Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Perheeseeni kuuluvat mieheni ja yhteiset lapsemme. Miniät ja vävyt ei kuulu perheeseen, he ovat lastemme puolisoita, eivätkä yhtään mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Perheeseeni kuuluvat mieheni ja yhteiset lapsemme. Miniät ja vävyt ei kuulu perheeseen, he ovat lastemme puolisoita, eivätkä yhtään mitään muuta.
Ei sun lapset kuulu sun perheeseen. Niillä on omat perheensä.
On teillä elämä vaikeaa. Huh. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Perheeseeni kuuluvat mieheni ja yhteiset lapsemme. Miniät ja vävyt ei kuulu perheeseen, he ovat lastemme puolisoita, eivätkä yhtään mitään muuta.
Ei sun lapset kuulu sun perheeseen. Niillä on omat perheensä.
Olkoonkin heillä omat perheensä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että lapsemme kuuluvat aina meidän perheeseen. Niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohi aiheen: 5-vuotiaiden yökyläily kavereiden luoda ei ole kyllä päiväkodin lastenhoitajan näkökulmasta ole mitenkään yleistä. Toki sukulaisilla, isovanhemmilla yms. selvästi ovat yön yli hoidossa. Kavereilla ehkä jos perheillä on tosi läheiset välit.
Äitinä ajattelen että yön yli kyläily on aika iso luottamuksenosoitus. Lapsen ollessa pieni se on luottamuksenosoitus hoitajaa kohtaan ja lapsen ollessa isoksi se luottamuksen osoitus lasta kohtaan, että hän osaa käyttäytyä hyvin ja olla olematta liikaa vaivaksi.
Jos itse mietin 5-vuotiasta, niin en kyllä pysty luottamaan sen ikäiseen ettei saattaisi tarvia aikuista kesken yötä ja nukkumaan mennessä. En kokisi luonnolliseksi odottaa miltään lapsen kaverin vanhemmalta sellaista vaivaa, mitä lapseni voisi aiheuttaa.
Toki varmasti on niitäkin, jotka laittavat lapsensa sinne ja tänne ja tuonne, kunhan saa omaa aikaa, enkä usko että se ammattia tai sosiaalista statusta katsoo.
"Sinne ja tänne ja tuonne" tapahtui meillä ainakin saman taloyhtiön kahdessa vierekkäisessä talossa, joita erotti pieni piha-alue. Tunsin naapurit, eli perheen, oikein hyvin ja myös tämän tyttäreni kaverin, joka oli yökylässä meillä vastavuoroisesti. Täysin ilman ongelmia kaikki tapahtui. Puhelimet valmiina koko ajan. Pakosta ei menty, kinusivat että miksi ei voida joka yö vaihdella.
Ei se silti yleistä ole mielestäni, kun puhutaan kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista. Ainakaan omassa tuttavapiirissä. Hienoa, että on ollut noin hyvä naapurusto. Varmasti tukenut paljon kaikkia perheitä.
Kyllö rehellisesti sanottuna meillä kaveriyökyläilyt tulivat alakouluiässä ja omassa lapsuudessa muistan, että ensimmäisen kerran kaverin luona olen ollut yökylässä kolmannella luokalla. Mukavaa, että joillain on noin läheisiä ystäväperheitä kuitenkin.
Toki omat lapset on olleet jo pieninä sukulaisilla yötä ja serkuilla yötä olohan on ihan parasta. Samoin muistan omasta lapsuudesta nimenomaan serkkujen kanssa yökyläilyt ja yhteiset mökkireissut lämmöllä.
Näitä ketjun ongelmia ei meidän suvuissa ole, sivuhuomautuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohi aiheen: 5-vuotiaiden yökyläily kavereiden luoda ei ole kyllä päiväkodin lastenhoitajan näkökulmasta ole mitenkään yleistä. Toki sukulaisilla, isovanhemmilla yms. selvästi ovat yön yli hoidossa. Kavereilla ehkä jos perheillä on tosi läheiset välit.
Äitinä ajattelen että yön yli kyläily on aika iso luottamuksenosoitus. Lapsen ollessa pieni se on luottamuksenosoitus hoitajaa kohtaan ja lapsen ollessa isoksi se luottamuksen osoitus lasta kohtaan, että hän osaa käyttäytyä hyvin ja olla olematta liikaa vaivaksi.
Jos itse mietin 5-vuotiasta, niin en kyllä pysty luottamaan sen ikäiseen ettei saattaisi tarvia aikuista kesken yötä ja nukkumaan mennessä. En kokisi luonnolliseksi odottaa miltään lapsen kaverin vanhemmalta sellaista vaivaa, mitä lapseni voisi aiheuttaa.
Toki varmasti on niitäkin, jotka laittavat lapsensa sinne ja tänne ja tuonne, kunhan saa omaa aikaa, enkä usko että se ammattia tai sosiaalista statusta katsoo.
"Sinne ja tänne ja tuonne" tapahtui meillä ainakin saman taloyhtiön kahdessa vierekkäisessä talossa, joita erotti pieni piha-alue. Tunsin naapurit, eli perheen, oikein hyvin ja myös tämän tyttäreni kaverin, joka oli yökylässä meillä vastavuoroisesti. Täysin ilman ongelmia kaikki tapahtui. Puhelimet valmiina koko ajan. Pakosta ei menty, kinusivat että miksi ei voida joka yö vaihdella.
Ei se silti yleistä ole mielestäni, kun puhutaan kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista. Ainakaan omassa tuttavapiirissä. Hienoa, että on ollut noin hyvä naapurusto. Varmasti tukenut paljon kaikkia perheitä.
Kyllö rehellisesti sanottuna meillä kaveriyökyläilyt tulivat alakouluiässä ja omassa lapsuudessa muistan, että ensimmäisen kerran kaverin luona olen ollut yökylässä kolmannella luokalla. Mukavaa, että joillain on noin läheisiä ystäväperheitä kuitenkin.
Toki omat lapset on olleet jo pieninä sukulaisilla yötä ja serkuilla yötä olohan on ihan parasta. Samoin muistan omasta lapsuudesta nimenomaan serkkujen kanssa yökyläilyt ja yhteiset mökkireissut lämmöllä.
Näitä ketjun ongelmia ei meidän suvuissa ole, sivuhuomautuksena.
Minulla on vähän sellainen tunne, että tässä on paikkakuntakohtaisia eroja. -sama
Onko mummi hurattanut ylimääräiset karvat? Panisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohi aiheen: 5-vuotiaiden yökyläily kavereiden luoda ei ole kyllä päiväkodin lastenhoitajan näkökulmasta ole mitenkään yleistä. Toki sukulaisilla, isovanhemmilla yms. selvästi ovat yön yli hoidossa. Kavereilla ehkä jos perheillä on tosi läheiset välit.
Äitinä ajattelen että yön yli kyläily on aika iso luottamuksenosoitus. Lapsen ollessa pieni se on luottamuksenosoitus hoitajaa kohtaan ja lapsen ollessa isoksi se luottamuksen osoitus lasta kohtaan, että hän osaa käyttäytyä hyvin ja olla olematta liikaa vaivaksi.
Jos itse mietin 5-vuotiasta, niin en kyllä pysty luottamaan sen ikäiseen ettei saattaisi tarvia aikuista kesken yötä ja nukkumaan mennessä. En kokisi luonnolliseksi odottaa miltään lapsen kaverin vanhemmalta sellaista vaivaa, mitä lapseni voisi aiheuttaa.
Toki varmasti on niitäkin, jotka laittavat lapsensa sinne ja tänne ja tuonne, kunhan saa omaa aikaa, enkä usko että se ammattia tai sosiaalista statusta katsoo.
"Sinne ja tänne ja tuonne" tapahtui meillä ainakin saman taloyhtiön kahdessa vierekkäisessä talossa, joita erotti pieni piha-alue. Tunsin naapurit, eli perheen, oikein hyvin ja myös tämän tyttäreni kaverin, joka oli yökylässä meillä vastavuoroisesti. Täysin ilman ongelmia kaikki tapahtui. Puhelimet valmiina koko ajan. Pakosta ei menty, kinusivat että miksi ei voida joka yö vaihdella.
Ei se silti yleistä ole mielestäni, kun puhutaan kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista. Ainakaan omassa tuttavapiirissä. Hienoa, että on ollut noin hyvä naapurusto. Varmasti tukenut paljon kaikkia perheitä.
Kyllö rehellisesti sanottuna meillä kaveriyökyläilyt tulivat alakouluiässä ja omassa lapsuudessa muistan, että ensimmäisen kerran kaverin luona olen ollut yökylässä kolmannella luokalla. Mukavaa, että joillain on noin läheisiä ystäväperheitä kuitenkin.
Toki omat lapset on olleet jo pieninä sukulaisilla yötä ja serkuilla yötä olohan on ihan parasta. Samoin muistan omasta lapsuudesta nimenomaan serkkujen kanssa yökyläilyt ja yhteiset mökkireissut lämmöllä.
Näitä ketjun ongelmia ei meidän suvuissa ole, sivuhuomautuksena.
Minulla on vähän sellainen tunne, että tässä on paikkakuntakohtaisia eroja. -sama
No totta kai on, suurin osa palstajunteista on sukurutsa-alueelta.
Mun äiti on juuri tuommoinen, marisemassa kun minä kuulemma määrään liikaa miten ollaan mummolassa. En voi ymmärtää, miksi kolmivuotiaan hoitoon saavaa ihmistä EI kiinnostaisi, milloin lapsi on tottunut nukkumaan päiväunet tai menemään iltaunille? Jos itse ottaisin lapsen hoitoon (on toki lyhyitä aikoja ollutkin lapsia hoidossa, ei kuitenkaan yön yli), olisin vain kiitollinen jos kerrottaisiin, milloin lapsi nukkuu ja syö, mistä ruuista ei tykkää, miten rauhoittuu helpoiten päiväunille jne. Eri asia sitten kouluikäisten kanssa, niiden kanssa mummi voi käyttää sitä niin tärkeää mummin vapauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohi aiheen: 5-vuotiaiden yökyläily kavereiden luoda ei ole kyllä päiväkodin lastenhoitajan näkökulmasta ole mitenkään yleistä. Toki sukulaisilla, isovanhemmilla yms. selvästi ovat yön yli hoidossa. Kavereilla ehkä jos perheillä on tosi läheiset välit.
Äitinä ajattelen että yön yli kyläily on aika iso luottamuksenosoitus. Lapsen ollessa pieni se on luottamuksenosoitus hoitajaa kohtaan ja lapsen ollessa isoksi se luottamuksen osoitus lasta kohtaan, että hän osaa käyttäytyä hyvin ja olla olematta liikaa vaivaksi.
Jos itse mietin 5-vuotiasta, niin en kyllä pysty luottamaan sen ikäiseen ettei saattaisi tarvia aikuista kesken yötä ja nukkumaan mennessä. En kokisi luonnolliseksi odottaa miltään lapsen kaverin vanhemmalta sellaista vaivaa, mitä lapseni voisi aiheuttaa.
Toki varmasti on niitäkin, jotka laittavat lapsensa sinne ja tänne ja tuonne, kunhan saa omaa aikaa, enkä usko että se ammattia tai sosiaalista statusta katsoo.
"Sinne ja tänne ja tuonne" tapahtui meillä ainakin saman taloyhtiön kahdessa vierekkäisessä talossa, joita erotti pieni piha-alue. Tunsin naapurit, eli perheen, oikein hyvin ja myös tämän tyttäreni kaverin, joka oli yökylässä meillä vastavuoroisesti. Täysin ilman ongelmia kaikki tapahtui. Puhelimet valmiina koko ajan. Pakosta ei menty, kinusivat että miksi ei voida joka yö vaihdella.
Ei se silti yleistä ole mielestäni, kun puhutaan kuitenkin alle kouluikäisistä lapsista. Ainakaan omassa tuttavapiirissä. Hienoa, että on ollut noin hyvä naapurusto. Varmasti tukenut paljon kaikkia perheitä.
Kyllö rehellisesti sanottuna meillä kaveriyökyläilyt tulivat alakouluiässä ja omassa lapsuudessa muistan, että ensimmäisen kerran kaverin luona olen ollut yökylässä kolmannella luokalla. Mukavaa, että joillain on noin läheisiä ystäväperheitä kuitenkin.
Toki omat lapset on olleet jo pieninä sukulaisilla yötä ja serkuilla yötä olohan on ihan parasta. Samoin muistan omasta lapsuudesta nimenomaan serkkujen kanssa yökyläilyt ja yhteiset mökkireissut lämmöllä.
Näitä ketjun ongelmia ei meidän suvuissa ole, sivuhuomautuksena.
Minulla on vähän sellainen tunne, että tässä on paikkakuntakohtaisia eroja. -sama
No totta kai on, suurin osa palstajunteista on sukurutsa-alueelta.
Sun juttus haiskahtaa incelin katkeruudelta. Äitis ryyppäsi ja lähti toisen miehen matkaan, isän vei vosu, sisarukset lastenkotiin, ja mummo otti sinut peräkammariinsa, missä vieläkin yksinäsi runkaten luet palstan naisten juttuja, yksinäinen erakko, naisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on juuri tuommoinen, marisemassa kun minä kuulemma määrään liikaa miten ollaan mummolassa. En voi ymmärtää, miksi kolmivuotiaan hoitoon saavaa ihmistä EI kiinnostaisi, milloin lapsi on tottunut nukkumaan päiväunet tai menemään iltaunille? Jos itse ottaisin lapsen hoitoon (on toki lyhyitä aikoja ollutkin lapsia hoidossa, ei kuitenkaan yön yli), olisin vain kiitollinen jos kerrottaisiin, milloin lapsi nukkuu ja syö, mistä ruuista ei tykkää, miten rauhoittuu helpoiten päiväunille jne. Eri asia sitten kouluikäisten kanssa, niiden kanssa mummi voi käyttää sitä niin tärkeää mummin vapauttaan.
No minua, mummia, tuo ainakin helpotti huomattavasti, vaikka sain tiukata noita ohjeistuksia, koska minuun kai sitten luotettiin.
Minä taas ajattelin lapsen rutiineja ja turvallisuudentunnetta, sekä tietenkin vanhempien parasta omalta osaltaan. En ymmärrä mikä tällaisessa yhteispelissä voi olla niin hankalaa. Ketään ei loukata, kun yhdessä sovitaan kaikesta ja annetaan kuitenkin tilaa myös niihin yllättäviinkin mummijuttuihin, mitä hän lapsille saataa järjestää, tapahtumineen, syömisineen ja muuta kivaa menoa. En mä ainakaan ole mummina halunnut olla mikään ponteva ja erityinen mummilan emäntä, joka saa vihdoinkin "näyttää miten ne hommat oikeasti hoidetaan".
Itse kuulin ekaa kertaa esim. maissinaksuistakin, kun kyselin mitä naposteltavaa antaisin, ettei ne hampaat kärsi. Ei murentanut mun itsetuntoa yhtään, vaikka sain neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmivuotias ei nyt oikeestaan ees mummilassa lomailija kuin pakottavassa tarpeessa.
Minusta vasta lähelle 5-vuotias joka hyvin osaa ilmaista itsensä on sopiva viikon tai kahden lomavierailuun. Ymmärtää mitä loma tarkoittaa.
Kaikki puhuvat lapsista kuin ne olisi nukkia, nukahtavat just tiettyyn aikaan vieraassakin paikassa. Minusta mummin ei tarvitse laulaa samaa iltalaulua kuin äidin tai samoja sanoja käyttää hampaan pesussa tms.
Tietysti katson asiaa kaukana asuvan mummon kannalta, en perheeseen jokapäiväisenä kuuluvana mummona.
Pienten lasten ja vauvojen kannalta kai parempi jos se mummi tulisi sinne kotiin kun vanhemmat tarvitsevat lomaa lapsistaan.
Tässä keskustelussa joku häiritsevä sivukaiku, kuin lapset olisi koiria tai kissoja jotka on tullut otettua, joista on vaivaa ja vastusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten ja vauvojen kannalta kai parempi jos se mummi tulisi sinne kotiin kun vanhemmat tarvitsevat lomaa lapsistaan.
Tässä keskustelussa joku häiritsevä sivukaiku, kuin lapset olisi koiria tai kissoja jotka on tullut otettua, joista on vaivaa ja vastusta
Ei mummi ja vaari ole mitään hoitajia tai majatalon pitäjiä, vaan lähisukua, rakastavat omaiset, joiden luona lapsi saa tuntea hellyyttä ja huolenpitoa, häntä kuunnellaan ja hänelle annetaan uusia kokemuksia, tietyin ehdoin, lapsen ehdoin (ja kotonaan tietty samalla tavalla). Vanhemmat saavat hieman huokaista ja mummilassa nautitaan ja "vatsat on mummilla ja vaarillakin täynnä", kun näkee lapsen syövän ja nukahtavan tyytyväisenä kivan päivän jälkeen. Tässä voittavat kaikki. Ja antaa lapsen valita haluaako mummolaan. Ei sinne tietenkään pakolla viedä.
Eivät vanhemmat kaipaa mitään lomakotia lapselleen, vaan tervepäisiä, järkeviä, yhteistyöhön kykeneviä lisäaikuisia auttamaan arjessa, kun esimerkiksi kesällä tai muina loma-aikoina tai vaikka päiväkodin koulutuspäivinä on vaikea saada katettua kaikkia lasten vapaita. En tiedä, mistä ihmeestä syntyy käsitys, että vanhemmat jotenkin työntäisi lapsia lomalle hengähtääkseen itse tai elämyksiä tai ähkyä hankkimaan. Kyllä se on ihan sitä arkista pyöritystä, johon apua ja tukea kaivataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa tulee huomioida perheen säännöt ja käytännöt liittyen turvallisuuteen ja terveyteen:
-nukkumaanmenoajat
-ruokailut
-ulkoilut jne.
Sen sijaan kirjat ja pelit voi yleensä valita ihan vapaasti, kunhan ne ovat lapsen ikä- ja kehitystasoon nähden sopivia.
Tietysti jos käy kerran kuussa kylässä, voi isovanhempi varmaan tarjota isommalle lapselle silloin jotain pitsaa ja limua sekä pullaa varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka viikon lomalla ei vanhempien päätöksestä saa päivittäin tällaista syödä.
Mummot ja vaarit eivät valitettavasti aina ymmärrä, että vanhemmat hoitavat arjessa kaiken, myös ne ikävät seuraukset huonoista valinnoista. Ja vanhemmat - sekä etenkin lapsi itse - kärsivät kotona seuraukset, jos mummo/vaari antaa liikaa herkkuja tai epäterveellistä ruokaa tai antaa valvoa liian myöhään.
Kivahan se olisi valvoa tunti tai kaksi myöhempään, mutta lapsi saattaa olla sitten väsynyt ja kiukkuinen seuraavana päivänä tai kotiinpaluun jälkeen kun 2 yötä on nukuttu liian vähän tai väärään aikaan. Liika sokeri voi aiheuttaa reikiä, jos hampaidenharjauksessa on (pienen) lapsen kanssa ongelmia. Nykyään iso osa pienten vanhemmista ei tarjoa mitään makeaa lapselleen, eivätkä pienet osaa sitä kaivatakaan (kuten eivät esim. teetä, kahvia tai alkoholiakaan). Neuvolan suosituskin on lykätä makeiden herkkujen syöntiä. Mummolassa sitä voidaan tuputtaa eikä ymmärretä että pieni ei vielä ymmärrä sen olevan mitään erityistä herkkua.
Osa lapsista tulee isompanakin herkästi sokerihumalaan ja verensokeri poukkoilee. Vanhempi tuntee lapsensa parhaiten, ja kasvatustavat ja rajat näissä perusjutuissa (syömiset, nukkumiset, terveys, turvallisuus) määrittelee aina oman lapsensa asiantuntijana toimiva äiti/isä. Siihen on isovanhempien tyydyttävä, ellei vanhempi anna lasta hoitoon kesäksi ja anna vapaita käsiä toteuttaa kasvatusta kuten entisaikoina.
Lapsia ei myöskään ole tapana esim. rangaista nykyään siten kuin ennen, eikä lapsenlapsille saa antaa luunappeja tai huutaa. Nämä ovat vahingollista toimintaa lapsen mielelle. Osan vanhoista ihmisistä on vaikea käsittää tätä. Osa varsinkin iäkkäistä isovanhemmista on sellaisia, että lasta pitää yksinkertaisesti valvoa vieressä tapaamisella.
Vanhoilla ihmisillä on myös voinut unohtua millainen onkaan turvallinen ympäristö lapselle. Harvalla iäkkäämmällä on lapsiturvallinen koti, jossa lääkkeet ja vaaralliset ja myrkylliset esineet on lukkojen takana. Tai sitten heidän ollessaan vanhempia aikoinaan ei edes ollut nykyisiä turvaratkaisuja saatavilla ollenkaan (esim. kypärät, turvaistuimet, heijastimet, pelastusliivit, lapsilukot jne.). Eikä ollut ohjeitakaan siitä, miten koti järjestetään turvalliseksi pienelle tulokkaalle.Kaikki isovanhemmat eivät ole vanhoja. Olen itse 54-vuotias työssäkäyvä isoäiti. Hoidamme lapsenlasta silloin kuin olemme toisella asunnollamme lähes toisella puolella Suomea. Asunto on jo lähtökohtaisesti tehty sellaiseksi, että lapsenlapsen on siellä hyvä olla. Sinne on hankittu hänelle oma tuoli, astiat, lelut ja petivaatteet. Noudatamme perheen nukkumaanmenoaikoja ja muita rutiineja. Kun lapsi tulee päivä- tai yökylään, pyhitetään se aika silloin lapselle. Omaa aikaa on sitten, kun ei ole lomaa ja mahdollisuutta olla lapsen kanssa.
Näinhän suurin osa isovanhemmista toimii. Ja suurin osa lastenvahdeista tai sukulaisistaa, jotka hoitavat lapsia.
Minä ainakin haluan, että lastenlasten vierailu on itselle ja lapsille mukava tapahtuma. Helpointa lastenhoito on, kun menevät ajoissa nukkumaan, eivät syö liikaa herkkuja ja ulkoilevat välillä.
Mummolaekstra syntyy yhteisestä retkestä torille, uimarannalla käynnistä, mansikoiden ostosta ja syönnistä sekä muurinpohjaletuista. Luulen että näillä kokemuksilla syntyy kivoja mummolamuistoja. En usko, että arjen rutiineista poikkeaminen ja lomatunnelma vaatii myöhempään valvomista tai suuria määriä herkkuja.
Kyllä tässä ketjussa on henkilöitä, jotka näkisivät punaista siitä, että syötät lapsille mansikoita ja lettuja. Sinunhan pitäisi tutustuttaa heidät lanttuun ja parsakaaliin ja jättää tuollaiset herkut kyseisen perheen kerran vuodessa juhlahetkiin.
Voi apua! Kyllä nyt olen tehnyt väärin, kun juuri leivoin nelivuotiaan kanssa suklaaneliöitä, joita tarjoiltiin sitten isälle ja äidille, kun tulivat hakemaan.
P.s. Taikinakin maistui pikkumiehelle :).
Jos oman lapseni mummo olisi passiivisaggressiivinen ja ilkeä, ei saisi hengata lastenlasten kanssa ja opettaa tuollaisia tapoja heille.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten ja vauvojen kannalta kai parempi jos se mummi tulisi sinne kotiin kun vanhemmat tarvitsevat lomaa lapsistaan.
Tässä keskustelussa joku häiritsevä sivukaiku, kuin lapset olisi koiria tai kissoja jotka on tullut otettua, joista on vaivaa ja vastusta
Jos lapsille ei ole opetettu rauhallisuutta niin ne saattavat olla erittäin rasittavia. Lasta pitää kouluttaa ihan samalla tavalla kuin koiraa, toki kognitiivisesti vaativampia juttuja mutta kuitenkin.
Samat vanhemmathan meidät on kasvattanut. Ja he antoivat hyvät lähtökohdat elämälle meille molemmille tasapuolisesti. Saimme hyvän itsetunnon, kannustusta opiskelemaan ja tavoittelemaan unelmiamme. Saimme aikuistuttuamme muodostaa oman arvomaailmamme. Kaikin puolin siis hyvät perustat itsenäiselle hyvälle elämälle. Veljeni on käyttänyt elämäänsä toisin kuin minä. Ja mites se teoria menikään: 25% kasvatus, 25% ympäristö ja loput omat arvot. Mentyään naimisiin ja saatuaan lapset sekä urapäätöksensä kuitenkin vaikuttivat niin, että hän katsoo yhteiskunnan ja muiden ihmisten olevan hänelle jotain velkaa. Hän on itsekkäämpi, hieman katkerampi ja henkisesti sekä fyysisesti jopa laiskempi vuosi vuodelta. Näistä syistä hän ja hänen perheensä käyttäytyy niin kuin käyttäytyvät pakkovieraiiluilla vanhemmillamme. Mainittakoon, että hän myös toivoisi vanhempiemme myyvän talonsa, kesämökkinsä, sijoituksensa ja realisoivan säästönsä, jotta hän saisi sen puolikkaansa jo ennakkoperintönä.
Ja kun me käymme, viemme mukanamme ruokaa, teemme yhdessä ruokaa, korjaamme myös yhdessä kälkemme ja sotkumme. Autan heitä raha- ja pankki-asioissa. Mieheni auttaa heitä jos tarvitaan vaikka jotain remppajuttuja, auton vaihtoa jne. Me kaikki lapset mukaan lukien juttelemme heidän kanssaan, me kuuntelemme ja vuoropuhelu on luonnollista ja vaivatonta. He kertovat elämästään ja me kerromme heille. Siitä tulee hyvä mieli, on mukava siitä ajella kotiin ja on mukavaa ajella sinnepäin taas uudelleen. Ja meillä on yhtä hyvät välit myös appivanhempiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Perheeseeni kuuluvat mieheni ja yhteiset lapsemme. Miniät ja vävyt ei kuulu perheeseen, he ovat lastemme puolisoita, eivätkä yhtään mitään muuta.
Ei sun lapset kuulu sun perheeseen. Niillä on omat perheensä.
Olkoonkin heillä omat perheensä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että lapsemme kuuluvat aina meidän perheeseen. Niin se vaan on.
Niin, sikäli tuo on totta, että ainakin esim henkilöhaastatteluissa on usein ihmisen perustiedot kerrottu aluksi ja niissä kerrotaan, että Maijalla on mies/aviopuoliso ja 3 aikuista lasta.
Toisaalta, kun aikaa kuluu ja nuo lapsetkin on 50v niin ei heitä sitten enää sinällään lasketa perheeseen kuuluvaksi vaan monesti jo sanotaan, että lapset on maailmalla ja perheeseen kuuluu nyt mies ja koira :D
Kyllähän lapset aikuisina ja perheellisinä kuuluu lähinnä omalle perheelleen. Vanhemmille se lapsi on aina se oma lapsi, mutta se ei estä sitä, etteikö aikuinen ihminen kuitenkin kuulu eniten sille omalle perheelleen, eikä omille vanhemmilleen.
Olis aika koominen tilanne, jos mun vanhemmat kuvittelisi, että kuulun enemmän lapsuudenperheeseeni, kuin tähän omaani jossa minulla on mies ja lapset. Laajennettu perhekäsitys on sitten omat vanhemmat/miehen vanhemmat ja omat sisarukset, mutta kyllä se ydinperhe on minä ja lapset ja puoliso.
Alue: Aihe vapaa
Voi apua! Kyllä nyt olen tehnyt väärin, kun juuri leivoin nelivuotiaan kanssa suklaaneliöitä, joita tarjoiltiin sitten isälle ja äidille, kun tulivat hakemaan.
P.s. Taikinakin maistui pikkumiehelle :).