Yksinäisen ihmisen on vaikea löytää kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin kerran nahjusmsiselle ikisinkulle vinkin etsiä harrastuksia ja järjestöjä missä tutustua ihmisiin ja sitä kautta kasvattaa sosiaalisia piirteitä sekä mahdollisuutta löytää kumppaniehdokkaita. Vastaus oli ettei huvita käydä missään eikä jaksa tutustua ihmisiin. Yhä mysteeri miksi hän on sinkku.

Kyllä hän sen varmasti ymmärtää. Mutta ei vaan katso parisuhteita niin tärkeiksi, että sen halun takia menisi harrastuksiin tai järjestöihin, jotka ei itsessään kiinnosta. Itsellänikin näin. Tiedän, että jos oikein kovasti haluaisin parisuhteen, niin tavoitellakseni sitä menisin Tinderiin, baariin, harrastuksiin yms. Mutta en viitsi, koska olen niin tyytyväinen ilmankin parisuhdetta. Olisihan se varmaan kiva, jos arjessa tulisi joku sielunkumppani vastaan ja alkaisi parisuhde. Mutta en ole onneton ilmankaan, ja useimmat parisuhteet ei ole edes mikään sielunkumppanisuhde, joten en viitsi semmoisen perusparisuhteen toivossa mennä mihinkään missä en viihdy.

- n. 34 v

Muuten sama mutta mainitsemani tapaus vaikeroi yksinäisyyttä. Eli ei yhtään sama 

Vierailija kirjoitti:

Olen kaveriton nainen. Minulle on  aiemmin suoraan sanottu, että on outoa, ettei minulla ole yhtään kaveria, joten sen vuoksi suhdetta minun kanssa ei haluta. Löysin nykyisen pitkäaikaisen kumppanin Tinderistä. Hän on samanlainen kaveriton kotihiiri.

Onnea kumppanin löytymisestä 😊

Onpa tosiaan kumma, jos ei kukaan lähesty. Vaikka suupielesi ovat alaspäin ja ajattelet olevasi säälittävä tapaus. Missä lie vika...? 🤔

Onhan noita sinkkutapaamisia erilaisia monissa kaupungeissa. Mene niihin mukaan. Missä kaupungissa asut ap?

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Tuossa usein kuullussa ehdotuksessa on se vika, että sopivan kumppaniehdokkaan kanssa pitää sitten jatkaa tanssiharrastusta. Ei sovi sellaiselle, joka ei tykkää tanssimisesta. 

Olisi kyllä kiva tietää, kuinka moni tanssia inhoava on löytänyt väkisinlavatansseissakäymisen avulla kumppanin, joka on myös ollut tanssilavalla vain kumppania etsimässä.

Vierailija kirjoitti:

Annoin kerran nahjusmsiselle ikisinkulle vinkin etsiä harrastuksia ja järjestöjä missä tutustua ihmisiin ja sitä kautta kasvattaa sosiaalisia piirteitä sekä mahdollisuutta löytää kumppaniehdokkaita. Vastaus oli ettei huvita käydä missään eikä jaksa tutustua ihmisiin. Yhä mysteeri miksi hän on sinkku.

Vai niin. Suomessahan ei saanut harrastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sinä sen energian aiheutat, mikä ympärilläsi leijuu. Yhtä hyvin voisit henkiä parempaa energiaa ympärillesi. Sitä voi nimittäin kahvilassa tai terassilla käydä virvokkeita nauttimassa myös positiivisella mielialalla, eikä istuskella siellä joku norsunv*ttu naamalla.

Lakatkaa nyt alapeukuttajat. 😂 Kyllä se musta mieli on ihan muutettavissa. 

Typerät kanaparvet väkinäisine kikakikakika juorukerhoineen aiheuttavat sen mustan mielen, näitähän ovat ainakin terassit taatusti täynnä eli ei kiitos niille. =) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on pohjimmiltaa sama syy miksi ihmisellä ei ole ystäviä kuin että miksi hänellä ei ole kumppania.

Ja se syy on? Varmasti muuttumaton, sama kaikilla?

 

Oma syyni yksinäisyyteeni on kiusatuksi joutuminen ja tietyt narsisti henkilöt hännystelijöineen.

Syy yksinäisyyteesi on se, että et lähde ihmisten ilmoille tutustumaan ihmisiin. Ainoastaan tuo, eikä mikään muu. 

Kiusatuksi tuleminen on kamalaa, ja olen pahoillani puolestasi, mutta ei se ole syy yksinäisyyteen. 

Jos haluat ystäviä, niin lähde tutustumaan ihmisiin. Vaikka jonnekin kivalle kurssille. 

Olen pitkälti samaa mieltä aloituksen kanssa. Itselläni on todella hankalaa löytää kumppania silloin kun yksinäisyys on päällä. Naiset vähintäänkin aistivat sen, vaikken sitä näyttäisikään. Ei kemiaa- kortti on taajaan käytössä. Mutta autas kun jollain ihmeen kaupalla onnistun traumabondautumaan jonkun vastaavassa tilanteessa olevan naisen kanssa, niin tulijoita olisi sen jälkeen jonoksikin asti. Olen siis hyvännäköinen ja supliikkikin toisinaan, vaikka syvästä yksinäisyydestä olenkin paljon joutunut kärsimään. Tällä hetkellä orastavassa suhteessa ja jo on alkanut hymyjä kaupungilla tulemaan ja exäkin ruvennut kaipailemaan. Vuoden ehdinkin taas olla täysin näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sinä sen energian aiheutat, mikä ympärilläsi leijuu. Yhtä hyvin voisit henkiä parempaa energiaa ympärillesi. Sitä voi nimittäin kahvilassa tai terassilla käydä virvokkeita nauttimassa myös positiivisella mielialalla, eikä istuskella siellä joku norsunv*ttu naamalla.

Lakatkaa nyt alapeukuttajat. 😂 Kyllä se musta mieli on ihan muutettavissa. 

Typerät kanaparvet väkinäisine kikakikakika juorukerhoineen aiheuttavat sen mustan mielen, näitähän ovat ainakin terassit taatusti täynnä eli ei kiitos niille. =) 

Ei aiheuta, vaan oma asenteesi heihin aiheuttaa mustan mielen. Ja onhan niitä muitakin paikkoja. Terassi oli vain esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tosiaan kumma, jos ei kukaan lähesty. Vaikka suupielesi ovat alaspäin ja ajattelet olevasi säälittävä tapaus. Missä lie vika...? 🤔

Jos uskaltaa olla avoimesti tuollainen esim. Tinderissä, niin kyllä siellä vastaavanlaiset toisen sukupuolen edustajat tykkäilevät taajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on pohjimmiltaa sama syy miksi ihmisellä ei ole ystäviä kuin että miksi hänellä ei ole kumppania.

Ja se syy on? Varmasti muuttumaton, sama kaikilla?

 

Oma syyni yksinäisyyteeni on kiusatuksi joutuminen ja tietyt narsisti henkilöt hännystelijöineen.

Syy yksinäisyyteesi on se, että et lähde ihmisten ilmoille tutustumaan ihmisiin. Ainoastaan tuo, eikä mikään muu. 

Kiusatuksi tuleminen on kamalaa, ja olen pahoillani puolestasi, mutta ei se ole syy yksinäisyyteen. 

Jos haluat ystäviä, niin lähde tutustumaan ihmisiin. Vaikka jonnekin kivalle kurssille. 

Sitten on taas työtön ja saa potkut kun käy baarissa vapaa-ajalla tai on yksikin ystävä/tuttava tai kumppani.

Sitten taas joku tulee vänkäämään. että olet salaa baarissa töissä etkä ole ilmoittanut siitä tai että tuolla ja tuolla on rikostausta ja siis sinäkin olet rikollinen, olet tekemisissä rikollosten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on pohjimmiltaa sama syy miksi ihmisellä ei ole ystäviä kuin että miksi hänellä ei ole kumppania.

Ja se syy on? Varmasti muuttumaton, sama kaikilla?

 

Oma syyni yksinäisyyteeni on kiusatuksi joutuminen ja tietyt narsisti henkilöt hännystelijöineen.

Syy yksinäisyyteesi on se, että et lähde ihmisten ilmoille tutustumaan ihmisiin. Ainoastaan tuo, eikä mikään muu. 

Kiusatuksi tuleminen on kamalaa, ja olen pahoillani puolestasi, mutta ei se ole syy yksinäisyyteen. 

Jos haluat ystäviä, niin lähde tutustumaan ihmisiin. Vaikka jonnekin kivalle kurssille. 

Sitten on taas työtön ja saa potkut kun käy baarissa vapaa-ajalla tai on yksikin ystävä/tuttava tai kumppani.

Ja potkut mistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde lavatanssikursseille, jos tanssiaskeleet ei vielä hallussa. Tanssikurssille voi mennä yksinkin ja parit vaihtuu siellä kurssilla, jotta tanssimaan pääsee.
Myös lavatansseihin voi hyvin mennä yksin, koska sielläkin tanssitaan eri ihmisten kanssa (ellei ole pariskunta, joka haluaa tanssia vain keskenään). 

Sitten vaan kiertämään lavoja (eri paikkakunnilla) erityisesti kesäaikaan. Näin tein itsekin nuorena. Minulla oli kyllä kavereita, mutta ei sellaisia, jotka olisi halunneet tanssilavalle lähteä, joten kävin yksin.
Ja niin vaan muutaman vuoden harrastamisen jälkeen tapasin nykyisin aviomieheni. Askeleet meni meillä hyvin yhteen ja yhdessä tanssiminen oli poikkeuksellisen helppoa ja mukavaa. Siitä se molemmin puolinen kiinnostus heräsi. 

Toimiiko tämä nykyaikana? Antavatko tai antautuvatko naiset tanssilavoilla helposti myös niille nyhveröimmille miehille?

Tanssivat kyllä nyhveröittekin kanssa, koska miehistä on tanssilavoilla pulaa. Mutta muuta antautumista en lupaa

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä aloituksen kanssa. Itselläni on todella hankalaa löytää kumppania silloin kun yksinäisyys on päällä. Naiset vähintäänkin aistivat sen, vaikken sitä näyttäisikään. Ei kemiaa- kortti on taajaan käytössä. Mutta autas kun jollain ihmeen kaupalla onnistun traumabondautumaan jonkun vastaavassa tilanteessa olevan naisen kanssa, niin tulijoita olisi sen jälkeen jonoksikin asti. Olen siis hyvännäköinen ja supliikkikin toisinaan, vaikka syvästä yksinäisyydestä olenkin paljon joutunut kärsimään. Tällä hetkellä orastavassa suhteessa ja jo on alkanut hymyjä kaupungilla tulemaan ja exäkin ruvennut kaipailemaan. Vuoden ehdinkin taas olla täysin näkymätön.

Kemian luonti todellakin paljon helpompaa, kun menee vähän paremmin. Mikä on vähän outoa, koska ihminenhän on silti sama ja parisuhteessa muutenkin luulisi olevan tärkeää, että toinen on tukena myös huonompina aikoina.

Käyt baarissa niin olet tekemisissä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.

"Sitten on taas työtön ja saa potkut kun käy baarissa vapaa-ajalla tai on yksikin ystävä/tuttava tai kumppani."

Mitä ihmettä? Miksi ystävän saamisesta tai baarissa käymisestä potkut seuraisi? 

Tehdäksesi rahaa, sinulla on oltava rahaa. Saadaksesi töitä, sinun on oltava tehnyt töitä. Hyvä avain käy moneen lukkoon, huono lukko aukeaa useammalle avaimelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä aloituksen kanssa. Itselläni on todella hankalaa löytää kumppania silloin kun yksinäisyys on päällä. Naiset vähintäänkin aistivat sen, vaikken sitä näyttäisikään. Ei kemiaa- kortti on taajaan käytössä. Mutta autas kun jollain ihmeen kaupalla onnistun traumabondautumaan jonkun vastaavassa tilanteessa olevan naisen kanssa, niin tulijoita olisi sen jälkeen jonoksikin asti. Olen siis hyvännäköinen ja supliikkikin toisinaan, vaikka syvästä yksinäisyydestä olenkin paljon joutunut kärsimään. Tällä hetkellä orastavassa suhteessa ja jo on alkanut hymyjä kaupungilla tulemaan ja exäkin ruvennut kaipailemaan. Vuoden ehdinkin taas olla täysin näkymätön.

Kemian luonti todellakin paljon helpompaa, kun menee vähän paremmin. Mikä on vähän outoa, koska ihminenhän on silti sama ja parisuhteessa muutenkin luulisi olevan tärkeää, että toinen on tukena myös huonompina aikoina.

Sitten onkin parisuhteessa väärän ihmisen kanssa eikä oma kumppani kiinnosta pskaakaan. Tai sitten on parisuhteessa rikollisen kanssa tai väkivaltaisen sarjam rhaajan kanssa.