anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa

Vierailija kirjoitti:

Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen. 

 

 En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava. 

Olet varmaankin lapseton? Olen itse adoptioäiti joten von vain kuvitella sen synnyttämisen mutta me tultiin kaksi vuorokautta sairaan vauvan kanssa kotia kohti ja oltiin aivan voimiemme äärirajoilla. En tod kaivannut seuraa pariin viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen. 

 

 En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava. 

Et ole tainnut itse synnyttää.

Enkä olekaan synnyttänyt, ja hekin tiesivät tämän. Siksi olinkin varovainen ja kyselin ja lähdin heti kun toivottiin. Olivat yksityisissä tiloissa joissa ei ollut muita. Lähdin heti kun toivottiin. 

Jos kysytään että onko joku asia ok, niin sitten on osattava vetää se raja ja sanoa että nyt ei käy. Ei voi olettaa että muut osaavat lukea teidän ajatuksia ja tietävät millaista se on. Ihmiset ovat niin erilaisia ja kokemukset myös joku toinen taas voi kaivata sitä tukea eikä halua jäädä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.

Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa  auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink  isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte. 

Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.

Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.

Meillä vastaava kokemus yhden harrastuksen juhlan kanssa. Häiriköi sitten sinne järjestäjän toimistoon, että kyllä mummon pitää päästä. Vaikka osallistujat rajattu perheeseen tilan takia.

Meillä oli aikoinaan ylioppilasjuhlissa sama tilanne, että vain perhe. Vanhemmat ja sisarukset. Kyllä siellä oli pari mummelia myös, heitä kun ei moiset säännöt koske. 

Vanhemmilla sukupolvilla soisi olla tieto ja tajunta siitä, miten merkittävää lapsivuodeaika ja myöhempikin on vanhemman ja lapsen välisen kontaktin muotoutumiselle. Lapsen vanhemmilla on oikeus määrittää, mikä heille sopii. Me "vanhukset" ehdimme olla tärkeitä myöhemminkin. Valjastakaamme siis elämänkokemuksemme tilan antamiseen ja tarvittaessa saatavilla olemiseen. Tämä ei ole pätemisen tai ylpeyden temmellyskenttä. Perheen tunneturvallinen alku palvelee lasta ja tätä myöden koko sukua. 

- tuore isoäiti

Minä sanoin aikoinaan omalle äidille, että en ota heti alkuun vieraita kotiin, vaan tahdon totutella vauvaan ja vauva-arkeen rauhassa oman puolisoni kanssa. Asuttiin sen verran kaukana molempien vanhemmista, että päiväseltään kyläilyt eivät olleet mahdoĺlisia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla sukupolvilla soisi olla tieto ja tajunta siitä, miten merkittävää lapsivuodeaika ja myöhempikin on vanhemman ja lapsen välisen kontaktin muotoutumiselle. Lapsen vanhemmilla on oikeus määrittää, mikä heille sopii. Me "vanhukset" ehdimme olla tärkeitä myöhemminkin. Valjastakaamme siis elämänkokemuksemme tilan antamiseen ja tarvittaessa saatavilla olemiseen. Tämä ei ole pätemisen tai ylpeyden temmellyskenttä. Perheen tunneturvallinen alku palvelee lasta ja tätä myöden koko sukua. 

- tuore isoäiti

Tämä. 

Me oltiin nippa nappa kotiuduttu, kun vauvaa alettiin kärttää yökylään, ilman vanhempia. 

Kyllä ne hyvät, läheiset suhteet luodaan myöhemmin, ei tarvitse miltei kohtulämmintä vauvaa viedä vanhemmiltaan, että voi "tutustua". Paitsi tuohon mummoon ei suhteita muodostunut, koska mummo ei osannut ottaa huomioon sitä, että pitää ensin olla hyvät välit vauvan vanhempiin jotta voi luoda välit siihen lapseen. 

Ei se oo toisaalta isovanhempanakaan helppoa. Kyllä joistain voi helposti tuntua, että niin tai näin, niin aina väärinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se oo toisaalta isovanhempanakaan helppoa. Kyllä joistain voi helposti tuntua, että niin tai näin, niin aina väärinpäin. 

Mutta meillä on jo elämän tuomaa viisautta kestää se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen. 

 

 En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava. 

Mä olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen (hemoglobiini 62) ja vauva oli valohoidossa bilirubiibiarvojen vuoksi. Imettäminen ei meinannut onnistua ja itketti koko ajan, kun oli huoli vauvasta (vaiva yleinen ja hyvin hallinnassa) väsytti, kruununa julmettu ummetus. Eipä siinä seuraa kaivannut. 

Itselläni tähtihetki oli, kun kesken vieraiden maidot valuivat paidalle.

Joo, en kaipaa selittelyjä miten vieraat varmasti ymmärsivät, vaan minä itse en mieluusti olisi ollut siinä yleisön edessä tämän tapahtuessa.

Toinen oli, kun astetta isompi määrä jälkivuoto teki melkoisen verimäärän sängylle.

On vähän eri juttu olla sairaalassa vaikka murtuneen jalan takia, kuin juuri synnyttäneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla sukupolvilla soisi olla tieto ja tajunta siitä, miten merkittävää lapsivuodeaika ja myöhempikin on vanhemman ja lapsen välisen kontaktin muotoutumiselle. Lapsen vanhemmilla on oikeus määrittää, mikä heille sopii. Me "vanhukset" ehdimme olla tärkeitä myöhemminkin. Valjastakaamme siis elämänkokemuksemme tilan antamiseen ja tarvittaessa saatavilla olemiseen. Tämä ei ole pätemisen tai ylpeyden temmellyskenttä. Perheen tunneturvallinen alku palvelee lasta ja tätä myöden koko sukua. 

- tuore isoäiti

Tämä. 

Me oltiin nippa nappa kotiuduttu, kun vauvaa alettiin kärttää yökylään, ilman vanhempia. 

Kyllä ne hyvät, läheiset suhteet luodaan myöhemmin, ei tarvitse miltei kohtulämmintä vauvaa viedä vanhemmiltaan, että voi "tutustua". Paitsi tuohon mummoon ei suhteita muodostunut, koska mummo ei osannut ottaa huomioon sitä, että pitää ensin olla hyvät välit vauvan vanhempiin jotta voi luoda välit siihen lapseen. 

Mutta kun "isoäidillä on oikeus luoda side lapseen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla sukupolvilla soisi olla tieto ja tajunta siitä, miten merkittävää lapsivuodeaika ja myöhempikin on vanhemman ja lapsen välisen kontaktin muotoutumiselle. Lapsen vanhemmilla on oikeus määrittää, mikä heille sopii. Me "vanhukset" ehdimme olla tärkeitä myöhemminkin. Valjastakaamme siis elämänkokemuksemme tilan antamiseen ja tarvittaessa saatavilla olemiseen. Tämä ei ole pätemisen tai ylpeyden temmellyskenttä. Perheen tunneturvallinen alku palvelee lasta ja tätä myöden koko sukua. 

- tuore isoäiti

Tämä. 

Me oltiin nippa nappa kotiuduttu, kun vauvaa alettiin kärttää yökylään, ilman vanhempia. 

Kyllä ne hyvät, läheiset suhteet luodaan myöhemmin, ei tarvitse miltei kohtulämmintä vauvaa viedä vanhemmiltaan, että voi "tutustua". Paitsi tuohon mummoon ei suhteita muodostunut, koska mummo ei osannut ottaa huomioon sitä, että pitää ensin olla hyvät välit vauvan vanhempiin jotta voi luoda välit siihen lapseen. 

Mutta kun "isoäidillä on oikeus luoda side lapseen"

Kohtulämpöisenä ? ei. 

Erittäin luonnollista. 

Ennen asuttiin  yhdessä ja autettiin toisia. Siis ei oltu ydinperheenä yleensä. 

Mun sisko on perheetön täti ja rakas ja korvaamaton osa meidän lähipiiriä, ollut aina. On auttanut ja tukenut sekä vanhempia että lapsia ja itsestään selvästi mukana kaikissa perhejuhlissa. Käy lasten ja lastenlasten kanssa Korkeasaaressa ja lounaalla ja vaikka missä.

Mulle on jäänyt erityisesti mieleen, kun palasin kesken odotetun loman kotiin keskenmenon saaneena. Sisko oli mua vastassa, hän keitti teetä ja teki kurkkuvoileipiä ja kuunteli. Juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen ikuisesti siitä hänelle kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on perheetön täti ja rakas ja korvaamaton osa meidän lähipiiriä, ollut aina. On auttanut ja tukenut sekä vanhempia että lapsia ja itsestään selvästi mukana kaikissa perhejuhlissa. Käy lasten ja lastenlasten kanssa Korkeasaaressa ja lounaalla ja vaikka missä.

Mulle on jäänyt erityisesti mieleen, kun palasin kesken odotetun loman kotiin keskenmenon saaneena. Sisko oli mua vastassa, hän keitti teetä ja teki kurkkuvoileipiä ja kuunteli. Juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen ikuisesti siitä hänelle kiitollinen.

Rakas sisko on täysin eri asia kuin jyräävä anoppi.

Ei se anoppi sinne synnärille pääse. Ota lapsen isä synnytykseen, niinkuin muutkin naiset tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Olen anoppi, pojallani ei ole vielä lapsia. Mutta toivon että saisin säilytettyä välit hyvinä tällöinkin. Ymmärrän täysin että tyttären ja hänen äidin suhde on erilainen (minulla on myös tyttäriä). 
Itse tiedän että pitää koettaa kovasti minun muistaa että ’vanhana hoitajana’ en aina ole hienotunteisin ja arvelen että miniäni ei ole sellainen joka varmasti haluaisi esim imettää ’julkisesti’ vaikkapa sohvalla jos muut olemme paikalla, ihmiset on erilaista ja tilaa pitää kaikille antaa, toki toivon että poikani sitten sekä miniäni myös myös sanovat jos sitä innostuu uudesta tulokkaasta liikaa. Tietyt jutut olisi hyvä puhua selväksi  jo ennen synnytyksen jälkeisiä huuruja selväksi. Tosin en täysin ymmärrä tuota - pakko päästä laitokselle - jos nuori perhe ei sitä halua nii. Silloin mennään niin kun he toivovat. 
Esim.  Turvaistuimen ostin lahjaksi yhdelle lapsistani,  teimme niin että olin mukana hypistelemässå mutta sitten annoin kortin ja lähdin kaffeilke ja tulevat vanhemmat ostivat sen minkä halusivat. Oli kuitenkin kiva käydä pitkästä aikaa lastentarvikeliikkeessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Millaista apua itse olisit halunnut tuoreena, synnytyksestä toipuvana äitinä? Isoäidin tietotaidon kuvittelisi kertovan, että olennaista ei ole nyt se, onko isoäidistä kivempi sylitellä vauvaa vai siivota, vaan se, mitä jälkivuodosta ja jälkisupistuksista kärsivä, tikattu ja huonosti nukkunut äiti tarvitsee. Haikaileminasi entisaikoina puhuttiin lapsivuodeajasta, jolloin äiti sai keskittyä vauvaan ja lepäämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat sinne mukaan kenet haluat tai vaikka et ottaisi ketään, sekin on ok. Anoppia nyt ei ainakaan! Ei tarvitse työntää nenäänsä joka asiaan.

Jos hän haluaa välttämättä olla avuksi vauva-arjessanne, niin ulkoista anoppi siivoamaan ja laittamaan ruokaa, niin saat aikaa itselle ja vauvalle. Sitten kun haluatte viettää yhteistä laatuaikaa ja vaavin voi jättää hoitoon, anoppi on kullanarvoinen. Monilla ei ole ketään, jolle tuupata lapsi edes muutamaksi tunniksi.

Niin että piiaksi kelvataan. Tämä mummi ei lähde tuohon leikkiin. Entisaikaan kokeneiden äitien tietotaitoa kunnioitettiin ja isoäidin syli oli maailman paras paikka. Kauas on tultu tästä ja nyt nähdään seuraukset, lapset voivat huonommin kuin koskaan.

Itse kyllä rakastaisin auttaa tytärtäni kodin hoidossa, jos hänellä olisi vauva. Mielelläni olisin piikana, että tytär voisi keskittyä vauvan hoitoon ja saisi myös levätä. Tätä odotellessa.

Mitäs sitten kun kiitollisen, rakkaan tyttären sijasta passattavana on nyrpeä miniä jonka ainoa tavoite on pitää huoli siitä että mummi ei pääse edes vahingossa hipaisemaan vauvaa? Vieläkö kiinnostaa passata. Tämä mummi lyö ennemmin lapun luukulle. Hyvin sopii lopettaa kylästelyt, ei tarvitse katsella kun miniä istuu naama väärinpäin puoli päivää vauva sylissä sohvan pohjalla kuin mikäkin Kleopatra ja siinä sitten huokaillaan että voi kun on tiheän imun kausi. Muuten hyvä mutta vauva ei edes imenyt vaan torkkui rinnalla. Päästin naurunpyrskähdyksen mutten sanonut mitään jotta valtakunnassa säilyy rauha;)