Yksinäisen ihmisen on vaikea löytää kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Itse uskon, että moni tanssia inhoava alkaa tykätä tanssimisesta taitojen karttumisen myötä. Tanssiminen on niin mukava liikuntamuotokin ja kunnon kohotus tulee siinä sivussa huomaamatta. Tansseihin mahtuu niin erilaisia ihmisiä ja persoonia. Osa tanssijoista juttelee vähän tanssin aikana, toiset silleen sopivasti ja osa vähän liikaakin. Niitäkin on jotka ei puhu mitään, mutta sekin on ok. Eri puolilla Suomea ja eri lavoilla on myös eroa ja erilaisia tapoja ja ihmisissäkin on varmasti vähän eroja.
Ja eri tanssiorkestereilla saattaa olla vähän erilainen kohde yleisö esim. iän mukaan, joten paljon on vaihtelua tanssilavaväessä ja se on hyvä se.
Läheskään kaikki lavatansseissa kävijät eivät ole mitään himotanssijoita, vaan siellä on satunnaisia kävijöitä ja seuranetsijöitä myös.
Ja monilla lavoilla käy porukkaa, jotka ei edes tanssi, mutta käyvät siellä muuten vaan hengailemassa tai karaokessa tms.

Toivon, että mahdollisimman moni lähtisi tanssilavoille nauttimaan kesäisestä tunnelmasta, iloisesta meiningistä ja hyvästä musiikista (=Suomen tanssilavakulttuurista). 
Parasta on kun lähtee avoimin ja iloisin mielin eikä lataa liikoja odotuksia eikä paineita itselleen eikä muille.

Tanssimisesta saa eniten kokemusta ja oppia, kun lähtee tanssimaan erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Tansseissa voi myös naiset käydä hakemassa, joten ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku mies tulisi hakemaan. Itse olen kieltäytynyt tanssimisesta lähinnä silloin, jos hakija on ollut kovassa humalassa. Muutoin olen lähtenyt kyllä tanssimaan niin kokeneempien kuin vähemmänkin kokeneiden tanssijoiden kanssa.

"Itse uskon, että moni tanssia inhoava alkaa tykätä tanssimisesta taitojen karttumisen myötä."

Nyt ei olekaan kyse heistä, vaan niistä, jotka eivät ala tykätä tanssimisesta tai peräti alkavat inhota sitä entistä enemmän.

Kaikki ei tietenkään tykkää tanssimisesta eikä tarvitse tykätä. Saa myös inhota tanssimista, mutta jos on sitä edes kerran kokeillut, niin sitten kuitenkin tietää paremmin mitä ja miksi sitä inhoaa ja on ainakin yhtä kokemusta rikkaampi. 
Sitten vaan keksimään muita vaihtoehtoja missä kohdata ihmisiä ja etsiä seuraa... esim. kesäiset terassit, tapahtumat ja festivaalit. Kyllä niihinkin voi yksin mennä.  

Eiköhän jokainen ole saanut ainakin yhden kokemuksen paritansseista jumppatunnilla koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Noin helposti se toimii naisilla, mutta miehillä täysin eri tilanne. 

Tanssikursseilla on aina noin neljä miestä yhtä naista kohden ja lavoilla aika lailla sama suhdeluku.

Tanssipaikoilla toki mies voi nostaa statustaan naisten silmissä suhteessa muihin miehiin hyvillä tanssitaidolla, mutta se vaatii useiden vuosien erittäin aktiivisen harjoittelun ja vähintään jonkin verran lahjakkuuttakin, päästäkseen siihen muutaman prosentin joukkoon miehistä joita hakemaan naiset naisten haussa aina menevät. 

Tanssipaikoilla miehen tanssitaito on erittäin tärkeä, naisten tanssitaidosta ei kukaan koskaan edes puhu mitään ja vientiä riittää.

Ihmettelen miksi kaikki on miehelle about 10x vaikeampaa, siksipä ne kuoleekin 7v ennen naisia kun elämä jatkuvaa taistelua joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ulkonäkö ja status on kaikki kaikessa. Naisilla ei niinkään, sillä miesten epätoivo on pohjaton kaivo.

Väärin. Miehille kelpaa kyllä seksiin lähes kuka tahansa, mutta parisuhteisiin miehillä on epärealistisen kovat kriteerit. 

Mitä itse olen naisia tuntenut, heille seksi on koko elämä ja arvostus naisena[Heidän omasta mielestään] riippuu kuinka heitä halutaan seksuaalisesti, eli seksi vaikuttaa naisen elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin miehellä. 

Kriteereihin jos mennään, niin Tinderissä ja puheissa yms, naisilla on noin 20-30 eri VAATIMUSTA miehelle, usein enemmänkin; Pitkä, raitis, savuton, urheilullinen, seksuaalisesti kyvykäs, katseenkestävä, työssä käyvä, millaan toimeen tuleva, haluaa matkustaa, tykkää koirista, kätevä käsistään makuuhuoneessa ja remppaamisessa, jne..jne..jne)  Miehillä on taas naisille maksimissaan kaksi TOIVETTA, että hän ei olisi kovin kauhean lihava ja olisi mukava.

Parempi varmaan mennä vaikka jehovien hartaustilaisuuteen jos tuntuu että kaikki on menetetty. Sieltä löytyy näyttäviä lyylejäkin

Olin yksinäinen nainen joskus vuonna 2008. Sitten aloin käymään vaan baareissa. Kävin parin kk ajaan baareissa ajatuksena että löydän miehen. Yks mies  ihan tavallisen näköinen oli siinä baaritiskillä ja rohkenin mennä juttelee koska ajattelin silloin että itse pitää toimia tai jään ikisinkuksi. No mies oli tosi mukava ja juteltiin monta tuntia ja pyysin miehen yöksi luokseni. Seksiä oli ja seuraavana aamuna pyysin että mies jäisi vielä yöksi. Siitä käytännössä lähti meidän seurustelu ja ollaan siitä asti oltu yhdessä Meillä on yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ulkonäkö ja status on kaikki kaikessa. Naisilla ei niinkään, sillä miesten epätoivo on pohjaton kaivo.

Väärin. Miehille kelpaa kyllä seksiin lähes kuka tahansa, mutta parisuhteisiin miehillä on epärealistisen kovat kriteerit. 

Älä puhu paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Itse uskon, että moni tanssia inhoava alkaa tykätä tanssimisesta taitojen karttumisen myötä. Tanssiminen on niin mukava liikuntamuotokin ja kunnon kohotus tulee siinä sivussa huomaamatta. Tansseihin mahtuu niin erilaisia ihmisiä ja persoonia. Osa tanssijoista juttelee vähän tanssin aikana, toiset silleen sopivasti ja osa vähän liikaakin. Niitäkin on jotka ei puhu mitään, mutta sekin on ok. Eri puolilla Suomea ja eri lavoilla on myös eroa ja erilaisia tapoja ja ihmisissäkin on varmasti vähän eroja.
Ja eri tanssiorkestereilla saattaa olla vähän erilainen kohde yleisö esim. iän mukaan, joten paljon on vaihtelua tanssilavaväessä ja se on hyvä se.
Läheskään kaikki lavatansseissa kävijät eivät ole mitään himotanssijoita, vaan siellä on satunnaisia kävijöitä ja seuranetsijöitä myös.
Ja monilla lavoilla käy porukkaa, jotka ei edes tanssi, mutta käyvät siellä muuten vaan hengailemassa tai karaokessa tms.

Toivon, että mahdollisimman moni lähtisi tanssilavoille nauttimaan kesäisestä tunnelmasta, iloisesta meiningistä ja hyvästä musiikista (=Suomen tanssilavakulttuurista). 
Parasta on kun lähtee avoimin ja iloisin mielin eikä lataa liikoja odotuksia eikä paineita itselleen eikä muille.

Tanssimisesta saa eniten kokemusta ja oppia, kun lähtee tanssimaan erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Tansseissa voi myös naiset käydä hakemassa, joten ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku mies tulisi hakemaan. Itse olen kieltäytynyt tanssimisesta lähinnä silloin, jos hakija on ollut kovassa humalassa. Muutoin olen lähtenyt kyllä tanssimaan niin kokeneempien kuin vähemmänkin kokeneiden tanssijoiden kanssa.

Itselle tanssi kuormittaa hermostoa niin paljoa ettei tanssista tule yhtään mitään kun aistit ylikuormittuu musiikista, muiden ihmisten seuraamista ja niiden varomisesta, oman tanssin seuraamista, tanssiparista jne. kun nämä kaikki pitäisi yhdellä kertaa pystyä käsittelemään niin siinä on liikaa prosessoitavaa et vaikka haluaisi tanssia ei onnistu.

T: Autisti

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jäädä yksin vaan hankkia kavereita ja ystäviä. Tämä vinkki ei maksa mitään.

Tuurista kiinni monin tavoin. Saat sen kuulostamaan jotenkin täysin helpolta ja vaivattomalta, vaikkei se sitä läheskään kaikille ole.

Totta. Mä en välitä kavereista muuten, tai siis mulla ei ainakaan ole elämässäni ketään kaveria jonka seurassa aidosti viihtyisin, joten työkaverit työajalla riittävät mulle normaalielämässä. Historiassa olen kaivannut ystäviä ja kaivanut mahdollisuuksien mukaan vanhat naftaliinista silloin, kun parisuhde on tullut tiensä päähän ja on pitänyt saada joku mukaan ihmisten ilmoille, jotta voisin tavata uuden kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Tämä. Ei kannata esim. etsiä kumppania baareista, jos ei niissä viihdy. Kuinka todennäköistä on sattumalta tavata siellä ihminen, joka käy siellä kerran kolmessa vuodessa? Todennäköisimmin sieltä löytää ihmisen, jonka sosiaaliset piirit ja elämä ovat siellä, ja joka viihtyy siellä harva se ilta. Sitten siellä on viihdyttävä itsekin. Eikä kannata mennä Tenolle iskemään kalamiehiä, ellei se ole myös oma juttu. :D

Mä kotona viihtyvänä introverttina olen löytänyt sopivimmat kumppanit netistä. Aikanaan IRC:stä ja viimeisimmän keskustelupalstalta. Ihmisten ilmoilla tapaamani kaipasivat liikaa ihmisiä ja menemistä ja tekemistä elämäämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Tämä. Ei kannata esim. etsiä kumppania baareista, jos ei niissä viihdy. Kuinka todennäköistä on sattumalta tavata siellä ihminen, joka käy siellä kerran kolmessa vuodessa? Todennäköisimmin sieltä löytää ihmisen, jonka sosiaaliset piirit ja elämä ovat siellä, ja joka viihtyy siellä harva se ilta. Sitten siellä on viihdyttävä itsekin. Eikä kannata mennä Tenolle iskemään kalamiehiä, ellei se ole myös oma juttu. :D

Mä kotona viihtyvänä introverttina olen löytänyt sopivimmat kumppanit netistä. Aikanaan IRC:stä ja viimeisimmän keskustelupalstalta. Ihmisten ilmoilla tapaamani kaipasivat liikaa ihmisiä ja menemistä ja tekemistä elämäämme. 

Taitaa olla vaan niin että naisissa suurin osa on ihmisten ilmoilla viihtyviä ja loput kotona viihtyviä kun taas miehissä päinvastoin eli suurin osa viihtyisi suurelta osin kotona ja pienempi osa olisi kokoajan menoissa ihmisten ilmoilla.

Eli tässäkin on miesten ja naisten suhdeluku on niin vino että vaikea löytää toista samankaltaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Tämä. Ei kannata esim. etsiä kumppania baareista, jos ei niissä viihdy. Kuinka todennäköistä on sattumalta tavata siellä ihminen, joka käy siellä kerran kolmessa vuodessa? Todennäköisimmin sieltä löytää ihmisen, jonka sosiaaliset piirit ja elämä ovat siellä, ja joka viihtyy siellä harva se ilta. Sitten siellä on viihdyttävä itsekin. Eikä kannata mennä Tenolle iskemään kalamiehiä, ellei se ole myös oma juttu. :D

Mä kotona viihtyvänä introverttina olen löytänyt sopivimmat kumppanit netistä. Aikanaan IRC:stä ja viimeisimmän keskustelupalstalta. Ihmisten ilmoilla tapaamani kaipasivat liikaa ihmisiä ja menemistä ja tekemistä elämäämme. 

Taitaa olla vaan niin että naisissa suurin osa on ihmisten ilmoilla viihtyviä ja loput kotona viihtyviä kun taas miehissä päinvastoin eli suurin osa viihtyisi suurelta osin kotona ja pienempi osa olisi kokoajan menoissa ihmisten ilmoilla.

 

Eli tässäkin on miesten ja naisten suhdeluku on niin vino että vaikea löytää toista samankaltaista.

Naisena tämä on näyttäytynyt mulle toisinpäin. Miehet ovat aina väkisin raahanneet mukaan kyläilemään, kavereiden illanviettoihin, baariin, tapahtumiin, ravintolatreffeille tai leffaan kaveriporukalla, ja minä olen lopulta luhistunut sen jatkuvan sosiaalisuuden alle. Nykyinen onneksi viihtyy kanssani kotona, ja jos jossakin käydään, niin käydään seikkailemassa ihan kahdestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Tämä. Ei kannata esim. etsiä kumppania baareista, jos ei niissä viihdy. Kuinka todennäköistä on sattumalta tavata siellä ihminen, joka käy siellä kerran kolmessa vuodessa? Todennäköisimmin sieltä löytää ihmisen, jonka sosiaaliset piirit ja elämä ovat siellä, ja joka viihtyy siellä harva se ilta. Sitten siellä on viihdyttävä itsekin. Eikä kannata mennä Tenolle iskemään kalamiehiä, ellei se ole myös oma juttu. :D

Mä kotona viihtyvänä introverttina olen löytänyt sopivimmat kumppanit netistä. Aikanaan IRC:stä ja viimeisimmän keskustelupalstalta. Ihmisten ilmoilla tapaamani kaipasivat liikaa ihmisiä ja menemistä ja tekemistä elämäämme. 

Taitaa olla vaan niin että naisissa suurin osa on ihmisten ilmoilla viihtyviä ja loput kotona viihtyviä kun taas miehissä päinvastoin eli suurin osa viihtyisi suurelta osin kotona ja pienempi osa olisi kokoajan menoissa ihmisten ilmoilla.

 

Eli tässäkin on miesten ja naisten suhdeluku on niin vino että vaikea löytää toista samankaltaista.

Naisena tämä on näyttäytynyt mulle toisinpäin. Miehet ovat aina väkisin raahanneet mukaan kyläilemään, kavereiden illanviettoihin, baariin, tapahtumiin, ravintolatreffeille tai leffaan kaveriporukalla, ja minä olen lopulta luhistunut sen jatkuvan sosiaalisuuden alle. Nykyinen onneksi viihtyy kanssani kotona, ja jos jossakin käydään, niin käydään seikkailemassa ihan kahdestaan. 

No onneksi olet löytänyt itsellesi samankaltaisen kumppanin. Mistä vaan löytäisi itselle kun livenä mahdotonta ja vaikka yli 20 vuotta netissä pyörinyt ei ole tullut vastaan.

Menee ohi aiheen, mutta silti liittyy. Minulla on kumppanina mies, jolla ei ole kavereita. Aluksi asia oli minulle yhdentekevä, koska mieskin on vahvasti introvertti eikä ole jatkuvasti seuraani vailla.

Se, mikä mättää, on se että minä olen kuitenkin se ainoa juttuseura eli joudun kuuntelemaan liian paljon sellaisiakin juttuja, mitkä hän voisi jonkun kaverin kanssa puhua. En minäkään hänelle meikeistä puhu, noin esimerkkinä.

Olen tästä sanonutkin, mutta mies on sitä mieltä, ettei häntä haittaa puhua vain minun kanssani. Eli se pointti menee ohi. Ei meidän suhde tähän sentään kaadu.