Sisaren lapsen syntymisen myötä "Tädiltä" aletaan odottaa ilmaista lastenhoitoapua ja lahjoja?
Esim. pitäisi olla valmiina kuskaamaan paikkoihin tai odotetaan lahjoja nimpparina, synttärinä, jouluna, mutta vastavuoroisuus puuttuu?
Miten ratkoa tilanne, ettei mene välit, ottaen huomioon, että "Täti" on vapaaehtoisesti lapseton, jota ei muutenkaan kiinnosta perheleikit/larppaus, vaan elämästä löytyy ihan omiakin harrastuksia.
Kommentit (206)
Kummallista. Mun sisaren lapset on ihania, vietän mielelläni aikaa heidän kanssa ja ostan heille lahjoja.
Ennole itsekäs ja oleta heidän ostavan minulle sen vuoksi että minä ostan lapselle lahjan, ne ovat lapsia ja minä aikuinen. Toki jos en haluaisi niin sanoisin sen, niin aikuiset tekevät.
Minä hyvin mielelläni hoidan sisarukseni lasta. Kyselen, että koska pääsisi hoitamaan.
Lapset kuuluvat sukuun. Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun. Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.
Usein tädit haluavat olla osa sisaruksensa lapsen elämää. Mutta jos sinä et halua, niin ei tarvitse. Sanot vain järjestelmällisesti pyyntöihin, että nyt ei käy.
Siskoni lapset tulevat minut aikoinaan perimään, samahan niille nyt on jo jotain kivaa ylimääräistä antaa. Ja ovat mukaviakin, mielelläni heitä hoitelen. Käyn kerran viikossa hoitamassa, yleensä myös käytän heitä samalla ravintolassa syömässä. Lahjoja ostan myös mielelläni, vien aina jonkun pienen tuliaisen.
Vierailija kirjoitti:
Tarkenna vähän, millainen vastavuoroisuus mielestäsi puuttuu?
Jos pyydetään apua lastenhoitoon X tunniksi, voisi maksaa siitä oikeaa palkkaa koska lastenhoito ei ole mitään alemman arvoista ilmaistyötä, vaan oikeaa työtä, johon sovelletaan TES:ä ja maksetaan oikeaa palkkaa.
Muita ideoita:
- tarjoaa lounaat/kahvilareissun
- tarjoaa matkan kotimaahan/ulkomaille
- tarjoaa kodinhoitoon liittyvää talkooapua vastavuoroisesti
- ottaa lemmikit hoitoon esim viikoksi reissun ajaksi
- jne...
Kyllähän keinoja on miljoonia, missä lapsiperheellistynyt voi edelleen tukea lapsivapaata sisarusta. Tämä ei ole vain yksisuuntainen tie, jossa toinen on kävelevä pankkiautomaatti.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kuuluvat sukuun. Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun. Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.
Tuhoavampaa on kuitenkin se jos oletetaan tai vaaditaan ihmisiltä palveluksia, joihin he eivät ole koskaan sitoutuneet tai ilmoittaneet halukkuuttaan. Sellainen käytös on itsekästä ja rikkoo ihmissuhteita. Tällaisten asioiden pitää perustua 100% vapaaehtoisuuteen eikä siihen saa liittyä painostusta, mankumista tai kiristämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkenna vähän, millainen vastavuoroisuus mielestäsi puuttuu?
Jos pyydetään apua lastenhoitoon X tunniksi, voisi maksaa siitä oikeaa palkkaa koska lastenhoito ei ole mitään alemman arvoista ilmaistyötä, vaan oikeaa työtä, johon sovelletaan TES:ä ja maksetaan oikeaa palkkaa.
Muita ideoita:
- tarjoaa lounaat/kahvilareissun
- tarjoaa matkan kotimaahan/ulkomaille
- tarjoaa kodinhoitoon liittyvää talkooapua vastavuoroisesti
- ottaa lemmikit hoitoon esim viikoksi reissun ajaksi
- jne...
Kyllähän keinoja on miljoonia, missä lapsiperheellistynyt voi edelleen tukea lapsivapaata sisarusta. Tämä ei ole vain yksisuuntainen tie, jossa toinen on kävelevä pankkiautomaatti.
Ahaa. No ollaan sitten vähän eri linjoilla tässä, ajattelin lähinnä esim. kummilapsilta saatuja lahjoja ja kimppakyytejä suvun juhliin.
No mutta eihän siinä, sinä kerrot tietysti siskollesi mitä sinä heiltä toivot vastineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollu meillä ainakaan noin.
Hyvä tuuri sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kuuluvat sukuun. Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun. Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.
Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?
Ne lapset on pidempiaikainen sijoitus, ajattelet nyt liian lyhyellä aikaperspektiivillä. Sinä hoidat heitä nyt, lahjot ja luot heihin nyt lämpimän suhteen (jos haluat) ja sitten kun sinä olet 80+v, niin he käyvät pesemässä sinun ikkunat, matot, vievät sinut teatteriin autoillaan ja käyvät sinulle kaupassa. Riskisijoitus toki, et voi olla varma toimiiko, mutta mitä lämpimämpi suhde, sitä varmemmin se toimii.
Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset on pidempiaikainen sijoitus, ajattelet nyt liian lyhyellä aikaperspektiivillä. Sinä hoidat heitä nyt, lahjot ja luot heihin nyt lämpimän suhteen (jos haluat) ja sitten kun sinä olet 80+v, niin he käyvät pesemässä sinun ikkunat, matot, vievät sinut teatteriin autoillaan ja käyvät sinulle kaupassa. Riskisijoitus toki, et voi olla varma toimiiko, mutta mitä lämpimämpi suhde, sitä varmemmin se toimii.
Huh miten kylmää puhetta. 😰😩
Lasten ajatteleminen sijoituksena, eli objektina, jolta odotetaan vastiketta ja ilmaispalveluita oman vanhuuden turvaksi, on todella itsekästä. Lapsi on oikea tunteva ihminen, eikä esine eikä sijoitus.
Jos haluaa oikeasti sijoituksen oman vanhuuden turvaksi, kannattaa säästää pörssissä jotta on rahaa ostaa hoitajat itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle.
Miksi oletusarvo on että jos lapsi syntyy , perheen ulkopuolisten pitää alkaa ostella lahjoja? Kuka tämän paineen lahjojen osteluun luo?
Mitä sisarus on sanonut, kun olet hänen kanssa keskustellut tunteistasi?
Välit voi pistää vaikka kokonaan poikki tai sitten sopia yhdessä pelissäännöt lahjoihin ja tapaamisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle.
Miksi oletusarvo on että jos lapsi syntyy , perheen ulkopuolisten pitää alkaa ostella lahjoja? Kuka tämän paineen lahjojen osteluun luo?
Oletus lahjojen ostamisesta kumpuaa syvälle juurtuneista sosiaalisista perinteistä, joilla on alun perin ollut käytännöllinen tarkoitus, mutta jotka nykyään toimivat ennen kaikkea sosiaalisen siteen vahvistajina ja yhteisöllisyyden osoituksina. Kyseessä on siis sosiaalinen normi, ja paineen tähän luovat sekä meidän kulttuurillinen historiamme että moderni markkinatalous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle.
Miksi oletusarvo on että jos lapsi syntyy , perheen ulkopuolisten pitää alkaa ostella lahjoja? Kuka tämän paineen lahjojen osteluun luo?
Oletus lahjojen ostamisesta kumpuaa syvälle juurtuneista sosiaalisista perinteistä, joilla on alun perin ollut käytännöllinen tarkoitus, mutta jotka nykyään toimivat ennen kaikkea sosiaalisen siteen vahvistajina ja yhteisöllisyyden osoituksina. Kyseessä on siis sosiaalinen normi, ja paineen tähän luovat sekä meidän kulttuurillinen historiamme että moderni markkinatalous.
Opittu tapa ajoilta jolloin oltiin rutiköyhiä. Pitäisiköhän siitä opetella pois nyt kun kodit ja kaapit pursuaa roinaa?
Tarkenna vähän, millainen vastavuoroisuus mielestäsi puuttuu?