Sisaren lapsen syntymisen myötä "Tädiltä" aletaan odottaa ilmaista lastenhoitoapua ja lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle. 

Eli sun lapsi on joku sirkuseläin, jonka näkemisestä ja seurasta pitää maksaa. Olet lahjoja ja ilmaistyötä ruinaava lokki, kröö kröö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?

Oletko ihan oikeasti niin urpo, että tarvii kysyä tuollaista. Ihmiset kuuluvat sukuun, heidän kanssaan ollaan yhteyksissä ja luodaan keskinäistä suhdetta, ei jätetä yksin. Vieläkö jäi epäselvää. Kiitos ja Ole hyvä.

-eri

Normaalit ihmiset suhtautuvat lämmöllä ja rakkaudella sisarustensa lapsiin, eivätkä ole heille mustasukkaisia. Sukusi huomaa pian, että olet tässä suhteessa päinvastainen. Uskon, että se ratkaisee ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle. 

Eli sun lapsi on joku sirkuseläin, jonka näkemisestä ja seurasta pitää maksaa. Olet lahjoja ja ilmaistyötä ruinaava lokki, kröö kröö. 

Normaalit käytöstavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot sisarelle suoraan että et halua osallistua hänen lasten elämään. Voi vaikka sopia jonkun tietyn määrän minkä verran pitää yhteyttä esimerkki nähä jouluisin ja tuoda lapsille lahjat tai jonkun yhteisen lahjan koko perheelle. 

Miksi oletusarvo on että jos lapsi syntyy , perheen ulkopuolisten pitää alkaa ostella lahjoja? Kuka tämän paineen lahjojen osteluun luo? 

Oletus lahjojen ostamisesta kumpuaa syvälle juurtuneista sosiaalisista perinteistä, joilla on alun perin ollut käytännöllinen tarkoitus, mutta jotka nykyään toimivat ennen kaikkea sosiaalisen siteen vahvistajina ja yhteisöllisyyden osoituksina. Kyseessä on siis sosiaalinen normi, ja paineen tähän luovat sekä meidän kulttuurillinen historiamme että moderni markkinatalous.

Opittu tapa ajoilta jolloin oltiin rutiköyhiä. Pitäisiköhän siitä opetella pois nyt kun kodit ja kaapit pursuaa roinaa? 

Kun käy kirpputorilla, tajuaa että ihmiskunta ns. hukkuu roskaan. Lisää romua? Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?

Oletko ihan oikeasti niin urpo, että tarvii kysyä tuollaista. Ihmiset kuuluvat sukuun, heidän kanssaan ollaan yhteyksissä ja luodaan keskinäistä suhdetta, ei jätetä yksin. Vieläkö jäi epäselvää. Kiitos ja Ole hyvä.

-eri

Niin vietetään aikaa.

Mutta miten se liittyy ilmaispalvelujen ja lahjojen vaatimiseen?

Miksi kukaan vaatisi sellaista toisilta, jos välittää toisesta? Kuulostaa vankilalta, jos jatkuvasti ollaan vaatimassa jotain.

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Nykyvanhemmat. Itsekin olen lapsettomana sinkkuna saanut lahjavaatimuslistan asioista, joihin minulla ei silloin edes ollut varaa!

Sano siskolle että vihaat lapsia ja haluat itsekkäästi elää vain itsellesi. Muista et välitä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat. Itsekin olen lapsettomana sinkkuna saanut lahjavaatimuslistan asioista, joihin minulla ei silloin edes ollut varaa!

Ok, jos se tällaista on nykyään, niin ei kiitos. Jos äiti-ihminen on vaatimassa lahjoja ja palveluksia keneltä vaan, sisaruksilta, isovanhemmilta, kavereilta, niin silloin ottaisin etäisyyttä.

Ihmiset jotenkin yliarvioi oman lapsen ihanuuden, ja että se olisi kaikkien muidenkin elämän kiintokohta.

Noin 30 vuoden tätikokemuksella voin sanoa, että kannattaa miettiä suhdetta sisareesi ja sitä, kuinka paljon haluat täyttää hänen odotuksiaan. Minulla on seitsemän ihanaa sisarusten lasta, mutta olen itse lapseton ja nyt myös leski.

Ajattelin pitkään olevani hyvä täti, joka muisti synttärit, joulut ja laittoi lapset aina etusijalle. Nyt he ovat aikuisia omine perheineen, eikä yksikään osoittanut huomaavaisuutta vaikeina aikoina tai kysynyt, miten jaksan. Havahduin siihen vasta, kun itse soitin veljenpojan vaimolle osanottoni hänen äitinsä kuoleman vuoksi. Silloin mietin, miksi olen yhä niin huomaavainen ihmisille, joista on tullut lähes vieraita.

Tapasin myös yhden sisaruksen lapsista, joka toi lapsensa mukanaan. Hoidin hänen  lastaan samalla, kuuntelin hänen vanhemmuushuoliaan ja yritin irti tätiroolista. En halua olla ihminen, jolle kaadetaan ongelmat ilman vastavuoroisuutta. Yksi kysymys, miten minä voin, olisi ilahduttanut minua.

Siksi kehotan miettimään tarkkaan, millaisen tätiroolin itsellesi rakennat. Älä tee itsestäsi ihmistä, joka muistetaan vain velvollisuudesta ja työnnetään sivuun. Epäitsekkyys voi kääntyä sinua vastaan. Ole ennen kaikkea ihminen – ja opeta se myös sisaresi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Sano siskolle että vihaat lapsia ja haluat itsekkäästi elää vain itsellesi. Muista et välitä.

Ei se ehkä ihan noinkaan ole. Kyllä ihmissuhteissa on oikeus odottaa tiettyä vastavuoroisuutta ainakin pidemmällä aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Taas tämä copypaste, jonka tavoitteena on levittää velafobiaa. Mene muualle trollaamaan.

Jos siskoni päättäisi hankkia lapsen, tuntuisi todella oudolta olla auttamatta häntä tai olla ostamatta lapselle lahjoja. Siskoni on sukulaiseni ja tärkeä ihminen elinpiirissäni. Omat rajat ja oma elämä saa tietenkin olla, mutta tuommoinen itsekkyys on jo ääri-individualistisen yhteiskunnan oire. 

Vierailija kirjoitti:

Sano siskolle että vihaat lapsia ja haluat itsekkäästi elää vain itsellesi. Muista et välitä.

Itsekäs....ketä kohtaan?

Omaan terveyteen, hyvinvointiin ja onnellisuuteen panostaminen ei ole itsekkyyttä, vaan normaalia elämää.

Itsekkyyttä on sen sijaan vaatia ulkopuolisia ihmisiä antamaan rahaa/lahjoja ja alkaa manipuloimaan ja syyttämään muita jos eivät osallistu larppaukseen. Gaslightingia selvimmillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?

Lähisuku auttaa toisiaan ja pitää huolen toisistaan. Vanhan sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, tai nykyaikana ainakin suku.

Pieni lapsi on myös kiva. Ikävä jos et halua tutustua uuteen sukulaiseesi. 

Toki muutama lahja on oltava. 

Vierailija kirjoitti:

Jos siskoni päättäisi hankkia lapsen, tuntuisi todella oudolta olla auttamatta häntä tai olla ostamatta lapselle lahjoja. Siskoni on sukulaiseni ja tärkeä ihminen elinpiirissäni. Omat rajat ja oma elämä saa tietenkin olla, mutta tuommoinen itsekkyys on jo ääri-individualistisen yhteiskunnan oire. 

Kumpi on itsekkäämpää:

1) jokainen ihminen elää omaa elämäänsä onnellisena, eikä pakota ketään tekemään väkisin mitään. Arvostetaan toisten aikaa ja vapaata tahtoa. Ihmisten vuorovaikutus perustuu vapaaehtoisuuteen ja toisten kunnioittamiseen.

2) valitaan itselle oma elämäntapa ja vaaditaan muilta ihmisiltä ilmaisia palveluksia jotta oma elämäntapa toteutuu, ja syytetään muita ihmisiä itsekkääksi jos he eivät halua osallistua. Levitetään pahaa puhetta toisesta selän takana tai kiristetään esim. oikeudella nähdä lasta jos ei tuo lahjoja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?

Lähisuku auttaa toisiaan ja pitää huolen toisistaan. Vanhan sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, tai nykyaikana ainakin suku.

Suomen laki, tai terveet vastavuoroiset ihmissuhteet eivät perustu johonkin random vanhoihin sanontoihin.

Mun täti on 85-vuotias ja lapseton (ei vapaaehtoisesti). Hän on aina ollut todella paljon tekemisissä sisarusten lasten eli minun ja serkkujeni kanssa. Arvatkaapa, ketkä nyt sitten pitävät hänestä huolta? Sisarusten lapset. Minä en asu enää samassa kaupungissa, mutta yhteen aikaan asuttiin jopa samassa talossa. On hoidettu muutot, suursiivoukset jne. Molemmat veljeni ja pari serkkuani asuvat lähellä ja he ovat ne ihmiset, jotka tätiäni eniten auttavat, ja myös toisen veljeni lapset, joille tämä isotäti on kuin mummo.