Yksinäisen ihmisen on vaikea löytää kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Itse uskon, että moni tanssia inhoava alkaa tykätä tanssimisesta taitojen karttumisen myötä. Tanssiminen on niin mukava liikuntamuotokin ja kunnon kohotus tulee siinä sivussa huomaamatta. Tansseihin mahtuu niin erilaisia ihmisiä ja persoonia. Osa tanssijoista juttelee vähän tanssin aikana, toiset silleen sopivasti ja osa vähän liikaakin. Niitäkin on jotka ei puhu mitään, mutta sekin on ok. Eri puolilla Suomea ja eri lavoilla on myös eroa ja erilaisia tapoja ja ihmisissäkin on varmasti vähän eroja.
Ja eri tanssiorkestereilla saattaa olla vähän erilainen kohde yleisö esim. iän mukaan, joten paljon on vaihtelua tanssilavaväessä ja se on hyvä se.
Läheskään kaikki lavatansseissa kävijät eivät ole mitään himotanssijoita, vaan siellä on satunnaisia kävijöitä ja seuranetsijöitä myös.
Ja monilla lavoilla käy porukkaa, jotka ei edes tanssi, mutta käyvät siellä muuten vaan hengailemassa tai karaokessa tms.

Toivon, että mahdollisimman moni lähtisi tanssilavoille nauttimaan kesäisestä tunnelmasta, iloisesta meiningistä ja hyvästä musiikista (=Suomen tanssilavakulttuurista). 
Parasta on kun lähtee avoimin ja iloisin mielin eikä lataa liikoja odotuksia eikä paineita itselleen eikä muille.

Tanssimisesta saa eniten kokemusta ja oppia, kun lähtee tanssimaan erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Tansseissa voi myös naiset käydä hakemassa, joten ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku mies tulisi hakemaan. Itse olen kieltäytynyt tanssimisesta lähinnä silloin, jos hakija on ollut kovassa humalassa. Muutoin olen lähtenyt kyllä tanssimaan niin kokeneempien kuin vähemmänkin kokeneiden tanssijoiden kanssa.

"Itse uskon, että moni tanssia inhoava alkaa tykätä tanssimisesta taitojen karttumisen myötä."

Nyt ei olekaan kyse heistä, vaan niistä, jotka eivät ala tykätä tanssimisesta tai peräti alkavat inhota sitä entistä enemmän.

Kaikki ei tietenkään tykkää tanssimisesta eikä tarvitse tykätä. Saa myös inhota tanssimista, mutta jos on sitä edes kerran kokeillut, niin sitten kuitenkin tietää paremmin mitä ja miksi sitä inhoaa ja on ainakin yhtä kokemusta rikkaampi. 
Sitten vaan keksimään muita vaihtoehtoja missä kohdata ihmisiä ja etsiä seuraa... esim. kesäiset terassit, tapahtumat ja festivaalit. Kyllä niihinkin voi yksin mennä.  

Eiköhän jokainen ole saanut ainakin yhden kokemuksen paritansseista jumppatunnilla koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Noin helposti se toimii naisilla, mutta miehillä täysin eri tilanne. 

Tanssikursseilla on aina noin neljä miestä yhtä naista kohden ja lavoilla aika lailla sama suhdeluku.

Tanssipaikoilla toki mies voi nostaa statustaan naisten silmissä suhteessa muihin miehiin hyvillä tanssitaidolla, mutta se vaatii useiden vuosien erittäin aktiivisen harjoittelun ja vähintään jonkin verran lahjakkuuttakin, päästäkseen siihen muutaman prosentin joukkoon miehistä joita hakemaan naiset naisten haussa aina menevät. 

Tanssipaikoilla miehen tanssitaito on erittäin tärkeä, naisten tanssitaidosta ei kukaan koskaan edes puhu mitään ja vientiä riittää.

Ihmettelen miksi kaikki on miehelle about 10x vaikeampaa, siksipä ne kuoleekin 7v ennen naisia kun elämä jatkuvaa taistelua joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ulkonäkö ja status on kaikki kaikessa. Naisilla ei niinkään, sillä miesten epätoivo on pohjaton kaivo.

Väärin. Miehille kelpaa kyllä seksiin lähes kuka tahansa, mutta parisuhteisiin miehillä on epärealistisen kovat kriteerit. 

Mitä itse olen naisia tuntenut, heille seksi on koko elämä ja arvostus naisena[Heidän omasta mielestään] riippuu kuinka heitä halutaan seksuaalisesti, eli seksi vaikuttaa naisen elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin miehellä. 

Kriteereihin jos mennään, niin Tinderissä ja puheissa yms, naisilla on noin 20-30 eri VAATIMUSTA miehelle, usein enemmänkin; Pitkä, raitis, savuton, urheilullinen, seksuaalisesti kyvykäs, katseenkestävä, työssä käyvä, millaan toimeen tuleva, haluaa matkustaa, tykkää koirista, kätevä käsistään makuuhuoneessa ja remppaamisessa, jne..jne..jne)  Miehillä on taas naisille maksimissaan kaksi TOIVETTA, että hän ei olisi kovin kauhean lihava ja olisi mukava.

Parempi varmaan mennä vaikka jehovien hartaustilaisuuteen jos tuntuu että kaikki on menetetty. Sieltä löytyy näyttäviä lyylejäkin