Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Aatella, kellään ei ole työikäistä kaupunkilaismummia,  lääkäriä, yliopistolla työskentelevää, professoria, tutkijaa, päällikköasemassa olevaa, ei ees tradenomia. Kuuskymppiset mummot ja papat holhottavia yksinkertaisia, eivät ees rahaa anna. 

Kaikkien mummit jotain suomi-filmin mummoja  ja miniät kuin suomalaisen elokuvan purkka suussa aikuisia halveksivia mimmejä 

Vierailija kirjoitti:

Aatella, kellään ei ole työikäistä kaupunkilaismummia,  lääkäriä, yliopistolla työskentelevää, professoria, tutkijaa, päällikköasemassa olevaa, ei ees tradenomia. Kuuskymppiset mummot ja papat holhottavia yksinkertaisia, eivät ees rahaa anna. 

Kaikkien mummit jotain suomi-filmin mummoja  ja miniät kuin suomalaisen elokuvan purkka suussa aikuisia halveksivia mimmejä 

Ei se tietty ammatti mitenkään kammomummoudelta suojaa. 

Millä koulutuksella miniät täällä kirjoittavat karkeuksia ja kuin keskenkasvuiset teinit? Vanhemmat ja appivanhemmat jotain metsäläisiä ja rouvat ovat raksalla tai tehtaassa kun kielenkäyttö sitä mitä pitää miesvaltaisissa duunarlhommissa olla.

Keskustelkaa. Kuunnelkaa. Asiat ovat yksinkertaisia.

En ohjeistanut omia vanhempiani tai appivanhempiani lastenhoidosta, ainoastaan muutama asia lasten allergioista, muuten saivat olla sellaisia kuin olivat. Ihan ehjinä tulivat lapset aina takaisin ja itse osasin rentoutua, en miettinyt monelta ovat nukkumassa tms. Oli todella iso pelastus meille tämä, kun usein saatiin lapset mummolaan ja tehtiin myös ulkomaanreissuja kaksin. 

Tottakai mua saa johonkin pisteeseen asti sitten ohjeistaa, jos omat lapset tekee lapsia. Jos heille on jokin olennaisen tärkeää vaikka ruokavaliossa tai nukkumaanmenoajassa niin ei se minulta ole pois ja toki toteutan. Mutta jos alkaa tulla kauhea lista ja kyttäyssoittoja, niin sitten parempi, että hoitavat itse, koska selkeästi luottoa ei ole... enkä itse luota ollenkaan siihen, että jos tulee vaikka kymmenen ohjetta, niin muistaisin ne kaikki, kun olin äitinäkin aika sellainen rento ja elämään luottavainen. 

Mummina oli on etuoikeus, ei itsestään selvyys. Jos lähtee sooloilemaan, tuo etuoikeus päätty nopsaan ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni. 

Kerroit mukavasti, mitä kuolema on? 

Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus? 

Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?

Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.

Miksi ihmeessä jäisi? Eiköhän sen hullumummon horinat helvetistä yms. ole pelottavia.

https://muistovalkea.fi/blog/miten-puhua-kuolemasta-lasten-kanssa

Tuossa on juttu, miten lasten kanssa asiasta voi keskustella. Ja myös sanotaan, että on tärkeää jutella siitä, jos lapsi kysyy.

Eipä ole sukulaisen asia lainkaan, vaan vanhempien ja tuo hurumummo on horissut uskovaisten horinoita.

Mutta jos lapsi kysyy mummolta asiasta niin kyllä mummo saa silloin siihen vastata. Ehkä lapsi kokee mummon turvallisemmaksi, keneltä uskaltaa ja haluaa asiaa kysyä. Voihan olla, että vanhempi torjuu ja kiertää lapsen kysymykset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni. 

Kerroit mukavasti, mitä kuolema on? 

Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus? 

Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?

Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.

Miksi ihmeessä jäisi? Eiköhän sen hullumummon horinat helvetistä yms. ole pelottavia.

https://muistovalkea.fi/blog/miten-puhua-kuolemasta-lasten-kanssa

Tuossa on juttu, miten lasten kanssa asiasta voi keskustella. Ja myös sanotaan, että on tärkeää jutella siitä, jos lapsi kysyy.

Eipä ole sukulaisen asia lainkaan, vaan vanhempien ja tuo hurumummo on horissut uskovaisten horinoita.

Mutta jos lapsi kysyy mummolta asiasta niin kyllä mummo saa silloin siihen vastata. Ehkä lapsi kokee mummon turvallisemmaksi, keneltä uskaltaa ja haluaa asiaa kysyä. Voihan olla, että vanhempi torjuu ja kiertää lapsen kysymykset. 

Ei saa. Se on asia joka kuuluu vanhemmille. Ja uskonnon tuputtaminen on ehdoton nounou.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni. 

Kerroit mukavasti, mitä kuolema on? 

Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus? 

Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?

Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.

Miksi ihmeessä jäisi? Eiköhän sen hullumummon horinat helvetistä yms. ole pelottavia.

https://muistovalkea.fi/blog/miten-puhua-kuolemasta-lasten-kanssa

Tuossa on juttu, miten lasten kanssa asiasta voi keskustella. Ja myös sanotaan, että on tärkeää jutella siitä, jos lapsi kysyy.

Eipä ole sukulaisen asia lainkaan, vaan vanhempien ja tuo hurumummo on horissut uskovaisten horinoita.

Mutta jos lapsi kysyy mummolta asiasta niin kyllä mummo saa silloin siihen vastata. Ehkä lapsi kokee mummon turvallisemmaksi, keneltä uskaltaa ja haluaa asiaa kysyä. Voihan olla, että vanhempi torjuu ja kiertää lapsen kysymykset. 

Ei saa. Se on asia joka kuuluu vanhemmille. Ja uskonnon tuputtaminen on ehdoton nounou.

Sitten ei lasta kannata jättää kaksin mummon kanssa, että voi kontrolloida mistä saa puhua. Lapsi kyselee asioista, jotka kiinnostaa tai mikä ihmetyttää. Eihän tuossa uskonnosta ole puhuttu yhtään mitään. 

Ei lasta kannata jättää epäluotettavan aikuisen seuraan yksin. Kyllä se hihhulointi kontekstista selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko rakastavasta mummista kuormittuva äiti lapsen etu?

Rakastava? Rakkauden varjon alle on usein piilotettu hallintaa, ylikävelyä, henkistä (joskus hengellistä) väkivaltaa, mitätöintiä ja kaikkea muutakin vähemmän rakastavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle: Ei saa. Kysy miniältä miten kuuluu olla mummi. Sillähän on kokemusta.

Olisi mahtavaa päästä tulevaisuudessa keskustelemaan näiden äitien miniöiden kanssa. Veikkaan, että ei olisi heistäkään miniöillä mitään hyvää sanottavaa. Tulevat olemaan vähintään yhtä kauheita anoppeja kuin nykyiset anopit. Tämä on luonnon laki kuten se, että jokainen nuorisosukupolvi on surkeampi kuin edellinen, ollut jo antiikin ajoista lähtien.

Miksi minusta tulisi anoppini kaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni. 

Kerroit mukavasti, mitä kuolema on? 

Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus? 

Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?

Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.

Miksi ihmeessä jäisi? Eiköhän sen hullumummon horinat helvetistä yms. ole pelottavia.

https://muistovalkea.fi/blog/miten-puhua-kuolemasta-lasten-kanssa

Tuossa on juttu, miten lasten kanssa asiasta voi keskustella. Ja myös sanotaan, että on tärkeää jutella siitä, jos lapsi kysyy.

Eipä ole sukulaisen asia lainkaan, vaan vanhempien ja tuo hurumummo on horissut uskovaisten horinoita.

Mutta jos lapsi kysyy mummolta asiasta niin kyllä mummo saa silloin siihen vastata. Ehkä lapsi kokee mummon turvallisemmaksi, keneltä uskaltaa ja haluaa asiaa kysyä. Voihan olla, että vanhempi torjuu ja kiertää lapsen kysymykset. 

Ei saa. Se on asia joka kuuluu vanhemmille. Ja uskonnon tuputtaminen on ehdoton nounou.

Sitten ei lasta kannata jättää kaksin mummon kanssa, että voi kontrolloida mistä saa puhua. Lapsi kyselee asioista, jotka kiinnostaa tai mikä ihmetyttää. Eihän tuossa uskonnosta ole puhuttu yhtään mitään. 

Sen verran oon uskisten kanssa ollut tekemisissä, että tietyt asiat vaan huomaa sanavalinnoista.

Mun lasten kammomummo ei ole uskis, mutta mielestään oikeutettu kertomaan totuuksia. Totuuksia, kuten parsakaali on pahaa, Mairen uusi kampaus on ruma ja ruskeammat ihmiset on tyhmiä ja varkaita. 

Ei, emme jätä lapsia sekunniksikaan yksin mummonsa kanssa. Välttelemme muutenkin hänen seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko rakastavasta mummista kuormittuva äiti lapsen etu?

Rakastava? Rakkauden varjon alle on usein piilotettu hallintaa, ylikävelyä, henkistä (joskus hengellistä) väkivaltaa, mitätöintiä ja kaikkea muutakin vähemmän rakastavaa. 

Kyll ootte kipeitä. Miten olette noin riippuvaisia äideistä/anopeista? 

Kyllä se riippuvuus on siellä mummoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni. 

Kerroit mukavasti, mitä kuolema on? 

Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus? 

Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?

Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.

Miksi ihmeessä jäisi? Eiköhän sen hullumummon horinat helvetistä yms. ole pelottavia.

https://muistovalkea.fi/blog/miten-puhua-kuolemasta-lasten-kanssa

Tuossa on juttu, miten lasten kanssa asiasta voi keskustella. Ja myös sanotaan, että on tärkeää jutella siitä, jos lapsi kysyy.

Eipä ole sukulaisen asia lainkaan, vaan vanhempien ja tuo hurumummo on horissut uskovaisten horinoita.

Mutta jos lapsi kysyy mummolta asiasta niin kyllä mummo saa silloin siihen vastata. Ehkä lapsi kokee mummon turvallisemmaksi, keneltä uskaltaa ja haluaa asiaa kysyä. Voihan olla, että vanhempi torjuu ja kiertää lapsen kysymykset. 

Ei saa. Se on asia joka kuuluu vanhemmille. Ja uskonnon tuputtaminen on ehdoton nounou.

Sitten ei lasta kannata jättää kaksin mummon kanssa, että voi kontrolloida mistä saa puhua. Lapsi kyselee asioista, jotka kiinnostaa tai mikä ihmetyttää. Eihän tuossa uskonnosta ole puhuttu yhtään mitään. 

Sen verran oon uskisten kanssa ollut tekemisissä, että tietyt asiat vaan huomaa sanavalinnoista.

Mun lasten kammomummo ei ole uskis, mutta mielestään oikeutettu kertomaan totuuksia. Totuuksia, kuten parsakaali on pahaa, Mairen uusi kampaus on ruma ja ruskeammat ihmiset on tyhmiä ja varkaita. 

Ei, emme jätä lapsia sekunniksikaan yksin mummonsa kanssa. Välttelemme muutenkin hänen seuraansa.

Pata kattilaa soimaa? Mites työtoverit, muut äidir, muu suku?  Vikoja löytyy roppakaupalla. Hankipa peili  pyhimyksenä teeskentely huvittaa 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se riippuvuus on siellä mummoissa.

Hae lähestymiskielto.  

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se riippuvuus on siellä mummoissa.

Aikuiseksi kasvaminen auttaa paljon ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta kannata jättää epäluotettavan aikuisen seuraan yksin. Kyllä se hihhulointi kontekstista selvisi.

Silloinhan vanhempi on laiminlyönyt tehtävänsä ja on vastuuton, jos jättää lapsen yksin epäluotettavan aikuisen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle: Ei saa. Kysy miniältä miten kuuluu olla mummi. Sillähän on kokemusta.

Olisi mahtavaa päästä tulevaisuudessa keskustelemaan näiden äitien miniöiden kanssa. Veikkaan, että ei olisi heistäkään miniöillä mitään hyvää sanottavaa. Tulevat olemaan vähintään yhtä kauheita anoppeja kuin nykyiset anopit. Tämä on luonnon laki kuten se, että jokainen nuorisosukupolvi on surkeampi kuin edellinen, ollut jo antiikin ajoista lähtien.

Miksi minusta tulisi anoppini kaltainen?

Ei sinun tarvitse tulla anoppisi kaltaiseksi. Olet jollain muulla tavalla kamala tulevan miniäsi mielestä.