Sisaren lapsen syntymisen myötä "Tädiltä" aletaan odottaa ilmaista lastenhoitoapua ja lahjoja?

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?


Vietätkö sinä aikaa sisaruksesi kanssa ja annat hänelle lahjoja? Entä lapsesi, tarjoaako hän seuraansa tädille ja ostaa lahjoja (ehkä äitinsä avustuksella)?

Mitä se välittäminen sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää miksi ihmiset aina odottavat lastenhoitoapua tädeiltä, mummoilta jne. mettei koskaan sediltä? Aina oletetaan naisten hoitavan toisen lapsia. Miksi ihmiset eivät kysy miehiltä lastenhoitoapua?

Itseltä on kanssa kysytty useaan kertaan hoitoapua vaikka en edes pidä lapsista.

N43

Heitän yhden ajatuksen ilmoille: miehiin ei luoteta samalla tavalla kuin naisiin. Miehet on yliedustettuina seksuaalirikoksissa ja monesti lapsen hyväksikäyttäjä on joku läheinen/tuttu miespuolinen.

Vaikee sitä on tylleröit hoitaa ku o kulli kovan 😉

Ehkä kannattaisi hakeutua jonkun avun piiriin pedo.

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?

Ostatko itse lahjoja kaikille ihmisille, joista välität?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjat nyt ovat ilmaisia, eivät ne muuten olisi lahjoja.

Mikään pakkohan sun ei ole mitään ostaa eikä lapsenkaan kanssa aikaa viettää. Monet tekevät niin, koska itse haluavat.

Lahjat ilmaisia? Voi kuule, ei ole ilmaisia lahjoja. Joku ne maksaa. Ja sinä olet selvästi lokkipuolella.

Ei vaan aloittaja kirjoitti, että sisko vaatii lahjoja ilmaiseksi. Ja kyllä lahjat saajalle ovat ilmaisia. Muuten eivät olisi lahjoja. Mutta sellaisestahan sinä et mitään ymmärrä. Että joku, kuten esim minä, ostan lahjoja lapsille odottamatta mitään vastalahjaa.

Sinä saat ostaa lahjoja vaikka kaikille maailman lapsille. Mikset muuten jo tee niin?

Anna muiden elää kuten haluavat.

Sinähän se aloit minua lokiksi nimitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Aluksi mietin, etten kommentoi, koska niin idioottimaista tekstiä saa harvoin lukea. Oletko miettinyt täällä ylemmyydentunteissasi, että on monia naisia jotka ehkä olisivat halunneet lapsen, mutta jolla puuttuu esim.kumppani tai jotka eivät vaan saa lapsia? Äärimmäisen itsekästä, suorastaan tyhmää tekstiä. 

Tuo on provo, joka copypastettaa viestiään aina näihin ketjuihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?


Vietätkö sinä aikaa sisaruksesi kanssa ja annat hänelle lahjoja? Entä lapsesi, tarjoaako hän seuraansa tädille ja ostaa lahjoja (ehkä äitinsä avustuksella)?

Mitä se välittäminen sitten on?

Lapsen välittäminen on sitä, että kiipeää syliin ja ilahtuu, kun vietämme aikaa yhdessä. Halaa lujasti, kun pitää lähteä. Ja kyllä. Vietän aikaa niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsen perustarpeista, ts. ruoka, vuodenaikoihin sopivat vaatteet, pari lelua + kirjaa, katto pään päälle.

Jos jotain ekstraa haluavat, kustantavat itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?


Vietätkö sinä aikaa sisaruksesi kanssa ja annat hänelle lahjoja? Entä lapsesi, tarjoaako hän seuraansa tädille ja ostaa lahjoja (ehkä äitinsä avustuksella)?

Mitä se välittäminen sitten on?

Lapsen välittäminen on sitä, että kiipeää syliin ja ilahtuu, kun vietämme aikaa yhdessä. Halaa lujasti, kun pitää lähteä. Ja kyllä. Vietän aikaa niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Ostatko myös lahjoja heille joka synttäri, nimppari, joulu sekä tuliaiset reissuilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Aluksi mietin, etten kommentoi, koska niin idioottimaista tekstiä saa harvoin lukea. Oletko miettinyt täällä ylemmyydentunteissasi, että on monia naisia jotka ehkä olisivat halunneet lapsen, mutta jolla puuttuu esim.kumppani tai jotka eivät vaan saa lapsia? Äärimmäisen itsekästä, suorastaan tyhmää tekstiä. 

Lisäksi on todella surullista ja aika itserakasta, jos ei tiedä "pyyteettömästä rakkaudesta" mitään ennen kuin saa jonkun minikopion itsestään omaan syliin. :D Ihminen on loppupeleissä aina itsekäs, ja joillain se tulee enemmän ja toisilla taas vähemmän esiin elämän aikana. Mutta kyllä meistä jokainen miettii jossain vaiheessa satavarmasti, miten itse hyödyt jostain tilanteesta, tai olet kateellinen jollekin. Jos haluat pyyteetöntä, aitoa rakkautta, niin se nimenomaan löytyy eläimistä. Koira ei välitä, saako se sinulta vanhan sukan tai uuden pehmolelun lahjaksi - on molemmista yhtä iloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjat nyt ovat ilmaisia, eivät ne muuten olisi lahjoja.

Mikään pakkohan sun ei ole mitään ostaa eikä lapsenkaan kanssa aikaa viettää. Monet tekevät niin, koska itse haluavat.

Tuollaisen kommentin voi kirjoittaa vain ihminen joka on satumaisen rikas (raha ei merkkaa mitään), tai ihminen joka ei ymmärrä rahasta ja taloudenhoidosta mitään.

Se ei maksa mitään, jos viettää mukavaa aikaa sisaren lapsen kanssa.

Ei kyse ollut siitä. Vaan siitä että voiko joku esittää vaatimuksia yhdessäolosta lapsen kanssa = lastenhoidosta.

Onko aloittajan sisko oikeasti vaatinut tuollaista? Miksi kukaan äiti haluaisi lapsen elämään ihmisen, jolle tuo lapsi on yhdentekevä?

Jokainen päättää seuransa. Ethän sinäkään ole kaveri kaikkien maailman ihmisten kanssa ja osta tuntemattomille etäisille naapureille lahjoja, koska ne ovat yhdentekeviä. Jokaisella on oikeus valita ja se on normaalia. Sen sijaan on hyvin itsekästä vaatia, että jonkun sukulaisen on pakko olla lapsen elämässä vain siksi että jaetaan jotain prosentteja samaa DNA:ta. 

Sitähän minä juuri kirjoitin, että en usko tuohon, että joku vaatisi lapsensa elämään ihmistä, joka ei edes pidä siitä lapsesta. Ihan pähkähullu väite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?


Vietätkö sinä aikaa sisaruksesi kanssa ja annat hänelle lahjoja? Entä lapsesi, tarjoaako hän seuraansa tädille ja ostaa lahjoja (ehkä äitinsä avustuksella)?

Mitä se välittäminen sitten on?

Lapsen välittäminen on sitä, että kiipeää syliin ja ilahtuu, kun vietämme aikaa yhdessä. Halaa lujasti, kun pitää lähteä. Ja kyllä. Vietän aikaa niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Ostatko myös lahjoja heille joka synttäri, nimppari, joulu sekä tuliaiset reissuilta?

Kyllä. Eiköhän tuo ole ihan tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjat nyt ovat ilmaisia, eivät ne muuten olisi lahjoja.

Mikään pakkohan sun ei ole mitään ostaa eikä lapsenkaan kanssa aikaa viettää. Monet tekevät niin, koska itse haluavat.

Tuollaisen kommentin voi kirjoittaa vain ihminen joka on satumaisen rikas (raha ei merkkaa mitään), tai ihminen joka ei ymmärrä rahasta ja taloudenhoidosta mitään.

Se ei maksa mitään, jos viettää mukavaa aikaa sisaren lapsen kanssa.

Ei kyse ollut siitä. Vaan siitä että voiko joku esittää vaatimuksia yhdessäolosta lapsen kanssa = lastenhoidosta.

Onko aloittajan sisko oikeasti vaatinut tuollaista? Miksi kukaan äiti haluaisi lapsen elämään ihmisen, jolle tuo lapsi on yhdentekevä?

Jokainen päättää seuransa. Ethän sinäkään ole kaveri kaikkien maailman ihmisten kanssa ja osta tuntemattomille etäisille naapureille lahjoja, koska ne ovat yhdentekeviä. Jokaisella on oikeus valita ja se on normaalia. Sen sijaan on hyvin itsekästä vaatia, että jonkun sukulaisen on pakko olla lapsen elämässä vain siksi että jaetaan jotain prosentteja samaa DNA:ta. 

Sitähän minä juuri kirjoitin, että en usko tuohon, että joku vaatisi lapsensa elämään ihmistä, joka ei edes pidä siitä lapsesta. Ihan pähkähullu väite.

Niin, moni ei pidä toisten lapsista. Mutta niiden, jotka pitävät, täytyy pitämisensä merkiksi ostella lapselle lahjoja?

Jos lahjan antaminen tarkoittaa että välittää, sittenhän lahjat pitää antaa vuosittain kaikille joista välittää, eli. n. 150 ihmiselle jotka keskimääräinen ihminen tuntee elämässään. Mikä on tekosyysi ettet osta edes 100 lahjaa vuosittain ihmisille joista välität? 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?


Vietätkö sinä aikaa sisaruksesi kanssa ja annat hänelle lahjoja? Entä lapsesi, tarjoaako hän seuraansa tädille ja ostaa lahjoja (ehkä äitinsä avustuksella)?

Mitä se välittäminen sitten on?

Lapsen välittäminen on sitä, että kiipeää syliin ja ilahtuu, kun vietämme aikaa yhdessä. Halaa lujasti, kun pitää lähteä. Ja kyllä. Vietän aikaa niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Ostatko myös lahjoja heille joka synttäri, nimppari, joulu sekä tuliaiset reissuilta?

Kyllä. Eiköhän tuo ole ihan tavallista.

Sen verran korjaan, että meillä ei noteerata nimipäiviä, mutta muuten kyllä.

Kyllä. Eiköhän tuo ole ihan tavallista.


Siis aikuisille myös?

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjan antaminen tarkoittaa että välittää, sittenhän lahjat pitää antaa vuosittain kaikille joista välittää, eli. n. 150 ihmiselle jotka keskimääräinen ihminen tuntee elämässään. Mikä on tekosyysi ettet osta edes 100 lahjaa vuosittain ihmisille joista välität? 😀

Voi myös viettää aikaa. Mutta sekään ei käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vietä aikaa lapsen kanssa eikä ilahduta häntä edes lahjoilla, niin mitä se välittäminen on?


Vietätkö sinä aikaa sisaruksesi kanssa ja annat hänelle lahjoja? Entä lapsesi, tarjoaako hän seuraansa tädille ja ostaa lahjoja (ehkä äitinsä avustuksella)?

Mitä se välittäminen sitten on?

Lapsen välittäminen on sitä, että kiipeää syliin ja ilahtuu, kun vietämme aikaa yhdessä. Halaa lujasti, kun pitää lähteä. Ja kyllä. Vietän aikaa niiden ihmisten kanssa joista välitän.

Ostatko myös lahjoja heille joka synttäri, nimppari, joulu sekä tuliaiset reissuilta?

Kuka muka ylipäätään ostaa kenellekään nimpparilahjoja? Hyvä ettei keskiviikkolahjoja.

Yksikään lapsi ei valita siitä että täti tai eno ei ostanut uusia kurahaalareta tai legoja, koska lapset eivät osaa odottaa näitä. Lapset odottavat niitä vamhemmiltaan ehkä. Ne on aikuisia jotka näitä lahjoja odottaa lapsilleen ja keksii lahjalistoja. Ja sitten nämä opetetaan lapselle "jos ihminen välittää, hän tuo sinulle lahjoja..."  tämä jos joku luo itsekkyyttä ja "entitlement"-asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Eiköhän tuo ole ihan tavallista.


Siis aikuisille myös?

Lapset ovat lapsia ja aikuiset ovat aikuisia. Ei meillä aikuiset kadehdi lapsia, jotka saavat lahjoja. Aikuinen voi itse kävellä kauppaan ja ostaa itselleen sen mitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Eiköhän tuo ole ihan tavallista.


Siis aikuisille myös?

Olen eri, mutta jos minut kutsutaan vaikka aikuisen syntymäpäiväjuhliin, niin totta kai ostan lahjan! Yleensä lahjoja viedään, kun ollaan kutsuvieraana. Ainakin meillä juhlitaan lasten synttäreitä suvussa ja sitten aikuisten pyöreitä.