Onko sinun lähipiirissäsi VELAa?
Kokemuksia?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän muutaman. Ovat fiksuja ihmisiä ja tykkäävät lapsista.
Minäkin olen fiksu vela, enkä pidä lapsista. Miksi pitäisi?
”No kun ne lapset on niin ihania etkä tiedä elämästä mitään ennen kuin sulla on lapsia/lapsenlapsia ja olet itsekäs jne”. Tällaista kuraa varmaan tulee kohta vastaan. T. Itsekin vela.
"Kyllä se rakkaus syttyy, kun saa oman vauvan syliinsä"
Ja mitä näitä nyt onkaan 🙄
Se sattuu olemaan totta. En sitä kenellekään kasvokkain julista, mutta täällä tämän nyt totean.
Paitsi ettei ole. Aika moni ei koskaan opi olemaan äiti/isä eikä ala rakastaa lastaan vaikka kuinka saisi tämän syliinsä. Sellaisen ihmisen on parempi olla lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, minä
Mitä mieltä vanhempasi ovat siitä että katkaisit heidän sukunsa? Ajattelitko vain sinun omaa helppoa ja vaivatonta elämääsi?
Että ihmisen pitäisi sinusta ensin ajatella omien vanhempiensa mielipidettä jostain suvunkatkeamisesta ja sen mukaan sitten elää elämänsä ja tehdä näin suuria asioita, vaikka ei tunne siihen kutsumusta? Huhhuh. Vaikka en olekaan tuo jolta kysyit, niin kyllä minä ainakin haluan elää helppoa ja vaivatonta elämää. Miksi ihmeessä haalisin siihen jotain ylimääräistä hankalaa säätöä.
Taas siinä yksi tatuoitu sohvaruusu!
Onpa kypsää puhetta aikuiselta(?) ihmiseltä, kun joku tietää mitä haluaa ja siihen ei kuulu samat valinnat kuin sinulla. Miten se erilaisen elämäntyylin hyväksyminen voi noin vaikeaa olla?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella monta. Kaksi nykyistä parasta ystävääni ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Samoin veljeni vaimoineen, useita ystäviä on lapsettomina, vaikka ovat olleet parisuhteissa. Eivät halua lapsia ja ovat sen tuoneet ilmi usein.
Surullista tyhmyyttä.
Eikö se ole tyhmyyttä, että haluaa lapsia nyky maailmaan? En näe tulevaisuudessa oikein mitään hyvää ainakaan, kun miettii mihin Suomi on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 +. Tässä iässä sitten ikätovereista näkee, kuka on lapseton ja kuka ei. Kun olin 30, veloja oli pilvin pimein. Yksi toisensa jälkeen he pyörsivät päätöksensä, viimeistään 42- tai 43-vuotiaina.
Nyt tunnen muutaman lapsettoman. Monet heistä ovat myös miehettömiä, eli seurustelusuhteita, pitemmistä suhteista puhumattakaan ei ole ollut. Useammalla on puoliso, jolla on lapsia ennestään. Eikä vain yhtä tai kahta vaan yhdellä 5 ja yhdellä jopa 8. Mies ei ole uuteen suhteeseen sitten lapsia halunnutkaan.
Osa ei ole pystynyt saamaan lapsia sairauden vuoksi,
Mutta tunnenko velaa, jolla olisi ollut parisuhde ja tilaisuus ja rakastava puoliso mutta joka on siitä huolimatta jäänyt lapsettomaksi? En.
”Kun olin 30, veloja oli pilvin pimein. Yksi toisensa jälkeen he pyörsivät päätöksensä, viimeistään 42- tai 43-vuotiaina.”
Eivät olleet veloja, vaan aidallaistujoita. Velalla ei ole lapsia sen enempää 30- kuin 50-vuotiaana.
Ihminen voi olla vela, kunnes ei enää ole. Ei vela ole mikään valan vannonut hahmo, joka ei enää koskaan muuta mielipidettään. Harva muuttaa tässä tapauksessa, mutta se mahdollisuus on aina. Suurin osa ihmisistä haluaa säilyttää mahdollisuuden vaihtaa näkemystään jos se vain on vielä mahdollista.
Tuo "aidallaistujaksi" nimittely on ihan samanlaista ideologista ehdottomuutta kuin nämä lapsia hankkimaan komentavien mammojen palopuheet tai eri uskonlahkojen julistukset ettei eronnut jösen koskaan ollutkaan oikea jäsen. Tuollaisilla puheilla halutaan sementoida ihminen olemaan pysyvästi jotain sen jälkeen kun valinta on kerran tehty. Vela on vela niin kauan kunnes ei enää ole. Missään ei ole määritelty että se on loppuelämän kestävää vaikka useimmilla onkin.
Eri mieltä. Voihan sitä uskotella itselleen, että on vela, mutta jos päättääkin lisääntyä, ei ole vela ollutkaan. Eikä siinä mitään pahaa, saahan sitä mieltään muuttaa, mutta velapuheet voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 +. Tässä iässä sitten ikätovereista näkee, kuka on lapseton ja kuka ei. Kun olin 30, veloja oli pilvin pimein. Yksi toisensa jälkeen he pyörsivät päätöksensä, viimeistään 42- tai 43-vuotiaina.
Nyt tunnen muutaman lapsettoman. Monet heistä ovat myös miehettömiä, eli seurustelusuhteita, pitemmistä suhteista puhumattakaan ei ole ollut. Useammalla on puoliso, jolla on lapsia ennestään. Eikä vain yhtä tai kahta vaan yhdellä 5 ja yhdellä jopa 8. Mies ei ole uuteen suhteeseen sitten lapsia halunnutkaan.
Osa ei ole pystynyt saamaan lapsia sairauden vuoksi,
Mutta tunnenko velaa, jolla olisi ollut parisuhde ja tilaisuus ja rakastava puoliso mutta joka on siitä huolimatta jäänyt lapsettomaksi? En.
”Kun olin 30, veloja oli pilvin pimein. Yksi toisensa jälkeen he pyörsivät päätöksensä, viimeistään 42- tai 43-vuotiaina.”
Eivät olleet veloja, vaan aidallaistujoita. Velalla ei ole lapsia sen enempää 30- kuin 50-vuotiaana.
Ihminen voi olla vela, kunnes ei enää ole. Ei vela ole mikään valan vannonut hahmo, joka ei enää koskaan muuta mielipidettään. Harva muuttaa tässä tapauksessa, mutta se mahdollisuus on aina. Suurin osa ihmisistä haluaa säilyttää mahdollisuuden vaihtaa näkemystään jos se vain on vielä mahdollista.
Tuo "aidallaistujaksi" nimittely on ihan samanlaista ideologista ehdottomuutta kuin nämä lapsia hankkimaan komentavien mammojen palopuheet tai eri uskonlahkojen julistukset ettei eronnut jösen koskaan ollutkaan oikea jäsen. Tuollaisilla puheilla halutaan sementoida ihminen olemaan pysyvästi jotain sen jälkeen kun valinta on kerran tehty. Vela on vela niin kauan kunnes ei enää ole. Missään ei ole määritelty että se on loppuelämän kestävää vaikka useimmilla onkin.
Eri mieltä. Voihan sitä uskotella itselleen, että on vela, mutta jos päättääkin lisääntyä, ei ole vela ollutkaan. Eikä siinä mitään pahaa, saahan sitä mieltään muuttaa, mutta velapuheet voi unohtaa.
Samaa mieltä. Mulle sama millä termillä kukakin itseään nimittää, mutta harmi ”oikeiden velojen” kannalta, että näiden aidallistujien vuoksi joutuu kuuntelemaan näitä muka hyväntahtoisia kommentteja tyyliin ”niin se naapurin Minnakin oli vela 35-vuotiaaksi, mutta kun löytyi oikea mies, niin mieli muuttui”. Ja näitä kommentteja joutuu velana kuulemaan parikymmentä vuotta, noin 45-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Taas tämä 0/5 copypaste joka kiertää jokaisessa velaketjussa.
Minä ja mieheni, miehen sisko ja hänen miehensä, mieheni täti. Kaveripiirissä monta pariskuntaa iältään 30-60+.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni, miehen sisko ja hänen miehensä, mieheni täti. Kaveripiirissä monta pariskuntaa iältään 30-60+.
Ihan mielenkiinnosta: asutko maalla, kaupungissa, kehyskunnassa?
Ihminen voi olla vela, kunnes ei enää ole. Ei vela ole mikään valan vannonut hahmo, joka ei enää koskaan muuta mielipidettään. Harva muuttaa tässä tapauksessa, mutta se mahdollisuus on aina. Suurin osa ihmisistä haluaa säilyttää mahdollisuuden vaihtaa näkemystään jos se vain on vielä mahdollista.
Tuo "aidallaistujaksi" nimittely on ihan samanlaista ideologista ehdottomuutta kuin nämä lapsia hankkimaan komentavien mammojen palopuheet tai eri uskonlahkojen julistukset ettei eronnut jösen koskaan ollutkaan oikea jäsen. Tuollaisilla puheilla halutaan sementoida ihminen olemaan pysyvästi jotain sen jälkeen kun valinta on kerran tehty. Vela on vela niin kauan kunnes ei enää ole. Missään ei ole määritelty että se on loppuelämän kestävää vaikka useimmilla onkin.