anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa
ahdistaa todella paljon että hän on änkeämässä elämäni intiimimpään aikaan!!!!
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.
Ymmärrätkö miten kateelliseksi toinen mummo voi tulla tuollaisesta asetelmasta? Tasapuolisuus??
Miksi olisi tullut kateelliseksi? Sydänvaivainen, useamman sydänoperaation läpi käynyt ihminen, joka tunnistaa sen ettei jaksa hoitaa pientä lasta tai vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Anopin paikka ei ole synnärillä, piste.
Ei, siellä on sen oman äidin paikka, luonnollisesti. Siitä voi jo pikku hiljaa alkaa sysäämään sivuun sitä lapsen isää. Toki se oma äiti sitten auttelee siinä vauva-arjessa aika paljonkin. Isä sopeutuu siihen kyllä nopeasti, vaikka aluksi valittelisikin. Sanot vaan, ettei se ymmärrä ja että uutena äitinä tarvitset tukea (äidiltäsi, et mieheltäsi) jne. Anoppia ei päästetä lähimaillekaan ainakaan muutamaan viikkoon ja kun se sitten lopulta on pakko päästää vauvaa katsomaan, niin se ei saa koskea siihen. Rahat voidaan kyllä ottaa vastaan, mutta ei vaatteita! Koska ne on rumia ja turhia ja väärän värisiä ja tuhoaa luonnon ja olet minimalisti ja kulutusvastainen.
Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole.
Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.
Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.
Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.
Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.
mites miehesi suhtautui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.
Ymmärrätkö miten kateelliseksi toinen mummo voi tulla tuollaisesta asetelmasta? Tasapuolisuus??
MInä en ainakaan ymmärrä. Ei se lapsenlapsi tai lapsen perhe ole mikään jätskipaketti, josta mummelit on oikeutettuja saamaan tasasiivuja! Jeesus mikä kommentti.
Monelle mummolle se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison pitää laittaa rajat äidilleen.
Äidinrakkauden on AINA suurempaa kuin puolison.
Sairasta vertailla näitä. Ovat (ainakin minulle) kaksi täysin eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.
Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.
Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.
Mun lapset on nyt 24 ja 22. En ole vieläkään kyllä keksinyt, mihin olisin anoppia tarvinnut.
Kyllä se niin on, että itsekseen on pärjättävä. Mitään lähiverkkoja kukaan kaipaa. Ei ne lapsellekaan olisi hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole.
Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.
Itsekin sain vastasynnyttäneenä kuulla, miten onpi niin sotkuista, ja tuhahdellen alettiin pyytämättä siivoamaan.
En tiedä, kokiko tuon ihan oikeasti olevan apua, itselleni jäi erittäin vahvasti mieleen vain tilanteen tuoman mielipahan takia.
En ikinä menisi tuoreen vauvaperheen luo arvostelemaan siisteystasoa. Tai en kylläkään arvostelisi kenenkään kodin siisteystasoa noin muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole.
Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.
Minä taas sain isovanhemmilta sellaista apua, että sain nukkua sillä aikaa, kun he hoitivat vauvaa. Ilman sitä en olisi selvinnyt. Kun lapsi oli isompi, he olivat sen kanssa jopa pidempiä aikoja mökillä ja etelänmatkoilla, mikä oli minulle arvokasta lomaa. Ilmeisesti ketjussa on sitten olemassa naisia, jotka haluavat olla lapsen kanssa seuraavat parikymmentä vuotta joka päivä ilman omaa elämää, he eivät tietenkään tarvitse ulkopuolista apua. Lapsi tosin voi hyötyä läheisestä suhteesta isovanhempiin, mutta kun tuon lajin äidit ovat itse niitä perheen päähenkilöitä, niin ei siin lapsen etua ajatella. Eikä toki myöskään miehen etua, joka voisi haluta kahdenleskistä aikaa vaimonsa kanssa.
Eli jos tätä ketjua oikein tulkitsen, äidit eivät halua apua vauvanhoidossa.
Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.
Ymmärrätkö miten kateelliseksi toinen mummo voi tulla tuollaisesta asetelmasta? Tasapuolisuus??
MInä en ainakaan ymmärrä. Ei se lapsenlapsi tai lapsen perhe ole mikään jätskipaketti, josta mummelit on oikeutettuja saamaan tasasiivuja! Jeesus mikä kommentti.
Ei niin. Se on paketti joka kuuluu sille äidin omalle äidille. Anopille on varattu sitten tarhavalokuva kerran vuodessa. Rahaa saa toki antaa, kirjeessä mieluiten.
En ole lukenut koko ketjua.
Minkä ikäinen tämä anoppi on? Onko työelämässä?
Itse ole 60v ja siis mummo-ikäinen vaikka en mummo olekkaan.
En käsitä mistä näitä niskavuorenemäntä anoppeja muka löytyy nykyään.
Itse en tunnista ainuttakaan tuttavapiiristäni. Kaikki ovat normaaleja ja fiksuja ihmisiä, auttavat jos pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.
Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.
Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.
anopin seura voi olla paljon raskaampaa kuin vauva-arki
just saying
Idea siinä anopin avussa on, että hän hoitaa vauvaa sillä aikaa, kun sinä nukut/käyt suihkussa/syöt/käyt kaupassa/käyt tapaamassa kaveria/käyt miehesi kanssa vaikka ravintolassa syömässä.
Kyllä mä sain käytyä suihkussa, söin ja kävin kaupassa vaikka oli vauva talossa. Siivosin, pesin pyykkiä ja kävin vaunulenkillä. Tämä kaikki ilman ulkopuolista apua! Ei ole pakko turvautua ulkopuoliseen apuun, jos yhtään osaa organisoida.
Kaverin anoppi oli jo laitoksella todennut miten lapsi on perinyt kaikki piirteensä heidän suvusta...
Vierailija kirjoitti:
Eli jos tätä ketjua oikein tulkitsen, äidit eivät halua apua vauvanhoidossa.
Tämä selvä.
Väärin tulkittu. Äidit haluavat itse päättää, että keneltä ottavat apua vauvanhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millaista apua anopilta tai omalta äidiltä saa. Jos heidän mielestä mummo sylittelee lasta ja käy vaunukävelyillä, niin ei siitä kauheasti apua ole.
Miehen täti lähinnä istuskeli poikansa kotona vauva sylissä ja odotti, että vastasynnyttänyt miniänsä tekee ruokaa, siivoaa ja seurustelee hänen kanssa.
Minä taas sain isovanhemmilta sellaista apua, että sain nukkua sillä aikaa, kun he hoitivat vauvaa. Ilman sitä en olisi selvinnyt. Kun lapsi oli isompi, he olivat sen kanssa jopa pidempiä aikoja mökillä ja etelänmatkoilla, mikä oli minulle arvokasta lomaa. Ilmeisesti ketjussa on sitten olemassa naisia, jotka haluavat olla lapsen kanssa seuraavat parikymmentä vuotta joka päivä ilman omaa elämää, he eivät tietenkään tarvitse ulkopuolista apua. Lapsi tosin voi hyötyä läheisestä suhteesta isovanhempiin, mutta kun tuon lajin äidit ovat itse niitä perheen päähenkilöitä, niin ei siin lapsen etua ajatella. Eikä toki myöskään miehen etua, joka voisi haluta kahdenleskistä aikaa vaimonsa kanssa.
Monelle äidille olisi kauhistus päästää lapsi isovanhempien kanssa ulkomaille. Ei tule kuuloonkaan!!!!
Mitä sitten ? On kai hänelläkin nyt täysi oikeus tulla sinne. Eikö ilmainen apu kelpaa ? Maksa sitten siitä jollekin. Jos hän nyt kerran on sen lapsen isoäiti.......oikea siis. Ilmainen apu kelpaisi kelle tahansa. Mitä haittaa siitä on, että anoppi tulee sinne ? Onko hän jotenki......miten sen nyt sanoisi........? Sanopas sä se, miksei hän saisi sinne tulla ja auttamaan ?
Ehkä sillä lapsellakin on tarve olla osa molempien sukua, ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.
Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.
Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.
anopin seura voi olla paljon raskaampaa kuin vauva-arki
just saying
Idea siinä anopin avussa on, että hän hoitaa vauvaa sillä aikaa, kun sinä nukut/käyt suihkussa/syöt/käyt kaupassa/käyt tapaamassa kaveria/käyt miehesi kanssa vaikka ravintolassa syömässä.
Kyllä mä sain käytyä suihkussa, söin ja kävin kaupassa vaikka oli vauva talossa. Siivosin, pesin pyykkiä ja kävin vaunulenkillä. Tämä kaikki ilman ulkopuolista apua! Ei ole pakko turvautua ulkopuoliseen apuun, jos yhtään osaa organisoida.
Et näköjään ymmärrä, että moni äiti ei pysty tekemään noita asioita vauvan kanssa. Sitä ei voi etukäteen tietää, kumpaan kategoriaan menee. Lisäksi on yksinkertaisesti mukavaa saada elämään helpotusta, vaikka selviäisi hengissä ilmankin apua.
Kaikessa ei voi olla tasapuolinen. Itse pojan äitinä ymmärtäisin hyvin, että siinä alkuvaiheessa se minun roolini olisi hyvin erilainen kuin äidin äidin.
En olisi todellakaan mihinkään katoamassa, vaan saatavilla sitten kun minua tarvitaan. Pojalta voisi sillä aikaa kysellä ehkä enemmän kuulumisia, ja miten isyys alkanut.