Lue keskustelun säännöt.
anoppi änkeämässä synnärille ja "auttamaan" vauva-arjessa
29.06.2026 |
ahdistaa todella paljon että hän on änkeämässä elämäni intiimimpään aikaan!!!!
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Kiität ja kieltäydyt.
Älä kiitä! Sanot ei! Sitten käsket myös miehesi sanomaan ei!
Meillä oli sama tilanne. Anoppi ilmoitti, että miehistä ei ole synnytyksessä kuin harmia, hän tulee "kaveriksi" mulle synnytykseen. Ei tullut.
Seuraavaksi silmäili meillä vierashuonetta, että pitää vähän sisustaa uusiksi, hän muuttaa meille auttamaan vauvan kanssa. Tämä tuli ilmoitusluontoisesti myös, ihan kuin asia olisi hänen päätöksellään sovittu. Remppaa ei tuossa vaiheessa tehty, eikä anoppi ollut yhtään yötä meillä vauvanhoitoapuna.
Mikään uhkakuva tuossa vaiheessa ei toteutunut, melkoista ahdistusta aiheutti silti. Pyytämättömiä ohjeistuksia tuli kyllä (raskaana ollessa pitää vain lepäillä, ei saa esim käydä lenkillä jne) ja ihan tajuttomat määrät turhaa tavaraa. Vauva esim ei tarvitse kolmevuotiaan kokoa olevaa haalaria, jossa on vetoketju rikki.
Lisäksi anoppi puuttui kaikkeen muuhunkin, kahvimaidon laadusta pyykinpesuaineeseen ja siutä olohuoneen maton väriin. Hänen valintansa on ainoa oikea, ja mun tulee noudattaa samoja valintoja. Kun en noudattanut, anoppi vuolaasti itki asiaa kenelle tahansa joka jaksoi kuunnella. Kuulemma kunnioituksen puutetta.
Tsemppiä ap, rajanveto tuossa tilanteessa on vaikeaa, mutta ensisijaisesti mieti omaa ja vauvan parasta! Jos siitä joku perheen ulkopuolinen suuttuu, niin se on hänen häpeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sekosi esikoisen syntymän aikaan. Oli ollut sitä ennen ihan kiva ja järkevä. Osti pinnasängynkin itselleen, että ottaa vauvaa yökylään (meni yökylään eka kerran 3vuotiaana, ei todellakaan vauvana) ja yritti sen vuoksi pakottaa juottamaan korviketta vauvalle. Tuli synnärille kutsumatta (päästivät siellä isovanhemman sisään kysymättä). Omi vauvaa ja kantoi kauas äidistä, toiseen huoneeseen kun vauva itki. Tämä kaikki oli minulle, esikoisen äidille aivan todella ahdistavaa ja aloin inhota anoppia.
Luojan kiitos sitten tuli korona ja nähtiin tosi harvoin sen koronan alkuhysterian takia ja tässä välissä vauva ehti kasvaa useamman kuukauden. Jotenkin siinä ajassa tuli järki takaisin anopin päähän. Sen jälkeen on ollut hyvä mummi ja kuopuksen syntymästä ei enää seonnut ja kuopus oli niin paljon itkuisampi vauva, ettei edes pyrkinyt omimaan tätä. Olen alkanut uudelleen tykätä anopista ja saa hyvin vapaasti olla mummona lapsillemme (nyt jo 6 ja 4vuotiaat).
Eli tilanne voi onneksi muuttua normaaliksi.
Jaa, minun koko lähisukuni tuli synnärille katsomaan vauvaa, enpä tiennyt, että siitä olisi pitänyt harmistua, kivahan se llo, että ottivat osaa tärkeään perhetapahtumaan. Näytti siinä potilashuoneessa olevan kaikilla paljon vierailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti persoonallisuushäiriöinen anoppi ei vaivaudu auttamaan ketään, vaan keskittyy itsekkäästi omiin tarpeisiinsa ja on kylmä kuin kivi.
Ap kuvaa kokenutta vanhempaa naista, joka tietää, miten raskasta vauva-arki on ja tarjoutuu auttamaan, koska välittää.
Kannattaa pitää välit anoppiin nyt, koska ap huomaa kyllä jo kuukauden päästä, miksi sitä apua tarvitaan.
anopin seura voi olla paljon raskaampaa kuin vauva-arki
just saying
Meillä ns apu oli täysi katastrofi, kyseessä tosin oma äitini eikä anoppi. Äitini heittäytyi todella hankalaksi, ei kelvannut meidän ruuat vaan hänelle piti ostaa kaikkea erilaista (nimen omaan me ostimme, hänhän oli auttamassa ja kuuli mielestään saada täysi ylöspito). Esim jotain piimää ja kahvikermaa piti yötämyöten lähteä hakemaan. Järjesteli kotiamme uudellee oman mielensä mukaan. Vaihtoi suunnilleen jokaisen esineen paikkaa. Haukkui esineet, joista ei pitänyt. Halusi nukkua useammat päiväunet, jolloin muiden piti olla hiljaa. Käytännössä apua ei ollut yhtään, pelkkää riesaa. Kun lähti, oli ihan marttyyrinä kun hänestä ei selvästi pidetä. No vaikea oli miellyttää ja hymyilla kun itse oli synnytyksen jälkeen vasta toipumassa, vauva valvotti ja kaikki kotihommat joutui tekemään plus passaamaan diivamummon kaupan päälle.
kerrot sitten anopillesi, että ahdistut siitä, jos kotona huseeraa vieraita henkilöitä pysyväisluontoisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sekosi esikoisen syntymän aikaan. Oli ollut sitä ennen ihan kiva ja järkevä. Osti pinnasängynkin itselleen, että ottaa vauvaa yökylään (meni yökylään eka kerran 3vuotiaana, ei todellakaan vauvana) ja yritti sen vuoksi pakottaa juottamaan korviketta vauvalle. Tuli synnärille kutsumatta (päästivät siellä isovanhemman sisään kysymättä). Omi vauvaa ja kantoi kauas äidistä, toiseen huoneeseen kun vauva itki. Tämä kaikki oli minulle, esikoisen äidille aivan todella ahdistavaa ja aloin inhota anoppia.
Luojan kiitos sitten tuli korona ja nähtiin tosi harvoin sen koronan alkuhysterian takia ja tässä välissä vauva ehti kasvaa useamman kuukauden. Jotenkin siinä ajassa tuli järki takaisin anopin päähän. Sen jälkeen on ollut hyvä mummi ja kuopuksen syntymästä ei enää seonnut ja kuopus oli niin paljon itkuisampi vauva, ettei edes pyrkinyt omimaan tätä. Olen alkanut uudelleen tykätä anopista ja saa hyvin vapaasti olla mummona lapsillemme (nyt jo 6 ja 4vuotiaat).
Eli tilanne voi onneksi muuttua normaaliksi.
Jaa, minun koko lähisukuni tuli synnärille katsomaan vauvaa, enpä tiennyt, että siitä olisi pitänyt harmistua, kivahan se llo, että ottivat osaa tärkeään perhetapahtumaan. Näytti siinä potilashuoneessa olevan kaikilla paljon vierailijoita.
eikö huolettanut tautiriski?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykyään ole enää tavallista, että viersilutunnin aikana sukulaiset ja ystävät voivat tulla katsomaan uutta tulokasta? Voihan isä näyttää tuolloin vauvaa vaikka käytävällä.
Itse rajaisin tätäkin, jos vielä synnyttäisin.
Joillakin on valitettavasti niin kova halu päästä näkemään vastasyntynyt, ettei sitten "muisteta" mainita olevansa esim. flunssassa.
Tämän johdosta oma lapseni kärsi ekan flunssansa jo todella pienenä. Jo se tukkoisuus on varmasti todella inhottavaa, kun et vielä pysty nostamaan päätä, tai edes kääntymään kyljelleen. Lisäksi vielä se, ettei vastustuskyky ole vielä kovin kummoinen.
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
mustavalkoista ajattelua!
Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla 90-luvulla rajaton äitini tunki seuraavana päivänä laitokselle onnittelemaan. Psyykkasin itseäni sillä kokemuksesta tiesin, mitä on tulossa. Tungetteleviin, intiimeihin kysymyksiin vastasin ympäripyöreitä myhäilyjä enkä provosoitunut, vaikka tiukkaa teki. Jos ei olis päässyt onnittelemaan laitokselle, siitäkin olis tutuille ja tuntemattomille valittanut. Onnittelin itseäni vielä pitkään jälkeenpäinkin, sillä hormonihuuruisena ja uupuneena ainekset olisi olleet kunnon spektaakkeliin! Ja sitähän se oli sinne tullut yrittämään!
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
Kukaan ei tarvitse apuun ihmistä, joka kiristää tuolla tavoin haavoittuvassa asemassa olevaa äitiä. Yök mitä käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.
Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.
Vierailija kirjoitti:
No harmi, jos tähän ei löydy mitään keskitietä. Olispa mullakin ollut anoppi vielä hengissä, kun esikoisen sain. Oma äiti ei ollut kiinnostunut pätkän vertaa, eikä ollut lastenhoitoavuksi missään vaiheessa. Isä sentään onneksi joskus.
Anopit on tietysti kaikki omanlaisiaan persoonia, mutta voisiko ko. tapaukselle (hänen poikansa) viestittää painokkaasti, että haluatte aloitella perheenä ihan omassa rauhassa ensin, mutta myöhemmin käytännön apu kyllä kelpaa, kun te sitä erikseen pyydätte. Niitäkin tilanteita tulee vielä.
Tässä oletuksena, että anoppi on ns normaali ihminen. Oman anopin kanssa ei voi keskustella tai sopia yhtään mitään. Jos pyydän tuomaan kaupasta kananmunia, hän tuo keksejä tai talouspaperia. Vahingossakaan ei tuo sitä mitä on pyydetty. Hän tekee aina kuten itse haluaa ja suuttuu, kun muut huomauttavat, että näin ei sovittu.
Tuollainen mummo on perheelle rasite, ei apu. Pari kertaa mun anoppi sai mahdollisuuden hoitaa, kun väkisin tyrkytti itseään "avuksi". Mikään sovittu ei pitänyt. Anoppia kiinnosti vain ottaa kuvia jakaakseen niitä muun muassa facessa, vaikka tämä oli häneltä erikseen kielletty. Vauvalla oli joka kerta kakka vaipassa, eikä mikään tuore töräys. Sellainen kuivahtanut, jota sai liotella irti takapuolesta. Viimeinen niitti oli, kun syötti lapselle ruokaa, jolle lapsi oli yliherkkä.
Ei, ikinä ei ole ollut varsinaista hoitotarvetta, eikä ikinä tule tilannetta, että tuolta ihmisperseeltä tarvitsen yhtään mitään, varsinkaan liittyen mun lapsiin. Meillä ei tässä lähistöllä asu anopin lisäksi muuta läheistä sukua, mutta anoppi ei ole tuki ja turva, eikä edes turvallinen aikuinen lapsilleni. Aina ollaan löydetty muu keino hoitaa asiat, yleensä otettu lapset mukaan tai palkattu hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.
Ymmärrätkö miten kateelliseksi toinen mummo voi tulla tuollaisesta asetelmasta? Tasapuolisuus??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma anoppi ei yrittänyt tuppautua synnärille tai väkipakolla auttamaan vastasyntyneen kanssa. Halusin mieluummin oman äitini auttamaan. Äiti on äiti. Saa olla vapaasti oma itsensä ja oma äiti ymmärtää paremmin mitä tuore äiti käy läpi. Jos on siis hyvä äiti ja hyvät välit häneen. Selvittiin kyllä ekat viikot hyvin miehen kanssa kahdestaan. Oma puoliso on se tärkein tuki.
Ymmärrätkö miten kateelliseksi toinen mummo voi tulla tuollaisesta asetelmasta? Tasapuolisuus??
MInä en ainakaan ymmärrä. Ei se lapsenlapsi tai lapsen perhe ole mikään jätskipaketti, josta mummelit on oikeutettuja saamaan tasasiivuja! Jeesus mikä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
mustavalkoista ajattelua!
Itselläsi on mustavalkoista ajattelua. Et voi yhdessä hetkessä työntää töykeästi ihmistä pois ja toisessa vaatia tältä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
Minulle valitettavasti uhkailtiin tätä samaa, kun en taipunut kaikkeen.
Järjestin kuviot sitten niin, etten tosiaan tarvinnut apua. Sen jälkeen olinkin sitten vieraannuttaja.
Mun esikoinen oli 2, kun mulla meni tunkeilevaan, mitätöivään anoppiin hermot ihan lopullisesti. Esikoinen nyt 13. Mulle myös sanottiin, että tulen katumaan sitä, kun sanoin anopille, että mä lopetan kynnysmattona olemisen tähän sekuntiin, enkä tarvitse häneltä enää ikinä hoitoapua.
Kyllä mä kadun yhtä asiaa. Sitä, että en saanut tehtyä tuota päätöstä pari vuotta aikaisemmin. Monta itkua olisi jäänyt väliin ja suunnaton määrä ahdistusta ja pahaa mieltä olisi jäänyt kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit älkää sitten valittako ettei teillä ole turvaverkkoja, kun lapsi sairastaa tai haluaisitte hiukan omaa aikaa puolisonne kanssa. Anoppi ei todellakaan hoida lapsianne.
mustavalkoista ajattelua!
Itselläsi on mustavalkoista ajattelua. Et voi yhdessä hetkessä työntää töykeästi ihmistä pois ja toisessa vaatia tältä apua.
Kyllä kuule tuoreella synnytyksestä toipuvalla ihmisellä on kaikki oikeus päättää, miten siitä synnytyksestä toipuu ja kenen seurassa. Kun ei se anoppi ole universsumin napa.
Akat ovat siis kateellisia toisilleen jopa vauvoista. Ei ole mikään yllätys. Kateus on heillä liikkeellepaneva voima.
Mun lapset on nyt 24 ja 22. En ole vieläkään kyllä keksinyt, mihin olisin anoppia tarvinnut.