Lue keskustelun säännöt.
Ikäiseni viisikymppiset naiset, jotka eivät pidä huolta kunnostaan.
29.06.2026 |
Olen 53v. Noin 7 vuotta sitten havahduin siihen, että lihaskunto ei pysy enää "itsestään" yllä. Alkoi olla nivelkipua, ylipainoa, hartiat jumissa, selkä kipeä jne. Pelsätyin, että jos alle viisikymppisenä olen huonossa kunnossa, niin miten paha tilanne on 70 vuotiaana ja siitä ereenpäin.
Aloitin salilla käymisen, aluksi PT:n ohjauksessa ja sitten itsenäisesti ohjelmaa noudattaen. Matkan varrella otin ohjelmaani mukaan kehon liikkuvuuden ylläpidon, siihen löysin netistä paljon ohjeita. Olen myös panostanut itseeni rahallisesti käymällä muutaman kerran fysioterapeutilla.
Enää ei ole hartiat jumissa eikä selkä kipeä. Nivelkivuista ei tietoakaan ja olo on jäntevä. Ylipainoa on jonkin verran, mutta se ei oikeastaan haittaa mitenkään.
Nyt olen huomannut itsessäni sen, että turhauttaa sellaiset ikäiseni ihmiset, erityisesti naiset, jotka eivät liiku, eivätkä tee mitään fyysisen hyvinvointinsa eteen. Odottavat vain, että saisivat lääkettä, joka korjaisi ongelmat. Tekosyitä heillä riittää siihen, miksi eivät voi oikeasti ottaa vastuuta itsestään. Valittavat vain kun terveydenhuolto ei auta.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen huomaa liikkeissä ja olemuksessa, onko tuon ikäinen liikkuvaa sorttia. Liikunnalliset ovat vielä sutjakkaita. Naama saattaa alkaa jo rypistyä, mutta kroppa pysyy yllättävän tyttömäisenä.
Liikkumattomat taas mummoutuvat nopeasti.
Ja takapuolesta tulee neliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mun voisikin harrastaa jotain liikuntaa. Mulla se rajoittuu uimiseen, vesijumppaan, kävelyyn ja fyysiseen maataloustyöhön. Tämän rajumpaan en pysty. Kaikesta muusta liikunnasta tulee hirveä "krapula", päätä särkee, huono olo, olen kiukkuinen ihan kaikille, jäätävä väsymys. Ei todellakaan tee mieli lähteä esim salille repimään, kun tietää mikä olo on jälkeenpäin.
No varmasti tämä on totta jos kokeilee kerran kaksi ja sitten luovuttaa. Totta kai kroppa aluksi vähän pistää vastaan jos ei ole sykettä nostanut kunnolla vuosikausiin. Pitäisi vaan jaksaa säännöllisesti hikoilla niin kyllä se siitä helpottaa.
Minulle on myös aina tullut jäätävä päänsärky todella helposti esim. punnertamisesta. Jo ihan nuorena siis. Niinpä välttelen punnertamista ja muuta samantyyppistä jumppaa. So simple. En tosin myöskään ole koskaan oikein ymmärtänyt terveysfanaatikkojen saarnoja treenaamisen autuaaksi tekevästä voimasta. Omat mummoni ja isomummoni ovat eläneet yli 90-vuotiaiksi käytännössä kotona maaten, joten en tajua miksi hikoilisin ja repisin jotain painoja eliniän pidentämiseksi.
Kyse ei ole eliniän pidentämisestä vaan elämän laadusta. Itse liikun ja nostelen painoja, jotta ainakaan sen vuoksi ei tatvitse kasikymppisenä kulkea rollaattorin kanssa
Voitte olla varmoja siitä, että tämän päivän rollaattorin käyttäjät eivät ole olleet sohvaperunoita. Sairaudet ja huimaus vaativat apuvälineitä vaikka kuinka on liikkunut koko ikänsä.
Rollaattoreista sanotaan, että kun sitä alkaa käyttämään, paluuta entiseen ei ole. Se tulee jäädäkseen. Minä ihailen heidän päättäväisiä ilmeitään taistellessaan kävelylenkkejä rollaattorin kanssa. Tuo ikäluokka liikkuu raittiissa ulkoilmassa niin kauan kuin vaan pystyy. Eivät anna helpolla periksi jäädä sisälle istuskelemaan.
Hyvä rollaattoriporukka kaiken ikäinen!!
Kommentissa sanottiin: esimerkiksi kuntosalilla. Ratsastushan ON rankkaa vastustreeniä.