaltaisempia ei ole mikään mielipide- tai kuplakysymys, kuten ei myöskään esim tuo kouluväkivallan lisääntyminen. Ei päästä keskustelemaan aiheesta, jos pitää väitellä siitä, onko ilmiö todellinen.