Lue keskustelun säännöt.
anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa
29.06.2026 |
ahdistaa todella paljon että hän on änkeämässä elämäni intiimimpään aikaan!!!!
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tietenkin ihmiset neuvoo ja kertoo mielipiteitään sitten omien tapojensa mukaan.
TIETENKÄÄN normaali ihminen ei neuvo ja kerro mielipiteutään, jos niitä ei erikseen kysytä!
Sellaista se muiden ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen on: jaetaan havaintoja, ajatuksia mielipiteitä, kokemuksia, asioita joita muut ovat tehneet ja kertoneet, yms.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään ole enää tavallista, että viersilutunnin aikana sukulaiset ja ystävät voivat tulla katsomaan uutta tulokasta? Voihan isä näyttää tuolloin vauvaa vaikka käytävällä.
70-80-luvulla sairaalasta ei vielä kotiutettu seuraavana päivänä, joten sai seurata sitä vierailurumbaa.
Kun toinen vauvamme syntyi, huoneessa oli useita äitejä vauvoineen. Yhdellä (sektiosynnytys eli oli n. 2 viikkoa sairaalassa) ramppasi porukkaa tosi paljon. Huippu oli työkaverin uusi naisystävä, jota tuo synnyttäjä ei edes ollut tavannut aiemmin.
Siinä sitten yritti pitää itseään siistinä (saattoi helposti olla veriläiskä sairaalapaidassa) naapurin vieraiden takia.
Itsellä kävi vain isä ja isompi sisarus, jotka otin vastaan yhteisessä oleskelutilassa, enkä raskauttanut huonetovereita vierailijoillani.
Vauvat olivat vierihoidossa, joten ei ollut ihme, että omani kotiutui nuhaisena, kuten moni muukin vauva.
Blokkaa kaikki ihmiset, niin kauan kun haluatte olla rauhassa ja olette tulleet kotiin. Myös sellaiset jotka kertovat ilouutisen eteenpäin kannattaa blokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole.
Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.
Apua pitää osata kysyä ja ne toiveet myös sanoittaa ääneen, sitten niistä voidaan keskustella ja nähdään miten toiveet ja tarpeet kohtaavat kumminkin puolin. Eihän se miehen täti voi tietää halutaanko hänen edes auttavan ja osallistuvan ja miten? Oletteko kertoneet hänelle? Pitäisikö sen vauvaa katsomaan tulleen tädin ottaa moppi käteen ja ruveta suit sait siivoamaan - sehän vasta epäkohteliasta ja törkeää olisikin.
Mun anopilta jos pyysi, että veisikö roskat, niin hän kasteli kukat. Vastaava "väärinkäsitys" tapahtui ihan joka kerta. Eipä tuosta apua ollut, kun hän itse halusi määrittää, minkälaista apua mä tarvitsen. Helpompaa oli olla ilman apua kuin tuollainen kettuilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmisiltä on kadonnut kyky kommunikoida? Jos jonkun käytös tuntuu ikävältä, niin siitä voi sanoa hänelle suoraan. Ei hän muuten voi tietää. Miksi pitää ottaa henkilökohtaisesti, jos joku haluaa antaa omasta mielestään hyviä vinkkejä? Kuuntelee ne ja ottaa käyttöön, jos on hyvä vinkki, jos on huono, niin kertoo sitten vastavuoroisesti miksei se toimi.
Esimerkiksi eräs sukulaiseni, terveydenhuollossa uransa tehnyt erittäin koulutettu ammattilainen kauhistui, kun lapsi kävi pesemässä hampaat aamulla ennen aamupalaa. Että herranen aika, eihän noin tehdä, kun hampaat pestään aamupalan jälkeen, eikö neuvolassa edes tuota neuvota nykyisin. Voi tätä nykyaikaa. Valistin häntä sitten siitä, että nykytiedon ja -käytännön mukaan hampaat pestään ennen aamupalaa. Näin hammastahanan happohyökkäykseltä suojaava vakutus vaikuttaa jo syödessä ja se on hammaskiilteelle parempi. Siiäpä oppi sukulainen itse ja vaihtoi itsekin käytäntöä (tosin tarkisti ensin hammaslääkäriltään minun jakaman tiedon)
En ottanut sitä henkilökohtaisesti. Ajat muuttuu ja tietenkin ihmiset neuvoo ja kertoo mielipiteitään sitten omien tapojensa mukaan.
Keskustelu tosielämästä:
Minä: En halua, että käyt meillä joka päivä!
Anoppi: Ei tästä ole minulle mitään vaivaa.
Miten kommunikoit tuollaisen kanssa, joka saa väännettyä kaiken sanomasi oman mielensä mukaiseksi.
Anoppi saattaa myös sanoa : Kysytään poikani mielipidettä :)))))
Ei mun anoppi. Hänen mielestään hän on riittävän kyvykäs päättämään poikansa mielipiteetkin. Silti poika on edelleen kanssani, vaikka anoppi on useasti ehdotellut eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anopilta jos pyysi, että veisikö roskat, niin hän kasteli kukat. Vastaava "väärinkäsitys" tapahtui ihan joka kerta. Eipä tuosta apua ollut, kun hän itse halusi määrittää, minkälaista apua mä tarvitsen. Helpompaa oli olla ilman apua kuin tuollainen kettuilu.
Meillä oli tismalleen samanlaista. Tai sitten kun ensin kyselee että missä voisi auttaa, kerroin että lapsen mekon voisi silittää, se paisuteltiin koko suvulle niin, että minä panen hänet KYLMÄLLE lattialle (lattialämmitys) seisomaan tuntikausiksi ja silittämään meidän perhen aikuisten pyykkejä. Yksi pieni kaksivuotiaan trikoomekko. Ja valtava älämölö.
Teillä on kyllä hirveitä anoppeja, jos on noin kova tarve saada heidät pois omasta ja lasten elämästä.
Omani auttoi minua todella paljon, kun lapset olivat pieniä ja mies paljon reissussa. Mummi oli meillä usein parikin viikkoa putkeen. Tuli katsomaan meitä kotiin aika pian esikoisen syntymän jälkeen, hoiti esikoista, kun olimme synnärillä kuopuksen kanssa. Mulle ja meille tämä oli kyllä aivan normaalia elämää ja asioiden tekemistä yhdessä. Eikä me oltu mitään superhyviä vuorovaikutuksessa tai keskusteltu kaikesta tai sovittu joka ikisestä asiasta. Elettiin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.
Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte.
Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.
Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinun pakko kertoa anopille milloin olet sinne synnärille lähdössä? Minun lähipiirissä on aina kerrottu sitten vasta kun vauva on syntynyt.
Onko sinun pakko kertoa anopille milloin olet sinne synnärille lähdössä? Minun lähipiirissä on aina kerrottu sitten vasta kun vauva on syntynyt.
Ja siitäkö anoppi ei muka tiedä missä vauva on?
Ei kai vauvan syntymästä ole mitään velvollisuutta kertoa kenellekään perheen ulkopuoliselle ennen kuin ollaan päästy kotiin? Sairaalassa ei tietääkseni montaa päivää pidetä, jos kaikki sujuu normaalisti. Kolme tai neljä päivää? Jollei halua vieraita osastolle ja tietää, että suvussa on joku, joka ei usko puhetta, jättää uutisten kertomisen siihen, kun vieraat ovat tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kyllä hirveitä anoppeja, jos on noin kova tarve saada heidät pois omasta ja lasten elämästä.
Omani auttoi minua todella paljon, kun lapset olivat pieniä ja mies paljon reissussa. Mummi oli meillä usein parikin viikkoa putkeen. Tuli katsomaan meitä kotiin aika pian esikoisen syntymän jälkeen, hoiti esikoista, kun olimme synnärillä kuopuksen kanssa. Mulle ja meille tämä oli kyllä aivan normaalia elämää ja asioiden tekemistä yhdessä. Eikä me oltu mitään superhyviä vuorovaikutuksessa tai keskusteltu kaikesta tai sovittu joka ikisestä asiasta. Elettiin vaan.
Niin, niin on. Eiköhän me se itse jo tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kyllä hirveitä anoppeja, jos on noin kova tarve saada heidät pois omasta ja lasten elämästä.
Omani auttoi minua todella paljon, kun lapset olivat pieniä ja mies paljon reissussa. Mummi oli meillä usein parikin viikkoa putkeen. Tuli katsomaan meitä kotiin aika pian esikoisen syntymän jälkeen, hoiti esikoista, kun olimme synnärillä kuopuksen kanssa. Mulle ja meille tämä oli kyllä aivan normaalia elämää ja asioiden tekemistä yhdessä. Eikä me oltu mitään superhyviä vuorovaikutuksessa tai keskusteltu kaikesta tai sovittu joka ikisestä asiasta. Elettiin vaan.
Kyllä on. Mummo täytyy pitää kaukana jo lasten turvallisuuden (ja oman henkisen hyvinvoinnin) vuoksi.
Olisi kyllä kiva, jos anopin kanssa voisi olla edes jonkinlaisissa väleissä. Meidän tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa. Joko ei olla tekemisissä tai olla anopin kynnysmattona / sylkykuppina. Normaali kanssakäyminen ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, ettei anopin paikka ole synnärillä.
Mutta miten valitetaan siitä, että anoppi eli lapsen mummo haluaa auttaa vauvan hoidon kanssa?? Hirveä valitus päivittäin siitä, kuink isovanhemmat eivät auta. Yrittäkää äidit päättää mitä haluatte.
Se anoppi oli jo synnärillä synnyttäessään omia lapsiaan, todellakin liian intiimi tilaisuus toisen ihmisen synnytys, jossa muutenkin pitäisi saada olla rauhassa ja vanhempien tehtävä tutustua lapseensa. Muut kerkeää myöhemmin tutustua lapseen.
Meillä oli täysi sota päällä, kun sanottiin anopille että synnärille pääsee vain isät ja vauvan sisarukset. Sairaalan sääntö, ei meidän. Anoppi ei tietenkään uskonut, ja kertoi soittaneensa synnärille tarkistaakseen meidän sanojen todenmukaisuuden. Ei saanut lupaa vierailuun vaikka oli kertomansa mukaan vedonnut mummon oikeiksiinsa.
Meillä vastaava kokemus yhden harrastuksen juhlan kanssa. Häiriköi sitten sinne järjestäjän toimistoon, että kyllä mummon pitää päästä. Vaikka osallistujat rajattu perheeseen tilan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuta kuin että mies, joka asettaa äitinsä vaimonsa edelle (ja siis esimerkiksi puolustaa ajatusta, että äitinsä tulee "auttamaan") on raivostuttava.
Mieheni on sellainen, edelleen, 40 yhteisen vuoden jälkeenkin. Onneksi pluspuolet kompensoivat riittävästi tätä piiiitkää miinusta.
Voiko olla riittävästi pluspuolia, jotka kompensoisivat sen ikävän asian, että mies asettaa äitinsä vaimon edelle?
Voi. Esim. se että anoppi asuu kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten ? On kai hänelläkin nyt täysi oikeus tulla sinne. Eikö ilmainen apu kelpaa ? Maksa sitten siitä jollekin. Jos hän nyt kerran on sen lapsen isoäiti.......oikea siis. Ilmainen apu kelpaisi kelle tahansa. Mitä haittaa siitä on, että anoppi tulee sinne ? Onko hän jotenki......miten sen nyt sanoisi........? Sanopas sä se, miksei hän saisi sinne tulla ja auttamaan ?
Mistä lähtien isoäidillä on ollut oikeus tulla laitokselle tapaamaan vastasyntynyttä?
Ööö, maailman tapista lähtien.
Jo evoluutiotutkimus on havainnut, että naiset elävät pidempään kuin miehet siksi, että isoäidin apu on ollut niin korvaamatonta lasten hoidossa, ihan luolamiesajoista lähtien.
Kyllä multa on lähtenyt elinvuosia anopin takia, ei suinkaan lisääntynyt.
Mulla samoin mutta paitsi anopin myös äitini ansiosta. Äiti on kohta 100 samoin anoppi mutta itse pelkään että kuukahdan ennen eläkeikää.
Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen.
En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava.
Mistähän niitä anoppeja syntyy, miehistäkin???
Vierailija kirjoitti:
Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen.
En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava.
Mä olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen (hemoglobiini 62) ja vauva oli valohoidossa bilirubiibiarvojen vuoksi. Imettäminen ei meinannut onnistua ja itketti koko ajan, kun oli huoli vauvasta (vaiva yleinen ja hyvin hallinnassa) väsytti, kruununa julmettu ummetus. Eipä siinä seuraa kaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Oon uusi täti ja vieraillut veljeni perheen luona, nyt tän ketjun jälkeen mietin vihaavatko hekin minua hiljaa mielessään. Kävin myös sairaalassa synnytyksen jälkeen, kysyttiin tietysti onko ok tulla. Olen tarjonnut apua ja sanonut että voin kyllä hyvin auttaa, mutta pallo on kyllä nyt heillä jos sitä apua haluavat. En halua tunneilla mutta toki toivoisin voivani olla lapsen elämässä sellainen tuttu aikuinen.
En kyllä ymmärrä miten sairaalassa vierailu voidaan kokea noin vihamielisesti. Tietysti terveenä on tultava.
Et ole tainnut itse synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten ? On kai hänelläkin nyt täysi oikeus tulla sinne. Eikö ilmainen apu kelpaa ? Maksa sitten siitä jollekin. Jos hän nyt kerran on sen lapsen isoäiti.......oikea siis. Ilmainen apu kelpaisi kelle tahansa. Mitä haittaa siitä on, että anoppi tulee sinne ? Onko hän jotenki......miten sen nyt sanoisi........? Sanopas sä se, miksei hän saisi sinne tulla ja auttamaan ?
Mistä lähtien isoäidillä on ollut oikeus tulla laitokselle tapaamaan vastasyntynyttä?
Ööö, maailman tapista lähtien.
Jo evoluutiotutkimus on havainnut, että naiset elävät pidempään kuin miehet siksi, että isoäidin apu on ollut niin korvaamatonta lasten hoidossa, ihan luolamiesajoista lähtien.
Kyllä multa on lähtenyt elinvuosia anopin takia, ei suinkaan lisääntynyt.
Mulla samoin mutta paitsi anopin myös äitini ansiosta. Äiti on kohta 100 samoin anoppi mutta itse pelkään että kuukahdan ennen eläkeikää.
Otan osaa. Tuplana ongelmamummot.
Mun äitikään ei ole täydellinen, mutta on edes ihminen.
Apua pitää osata kysyä ja ne toiveet myös sanoittaa ääneen, sitten niistä voidaan keskustella ja nähdään miten toiveet ja tarpeet kohtaavat kumminkin puolin. Eihän se miehen täti voi tietää halutaanko hänen edes auttavan ja osallistuvan ja miten? Oletteko kertoneet hänelle? Pitäisikö sen vauvaa katsomaan tulleen tädin ottaa moppi käteen ja ruveta suit sait siivoamaan - sehän vasta epäkohteliasta ja törkeää olisikin.