Sisaren lapsen syntymisen myötä "Tädiltä" aletaan odottaa ilmaista lastenhoitoapua ja lahjoja?

Tuntuisi todella oudolta vaatia vastavuoroisuutta lahjoista, joita olen ostanut LAPSILLE. Oli ne lapset kenen tahansa. 

Onko sisaresi siis vaatinut sinua tuomaan lahjoja? Onko sinulle sysätty vahtivuoroja kysymättä sinulta haluatko? 

Jos et jaksa olla hoitamassa alat vaan silloin tällöin keksimään tekosyitä miksi juuri nyt ei sovi. Esim. on kovasti kiireitä töissä ja joudut tekemään ekstrahommia kotona tai sinulla on ystävätär, joka nyt tarvitsee erityisen paljon tukeasi vaikeassa elämäntilanteessa. Mitä useammin kieltäydyt, sitä harvemmin sinulta kysytään. 

Vierailija kirjoitti:

Mun täti on 85-vuotias ja lapseton (ei vapaaehtoisesti). Hän on aina ollut todella paljon tekemisissä sisarusten lasten eli minun ja serkkujeni kanssa. Arvatkaapa, ketkä nyt sitten pitävät hänestä huolta? Sisarusten lapset. Minä en asu enää samassa kaupungissa, mutta yhteen aikaan asuttiin jopa samassa talossa. On hoidettu muutot, suursiivoukset jne. Molemmat veljeni ja pari serkkuani asuvat lähellä ja he ovat ne ihmiset, jotka tätiäni eniten auttavat, ja myös toisen veljeni lapset, joille tämä isotäti on kuin mummo. 

Toki mukava jos joku auttelee vanhana, mutta ei se ole itsestäänselvyys, koska lapsilla on omakin elämä ja he voivat muuttaa työn/perheen kanssa toiselle puolelle Suomea tai maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi todella oudolta vaatia vastavuoroisuutta lahjoista, joita olen ostanut LAPSILLE. Oli ne lapset kenen tahansa. 

Onko sisaresi siis vaatinut sinua tuomaan lahjoja? Onko sinulle sysätty vahtivuoroja kysymättä sinulta haluatko? 

Jos et jaksa olla hoitamassa alat vaan silloin tällöin keksimään tekosyitä miksi juuri nyt ei sovi. Esim. on kovasti kiireitä töissä ja joudut tekemään ekstrahommia kotona tai sinulla on ystävätär, joka nyt tarvitsee erityisen paljon tukeasi vaikeassa elämäntilanteessa. Mitä useammin kieltäydyt, sitä harvemmin sinulta kysytään. 

Lapset eivät osaa odottaa lahjoja vierailta ihmisiltä, paitsi jos heidän omat vanhemmat opettaa ajatusmallin, että muiden ihmisten on tuotava heille lahjoja (sen sijaan että vastuu lahjojen ostamisesta olisi vanhemmilla itsellään).

Vierailija kirjoitti:

Noin 30 vuoden tätikokemuksella voin sanoa, että kannattaa miettiä suhdetta sisareesi ja sitä, kuinka paljon haluat täyttää hänen odotuksiaan. Minulla on seitsemän ihanaa sisarusten lasta, mutta olen itse lapseton ja nyt myös leski.

Ajattelin pitkään olevani hyvä täti, joka muisti synttärit, joulut ja laittoi lapset aina etusijalle. Nyt he ovat aikuisia omine perheineen, eikä yksikään osoittanut huomaavaisuutta vaikeina aikoina tai kysynyt, miten jaksan. Havahduin siihen vasta, kun itse soitin veljenpojan vaimolle osanottoni hänen äitinsä kuoleman vuoksi. Silloin mietin, miksi olen yhä niin huomaavainen ihmisille, joista on tullut lähes vieraita.

Tapasin myös yhden sisaruksen lapsista, joka toi lapsensa mukanaan. Hoidin hänen  lastaan samalla, kuuntelin hänen vanhemmuushuoliaan ja yritin irti tätiroolista. En halua olla ihminen, jolle kaadetaan ongelmat ilman vastavuoroisuutta. Yksi kysymys, miten minä voin, olisi ilahduttanut minua.

Siksi kehotan miettimään tarkkaan, millaisen tätiroolin itsellesi rakennat. Älä tee itsestäsi ihmistä, joka muistetaan vain velvollisuudesta ja työnnetään sivuun. Epäitsekkyys voi kääntyä sinua vastaan. Ole ennen kaikkea ihminen – ja opeta se myös sisaresi lapsille.

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Tässä puhuu kokemus. On helppoa huudella nuorena, että "kyllä mua sitten vanhana autetaan". Totuus voi olla jotain muuta. Yksipuolinen suhde, jossa ei ole vastavuoroisuutta, on hyvin kuormittavaa ja syö itsetuntoa. Sellaisista suhteista on hyvä osata irrottautua ajoissa.

Ap saa olla rauhassa mielikuvitussukulaisiltaan, kun jättäytyy omiin oloihinsa. Tuskin monesti kysyvät, kun saavat eioota.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on myös kiva. Ikävä jos et halua tutustua uuteen sukulaiseesi. 

 

Toki muutama lahja on oltava. 

Sori mutta tuo lahjojen ostaminen kuulostaa ikään kuin pääsylipun ostamiselta. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun täti on 85-vuotias ja lapseton (ei vapaaehtoisesti). Hän on aina ollut todella paljon tekemisissä sisarusten lasten eli minun ja serkkujeni kanssa. Arvatkaapa, ketkä nyt sitten pitävät hänestä huolta? Sisarusten lapset. Minä en asu enää samassa kaupungissa, mutta yhteen aikaan asuttiin jopa samassa talossa. On hoidettu muutot, suursiivoukset jne. Molemmat veljeni ja pari serkkuani asuvat lähellä ja he ovat ne ihmiset, jotka tätiäni eniten auttavat, ja myös toisen veljeni lapset, joille tämä isotäti on kuin mummo. 

Toki mukava jos joku auttelee vanhana, mutta ei se ole itsestäänselvyys, koska lapsilla on omakin elämä ja he voivat muuttaa työn/perheen kanssa toiselle puolelle Suomea tai maailmaa.

Se täti kuuluu siihen "omaankin elämään".

Osallistut oman halusi mukaan. Kieltäydy kyydeistä ja hoitoavusta, jos et halua sitä tehdä. Lahjan ostat oman halusi ja maksukykysi mukana. Lapsi tykkää itse varmaan 5e pehmolelusta (kunhan ei Temukamaa) enemmän kuin äidin toivomasta 150e Gugguu haalarista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on myös kiva. Ikävä jos et halua tutustua uuteen sukulaiseesi. 

 

Toki muutama lahja on oltava. 

Sori mutta tuo lahjojen ostaminen kuulostaa ikään kuin pääsylipun ostamiselta. 😅

Sinun päässäsi. Minulle tuo kuulostaa siltä, että nauttii lahjojen antamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Naurettava yleistys. Paljon mieluummin olisin se tarpeessa autteleva täti kuin tämä mt-ongelmaista aikuista loppuelämän ajan kannatteleva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?

Oletko ihan oikeasti niin urpo, että tarvii kysyä tuollaista. Ihmiset kuuluvat sukuun, heidän kanssaan ollaan yhteyksissä ja luodaan keskinäistä suhdetta, ei jätetä yksin. Vieläkö jäi epäselvää. Kiitos ja Ole hyvä.

-eri

Ihmiset kuuluvat sukuun mutta sukulaisuus ei ole velvoite olla yhteydessä jos ei halua. Vanhanaikainen ajatus että sukulaisiin luodaan yhteyksiä vain koska suku vaan nykyään mietitään myös onko ne ihmisinä sellaisia joita aidosti haluan elämääni ja millä tavalla. Tervetuloa nykymaailmaan ja ole hyvä tästä informaatiosta joka ei selkeästikään ole sinua tavoittanut. No niin, oliko itselläsi vielä jotain epäselvää?

Kukaan on tuskin sanonut APlle että hänen täytyy ostaa yhtään mitään lahjoja. Lapsenhoitoapu varmaan pyydetty häntä kylään ja siinä samassa jos joutuu lasta katsoon sen verran että äiti käy vessassa niin AP pahoittanut mielensä. Ikävä lapselle jos täti vihaa kaikkea häneen liittyvää, mutta sitten se on niin.

Ei siitä omasta lapsettomuudesta tarvitse katkeroitua (itsensä kuvaileminen vapaaehtoisesti lapsettomaksi kalskahtaa heti itselleen vakuuttelulta).  Sisaren lapset on perhettä ja helpompi asennoitua niin, ilman että rupea laskemaan jotain +/- listaa kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat sukuun.  Lapsiin voi luoda omanlaisensa suhteen. Kyse ei ole varsinaisesti lastenhoitoavusta eikä lahjojen antamisesta vaan elämästä, kun on tekemisissä lasten kanssa. Myös vanhukset kuuluvat sukuun.  Yksilökeskeinen kulttuuri tuhoaa.

Mikä on pointtisi? Ihmiset kuuluvat sukuun? Ok. Niin kuuluvat. Liittyy aiheeseen miten?

Oletko ihan oikeasti niin urpo, että tarvii kysyä tuollaista. Ihmiset kuuluvat sukuun, heidän kanssaan ollaan yhteyksissä ja luodaan keskinäistä suhdetta, ei jätetä yksin. Vieläkö jäi epäselvää. Kiitos ja Ole hyvä.

-eri

Ihmiset kuuluvat sukuun mutta sukulaisuus ei ole velvoite olla yhteydessä jos ei halua. Vanhanaikainen ajatus että sukulaisiin luodaan yhteyksiä vain koska suku vaan nykyään mietitään myös onko ne ihmisinä sellaisia joita aidosti haluan elämääni ja millä tavalla. Tervetuloa nykymaailmaan ja ole hyvä tästä informaatiosta joka ei selkeästikään ole sinua tavoittanut. No niin, oliko itselläsi vielä jotain epäselvää?

Ja sitten valitetaan kun ei ole koskaan ketään vaikkapa muuttoapuna tai joutuu viettämään joulua yksin. Ystävät usein tulevat ja menevät, suku on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan on tuskin sanonut APlle että hänen täytyy ostaa yhtään mitään lahjoja. Lapsenhoitoapu varmaan pyydetty häntä kylään ja siinä samassa jos joutuu lasta katsoon sen verran että äiti käy vessassa niin AP pahoittanut mielensä. Ikävä lapselle jos täti vihaa kaikkea häneen liittyvää, mutta sitten se on niin.

Tunnen monta tapausta (ei omia, kun ei ole sisaruksia) tuttavapiirissä, jossa tosiaan ihan kuule tavaralista laitetaan mistä voi "valita" sen lahjan.  Siellä on lähinnä kallista merkkitavaraa.  "Onhan sulla varaa kun on vain yhden kulut maksettavana. " Eikä sitten mietitä, että se työssäkäyvä ihminen on ihan perusduunari. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat tädit ovat laumansa isosiskoja jotka hoitavat muiden lapsia. 

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.

Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.

Vaikka olen lapseton ja sellaisena ihan onnellisena pysyn niin jopa minä kykenen ymmärtämään että sinä ja monet muut kokevat näin omista lapsistaan vaikka en sitä itse omaan elämään halua eikä minulla ole mitään tarvetta sitä kyseenalaistaa - se on sinunnkokemuksesi. Sen sijaan sinun viestisi on muita ihmisiä koskevilta osin vain osoitus kyvyttömyydestä vaihtaa näkökulmia ja ymmärtää ihmisten erilaisia kokemuksia. On oikeastaan tyhmyyttä ja ylimielisyyttä (ehkä puolustusmekanismi?) esittää tietävänsä muka jonkun kaikkia koskevan 100 % totuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on myös kiva. Ikävä jos et halua tutustua uuteen sukulaiseesi. 

 

Toki muutama lahja on oltava. 

Sori mutta tuo lahjojen ostaminen kuulostaa ikään kuin pääsylipun ostamiselta. 😅

Sinun päässäsi. Minulle tuo kuulostaa siltä, että nauttii lahjojen antamisesta. 

Lahjojen ostamisen, hoitoavun yms tulee tapahtua omasta halusta. Jos asetelma on se, että tekee sen vain siksi, että sisko pyytää ja haluaa sitä, se on kuin pääsylipun ostamista. Lahja tulisi aina antaa pyyteettä, ilman odotusta vastalahjasta tai palveluksesta.

Ohi. 🍀🌳🌿💚

Pidän paussia sivustosta.

Tarkoittaa:

En kommentoi ketjuissa.

Hyvää huomenta +

tervetuloa heinäkuu.

x

Vierailija kirjoitti:

Kummallista. Mun sisaren lapset on ihania, vietän mielelläni aikaa heidän kanssa ja ostan heille lahjoja. 
Ennole itsekäs ja oleta heidän ostavan minulle sen vuoksi että minä ostan lapselle lahjan, ne ovat lapsia ja minä aikuinen. Toki jos en haluaisi niin sanoisin sen, niin aikuiset tekevät.

Mallivastaus. Mamma näpyttelee sormet sauhuten.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista. Mun sisaren lapset on ihania, vietän mielelläni aikaa heidän kanssa ja ostan heille lahjoja. 
Ennole itsekäs ja oleta heidän ostavan minulle sen vuoksi että minä ostan lapselle lahjan, ne ovat lapsia ja minä aikuinen. Toki jos en haluaisi niin sanoisin sen, niin aikuiset tekevät.

Miksi lapsi tarvitsisi lahjaa enemmän kuin aikuinen?