Sisaren lapsen syntymisen myötä "Tädiltä" aletaan odottaa ilmaista lastenhoitoapua ja lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Usein tädit haluavat olla osa sisaruksensa lapsen elämää. Mutta jos sinä et halua, niin ei tarvitse. Sanot vain järjestelmällisesti pyyntöihin, että nyt ei käy.

En minä ainakaan halua. Lapsi on rasittava ja huonokäytöksinen, siinä syy. Vanhempiensa mielestä tietysti parasta mitä maa päällään kantaa, ja muidenkin on se tajuttava.

Vierailija kirjoitti:

Ne lapset on pidempiaikainen sijoitus, ajattelet nyt liian lyhyellä aikaperspektiivillä. Sinä hoidat heitä nyt, lahjot ja luot heihin nyt lämpimän suhteen (jos haluat) ja sitten kun sinä olet 80+v, niin he käyvät pesemässä sinun ikkunat, matot, vievät sinut teatteriin autoillaan ja käyvät sinulle kaupassa. Riskisijoitus toki, et voi olla varma toimiiko, mutta mitä lämpimämpi suhde, sitä varmemmin se toimii. 

Ei toimi ja se on monissa tapauksissa nähty. Nuoriso vaatii ison palkan ihan kaikista annetuista avuista. Kukaan ei tule ilmatteeksi vaikka olisi saanut mitä apua ja säkillisen rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan on tuskin sanonut APlle että hänen täytyy ostaa yhtään mitään lahjoja. Lapsenhoitoapu varmaan pyydetty häntä kylään ja siinä samassa jos joutuu lasta katsoon sen verran että äiti käy vessassa niin AP pahoittanut mielensä. Ikävä lapselle jos täti vihaa kaikkea häneen liittyvää, mutta sitten se on niin.

Tietäisitkin kuinka yleistä on, että sisaruksia ja sukulaisia soitetaan apuun mitä ihmeellisemmistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä omasta lapsettomuudesta tarvitse katkeroitua (itsensä kuvaileminen vapaaehtoisesti lapsettomaksi kalskahtaa heti itselleen vakuuttelulta).  Sisaren lapset on perhettä ja helpompi asennoitua niin, ilman että rupea laskemaan jotain +/- listaa kuluista.

Miksi vapaaehtoisesti lapseton olisi katkeroitunut omasta itse valitusta elämäntavasta?

Kysytkö samaa vanhemmilta, ovatko he katkeroituneet omasta vanhemmuudesta, että mitäs teitte lapset?

Huomaatko epäloogisuuden ajattelussasi, ja kuinka levität velavastaisia asenteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista. Mun sisaren lapset on ihania, vietän mielelläni aikaa heidän kanssa ja ostan heille lahjoja. 
Ennole itsekäs ja oleta heidän ostavan minulle sen vuoksi että minä ostan lapselle lahjan, ne ovat lapsia ja minä aikuinen. Toki jos en haluaisi niin sanoisin sen, niin aikuiset tekevät.

Miksi lapsi tarvitsisi lahjaa enemmän kuin aikuinen?

Niin ja ei se lapsi osaa vaatia lahjaa joltain sukulaiselta. Se on ihan keksitty juttu. Ne on aikuisia jotka näitä lahjavaatimuksia esittää, ja sitten lapset oppii, että lapsettomat sukulaiset = ilmaista rahaa/ilmaisia lahjoja, koska "lapsettomalla ei muita kuluja". Karmeaa, että tällaisia junttiasenteita levitetään lapsille. 🤢🤢 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Voi jessus. Elätkö sä jossain satumaailmassa. Herää todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Tuhoavampaa on kuitenkin se jos oletetaan tai vaaditaan ihmisiltä palveluksia, joihin he eivät ole koskaan sitoutuneet tai ilmoittaneet halukkuuttaan. Sellainen käytös on itsekästä ja rikkoo ihmissuhteita. Tällaisten asioiden pitää perustua 100% vapaaehtoisuuteen eikä siihen saa liittyä painostusta, mankumista tai kiristämistä.

Niinpä, yhteisöllisyys toimii vain, jos kaikki antaa. Kukin kykynsä mukaan tietenkin. 

Minä lapsettomana olisin kovin mielelläni ollut osa sisaren lasten elämää. Mutta jossain kohtaa havahduin, että minut kutsuttiin aina vain lastenjuhliin, ei koskaan sisaren syntymäpäiville tai aikuisten illanviettoihin. 

Tarjolla oli vain se lasten tädin rooli, ei minkäänlaista aikuista suhdetta sisareen ja sen mieheen. 

Samoin ajatus oli, että minun velvollisuuteni on osallistua kaikkiin tilaisuuksiin, joihin minut tahdotaan, muuten olen itsekäs. 

Muilta sukulaisilta kyseltiin koska he pääsevät juhliin ja järjestettiin ne sen mukaan ja oltiin vuosi toisensa perään kiukkuisia kun minulla on samana kesäviikonloppuna ollut kauden tärkeimmät kisat viimeiset 15 vuotta ja todellakin priorisoin kisat, joita varten olen treenannut vuoden, sukujuhlien edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle. 

Miksi oletusarvo on että jos lapsi syntyy , perheen ulkopuolisten pitää alkaa ostella lahjoja? Kuka tämän paineen lahjojen osteluun luo? 

Tämä on minuakin ihmetyttänyt. Minulle on täysin epäluontevaa ilmaista kiintymistäni aineellisessa muodossa, enkä odota kenenkään huomioivan itseänikään sillä tavalla. Siis ihan aidosti en kaipaa mitään rojua synttärinä tai hääpäivänä, en yleensä edes muista niitä, ellei joku onnittele. 

Muut sitten pitää kamalan itsekkäänä kun kohtelen muita siten kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Voi jessus. Elätkö sä jossain satumaailmassa. Herää todellisuuteen.

Älä tartu trolliin. Tuo kommentti on jo kymmenissä ketjuissa esiintyvä kopioi-liitä -teksti jota palstan velavihaajat/synnytyspakottajat postaa tänne, koska uskovat että Suomen syntyvyys lähtee nousuun kun haukutaan lapsettomia/lapsivapaita ihmisiä. Samat tyypit myös tukkii viestiketjuja raskausmahavideoilla ja postaa pitkiä tekstiseiniä siitä miten velaus on Venäjän salainen juoni tuhota länsimaat. Nämä tyypit ei oikeasti usko, että kaikki ihmiset ei oikeasti halua omia lapsia, vaan ovat täysin onnellisia ilman niitä.

Mua vituttaa lastenhoito. Lähisuvusta täysin avustettava pariskunta muutti tänne seudulle vain, koska täällä on useampia, täyspäisiä sukulaisia. Arvasin, että ideana on käyttää meitä hoitoapuna. Muut onkin jo siivonneet itsensä pois, mutta meille ollaan jatkuvasti tunkemassa vauvaa hoitoon. Yökylää, jotta päästään baariin, koko viikonloppua, jotta saadaan tehdä omia jne. Ja olisi ne yökylät esim ilta 18 - 12 seuraavana päivänä. Mutta ei. Lasta halutaan tuoda klo 10 aamulla ja seuraavana iltana klo 19 tullaan hakemaan. En halua hoitaa vauvaa, en todellakaan halua. Herranen aika, käyn raskaassa työssä päivät, ikää on jo reippaasti yli 50 ja en todellakaan jaksa käyttää viikonloppuja ja lomia vauvanhoitohommiin. Tämä pariskunta on työttömänä kotona, niin voisivat vaikka ottaa vuoronperään omaa aikaa ja sitä olisi pilvin pimein. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Oksensin juuri vähän suuhuni.

Toivottavasti äitini ei tunne noin. Inhottavaa läheisriippuvaista takertumista ja kammottava taakka sille lapselle oli äitinsä tärkein ihmissuhde hamaan hautaan.

Itsekeskeisempää kirjoitusta en ole ennen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttaa lastenhoito. Lähisuvusta täysin avustettava pariskunta muutti tänne seudulle vain, koska täällä on useampia, täyspäisiä sukulaisia. Arvasin, että ideana on käyttää meitä hoitoapuna. Muut onkin jo siivonneet itsensä pois, mutta meille ollaan jatkuvasti tunkemassa vauvaa hoitoon. Yökylää, jotta päästään baariin, koko viikonloppua, jotta saadaan tehdä omia jne. Ja olisi ne yökylät esim ilta 18 - 12 seuraavana päivänä. Mutta ei. Lasta halutaan tuoda klo 10 aamulla ja seuraavana iltana klo 19 tullaan hakemaan. En halua hoitaa vauvaa, en todellakaan halua. Herranen aika, käyn raskaassa työssä päivät, ikää on jo reippaasti yli 50 ja en todellakaan jaksa käyttää viikonloppuja ja lomia vauvanhoitohommiin. Tämä pariskunta on työttömänä kotona, niin voisivat vaikka ottaa vuoronperään omaa aikaa ja sitä olisi pilvin pimein. 

"Koko kylä kasvattaa! Ihanaa yhteisöllisyyttä!"

- paitsi, että kukaan ei ole vapaaehtoisesti ilmoittaunut osaksi "kylää", vaan se on yhden ihmisen yksipuolinen ilmoitusasia... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi todella oudolta vaatia vastavuoroisuutta lahjoista, joita olen ostanut LAPSILLE. Oli ne lapset kenen tahansa. 

Onko sisaresi siis vaatinut sinua tuomaan lahjoja? Onko sinulle sysätty vahtivuoroja kysymättä sinulta haluatko? 

Jos et jaksa olla hoitamassa alat vaan silloin tällöin keksimään tekosyitä miksi juuri nyt ei sovi. Esim. on kovasti kiireitä töissä ja joudut tekemään ekstrahommia kotona tai sinulla on ystävätär, joka nyt tarvitsee erityisen paljon tukeasi vaikeassa elämäntilanteessa. Mitä useammin kieltäydyt, sitä harvemmin sinulta kysytään. 

Miksi niille LAPSILLE pitäisi ostaa lahjoja? Onko se ekologista hankkia tavaraa tavaran perään ja opettaa lapsetkin samaan? Että mitä enemmän lahjoja sen parempi?

Minä olen moninkertainen täti, itse lapseton omasta halustani.

Koskaan minun ei oletettu menevän lapsia hoitamaan, sisarukset tosin asuivatkin eri puolilla Suomea.

Enkä kyllä tarjoutunutkaan, olen etäinen täti enkä ole koskaan muistanut merkkipäivinä.

Kyllähän itse voi rajat vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Tuhoavampaa on kuitenkin se jos oletetaan tai vaaditaan ihmisiltä palveluksia, joihin he eivät ole koskaan sitoutuneet tai ilmoittaneet halukkuuttaan. Sellainen käytös on itsekästä ja rikkoo ihmissuhteita. Tällaisten asioiden pitää perustua 100% vapaaehtoisuuteen eikä siihen saa liittyä painostusta, mankumista tai kiristämistä.

Niinpä, yhteisöllisyys toimii vain, jos kaikki antaa. Kukin kykynsä mukaan tietenkin. 

 

Minä lapsettomana olisin kovin mielelläni ollut osa sisaren lasten elämää. Mutta jossain kohtaa havahduin, että minut kutsuttiin aina vain lastenjuhliin, ei koskaan sisaren syntymäpäiville tai aikuisten illanviettoihin. 

 

Tarjolla oli vain se lasten tädin rooli, ei minkäänlaista aikuista suhdetta sisareen ja sen mieheen. 

 

Samoin ajatus oli, että minun velvollisuuteni on osallistua kaikkiin tilaisuuksiin, joihin minut tahdotaan, muuten olen itsekäs. 

 

Muilta sukulaisilta kyseltiin koska he pääsevät juhliin ja järjestettiin ne sen mukaan ja oltiin vuosi toisensa perään kiukkuisia kun minulla on samana kesäviikonloppuna ollut kauden tärkeimmät kisat viimeiset 15 vuotta ja todellakin priorisoin kisat, joita varten olen treenannut vuoden, sukujuhlien edelle.

Juu et ole ainoa, jolle on jäänyt tämä rooli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tädit haluavat olla osa sisaruksensa lapsen elämää. Mutta jos sinä et halua, niin ei tarvitse. Sanot vain järjestelmällisesti pyyntöihin, että nyt ei käy.

En minä ainakaan halua. Lapsi on rasittava ja huonokäytöksinen, siinä syy. Vanhempiensa mielestä tietysti parasta mitä maa päällään kantaa, ja muidenkin on se tajuttava.

Minä tykkään kovasti veljeni ensimmäisestä lapsesta. Toisesta en, koska se on järkyttävä valehtelija. Oikeasti alkoi valehdella heti kun oppi puhumaan, on joutunut käymään psykologillakin sen takia kun koulusta puututtiin.

Muu suku palvoo sitä kuin prinsessaa, ja minä olen epäsuosiossa koska en tahdo viettää sen kanssa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä omasta lapsettomuudesta tarvitse katkeroitua (itsensä kuvaileminen vapaaehtoisesti lapsettomaksi kalskahtaa heti itselleen vakuuttelulta).  Sisaren lapset on perhettä ja helpompi asennoitua niin, ilman että rupea laskemaan jotain +/- listaa kuluista.

Mitä vakuuttelua se on, kun ei lapsia halua. Ajatella, sellaisiakin ihmisiä on, ja vielä ihan onnellisiakin. Eikä heillä ole mitään velvollisuutta ostella sinun lapsillesi yhtään mitään.

Jos välit menee niin menee. Pakko ei ole suostua mihinkään. Voi sanoa ihan suoraan että en pysty tai en jaksa, voi myös sanoa jos ei ole varaa lahjoihin. Jos on varaa muttei jaksa ostaa, niin anna lahjarahat lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttaa lastenhoito. Lähisuvusta täysin avustettava pariskunta muutti tänne seudulle vain, koska täällä on useampia, täyspäisiä sukulaisia. Arvasin, että ideana on käyttää meitä hoitoapuna. Muut onkin jo siivonneet itsensä pois, mutta meille ollaan jatkuvasti tunkemassa vauvaa hoitoon. Yökylää, jotta päästään baariin, koko viikonloppua, jotta saadaan tehdä omia jne. Ja olisi ne yökylät esim ilta 18 - 12 seuraavana päivänä. Mutta ei. Lasta halutaan tuoda klo 10 aamulla ja seuraavana iltana klo 19 tullaan hakemaan. En halua hoitaa vauvaa, en todellakaan halua. Herranen aika, käyn raskaassa työssä päivät, ikää on jo reippaasti yli 50 ja en todellakaan jaksa käyttää viikonloppuja ja lomia vauvanhoitohommiin. Tämä pariskunta on työttömänä kotona, niin voisivat vaikka ottaa vuoronperään omaa aikaa ja sitä olisi pilvin pimein. 

"Koko kylä kasvattaa! Ihanaa yhteisöllisyyttä!"

 

- paitsi, että kukaan ei ole vapaaehtoisesti ilmoittaunut osaksi "kylää", vaan se on yhden ihmisen yksipuolinen ilmoitusasia... 🙄

Saisikin kasvattaa, mutta kun eihän niitä saa edes kieltää.

Nyt en ihan ymmärrä ap:n ajatusta...lahjojen osto lähimmille on toisen huomioimista. Mitä sen lahjan saavan sisaren lapsen pitäisi tehdä vastineeksi, käydä siivoamassa ap:n asunto? Lastenhoitoasian ymmärrän, mutta siitä voi kyllä kieltäytyä. Sisaren pitäisi tietää, että jos toinen on vapaaehtoisesti lapseton, häntä ei vaivata lastenhoidolla, ellei itse pyydä.