Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (1025)
Pitäisi kunnioittaa vanhempien asettamia sääntöjä ja rajoja. Haluan silti jakaa myös oman kokemukseni. Mun mummoni oli mulle tosi läheinen, vähän haastavine piirteineen. Hänen haastavat piirteensä eivät kuitenkaan olleet mitään vanhempieni vastaaviin verrattuna. Toinen oli henkisesti väkivaltainen raivohullu, toinen oli väsynyt, tosi passiivinen ja henkisesti poissaoleva (todennäköisesti masentunut). Toinen vanhemmista on minulle monesti ihan suoraan kertonut, että hänellä ei ollut yhtään mitään käsitystä lapsista, ja se meillä kyllä kotona näkyi. Eivätkä vanhempani tätä itse silloin tajunneet, eivät tajua oikein vieläkään.
Mummoni kritisoi vanhempani vanhemmuustaitoja ääneen kun olin lapsi, silloin en sitä ymmärtänyt ja vain hämmennyin kommenteista. Nyt aikuisena olen hänelle äärimmäisen kiitollinen, että hän osallistui ja auttoi minkä kykeni. Ja että hän oli ainut aikuinen joka ihan ääneen yritti puuttua meidän perheen tilanteeseen ja aidosti välitti meidän lasten hyvinvoinnista ja yritti edes herätellä vanhempaani elämän realiteetteihin. Mummoni mm. On opettanut minulle 5-6 vuotiaana, miten keho pitää pestä, kun on peseytymisen aika. Uskon että hän on mun nykyisen hyvän elämäntilanteen jopa mahdollistanut.
En tällä halua kannustaa toksisia isovanhempia kritisoimaan lastensa kasvatusta isoon ääneen :) Mutta kyllä toivoisin että isovanhempiin ei ihan herkästi katkota välejä täysin, vaikka jotain erimielisyyksiä olisikin. Olen siis sitä mieltä myös, että ei tarvitse pitää yhteyttä, jos isovanhemmat on oikeasti lapsille haitaksi tai vaaraksi.
Kyllä tällä palstalla taas huomaa mummi-ikäisten ihmisten minä-minä-asenteen
Ei lapsi mene rikki, minulla on oikeus tehdä kuten minä haluan koska minä olen mummi, ei lapsella tai lapsen vanhempien mielipiteellä ole mitään väliä
Ja ei, lapsi ei kuole siihen, että hän menee iltatoimiin 10min normaalia myöhemmin, mutta ilmeisesti ap:n tapauksessa äidillä oli syytä olettaa, että iltatoimet kenties myöhätyisivät monta tuntia, ilman että äidin pitää huolehtia lapsivapaallakin.
Ps. Minun lapsillani on paras mummu, kasvatusalan ammattilainen ja järki-ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina ihmetyttää nämä "minuahan ei neuvota"-isovanhemmat ja sukulaiset. Että miksi toisen toivetta asiasta ei yksinkertaisesti vain noudateta. Onko tämä joku miniöiden erikoiskohtelu, vai oletteko samanlaisia kaikissa ihmissuhteissanne? Menettekö auttamaan ystäväännekin tai vanhaa tätiänne siten että minähän en sulta ohjeita ota vastaan, minä teen omalla tavallani tai sitten en tule ollenkaan. Kaverisi pyytää aamuksi apua koiran ulkoiluttamisessa niin sinähän menet iltapäivällä kun sinä haluat ulkoiluttaa koirat iltapäivällä.
Lapseni on vielä pieni, mutta en keksi yhtäkään syytä miksi en kunnioittaisi mahdollisen lapsenlapseni hoidossa vanhempiensa toiveita.
Kun olit lapsena mummolassa hoidossa, elitkö siellä täysin samoin kuin kotonasi? Laittoiko vanhempasi mukaan kellontarkat rytmit ja ruoka-aine-listat, mitä sinun sopii syödä? Minkä verran saat katsella telkkaria tai millaisilla leluilla leikkiä?
Mun vanhemmat ei onneksi niin tehneet. Oli ihanaa olla ihan rennosti mummoloissa. Eikä ole tullut mieleenkään laittaa omien lasten kohdalla vastaavia mukaan. Tottakai perusasiat, mikä on suunnilleen päivärytmi unien ja ruokien osalta, muuten saaneet olla ihan kuten ovat halunneet.Noh, koska puhun tässä aika pienistä lapsista niin ymmärrettävästi minulla ei ole mitään käsitystä millaisilla ohjeilla äiti minua aikanaan lähetti mummolaan.
Mutta tämä piikittely meni vähän ohi pointista. En itsekään lähettele kovinkaan tarkkoja ohjeita mummolaan. Mutta ihmettelen sitä, että jos suora toive esitetään niin millainen ihminen jättää sen tarkoituksella huomioimatta? Toimitko niin ystäviesi kanssa? Minä en.
Nythän ei ollut kysymys yhdestä suorasta toiveesta, vaan älyttömästä mikromanageerauksesta. Jos sulla olisi aina ollut vaikka koiria, ja osaisit niiden kanssa olla, niin oikeastiko sä toteuttaisit pilkuntarkasti jotain 10 ohjeen listausta turhanpäiväisistä asioista, jos kaverisi siis toisi sinulle hoitoon samanlaisen koiran? Että meidän mopen turkkia harjataan klo 16 pitkin rauhallisin vedoin 20 kertaa per puoli. Ja niin edelleen.
Tottakai noudatetaan ruoka-aikoja ja uniaikoja parhaan mukaan. Ja tottakai lapsen ikä vaikuttaa asioihin, mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää se rytmi on. Ja toki vaikuttaa myös lapsen temperamentti.
Noin yleisesti ihmiset voisivat myös yrittää ymmärtää, että siinä missä lapsi " ei ole mummin lelu", ei lapsi myöskään ole vanhempiensa jatke tai projekti, vaan oma itsenäinen ihmisensä, jonka etu on se, että hän oppii myös näkemään ympärillään erilaisia ihmisiä ja tapoja, tutustuu omaan sukuunsa molemmilta puolilta, ja ylipäätään saa elää sillä lailla vapaasti, että joka asia ei ole oman vanhemman epävarmuuden tai kontrollinhalun sanelemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina ihmetyttää nämä "minuahan ei neuvota"-isovanhemmat ja sukulaiset. Että miksi toisen toivetta asiasta ei yksinkertaisesti vain noudateta. Onko tämä joku miniöiden erikoiskohtelu, vai oletteko samanlaisia kaikissa ihmissuhteissanne? Menettekö auttamaan ystäväännekin tai vanhaa tätiänne siten että minähän en sulta ohjeita ota vastaan, minä teen omalla tavallani tai sitten en tule ollenkaan. Kaverisi pyytää aamuksi apua koiran ulkoiluttamisessa niin sinähän menet iltapäivällä kun sinä haluat ulkoiluttaa koirat iltapäivällä.
Lapseni on vielä pieni, mutta en keksi yhtäkään syytä miksi en kunnioittaisi mahdollisen lapsenlapseni hoidossa vanhempiensa toiveita.
Kun olit lapsena mummolassa hoidossa, elitkö siellä täysin samoin kuin kotonasi? Laittoiko vanhempasi mukaan kellontarkat rytmit ja ruoka-aine-listat, mitä sinun sopii syödä? Minkä verran saat katsella telkkaria tai millaisilla leluilla leikkiä?
Mun vanhemmat ei onneksi niin tehneet. Oli ihanaa olla ihan rennosti mummoloissa. Eikä ole tullut mieleenkään laittaa omien lasten kohdalla vastaavia mukaan. Tottakai perusasiat, mikä on suunnilleen päivärytmi unien ja ruokien osalta, muuten saaneet olla ihan kuten ovat halunneet.Noh, koska puhun tässä aika pienistä lapsista niin ymmärrettävästi minulla ei ole mitään käsitystä millaisilla ohjeilla äiti minua aikanaan lähetti mummolaan.
Mutta tämä piikittely meni vähän ohi pointista. En itsekään lähettele kovinkaan tarkkoja ohjeita mummolaan. Mutta ihmettelen sitä, että jos suora toive esitetään niin millainen ihminen jättää sen tarkoituksella huomioimatta? Toimitko niin ystäviesi kanssa? Minä en.
Nythän ei ollut kysymys yhdestä suorasta toiveesta, vaan älyttömästä mikromanageerauksesta. Jos sulla olisi aina ollut vaikka koiria, ja osaisit niiden kanssa olla, niin oikeastiko sä toteuttaisit pilkuntarkasti jotain 10 ohjeen listausta turhanpäiväisistä asioista, jos kaverisi siis toisi sinulle hoitoon samanlaisen koiran? Että meidän mopen turkkia harjataan klo 16 pitkin rauhallisin vedoin 20 kertaa per puoli. Ja niin edelleen.
Tottakai noudatetaan ruoka-aikoja ja uniaikoja parhaan mukaan. Ja tottakai lapsen ikä vaikuttaa asioihin, mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää se rytmi on. Ja toki vaikuttaa myös lapsen temperamentti.
Noin yleisesti ihmiset voisivat myös yrittää ymmärtää, että siinä missä lapsi " ei ole mummin lelu", ei lapsi myöskään ole vanhempiensa jatke tai projekti, vaan oma itsenäinen ihmisensä, jonka etu on se, että hän oppii myös näkemään ympärillään erilaisia ihmisiä ja tapoja, tutustuu omaan sukuunsa molemmilta puolilta, ja ylipäätään saa elää sillä lailla vapaasti, että joka asia ei ole oman vanhemman epävarmuuden tai kontrollinhalun sanelemaa.
Ja tuo kaamea mikromanageeraus ilmeni siis sillä että äiti soitti ja muistutti että lapsen pitää mennä nukkumaan nukkumaanmenoaikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällä palstalla taas huomaa mummi-ikäisten ihmisten minä-minä-asenteen
Ei lapsi mene rikki, minulla on oikeus tehdä kuten minä haluan koska minä olen mummi, ei lapsella tai lapsen vanhempien mielipiteellä ole mitään väliä
Ja ei, lapsi ei kuole siihen, että hän menee iltatoimiin 10min normaalia myöhemmin, mutta ilmeisesti ap:n tapauksessa äidillä oli syytä olettaa, että iltatoimet kenties myöhätyisivät monta tuntia, ilman että äidin pitää huolehtia lapsivapaallakin.
Ps. Minun lapsillani on paras mummu, kasvatusalan ammattilainen ja järki-ihminen
Jos mummun hoito ei miellytä järjestetään lapset muualle. Annetaan anopin olla rauhassa eikä vainota lapsiakaan kännykällä koko ajan.
6-vuotias sanoi puhelimessa äidilleen kun äiti kolmannen kerran soitti samana päivänä: äiti, olen lomalla nyt. Olen kanssasi kun tulen kotiin, nyt leivon mummin kanssa.
Perhe voi asettaa isovanhemmille vaikka kuinka tarkat säännöt lasten hoidosta, vaikka kotona näitä sääntöjä ei noudatettaisi vähääkään.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ihminen ei saa olla ihminen omalla tavallaan. Elämme yhteiskunnassa ja meidän kaikkien pitää taipua tiettyihin "yhdessä sovittuihin" normeihin, joista ei saa poiketa.
Voisitte aloittaa opettamalla lapsillenne käytöstavat. Päiväkodissa jo riehutaan, tapellaan ja haistatellaan hoitajille. Koululaiset ryöstävät toisiaan kaduilla. Mutta tämä tuntuukin olevan nykypäivän normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi puhua omalla murteellaan. Mitä siitä marisemaan. Ei kenenkään tarvitse omaa murrettaan hävetä. Aivan hullua tuommoista edes vaatia.
Merkillinen "oma murre" jota lapsensa ei osaa. Nyt yhtäkkiä lapsenlapsen kanssa mukaoma.
No lapsensa on tullut kaupunkiin ja halunnut hylätä kotiseutunsa murteen. Näitähän on, jotka häpeävät vanhempiensa vahvaa murretta.
Aikuistuminen näillä vielä pikkusen kesken.
Tai sitten ei sitä ole ikinä oppinutkaan. Mummo vaan nyt on keskinyt, että hänpä onkin savokainuulainen perinnemummo. Onko seuraavaksi vuorossa uskonnon tuputus, kuten meillä?
No jos on mummokin siellä savokainuussa asunut, niin kyllä se murre yleensä pysyy. Ja jos tämä äityli (tämä mummon tytär) on siellä savokainuussa asunut lapsuutensa ja nuoruutensa, niin kyllähän se murre yleensä säilyy jollakin tavalla. Mutta tiedän joitakin, jotka vihaavat esim vanhempiensa savon viäntelyä ja siksi päättäneet häivyttää murteen pois kielestään.
Minusta se on sääli, koska murteet todella rikastuttavat suomen kieltä ja harmi, jos murteet häviävät.
Sinulla näyttäisi olevan aika vihamielinen suhtautuminen äitiisi (mummoon). En haluaisi olla mummo sinun lapsillesi.
Olen pannut merkille ja saanut kuulla, että nykyään monet naiset häpeävät juuriaan, jotka ovat jostakin peräkylältä, jossa molotetaan outoa murretta. Nainen muuttaa kehä kolmosen sisäpuolelle, ja siellä ensimmäinen tehtävä on karsia omasta puheesta kaikki mikä paljastaisi mistä on kotoisin. Jos joku kysyy, että mistä on, niin sanotaan vaan epämääräisesti, että vähän pohjoisemmasta. Hävetään niin kovasti synnyinseutujaan, ettei edes kehdata sitä kenellekään kertoa.
Itse olen aina ollut ylpeä kotiseudustani, ja kerron sen mielelläni kaikille, mutta kyllähän se tietävälle kuulijalle saattaa jo käyttämästäni puhekielestä selvitä.
Anopin poikahan ei edes osannut anopin murretta. Miksi miniän tai miniän lapsen se pitäisi osata.
Onkohan murteella puhuminen kielletty anopin pojalta? Häpeähän se on, jos molottaa jotakin outoa junttimurretta.
Hulluinta mitä täällä luin valitus kun mummi ei teiniä ( ajattelin 14 -17) laita nukkumaan illalla ja antaa aamulla nukkua pitkään. Teini on mummilla LOMALLA. Teinit jo nukkuu eri huoneessa pienessäkin kodissa. Vaikka olkkarin lattialla.
Ennen sanottiin että kun nuori nukkuu se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Teininä tarvii unta.
Jos mummi ei piittaa vanhempien asettamista säännöistä, ei passaa valittaa ja surkutella sitä, kun ei käydä! :)
Ärsyttää se jatkuva herkkujen lappaus! Ei auta vaikka hammaslääkäriltä on todistus, että sokerin saanti on minimoitava. Silti joka kerta hirveää karkin syötäntää. Itse olisin pikemminkin kiitollinen, jos mummo auttaisi hyvässä ruokakasvatuksessa. Tekisi vaikka kasvisten maistatukseen erilaisia kasviksia. Sitten ärsyttää kamalat puheet: puhutaan kaikista pahaa ja rasistisesti. Haukutaan toisten ulkonäköä jne. myös minun. Sitten tavaraa tungetaan. Meillä on pieni kaupunki koti ja olemme sanoneet, että ei lahjoja kiitos. Niin aina vaan pitää lapata mahdollisimman isoja leluja.
Olisi niin ihanaa, jos olisi mummi, joka kunnioittaa meitä vanhempia. Joka kysyisi: millaista mummoa te tarvitsette. Joka osallistuisi hyvään kasvatukseen ja kysyisi meiltä aktiivisesti ja kunnioituksella, onko jokin asia ok. Tällaisella mummilla kävisimme mielellään viikottain. Nyt itsellä tunne, että mitä harvemmin käymme mummolla, sitä parempi.. ja sitten valitetaan, että miksi ei käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista rutiineista. Meillä esikoinen vielä pääsi mummolaan yöksi, mutta siellä oltiin puolilta öin vielä saunassa kolmevuotiaan kanssa. Lapsella meni viikko palautua taas arkirytmiin. Ja tuo oli ihan pelkkää valtapeliä mummolta.
Paljon muutakin ehti tapahtua ennenkuin lopetettiin nämä yökyläilyt. Toista ja kolmatta lasta ei sitten koskaan enää pyytänytkään, kun veti herneet niin syvälle. Viimeisen kerran on ollut lastenhoitoapuna sairastapauksessa 18 vuotta sitten. Lapsetkin on tosiaan ehtineet aikuistua tässä välissä, että enää ei ole tarvettakaan.
Eli meillä se mummon tapa oli pelkkää valtapeliä, joka sitten vihellettiin poikki, kun kävi meille liian raskaaksi. Puhumattakaan lapsesta itsestään.
Meilläkin anoppi kieltäytyi laittamasta lapsia nukkumaan eikä myöskään vaihtanut vaippaa. Luultiin jättäneemme sille helppo lapsenvahti-ilta, kun lapset olivat menossa nukkumaan pian meidän lähdettyä. Kun tultiin kotiin puolen yön jälkeen, niin ihan täysi sirkus oli päällä. Anopin ei tarvinut enää tulla.
Anoppi on saanut viettää lasten kanssa aikaa, mutta meillä ei ole hoitovastuuta pystytty antamaan.
Kerran jätin suhteellisen helpon lapsemme illaksi anopille, kun hän oli kylässä. Anoppi siis haluaisi hoitaa lapsiamme paljon. Kaikki iltahommat oli tehty ja lapsi enää luki kirjaa ja tehtävänä oli sanoa klo 21 että aika laittaa nukkumaan. Lähdin siis itse kaveria moikkaamaan ja mies touhusi autotallissa jotain.
Tulin klo 23 kotiin ja lapsi valvoi, mies oli autotallissa ja anoppi nukkumasss. Aamulls utelin mitä tapahtui niin anoppi oli sanonut lapselle että nukkumaan ja lapsi oli vastannut ettei halua. Anoppi oli tuumannut ettei voi mitään ja mennyt nukkumaan. Tämä kyllä enemmänkin naurattaa kuin suututtaa :D
Miksei sä laittanut nukkumaan, kun oli kotona? Olisi sen jälkeen mennyt takaisin sinne autotalliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ihminen ei saa olla ihminen omalla tavallaan. Elämme yhteiskunnassa ja meidän kaikkien pitää taipua tiettyihin "yhdessä sovittuihin" normeihin, joista ei saa poiketa.
Voisitte aloittaa opettamalla lapsillenne käytöstavat. Päiväkodissa jo riehutaan, tapellaan ja haistatellaan hoitajille. Koululaiset ryöstävät toisiaan kaduilla. Mutta tämä tuntuukin olevan nykypäivän normi.
Niin, tähän ratkaisu on, että annetaan lapsen riehua, syödä pelkkää karkkia, valvoa miten pitkään haluaa
Rutiinithan on lapsille pahasta, pelkästään pahan epäkiitollisen miniän juoni pilata lapsi ja kiusata isovanhempaa!
Jos se mummi tekee kaiken väärin miksi kuitenkin lapset työnnetään hänelle lomiksi ja taas valitetaan?
Se ei tunnu täyspäisten hommalta. Rahalla voi ostaa mieleistään hoitoa. Enkä ymmärrä miksi vanhemmmat ei halua lomia/viikonloppuja olla lastensa kanssa? Jos ei mummolatkaan miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Jos se mummi tekee kaiken väärin miksi kuitenkin lapset työnnetään hänelle lomiksi ja taas valitetaan?
Se ei tunnu täyspäisten hommalta. Rahalla voi ostaa mieleistään hoitoa. Enkä ymmärrä miksi vanhemmmat ei halua lomia/viikonloppuja olla lastensa kanssa? Jos ei mummolatkaan miellytä?
Ei ole tungettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ihminen ei saa olla ihminen omalla tavallaan. Elämme yhteiskunnassa ja meidän kaikkien pitää taipua tiettyihin "yhdessä sovittuihin" normeihin, joista ei saa poiketa.
Voisitte aloittaa opettamalla lapsillenne käytöstavat. Päiväkodissa jo riehutaan, tapellaan ja haistatellaan hoitajille. Koululaiset ryöstävät toisiaan kaduilla. Mutta tämä tuntuukin olevan nykypäivän normi.
Niin, tähän ratkaisu on, että annetaan lapsen riehua, syödä pelkkää karkkia, valvoa miten pitkään haluaa
Rutiinithan on lapsille pahasta, pelkästään pahan epäkiitollisen miniän juoni pilata lapsi ja kiusata isovanhempaa!
Isovanhemmatko ne lapsille antaa karkki ja mässyrahat?
Ulkoilen yhden koulun lähellä, jalkakäytävien reunat ja kadun ali menevä tunneli kuorrutettu karkki/mehu/mäkki-roskalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummi ei piittaa vanhempien asettamista säännöistä, ei passaa valittaa ja surkutella sitä, kun ei käydä! :)
Ärsyttää se jatkuva herkkujen lappaus! Ei auta vaikka hammaslääkäriltä on todistus, että sokerin saanti on minimoitava. Silti joka kerta hirveää karkin syötäntää. Itse olisin pikemminkin kiitollinen, jos mummo auttaisi hyvässä ruokakasvatuksessa. Tekisi vaikka kasvisten maistatukseen erilaisia kasviksia. Sitten ärsyttää kamalat puheet: puhutaan kaikista pahaa ja rasistisesti. Haukutaan toisten ulkonäköä jne. myös minun. Sitten tavaraa tungetaan. Meillä on pieni kaupunki koti ja olemme sanoneet, että ei lahjoja kiitos. Niin aina vaan pitää lapata mahdollisimman isoja leluja.
Olisi niin ihanaa, jos olisi mummi, joka kunnioittaa meitä vanhempia. Joka kysyisi: millaista mummoa te tarvitsette. Joka osallistuisi hyvään kasvatukseen ja kysyisi meiltä aktiivisesti ja kunnioituksella, onko jokin asia ok. Tällaisella mummilla kävisimme mielellään viikottain. Nyt itsellä tunne, että mitä harvemmin käymme mummolla, sitä parempi.. ja sitten valitetaan, että miksi ei käydä.
Miten te olette niin paljon kunnioitettavia kuin anoppisi? Ihan ilman vikoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummi ei piittaa vanhempien asettamista säännöistä, ei passaa valittaa ja surkutella sitä, kun ei käydä! :)
Ärsyttää se jatkuva herkkujen lappaus! Ei auta vaikka hammaslääkäriltä on todistus, että sokerin saanti on minimoitava. Silti joka kerta hirveää karkin syötäntää. Itse olisin pikemminkin kiitollinen, jos mummo auttaisi hyvässä ruokakasvatuksessa. Tekisi vaikka kasvisten maistatukseen erilaisia kasviksia. Sitten ärsyttää kamalat puheet: puhutaan kaikista pahaa ja rasistisesti. Haukutaan toisten ulkonäköä jne. myös minun. Sitten tavaraa tungetaan. Meillä on pieni kaupunki koti ja olemme sanoneet, että ei lahjoja kiitos. Niin aina vaan pitää lapata mahdollisimman isoja leluja.
Olisi niin ihanaa, jos olisi mummi, joka kunnioittaa meitä vanhempia. Joka kysyisi: millaista mummoa te tarvitsette. Joka osallistuisi hyvään kasvatukseen ja kysyisi meiltä aktiivisesti ja kunnioituksella, onko jokin asia ok. Tällaisella mummilla kävisimme mielellään viikottain. Nyt itsellä tunne, että mitä harvemmin käymme mummolla, sitä parempi.. ja sitten valitetaan, että miksi ei käydä.
Miten te olette niin paljon kunnioitettavia kuin anoppisi? Ihan ilman vikoja?
On ihan lapsen edun mukaista että lapsen vanhempia kunnioitetaan auktoriteetteinä.
Vierailija kirjoitti:
Jos se mummi tekee kaiken väärin miksi kuitenkin lapset työnnetään hänelle lomiksi ja taas valitetaan?
Se ei tunnu täyspäisten hommalta. Rahalla voi ostaa mieleistään hoitoa. Enkä ymmärrä miksi vanhemmmat ei halua lomia/viikonloppuja olla lastensa kanssa? Jos ei mummolatkaan miellytä?
Juuri näin! Vanhemmat ei jaksa lasten kanssa puuhailla, kun pitää saada sitä omaa aikaa ja päästä salille, kavereita tapaamaan, parisuhdeaikaa, ulkomaille niin että lapsi mummolla….
On se ihmeellisen outoa, että anoppi lappaa niille lapsille herkkuja kaksin käsin, eikä kasviksia tarjota. Nykypäivän ihminen (anoppi, appi) ymmärtää kyllä terveellisen ravinnon merkityksen lapsille ja aikuisille, sillä sitä asiaahan toitotetaan joka puolella somessa, lehdissä, televisiossa jne. Täytyy olla ymmärryksessä paljon vikaa, jos ei tieto mene perille. Tässäkin on huomattava, että mikä on kotona sallittu (herkut, karkit) niin isovanhemmille on annettu eri ohjeistus. Kasviksia paljon tarjolle, vaikka lapset eivät niihen koske, eikä pakottaa voi. Lapselle parasakaalinnuppu käteen, vaikka kotona ei ole koskaan tällaista nähnytkään.
Meillä se on isänäiti.