Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko elämä teistä miltään ilman rakkautta?
26.06.2026 |
Te, jotka ette elämässä muuta halunneet kuin rakkautta mutta olette luopuneet toivosta - tuntuuko se, mitä on elämästä jäljellä, teistä miltään? Vai tuntuuko, että koitatte vain saada ajan kulumaan, kunnes kuolette?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaalta tuntuu elämä kun ei ole edes rakkauden kohdetta, se nostais edes dopamiinitasoja, että mieliala nousis. En usko, että rakastun enää koskaan. N62v
Silloin kun erosin, tuntui että kaikki oli tässä. Nyt olen viisi vuotta reissannut ja vaeltanut itsekseni, ja on oikeastaan sellainen olo, etten välttämättä edes kaipaa ketään. On niin kivaa omassa seurassa ja ylittää itsensä lähtemällä yksin reissuun tai vaellukselle.
Rakkautta voi kokea niin monella tavalla ja moneen kohteeseen. Taiteeseen, musiikkiin, luontoon, kirjallisuuteen, lemmikkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtelisin jos sanoisin, etten kaipaa rakkautta. Ihmistä, jonka kanssa olisi hyvä olla. Mutta ei kaikkien toiveet vain toteudu.
Kyllä. Rakkaus on vain lastentekoa ja kasvatusta varten. HYI SAATANA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu se. Elämältä. Hanki harrastus joka vie aikaa ja saa ajatukset pois rakkaudesta ja seurustelusta. En edes kaipaa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta voi kokea niin monella tavalla ja moneen kohteeseen. Taiteeseen, musiikkiin, luontoon, kirjallisuuteen, lemmikkiinsä.
Sairasta t yöntää pe nis pers ereikään!!! Jumala rankaisee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta voi kokea niin monella tavalla ja moneen kohteeseen. Taiteeseen, musiikkiin, luontoon, kirjallisuuteen, lemmikkiinsä.
Sairasta t yöntää pe nis pers ereikään!!! Jumala rankaisee!
Miksi mietit asiaa niin paljon? Se on YKSITYISASIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu miltään. Eikä oikein mikään kiinnosta enää. En jaksa lähteä mihinkään yksin vaikka rahaa olisi vaikka koko planeetan kiertämiseen.
Kaipaan hartaasti sitä, että saisin kokea vielä elämäni aikana todellista, ehdotonta rakkautta, mutta valitettavasti pelkään, että se ei tule toteutumaan. Olen ollut sinkkuna jo kuusi vuotta, ja on tullut sellainen olo, että aika on ajanut minusta ohi. Minusta on tullut vastakkaisen sukupuolen silmissä näkymätön.
Takanani on pitkä toksinen parisuhde, jossa olin toiselle lähinnä vain ilmainen palvelija, ja lapsenakin totuin siihen, että kaikki hyväksyntä vanhemmiltani piti ansaita erilaisilla suorituksilla ja saavutuksilla. Oma lapsenikaan ei pysty vieraannuttamisen takia rakastamaan minua niin kuin lapset yleensä rakastavat vanhempiaan, kun lapsen isä myrkyttää lapsen mieltä sen minkä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta voi kokea niin monella tavalla ja moneen kohteeseen. Taiteeseen, musiikkiin, luontoon, kirjallisuuteen, lemmikkiinsä.
Sairasta t yöntää pe nis pers ereikään!!! Jumala rankaisee!
Juu, sinne ei pidä työntää. 🤬😖🤢🤮
Vierailija kirjoitti:
Ainoa totaalinen rakkaus on tuntunut rakkaus lemmikkiin.
Monien mielestä omaan lapseen
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu miltään. Eikä oikein mikään kiinnosta enää. En jaksa lähteä mihinkään yksin vaikka rahaa olisi vaikka koko planeetan kiertämiseen.
Samaa vaivaa... Mulla tosin ei ole enää terveyttäkään jäljellä eikä niin ollen rahaa. Kai tämä loppuelämä menee kirjastokirjoja lueskellessa... Niin turha olo.
Paljon paremmalta. Jos siis miehen rakkaudesta on kyse. Parempi olla yksin ja onnellinen kun huonon puolison kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole elämää ilman rakkautta