Miksi pikkupoikien vakavaa väkivaltaa katsotaan sormien läpi?

Vierailija kirjoitti:

Voihan noihin puuttua soittamalla poliisit paikalle, jos menee satuttaminen yli leikin, eikä uskota puhetta. Johtaa nyt ainakin lasuun, jos ei muuta.  Valitettavasti toki kyllä liian vähän puututaan virkavallan ja sossun tahoilta näihin. 

En kyllä kehtaa häkeen soittaa, että tulkaapa tänne, täällä Pentti 4 v lyö ja tönii muita lapsia. Saattaa olla, että poliisilla olis muutakin tekemistä, ja häke varmaan vaan sanoisi, että hoitakaapa itse.

Voiko toisen ihmisen lapseen koskea? Silloin tietenkin, kun käy päälle, mutta voiko koskea ennaltaehkäisevästi, esim ottaa kiven kädestä pois, kun on selvästi menossa heittämään sillä jotain? Tuntuu, että pakko kohta on, kun omat vanhemmat eivät osaa.

Vannon, että jos tehtäis tutkimus, jossa seurattais 1-vuotiaiden hiekkalaatikkoleikkejä, huomattais jo silloin, että tyttöjä estetään heittämästä hiekkaa toisten päälle, poikien annetaan useammin jatkaa pidempään, tai ei estetä ollenkaan.

Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.

Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sitä ei ilmeisesti tämän ajan maailmassa saisi sanoakaan. Tytöillä ja pojilla on erilainen hormonitoiminta. Kaikki, jotka ovat enemmän tekemisissä eläinten kanssa tietävät, että eri lajien uros- ja naaraspuoliset edustajat käyttäytyvät eri tavoilla. Sama pätee myös ihmiseen vuonna 2026. 

Mulla on kaksi poikaa, jotka ovat aina olleet hyvin vähän aggressiivisia. Tämä on piirre, joka toistuu sekä minun että mieheni suvuissa. Olen myös aika tiukka kasvattaja. En siedä perseilyä. Mutta poikani kuitenkin painivat keskenään ja kavereiden kanssa ja ylipäätään harrastavat sellaista fyysistä härnäystä, jota tytöt hyvin harvoin keskenään harrastavat. Mulla on myös aina ollut paljon miespuolisia kavereita. Meillä oli teininä sellainen iso kaveriporukka, jossa pojat eivät todellakaan olleet mitään riidanhaastajia ja tappelupukareita, vaan olimme enemmän sellaista taide-/vaihtoehtoporukkaa. Sama painiminen ja nujakointi oli pojilla. En oo koskaan tyttönä ja naisena ollut porukoissa, joissa naiset harrastavat vastaavaa keskenään, ja mä oon sentään aina ollut aika maskuliininen nainen.

Tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten erot ovat fakta. Ne erityispiirteet pitää tunnistaa ja ohjata energia oikeaan suuntaan. Perseilyä ei pidä suvaita. Nyt lopetan, niin voitte aloittaa alapeukuttelun.

Koska uhritkin ovat poikia, joten heistä ei välitetä. Samasta syystä kouluväkivaltaankaan ei puututa, ja aikauisten miesten väkivaltarikoksista saamat tuomiot ovat olemattomat.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sitä ei ilmeisesti tämän ajan maailmassa saisi sanoakaan. Tytöillä ja pojilla on erilainen hormonitoiminta. Kaikki, jotka ovat enemmän tekemisissä eläinten kanssa tietävät, että eri lajien uros- ja naaraspuoliset edustajat käyttäytyvät eri tavoilla. Sama pätee myös ihmiseen vuonna 2026. 

 

Mulla on kaksi poikaa, jotka ovat aina olleet hyvin vähän aggressiivisia. Tämä on piirre, joka toistuu sekä minun että mieheni suvuissa. Olen myös aika tiukka kasvattaja. En siedä perseilyä. Mutta poikani kuitenkin painivat keskenään ja kavereiden kanssa ja ylipäätään harrastavat sellaista fyysistä härnäystä, jota tytöt hyvin harvoin keskenään harrastavat. Mulla on myös aina ollut paljon miespuolisia kavereita. Meillä oli teininä sellainen iso kaveriporukka, jossa pojat eivät todellakaan olleet mitään riidanhaastajia ja tappelupukareita, vaan olimme enemmän sellaista taide-/vaihtoehtoporukkaa. Sama painiminen ja nujakointi oli pojilla. En oo koskaan tyttönä ja naisena ollut porukoissa, joissa naiset harrastavat vastaavaa keskenään, ja mä oon sentään aina ollut aika maskuliininen nainen.

 

Tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten erot ovat fakta. Ne erityispiirteet pitää tunnistaa ja ohjata energia oikeaan suuntaan. Perseilyä ei pidä suvaita. Nyt lopetan, niin voitte aloittaa alapeukuttelun.

No ei mulla ainakaan ole tämän kanssa ongelmaa. Ovat mitä ovat, mutta vanhemman vastuu on pitää huolta, etteivät satuta muita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.

Käsittääkö maailmasi vain asuinalueesi? Itsekin asun rauhallisella asuinalueella, eikä täällä ole juuri edes lapsiperheitä. Pelkästään tähän peilaten voisin itsekin ihmetellä, että missä niitä lapsia edes on. Silti ymmärrän, ettei minun kuplani muuta sitä, että esim. vakava väkivalta kouluissa on lisääntynyt ja monet lapset kokevvat vähintäänkin lapsen silmin pelottavia tilanteita esim. koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sitä ei ilmeisesti tämän ajan maailmassa saisi sanoakaan. Tytöillä ja pojilla on erilainen hormonitoiminta. Kaikki, jotka ovat enemmän tekemisissä eläinten kanssa tietävät, että eri lajien uros- ja naaraspuoliset edustajat käyttäytyvät eri tavoilla. Sama pätee myös ihmiseen vuonna 2026. 

 

Mulla on kaksi poikaa, jotka ovat aina olleet hyvin vähän aggressiivisia. Tämä on piirre, joka toistuu sekä minun että mieheni suvuissa. Olen myös aika tiukka kasvattaja. En siedä perseilyä. Mutta poikani kuitenkin painivat keskenään ja kavereiden kanssa ja ylipäätään harrastavat sellaista fyysistä härnäystä, jota tytöt hyvin harvoin keskenään harrastavat. Mulla on myös aina ollut paljon miespuolisia kavereita. Meillä oli teininä sellainen iso kaveriporukka, jossa pojat eivät todellakaan olleet mitään riidanhaastajia ja tappelupukareita, vaan olimme enemmän sellaista taide-/vaihtoehtoporukkaa. Sama painiminen ja nujakointi oli pojilla. En oo koskaan tyttönä ja naisena ollut porukoissa, joissa naiset harrastavat vastaavaa keskenään, ja mä oon sentään aina ollut aika maskuliininen nainen.

 

Tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten erot ovat fakta. Ne erityispiirteet pitää tunnistaa ja ohjata energia oikeaan suuntaan. Perseilyä ei pidä suvaita. Nyt lopetan, niin voitte aloittaa alapeukuttelun.

Varmaan useimmat vanhemmat tunnistavat tämän asian todeksi, ja se on se syy, miksi nykyään useimmat toivovat tyttöä. Tästä oli joku pitkä lehtijuttukin juuri jossain, oliskohan ollut hesarissa.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sitä ei ilmeisesti tämän ajan maailmassa saisi sanoakaan. Tytöillä ja pojilla on erilainen hormonitoiminta. Kaikki, jotka ovat enemmän tekemisissä eläinten kanssa tietävät, että eri lajien uros- ja naaraspuoliset edustajat käyttäytyvät eri tavoilla. Sama pätee myös ihmiseen vuonna 2026. 

 

Mulla on kaksi poikaa, jotka ovat aina olleet hyvin vähän aggressiivisia. Tämä on piirre, joka toistuu sekä minun että mieheni suvuissa. Olen myös aika tiukka kasvattaja. En siedä perseilyä. Mutta poikani kuitenkin painivat keskenään ja kavereiden kanssa ja ylipäätään harrastavat sellaista fyysistä härnäystä, jota tytöt hyvin harvoin keskenään harrastavat. Mulla on myös aina ollut paljon miespuolisia kavereita. Meillä oli teininä sellainen iso kaveriporukka, jossa pojat eivät todellakaan olleet mitään riidanhaastajia ja tappelupukareita, vaan olimme enemmän sellaista taide-/vaihtoehtoporukkaa. Sama painiminen ja nujakointi oli pojilla. En oo koskaan tyttönä ja naisena ollut porukoissa, joissa naiset harrastavat vastaavaa keskenään, ja mä oon sentään aina ollut aika maskuliininen nainen.

 

Tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten erot ovat fakta. Ne erityispiirteet pitää tunnistaa ja ohjata energia oikeaan suuntaan. Perseilyä ei pidä suvaita. Nyt lopetan, niin voitte aloittaa alapeukuttelun.

Nyt puhutaan väkivallasta, ei mistään poikien välisistä painileikeistä tai muista kavereiden välisistä fyysistä kisailuista. Ihme avautuminen ja heti perään uhriutuminen. Taisit siis itsekin ymmärtää saivarrelleesi aiheen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.

Käsittääkö maailmasi vain asuinalueesi? Itsekin asun rauhallisella asuinalueella, eikä täällä ole juuri edes lapsiperheitä. Pelkästään tähän peilaten voisin itsekin ihmetellä, että missä niitä lapsia edes on. Silti ymmärrän, ettei minun kuplani muuta sitä, että esim. vakava väkivalta kouluissa on lisääntynyt ja monet lapset kokevvat vähintäänkin lapsen silmin pelottavia tilanteita esim. koulussa.

Sen takia kysyinkin missä tätä tapahtuu... Ja eikö tuota samaa sitten voisi sanoa ap:n kohdalla, että hän elää pelkästään omassa kuplassaan, jossa pojat ovat väkivaltaisia, mutta se ei välttämättä ole sellaistä hänen kuplansa sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikka sitä ei ilmeisesti tämän ajan maailmassa saisi sanoakaan. Tytöillä ja pojilla on erilainen hormonitoiminta. Kaikki, jotka ovat enemmän tekemisissä eläinten kanssa tietävät, että eri lajien uros- ja naaraspuoliset edustajat käyttäytyvät eri tavoilla. Sama pätee myös ihmiseen vuonna 2026. 

 

Mulla on kaksi poikaa, jotka ovat aina olleet hyvin vähän aggressiivisia. Tämä on piirre, joka toistuu sekä minun että mieheni suvuissa. Olen myös aika tiukka kasvattaja. En siedä perseilyä. Mutta poikani kuitenkin painivat keskenään ja kavereiden kanssa ja ylipäätään harrastavat sellaista fyysistä härnäystä, jota tytöt hyvin harvoin keskenään harrastavat. Mulla on myös aina ollut paljon miespuolisia kavereita. Meillä oli teininä sellainen iso kaveriporukka, jossa pojat eivät todellakaan olleet mitään riidanhaastajia ja tappelupukareita, vaan olimme enemmän sellaista taide-/vaihtoehtoporukkaa. Sama painiminen ja nujakointi oli pojilla. En oo koskaan tyttönä ja naisena ollut porukoissa, joissa naiset harrastavat vastaavaa keskenään, ja mä oon sentään aina ollut aika maskuliininen nainen.

 

Tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten erot ovat fakta. Ne erityispiirteet pitää tunnistaa ja ohjata energia oikeaan suuntaan. Perseilyä ei pidä suvaita. Nyt lopetan, niin voitte aloittaa alapeukuttelun.

Nyt puhutaan väkivallasta, ei mistään poikien välisistä painileikeistä tai muista kavereiden välisistä fyysistä kisailuista. Ihme avautuminen ja heti perään uhriutuminen. Taisit siis itsekin ymmärtää saivarrelleesi aiheen ohi.

Ei, vaan se, että kyse ei ole kasvatuksen eroista sukupuolten välillä, vaan kasvatuksen eroista sukupuolen sisällä. Tytöillä on sitä aggressiota paljon paljon vähemmän kuin pojilla. Se, että lapsellla ei ole rajoja, näyttäytyy usein ihan eri tavoilla eri sukupuolissa. Totta kai on olemassa myös väkivaltaisia tyttöjä, nythän väkivaltaiset tyttöporukat ovat olleet paljon otsikoissakin. Mutta se on paljon harvinaisempaa.

Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.

Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.

Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vannon, että jos tehtäis tutkimus, jossa seurattais 1-vuotiaiden hiekkalaatikkoleikkejä, huomattais jo silloin, että tyttöjä estetään heittämästä hiekkaa toisten päälle, poikien annetaan useammin jatkaa pidempään, tai ei estetä ollenkaan.

Näin itsekin epäilen.

Meillä oli kaveripariskunta käymässä viime kesänä kylässä poikansa kanssa. Meillä on kaksi tyttöä ja yhteiset leikit löytyivät nopeasti kun lapset olivat sen verran saman ikäisiä. Oli aurinkoinen hellepäivä ja annettiin lasten sitten heitellä toisiaan pihalla vesi-ilmapalloilla. Tästä kehkeytyi lapsille kiva ja riehakas leikki, ei mitään riitoja tai väkivaltaa. Hieman yllätyin, kun kaveripariskunta oikein ääneen ihmetteli kuinka meillä on villejä tyttöjä. Eli heidän mielestään heidän poikansa tahtiin leikkivät tytöt olivat erityisen villejä tytöiksi. Asenteet istuvat tiukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.

Käsittääkö maailmasi vain asuinalueesi? Itsekin asun rauhallisella asuinalueella, eikä täällä ole juuri edes lapsiperheitä. Pelkästään tähän peilaten voisin itsekin ihmetellä, että missä niitä lapsia edes on. Silti ymmärrän, ettei minun kuplani muuta sitä, että esim. vakava väkivalta kouluissa on lisääntynyt ja monet lapset kokevvat vähintäänkin lapsen silmin pelottavia tilanteita esim. koulussa.

Sen takia kysyinkin missä tätä tapahtuu... Ja eikö tuota samaa sitten voisi sanoa ap:n kohdalla, että hän elää pelkästään omassa kuplassaan, jossa pojat ovat väkivaltaisia, mutta se ei välttämättä ole sellaistä hänen kuplansa sisällä.

No se, että pojat ja miehet ovat väkivaltaisempia ei ole mikään mielipide- tai kuplakysymys, kuten ei myöskään esim tuo kouluväkivallan lisääntyminen. Ei päästä keskustelemaan aiheesta, jos pitää väitellä siitä, onko ilmiö todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.

Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.

Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.

Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.

Veikkaan, että aika monen vakavasti väkivaltaisen pikkupojan vanhemman mielestä lapsi harrastaa vain fyysistä härnäämistä, ja se pitää hänelle sallia, koska on poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.

Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.

Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.

Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.

Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.

Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä te oikein asutte? Mulla on 5-vuotias poika, ja sen kaveripiiri koostuu lähinnä noin 4-6-vuotiasta pojista. Me ja kaikki mun tuntemani vanhemmat ojentavat poikiaan ihan normaalisti, jos lapset alkaa jotain sekoilemaan. Tietysti niillä on välillä vähän rajumpia leikkejä ja jotain painimatseja, mutta kyllähän ne selkeästi erottaa tilanteista, joissa kaikilla ei ole kivaa tai joku on oikeasti vaarassa, ja jolloin tilanteeseen puututaan.

Käsittääkö maailmasi vain asuinalueesi? Itsekin asun rauhallisella asuinalueella, eikä täällä ole juuri edes lapsiperheitä. Pelkästään tähän peilaten voisin itsekin ihmetellä, että missä niitä lapsia edes on. Silti ymmärrän, ettei minun kuplani muuta sitä, että esim. vakava väkivalta kouluissa on lisääntynyt ja monet lapset kokevvat vähintäänkin lapsen silmin pelottavia tilanteita esim. koulussa.

Sen takia kysyinkin missä tätä tapahtuu... Ja eikö tuota samaa sitten voisi sanoa ap:n kohdalla, että hän elää pelkästään omassa kuplassaan, jossa pojat ovat väkivaltaisia, mutta se ei välttämättä ole sellaistä hänen kuplansa sisällä.

No se, että pojat ja miehet ovat väkivaltaisempia ei ole mikään mielipide- tai kuplakysymys, kuten ei myöskään esim tuo kouluväkivallan lisääntyminen. Ei päästä keskustelemaan aiheesta, jos pitää väitellä siitä, onko ilmiö todellinen.

Keskustelupalstoilla keskustellaan usein omista kokemuksista. Mene ojentamaan niitä kirjoittajia, jotka kertovat omia kokemuksiaan siitä, miten pojat ovat pahoinpidelleet heidän lapsiaan, jos tässä keskustelussa kerran saa puhua vain tutkituista faktoista.

Ja siitä puheenollen voisit kyllä laittaa jotain linkkiä niihin tutkimuksiin, joissa kerrotaan lisääntyneestä väkivallasta suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa. Muistan nähneeni jotain artikkeleita päikyntätien ja opettajien valituksista kyseisestä aiheesta, mutta niitähän ei voi laskea, koska se ei ole oikeaa tutkimusta ja ne tädit on vaan omassa kuplassaan siinä omassa tarhassaan/koulussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimiessani koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana oli ryhmässä joka vuosi useampia poikia, jotka toimivat näin. Tietysti soitimme huoltajille ja pyysimme keskustelemaan lapsen kanssa siitä, miten tulee toimia, miten käsitellä negatiivisia tunteita rakentavasti, sekä pohtia, miltä itsestä tuntuisi, jos joku tulisi tekemään samoin.

Monissa tapauksissa huoltajat pahoittelivat tapahtunutta ja lupasivat keskustella asiasta lapsen kanssa. Silti samanlainen käytös jatkui ja vastaavia tilanteita oli myös koulussa.

Useissa näistä tilanteista perimmäinen syy ongelmille oli se, että lapsen luonne oli täysin erilainen kuin kummallakaan hänen vanhemmallaan. Väkivaltaisten poikien vanhemmat olivat usein itse hyvin käyttäytyviä ja ahkeria ihmisiä.

Niin tai sitten se syy on se, että keskustellaan ja keskustellaan, mutta seurauksia väkivallasta ei tule koskaan. Tai no, seuraus on se, että saa extrahuomiota vanhemmalta lempeiden kasvatuskeslustelujen muodossa.

Kyllä näiltä vietiin esimerkiksi mobiililaitteet viikoksi, kiellettiin pelikonsolit tai yökyläily kaverin luokse.

Tästä huolimatta käytös ei muuttunut. Kaikilla lapsilla ei ole mitään sellaista asiaa, jonka pois ottaminen heiltä toimisi pelotteena. 

Mutta nuo rangaistukset ovat täysin irrallaan itse asiasta, ja niiden kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä, jos lapsi on jo niin iso, että hänellä on laitteita ja ruutuaikaa. Jos lapsi lyö toista, rangaistus on se, että lähdetään kotiin. Jos hän sekoilee uimahallissa, uinnit loppuvat siihen. Synttäreiltä lähdetään pois heti, jos lapsi satuttaa muita.