Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (1025)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina ihmetyttää nämä "minuahan ei neuvota"-isovanhemmat ja sukulaiset. Että miksi toisen toivetta asiasta ei yksinkertaisesti vain noudateta. Onko tämä joku miniöiden erikoiskohtelu, vai oletteko samanlaisia kaikissa ihmissuhteissanne? Menettekö auttamaan ystäväännekin tai vanhaa tätiänne siten että minähän en sulta ohjeita ota vastaan, minä teen omalla tavallani tai sitten en tule ollenkaan. Kaverisi pyytää aamuksi apua koiran ulkoiluttamisessa niin sinähän menet iltapäivällä kun sinä haluat ulkoiluttaa koirat iltapäivällä.
Lapseni on vielä pieni, mutta en keksi yhtäkään syytä miksi en kunnioittaisi mahdollisen lapsenlapseni hoidossa vanhempiensa toiveita.
Vaatiiko tämä kirjoittaja koiransa hoitajalta kirjakieltä lähellä olevaa yleiskieltä?
Kukaan mummo ei varmaan kiistä ruokaohjeita tai summittaisia nukkuma-aikoja. ( lapsi ei kuitenkaan ole nukke joka nukahtaa kun pistetään sänkyyn). Kyllä on liioiteltua määrätä esim lautapelit joita saa pelata, satukirjat mitä saa lukea jne. Jos haluaa lomamatkalla ilman lasta antaa myös lapsen lomailka ja kapsen ja mummon junailla jutut vaikei ne samoilla sanoituksilla olisi kuin kotona.
Kukaan mummo ei? Olet onnekas, kun voit ajatella näin. Meillä nimenomaan toinen mummoista syötti tahallaan juuri niitä asioita, joille lapsi oli allerginen. Sitten lapsi itki vatsakipuja ja kärsi ripulista mummon vierailun jälkeen. Nukkumaanmenoaikoja ei kumpikaan mummo kunnioittanut yhtään. Illalla antoivat ihan pienten lasten valvoa niin kauan kuin huvitti, mutta toisaalta toinen mummo käski 12-vuotiasta nukkumaan todella aikaisin. Mikähän järki siinäkin oli. Sunnuntailoinaalle tuli aina kutsu tasan päiväuniaikaan, ja hirveä loukkaantuminen, jos emme tulleet paikalle.
Niin, sunnuntailounaat on vieressä asuvien ongelmia. Ei kai nyt mihinkään yökyliinkään tarvitse lapsia laittaa jos asuu mummon vieressä ja viikottain/päivittäin nähdään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ketkä niin lemmikkien omistajat hyväksikäyttää koko tuttavapiiriään. Tekenevätkö mitään vastapalveluksia koskaan?
Lasten kohdalla se kohdistuu vaun mummoihin jotka saavat valitukset ja takana haukkumiset kiitokseksi.
Jos haluaa usein lomille joille hauva ei sovi mukaan, miettisin koiran tarpeellisuutta perheessä. Ja vinkkinä: koirahoitolat.
Heh, minä kuule ihan maksan siitä koiranhoidosta ja lisäksi täytän kaapit ja jääkaapin kukkuroilleen. Käytössä iso huvila pihoineen ja saunaosastoineen.
Lapsiperheköyhyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ketkä niin lemmikkien omistajat hyväksikäyttää koko tuttavapiiriään. Tekenevätkö mitään vastapalveluksia koskaan?
Lasten kohdalla se kohdistuu vaun mummoihin jotka saavat valitukset ja takana haukkumiset kiitokseksi.
Jos haluaa usein lomille joille hauva ei sovi mukaan, miettisin koiran tarpeellisuutta perheessä. Ja vinkkinä: koirahoitolat.
Heh, minä kuule ihan maksan siitä koiranhoidosta ja lisäksi täytän kaapit ja jääkaapin kukkuroilleen. Käytössä iso huvila pihoineen ja saunaosastoineen.
Lapsiperheköyhyys.
DI ja monen sortin leikkeleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi puhua omalla murteellaan. Mitä siitä marisemaan. Ei kenenkään tarvitse omaa murrettaan hävetä. Aivan hullua tuommoista edes vaatia.
Merkillinen "oma murre" jota lapsensa ei osaa. Nyt yhtäkkiä lapsenlapsen kanssa mukaoma.
No lapsensa on tullut kaupunkiin ja halunnut hylätä kotiseutunsa murteen. Näitähän on, jotka häpeävät vanhempiensa vahvaa murretta.
Aikuistuminen näillä vielä pikkusen kesken.
Tai sitten ei sitä ole ikinä oppinutkaan. Mummo vaan nyt on keskinyt, että hänpä onkin savokainuulainen perinnemummo. Onko seuraavaksi vuorossa uskonnon tuputus, kuten meillä?
No jos on mummokin siellä savokainuussa asunut, niin kyllä se murre yleensä pysyy. Ja jos tämä äityli (tämä mummon tytär) on siellä savokainuussa asunut lapsuutensa ja nuoruutensa, niin kyllähän se murre yleensä säilyy jollakin tavalla. Mutta tiedän joitakin, jotka vihaavat esim vanhempiensa savon viäntelyä ja siksi päättäneet häivyttää murteen pois kielestään.
Minusta se on sääli, koska murteet todella rikastuttavat suomen kieltä ja harmi, jos murteet häviävät.
Sinulla näyttäisi olevan aika vihamielinen suhtautuminen äitiisi (mummoon). En haluaisi olla mummo sinun lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi puhua omalla murteellaan. Mitä siitä marisemaan. Ei kenenkään tarvitse omaa murrettaan hävetä. Aivan hullua tuommoista edes vaatia.
Merkillinen "oma murre" jota lapsensa ei osaa. Nyt yhtäkkiä lapsenlapsen kanssa mukaoma.
No lapsensa on tullut kaupunkiin ja halunnut hylätä kotiseutunsa murteen. Näitähän on, jotka häpeävät vanhempiensa vahvaa murretta.
Aikuistuminen näillä vielä pikkusen kesken.
Tai sitten ei sitä ole ikinä oppinutkaan. Mummo vaan nyt on keskinyt, että hänpä onkin savokainuulainen perinnemummo. Onko seuraavaksi vuorossa uskonnon tuputus, kuten meillä?
No jos on mummokin siellä savokainuussa asunut, niin kyllä se murre yleensä pysyy. Ja jos tämä äityli (tämä mummon tytär) on siellä savokainuussa asunut lapsuutensa ja nuoruutensa, niin kyllähän se murre yleensä säilyy jollakin tavalla. Mutta tiedän joitakin, jotka vihaavat esim vanhempiensa savon viäntelyä ja siksi päättäneet häivyttää murteen pois kielestään.
Minusta se on sääli, koska murteet todella rikastuttavat suomen kieltä ja harmi, jos murteet häviävät.
Sinulla näyttäisi olevan aika vihamielinen suhtautuminen äitiisi (mummoon). En haluaisi olla mummo sinun lapsillesi.
No miksi se lapsenlapsen isä ei sitten puhu sitä murretta lapselleen? Miksi sen mummon täytyy sitä puhua väkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne että joku miniä kieltäisi mummoa puhumasta omaa murrettaan? Vaikea uskoa että tuollaista oikeasti tapahtuisi.
Mun anoppi kyllä kielsi mun olemaan puhumatta äidinkieltäni (ruotsi) lapselleni. Kovasti otti sydämeen, kun en totellut. Ei vaan ottanut riittävästi, kun on edelleen hengissä.
Sitten ymmärrät, miten typerää on puuttua siihen kieleen, mitä toinen puhuu, kaikki täällä eivät näytä ymmärtävän. Mutta kovin aikuismaiselta et vaikuta, kun tästä jää käsitys, että toivot anoppisi kuolemaa.
Äidin kuuluu puhua omalle lapselleen äidinkieltään. Isän sukulaisen sellaista puhetta että muutkin ymmärtää.
Höpsis. Miten luulet kaksikielisissä perheissä toimittavan?
Äiti puhuu omaa äidinkieltään, isä omaansa, jompikumpi niistä perheen yhteinen kieli.
Ihan perusratkaisu juurikin kaksikielisissä perheissä, joissa toinen on suomenruotsalainen ja toinen suomenkielinen.
Noin se meilläkin menee. Minä puhun ruotsia, isä suomea ja yhteinen kieli on suomi.
Kommentissa puhuttiin isän sukulaisista. Ei ole äidillä ja sukulaisilla välttämättä yhteistä kieltä. Esim. meidän perheessä äiti ja äidin sukulaiset eivät ymmärrä isän ja isän sukulaisten kieltä (suomea). Minä en tietenkään puhu lapsenlapsille muuta kuin omaa kieltäni vaikka osaankin äitinsä puhumaa kieltä. Äidin sukulaiset eivät yhteisissä juhlissa ymmärrä sanaakaan suomea. Heille tietenkin puhun heidän kieltään, mutten lasten kanssa ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne että joku miniä kieltäisi mummoa puhumasta omaa murrettaan? Vaikea uskoa että tuollaista oikeasti tapahtuisi.
Mun anoppi kyllä kielsi mun olemaan puhumatta äidinkieltäni (ruotsi) lapselleni. Kovasti otti sydämeen, kun en totellut. Ei vaan ottanut riittävästi, kun on edelleen hengissä.
Sitten ymmärrät, miten typerää on puuttua siihen kieleen, mitä toinen puhuu, kaikki täällä eivät näytä ymmärtävän. Mutta kovin aikuismaiselta et vaikuta, kun tästä jää käsitys, että toivot anoppisi kuolemaa.
Äidin kuuluu puhua omalle lapselleen äidinkieltään. Isän sukulaisen sellaista puhetta että muutkin ymmärtää.
Höpsis. Miten luulet kaksikielisissä perheissä toimittavan?
Äiti puhuu omaa äidinkieltään, isä omaansa, jompikumpi niistä perheen yhteinen kieli.
Ihan perusratkaisu juurikin kaksikielisissä perheissä, joissa toinen on suomenruotsalainen ja toinen suomenkielinen.
Noin se meilläkin menee. Minä puhun ruotsia, isä suomea ja yhteinen kieli on suomi.
Kommentissa puhuttiin isän sukulaisista. Ei ole äidillä ja sukulaisilla välttämättä yhteistä kieltä. Esim. meidän perheessä äiti ja äidin sukulaiset eivät ymmärrä isän ja isän sukulaisten kieltä (suomea). Minä en tietenkään puhu lapsenlapsille muuta kuin omaa kieltäni vaikka osaankin äitinsä puhumaa kieltä. Äidin sukulaiset eivät yhteisissä juhlissa ymmärrä sanaakaan suomea. Heille tietenkin puhun heidän kieltään, mutten lasten kanssa ollessani.
Ja mitä niistä? Mitä väliä sillä on, onko äidillä isän sukulaisten kanssa yhteinen kieli? Kai se isä osaa sukulaisistaan huolehtia. Ja miksi äidin sukulaisten ja isän sukulaisten pitäisi kommunikoida ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne että joku miniä kieltäisi mummoa puhumasta omaa murrettaan? Vaikea uskoa että tuollaista oikeasti tapahtuisi.
Mun anoppi kyllä kielsi mun olemaan puhumatta äidinkieltäni (ruotsi) lapselleni. Kovasti otti sydämeen, kun en totellut. Ei vaan ottanut riittävästi, kun on edelleen hengissä.
Sitten ymmärrät, miten typerää on puuttua siihen kieleen, mitä toinen puhuu, kaikki täällä eivät näytä ymmärtävän. Mutta kovin aikuismaiselta et vaikuta, kun tästä jää käsitys, että toivot anoppisi kuolemaa.
Äidin kuuluu puhua omalle lapselleen äidinkieltään. Isän sukulaisen sellaista puhetta että muutkin ymmärtää.
Höpsis. Miten luulet kaksikielisissä perheissä toimittavan?
Äiti puhuu omaa äidinkieltään, isä omaansa, jompikumpi niistä perheen yhteinen kieli.
Ihan perusratkaisu juurikin kaksikielisissä perheissä, joissa toinen on suomenruotsalainen ja toinen suomenkielinen.
Noin se meilläkin menee. Minä puhun ruotsia, isä suomea ja yhteinen kieli on suomi.
Kommentissa puhuttiin isän sukulaisista. Ei ole äidillä ja sukulaisilla välttämättä yhteistä kieltä. Esim. meidän perheessä äiti ja äidin sukulaiset eivät ymmärrä isän ja isän sukulaisten kieltä (suomea). Minä en tietenkään puhu lapsenlapsille muuta kuin omaa kieltäni vaikka osaankin äitinsä puhumaa kieltä. Äidin sukulaiset eivät yhteisissä juhlissa ymmärrä sanaakaan suomea. Heille tietenkin puhun heidän kieltään, mutten lasten kanssa ollessani.
Ja mitä niistä? Mitä väliä sillä on, onko äidillä isän sukulaisten kanssa yhteinen kieli? Kai se isä osaa sukulaisistaan huolehtia. Ja miksi äidin sukulaisten ja isän sukulaisten pitäisi kommunikoida ollenkaan?
En minä vaan tiedä. Vastasin kirjoittajalle, joka sanoi näin: Äidin kuuluu puhua omalle lapselleen äidinkieltään. Isän sukulaisen sellaista puhetta että muutkin ymmärtää.
Kyllä murreasioista voi tulla ihan oikeakin ongelma, jos lapsi on pieni. Muutin itse 2-vuotiaana Kuopioon ja kuulemma äiti joutui alkuun tulkkaamaan mulle paikallisten puhetta, kun en siitä viäntämisestä saanut selvää vaikka olinkin aika aikaisin puhumaan oppinut tapaus.
Omien isovanhempienkin murre voi olla vieras ja hankala ymmärtää, jos perhe asuu kaukana isovanhemmistaan. Sellaisessa tapauksessa vanhempien oma murre on todennäköisesti miedontunut itsestään ja sekoittunut uuden asuinpaikkakunnan murrepiirteisiin, vaikka ei olisikaan tietoisesti yrittänyt päästä murteesta eroon.
En silti ymmärrä isovanhempien murteesta huomauttamista muuten kuin siinä tapauksessa, että lapsi oikeasti ei ymmärrä heitä kunnolla. Useimmat ihmiset nykyään ovat sen verran tietoisia oman kotikylän ulkopuolisesta maailmasta, että tietävät mitkä sanat ovat murretta ja osaavat muokata puhetapaansa jos eivät tule ymmärretyiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 73-vuotias. Äitini oli Karjalan evakko ja puhui ns. yleiskieltä, mutta selvästi karjalaisittain. Sen kuuli esim. loppuhenkosen puutteesta (ottakaa selvää, mikä se on, jos ette tiedä ja ihmettelette ), karjalan murteeseen kuuluvasta rytmistä ja monissa sanoissa, esim. äiti ei koskaan sanonut, että "en tiiä," niinkuin yleiskielessä sanotaan, vaan "en tiie." Jne.
Sitä kuulin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, äidin puoleiset isovanhemmat puhui selkeää karjalan murretta, ja isän puoleiset taas paikallista murretta, jota myös isä käytti.
Kumpikaan puhetapa ei kiinnittynyt minuun yhtään. Mutta kumpaakin murretta osaan itse hyvin ja pidän sitä rikkautena. Erotan vieläkin puhetavasta karjalaissyntyisen ihmisen. Se puheen rytmi ei näköjään karise ihmisestä millään, vaikka puhuisi kirjakieltä tai tätä tavallista yleiskieltä. Mutta sehän on katoamassa, joten ainakaan siitä ei kannata kenenkään huolta kantaa, että jälkipolvi jotain kannaksen murretta alkaisi "molottaa." Se on jo mennyt hautaansa, tuskin yksikään isovanhempi enää puhdasta karjalaa puhuu, ellei sitten nämä tänne myöhemmin tulleet inkeriläissyntyiset venäläiset.
En ymmärrä, miten lapsi kärsisi siitä, että isovanhemmalla on oma puhetapansa. Kaikesta sitä täytyykin ärsyyntyä.
Mutta kaikkeen tähänhän on helppo ratkaisu. Ei lasta ole vanhemman pakko viedä isovenhemmille, ei hetkeksikään jos siltä tuntuu. Ei sitä mikään laki määrää eikä säätele. Vaikka kuinka sanottaisiin, että lapsella on oikeus isovanhempiinsa, niin ei sitä kuitenkaan laki pakota. Ei tule poliisi väkisin lasta mummolleen viemään. Kaikki on vanhempien päätöksien varassa. Kun pidätte lapsenne poissa haitallisten isovanhempien luota, voitte olla varmoja, että ne mummot ja papat ei pääse lapseenne vaikuttamaan. Silloin voitte säilyttää mielenrauhanne eikä ole tarvetta kirjoitella vauvapalstalle hirviömummoista.
Äidinäiti on ainoa oikea mummo.
https://kaksplus.fi/perhe-elama/aidinaiti-on-lapsiperheelle-kaikkein-ta…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 73-vuotias. Äitini oli Karjalan evakko ja puhui ns. yleiskieltä, mutta selvästi karjalaisittain. Sen kuuli esim. loppuhenkosen puutteesta (ottakaa selvää, mikä se on, jos ette tiedä ja ihmettelette ), karjalan murteeseen kuuluvasta rytmistä ja monissa sanoissa, esim. äiti ei koskaan sanonut, että "en tiiä," niinkuin yleiskielessä sanotaan, vaan "en tiie." Jne.
Sitä kuulin koko lapsuuteni ja nuoruuteni, äidin puoleiset isovanhemmat puhui selkeää karjalan murretta, ja isän puoleiset taas paikallista murretta, jota myös isä käytti.
Kumpikaan puhetapa ei kiinnittynyt minuun yhtään. Mutta kumpaakin murretta osaan itse hyvin ja pidän sitä rikkautena. Erotan vieläkin puhetavasta karjalaissyntyisen ihmisen. Se puheen rytmi ei näköjään karise ihmisestä millään, vaikka puhuisi kirjakieltä tai tätä tavallista yleiskieltä. Mutta sehän on katoamassa, joten ainakaan siitä ei kannata kenenkään huolta kantaa, että jälkipolvi jotain kannaksen murretta alkaisi "molottaa." Se on jo mennyt hautaansa, tuskin yksikään isovanhempi enää puhdasta karjalaa puhuu, ellei sitten nämä tänne myöhemmin tulleet inkeriläissyntyiset venäläiset.
En ymmärrä, miten lapsi kärsisi siitä, että isovanhemmalla on oma puhetapansa. Kaikesta sitä täytyykin ärsyyntyä.
Mutta kaikkeen tähänhän on helppo ratkaisu. Ei lasta ole vanhemman pakko viedä isovenhemmille, ei hetkeksikään jos siltä tuntuu. Ei sitä mikään laki määrää eikä säätele. Vaikka kuinka sanottaisiin, että lapsella on oikeus isovanhempiinsa, niin ei sitä kuitenkaan laki pakota. Ei tule poliisi väkisin lasta mummolleen viemään. Kaikki on vanhempien päätöksien varassa. Kun pidätte lapsenne poissa haitallisten isovanhempien luota, voitte olla varmoja, että ne mummot ja papat ei pääse lapseenne vaikuttamaan. Silloin voitte säilyttää mielenrauhanne eikä ole tarvetta kirjoitella vauvapalstalle hirviömummoista.
Kuten huomaat, moni on juurikin tuon ratkaisun tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi puhua omalla murteellaan. Mitä siitä marisemaan. Ei kenenkään tarvitse omaa murrettaan hävetä. Aivan hullua tuommoista edes vaatia.
Merkillinen "oma murre" jota lapsensa ei osaa. Nyt yhtäkkiä lapsenlapsen kanssa mukaoma.
No lapsensa on tullut kaupunkiin ja halunnut hylätä kotiseutunsa murteen. Näitähän on, jotka häpeävät vanhempiensa vahvaa murretta.
Aikuistuminen näillä vielä pikkusen kesken.
Tai sitten ei sitä ole ikinä oppinutkaan. Mummo vaan nyt on keskinyt, että hänpä onkin savokainuulainen perinnemummo. Onko seuraavaksi vuorossa uskonnon tuputus, kuten meillä?
No jos on mummokin siellä savokainuussa asunut, niin kyllä se murre yleensä pysyy. Ja jos tämä äityli (tämä mummon tytär) on siellä savokainuussa asunut lapsuutensa ja nuoruutensa, niin kyllähän se murre yleensä säilyy jollakin tavalla. Mutta tiedän joitakin, jotka vihaavat esim vanhempiensa savon viäntelyä ja siksi päättäneet häivyttää murteen pois kielestään.
Minusta se on sääli, koska murteet todella rikastuttavat suomen kieltä ja harmi, jos murteet häviävät.
Sinulla näyttäisi olevan aika vihamielinen suhtautuminen äitiisi (mummoon). En haluaisi olla mummo sinun lapsillesi.
Olen pannut merkille ja saanut kuulla, että nykyään monet naiset häpeävät juuriaan, jotka ovat jostakin peräkylältä, jossa molotetaan outoa murretta. Nainen muuttaa kehä kolmosen sisäpuolelle, ja siellä ensimmäinen tehtävä on karsia omasta puheesta kaikki mikä paljastaisi mistä on kotoisin. Jos joku kysyy, että mistä on, niin sanotaan vaan epämääräisesti, että vähän pohjoisemmasta. Hävetään niin kovasti synnyinseutujaan, ettei edes kehdata sitä kenellekään kertoa.
Itse olen aina ollut ylpeä kotiseudustani, ja kerron sen mielelläni kaikille, mutta kyllähän se tietävälle kuulijalle saattaa jo käyttämästäni puhekielestä selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ihminen ei saa olla ihminen omalla tavallaan. Elämme yhteiskunnassa ja meidän kaikkien pitää taipua tiettyihin "yhdessä sovittuihin" normeihin, joista ei saa poiketa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi puhua omalla murteellaan. Mitä siitä marisemaan. Ei kenenkään tarvitse omaa murrettaan hävetä. Aivan hullua tuommoista edes vaatia.
Merkillinen "oma murre" jota lapsensa ei osaa. Nyt yhtäkkiä lapsenlapsen kanssa mukaoma.
No lapsensa on tullut kaupunkiin ja halunnut hylätä kotiseutunsa murteen. Näitähän on, jotka häpeävät vanhempiensa vahvaa murretta.
Aikuistuminen näillä vielä pikkusen kesken.
Tai sitten ei sitä ole ikinä oppinutkaan. Mummo vaan nyt on keskinyt, että hänpä onkin savokainuulainen perinnemummo. Onko seuraavaksi vuorossa uskonnon tuputus, kuten meillä?
No jos on mummokin siellä savokainuussa asunut, niin kyllä se murre yleensä pysyy. Ja jos tämä äityli (tämä mummon tytär) on siellä savokainuussa asunut lapsuutensa ja nuoruutensa, niin kyllähän se murre yleensä säilyy jollakin tavalla. Mutta tiedän joitakin, jotka vihaavat esim vanhempiensa savon viäntelyä ja siksi päättäneet häivyttää murteen pois kielestään.
Minusta se on sääli, koska murteet todella rikastuttavat suomen kieltä ja harmi, jos murteet häviävät.
Sinulla näyttäisi olevan aika vihamielinen suhtautuminen äitiisi (mummoon). En haluaisi olla mummo sinun lapsillesi.
Olen pannut merkille ja saanut kuulla, että nykyään monet naiset häpeävät juuriaan, jotka ovat jostakin peräkylältä, jossa molotetaan outoa murretta. Nainen muuttaa kehä kolmosen sisäpuolelle, ja siellä ensimmäinen tehtävä on karsia omasta puheesta kaikki mikä paljastaisi mistä on kotoisin. Jos joku kysyy, että mistä on, niin sanotaan vaan epämääräisesti, että vähän pohjoisemmasta. Hävetään niin kovasti synnyinseutujaan, ettei edes kehdata sitä kenellekään kertoa.
Itse olen aina ollut ylpeä kotiseudustani, ja kerron sen mielelläni kaikille, mutta kyllähän se tietävälle kuulijalle saattaa jo käyttämästäni puhekielestä selvitä.
En koskaan muuttaisi kehä kolmosen sisäpuolelle. Onhan se ihan ripuliyrjöpaikka elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi puhua omalla murteellaan. Mitä siitä marisemaan. Ei kenenkään tarvitse omaa murrettaan hävetä. Aivan hullua tuommoista edes vaatia.
Merkillinen "oma murre" jota lapsensa ei osaa. Nyt yhtäkkiä lapsenlapsen kanssa mukaoma.
No lapsensa on tullut kaupunkiin ja halunnut hylätä kotiseutunsa murteen. Näitähän on, jotka häpeävät vanhempiensa vahvaa murretta.
Aikuistuminen näillä vielä pikkusen kesken.
Tai sitten ei sitä ole ikinä oppinutkaan. Mummo vaan nyt on keskinyt, että hänpä onkin savokainuulainen perinnemummo. Onko seuraavaksi vuorossa uskonnon tuputus, kuten meillä?
No jos on mummokin siellä savokainuussa asunut, niin kyllä se murre yleensä pysyy. Ja jos tämä äityli (tämä mummon tytär) on siellä savokainuussa asunut lapsuutensa ja nuoruutensa, niin kyllähän se murre yleensä säilyy jollakin tavalla. Mutta tiedän joitakin, jotka vihaavat esim vanhempiensa savon viäntelyä ja siksi päättäneet häivyttää murteen pois kielestään.
Minusta se on sääli, koska murteet todella rikastuttavat suomen kieltä ja harmi, jos murteet häviävät.
Sinulla näyttäisi olevan aika vihamielinen suhtautuminen äitiisi (mummoon). En haluaisi olla mummo sinun lapsillesi.
Olen pannut merkille ja saanut kuulla, että nykyään monet naiset häpeävät juuriaan, jotka ovat jostakin peräkylältä, jossa molotetaan outoa murretta. Nainen muuttaa kehä kolmosen sisäpuolelle, ja siellä ensimmäinen tehtävä on karsia omasta puheesta kaikki mikä paljastaisi mistä on kotoisin. Jos joku kysyy, että mistä on, niin sanotaan vaan epämääräisesti, että vähän pohjoisemmasta. Hävetään niin kovasti synnyinseutujaan, ettei edes kehdata sitä kenellekään kertoa.
Itse olen aina ollut ylpeä kotiseudustani, ja kerron sen mielelläni kaikille, mutta kyllähän se tietävälle kuulijalle saattaa jo käyttämästäni puhekielestä selvitä.
Anopin poikahan ei edes osannut anopin murretta. Miksi miniän tai miniän lapsen se pitäisi osata.
Miksi tässä on jumitettu jonkun yhden anopin murteeseen? Jotkut sentään puhuvat asiasta laajemmin kuin jonkun yhden kommentin perusteella. Monilla säilyy se lapsuuden puhekieli oppineenakin. Jotain lääkäriä sattunut kuulemaan videoilta, raumalaisuus kuuluu puhetempossa ja osin sanastossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista rutiineista. Meillä esikoinen vielä pääsi mummolaan yöksi, mutta siellä oltiin puolilta öin vielä saunassa kolmevuotiaan kanssa. Lapsella meni viikko palautua taas arkirytmiin. Ja tuo oli ihan pelkkää valtapeliä mummolta.
Paljon muutakin ehti tapahtua ennenkuin lopetettiin nämä yökyläilyt. Toista ja kolmatta lasta ei sitten koskaan enää pyytänytkään, kun veti herneet niin syvälle. Viimeisen kerran on ollut lastenhoitoapuna sairastapauksessa 18 vuotta sitten. Lapsetkin on tosiaan ehtineet aikuistua tässä välissä, että enää ei ole tarvettakaan.
Eli meillä se mummon tapa oli pelkkää valtapeliä, joka sitten vihellettiin poikki, kun kävi meille liian raskaaksi. Puhumattakaan lapsesta itsestään.
Meilläkin anoppi kieltäytyi laittamasta lapsia nukkumaan eikä myöskään vaihtanut vaippaa. Luultiin jättäneemme sille helppo lapsenvahti-ilta, kun lapset olivat menossa nukkumaan pian meidän lähdettyä. Kun tultiin kotiin puolen yön jälkeen, niin ihan täysi sirkus oli päällä. Anopin ei tarvinut enää tulla.
Anoppi on saanut viettää lasten kanssa aikaa, mutta meillä ei ole hoitovastuuta pystytty antamaan.
Kerran jätin suhteellisen helpon lapsemme illaksi anopille, kun hän oli kylässä. Anoppi siis haluaisi hoitaa lapsiamme paljon. Kaikki iltahommat oli tehty ja lapsi enää luki kirjaa ja tehtävänä oli sanoa klo 21 että aika laittaa nukkumaan. Lähdin siis itse kaveria moikkaamaan ja mies touhusi autotallissa jotain.
Tulin klo 23 kotiin ja lapsi valvoi, mies oli autotallissa ja anoppi nukkumasss. Aamulls utelin mitä tapahtui niin anoppi oli sanonut lapselle että nukkumaan ja lapsi oli vastannut ettei halua. Anoppi oli tuumannut ettei voi mitään ja mennyt nukkumaan. Tämä kyllä enemmänkin naurattaa kuin suututtaa :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä on jumitettu jonkun yhden anopin murteeseen? Jotkut sentään puhuvat asiasta laajemmin kuin jonkun yhden kommentin perusteella. Monilla säilyy se lapsuuden puhekieli oppineenakin. Jotain lääkäriä sattunut kuulemaan videoilta, raumalaisuus kuuluu puhetempossa ja osin sanastossakin.
Mun mieheni on savolaista alkuperää, ja vaikka mies on asunut 30 vuotta pääkaupunkiseudulla ja murre on kadonnut arjesta aika päiviä sitten, viäntäminen palaa heti, kun mies puhuu edes hetken äitinsä kanssa. Itse taas olen sellainen pesusieni, johon imeytyy milloin mikäkin puheenparsi, eli saatan sekoittaa sulassa sovussa pohjalaista, hämäläistä, karjalaista ja savolaista, kun kaikkia näitä kuulee jo perhe- ja kaveripiirissä. Lukioaikainen äidinkielenopettajani jopa oletti mun olevan kotoisin Tampereelta, koska mulla oli siihen aikaan harrastus, jonka takia vietin paljon aikaa siellä suunnalla ja harrastuskaveritkin olivat pitkälti sikäläisiä.
Eikö potkulakimulkku sovittu että maksat sitä vuokraa vaan kun sulla ei muuta asumismuotoa voi olla kun olet tapatyötön.
ja pidät turpasi kiinni.
asun omistuskämpässä halusit tai et.