Lue keskustelun säännöt.
Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?
25.06.2026 |
Mies ei osallistu oikein mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei arkena eikä lomalla. Hän elää kuin omassa kuplassaan, erillään lapsistaan ja minusta. Ei tosin paljoa kulje muissa omissa menoissaan kuin töissä, mutta kotona vetäytyy omaan kuplaansa, kesällä pihalle ja huonolla säällä tai talvella sohvalle tms, käytännössä aina kännykkänsä taakse. Välillä käy yksin lenkillä. Ei koskaan halua lähteä lasten ja minun kanssa minnekään, ei edes lasten kanssa ilman minua. Ei osallistu kotitöihin kotona, omat pyykkinsä pesee ja siinä se. Ei osallistu yhteisiin syömisiin kotona, ostelee itselleen mikropitsoja joita lämmittää yksin mikrossa ja syö yksin, yleensä sen jälkeen kun perheen ruoka on ollut pöydässä ja lapset ja minä syöneet, hän ei saavu yhteiseen pöytään. On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä. Ei kuitenkaan halua erota, olen sitäkin kysynyt. Someen postailee välillä kuvia perhejutuista (minun ottamia kuvia, kun hän ei osallistu edes ottamalla kuvia). Mikä idea on elää noin, että vetäytyy perheestään täysin?
Kommentit (216)
"En halua erota" Missä hemmetissä nainen on sun itsekunnioitus? Ite en ottais miestä ellei tois isosti elämääni lisäarvoa ja sit jotkut sietää tollast. Hyi. T. Sinkkunainen jo 10v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on.
Mites omat kiintymyssuhteesi? Sulla taitaa olla kontrollin ja täydellisyyden tunnelukko. Sieltä saattaa tippua korkealta kun tajuaakin itsessään saman vajavaisuuden mitä on toisissa on osoitellut. Toivoa sopii ettet ole rikkonut muiden perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA
Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap
Nythän on siis ihan sama tilanne, mutta samalla tulet vaan opettaneeksi siinä sivussa, että puolison kohtalo tuolla tavalla on ihan ok.
Kuinka tyhminä te oikein pidätte lapsia? Aika moni meistä on lapsuudessaan nähnyt ties minkälaista erikoista perhedynamiikkaa, ja kyllä sen aikuisena viimeistään tajuaa, ettei se nyt ihan normaalia ollut.
Traumat sitten erikseen. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että mies varsinaisesti kaltoinkohtelisi perhettään.
Ap siirtää paskaa lapsilleen. Joo, aikuisena tajuavat, että ei ollut normaalia ja käyvät sitten kalliissa terapiassa opettelemassa rajoja ja tunnetaitoja, ja yrittävät vaikeamman kautta rakentaa sitä normaalia ihmissuhde-elämää.
Noh, itse sitten taas tunnen useampia aikuisia ihmisiä, joiden mielestä kaikki mikä heidän elämässään vialla johtuu siitä, että vanhempansa erosivat joskus ysärillä. Vaikka kaikille oli jo silloin selvää, ettei vanhempien liitto mikään onnellinen ollut. Mutta silti aikuisena nämä ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että äiti pilasi kaiken, äidin vika että rakas lapsuudenkoti meni ja piti vaihtaa koulua, äidin vika että piti seilata kahden kodin väliä, äidin vika että isä alkoholisoitui TAI että isä hankki uuden perheen jossa alkuperäiset lapset tunsivat olonsa ulkopuolisiksi.
Toki sitten joku muu voi olla sitä mieltä, että kaikki meni pieleen, koska vanhemmat eivät eronneet.
Ja monet muut sitten taas sitä mieltä, että okei, ei ollut täydellinen lapsuus, mutta elämä on, ja vanhemmatkin ovat vain ihmisiä.
Minulla ei ole edes lapsia, olen vain kavereita ja sukulaisia kuunnellut. Pienessä vähemmistössä ovat ne, joiden mielestä vanhempien ero oli positiivinen muutos lapsuudessa, ellei isä ollut esim. väkivaltainen alkoholisti - ja näillä pahemmin traumatisoituneilla tuttavilla oli kyllä äitikin yleensä jokin päihteitä käyttävä sekopää. Karmeita juttuja olen kuullut, joiden rinnalla etäinen isä kalpenee.
Omasta lapsuudestani olen sen sijaan sitä mieltä, että vanhemmat olivat vanhempia etäisinäkin. Saman katon alla he olivat turvallisesti olemassa lapsen elämässä ihan eri tavalla kuin 200 kilometrin päässä asuessaan. Tätä on aikuisen kantilta ehkä vaikea ymmärtää, mutta muistan sen tosi hyvin.
Tämä. Näitä asioita kannattaa miettiä.
Lapset voivat olla ihan tyytyväisiä nyt. Puoliso ei ole väkivaltainen, käy töissä. Pääset yksin liikkeelle ja asioille halutessasi. Jonkinlainen lasten peräänkatsominen mieheltä silloin onnistuu.
Jos Ap olet työelämässä, kuuluuko työterveyteesi mahdollisuus käydä juttelemassa työterveyspsykologin tms. kanssa? Olisi sinulle hyödyllistä pallotella elämääsi ja parisuhdettasi toisen kanssa. Ei ole pakko raahata vastentahtoista miestä pariterapiaan. Jo se, että käyt yksin juttelemassa, auttaa ja selkiyttää kummasti.
Itse olen tehnyt näin suhteessa, jossa minullekin oltaisiin täällä ehdotettu j. s. s.
Saisit uusia näkökantoja, ymmärtäisit paremmin miehesi käytöstä ja osaisit ottaa huomioon hänen erityispiirteensä. Sillä tottavieköön sellaisia hänellä on, veikkaan minäkin hänellä olevan jonkin asteista autismia, eristäytynyttä persoonallisuutta ja masennusta.
Tätä kautta ymmärtäisit perhekuviotanne ja miestäsi selvemmin. Ymmärrys voisi lähentää sinua ja puolisoasi ja kommunikaatio ne voisi parantua.
Olette nyt lukossa kumpikin omissa poteroissanne.
Minä eroaisin.
Vaikka taloudellisesti olisi tiukempaa vapaus ja oma henkinen tasapaino on tärkeämmät..Seuraamme tällaista perhettä naapurissa.... tosi outoa menoa.
Sait varmaan haluamasi, eli lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole ap:n miehen käytöksestä tai erosta. Jokainen käyttäytyy miten käyttäytyy, puolison kanssa jatketaan yhdessä tai erotaan. Jokainen tekee omat päätöksensä. Mutta, tässä tilanteessa ei ole kyse ap:n parisuhteesta, vaan lasten ja isän suhteesta. Sairasta, että äiti hyväksyy ja mahdollistaa isän huonon käytöksen lapsia kohtaan omakotitalon takia. Äitinä pitäisi laittaa lapset ensisijalle ja ajatella heidän parastaan, ei omaa parisuhdetta. Paitsi ap ei laita edes parisuhdetta etusijalle, vaan talon. Siinä on lapsilla terve parisuhde- ja perhemalli, jota toteuttaa sitten aikuisena.
Lienee masennus. Suosittelen lääkåriläyntiä. Yllättävän usein miehen masennus oireilee vetäytymisenä perheestä. Ei ole voimia osallistua. Toisaalta kyseessä on sairaus, jota voidaan hoitaa ja monet toipuvat täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on.
Mites omat kiintymyssuhteesi? Sulla taitaa olla kontrollin ja täydellisyyden tunnelukko. Sieltä saattaa tippua korkealta kun tajuaakin itsessään saman vajavaisuuden mitä on toisissa on osoitellut. Toivoa sopii ettet ole rikkonut muiden perheitä.
Sinuunkin taisi joku vastauksessani osua.
Olen juuri rakkaudettoman perheen lapsi ja sitä tunnetaakkaa joutunut koko aikuisuuteni purkamaan. Vanhempani olivat läheisriippuvaisia ja tunnevammaisia, juurikin tuollaisten käytännön asioiden takia yhdessä, kumpikin vastuuton ja tunnetasolla kykenemätön kohtaamaan toisiaan tai lapsiaan. Ap:kin elää lapsilleen, missä on tietty henkisen insestin vaara. Lapsille tekisi hyvää nähdä aikuisten terve tunneyhteys jotta lapset ei päädy tyytyttämään vanhempiensa tunnetarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Mies on henkisesti eronnut ja roikkuu etujen vuoksi mukana.
Ei välttämättä etujen vuoksi, vaan rakkauden. Minusta tuo kuulostaa tyypilliseltä masennuksen ilmentymältä. Vetäytyminen perheestä. Ei se silti tarkoita, että ajattelee olevan etua. Päin vastoin taustalla voi olla voimattomuutta, itsensä tuntemista arvottomaksi, väsymistä yleisesti kaikkeen ja eniten juuri itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös puolisona tuollainen hengittävä huonekalu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä vetäydyin fyysisestä yhteydestä sen seurauksena, kun mies ensin vetäytyi kuplaansa irti perheestään."
Mies olisi kuitenkin edelleen halunnut jatkaa? Ja reagoiko hän jotenkin loppumiseen?
Olisi kai halunnut jatkaa, mutta toisaalta ei reagoinut siihen että lopetin osaltani makuukammarielämän. Kerroin hänelle silloin että en pysty sellaiseen yhteyteen kun hän ei osallistu lasten ja perheen asioihin. Hän näytti pettyneeltä, mutta ei tehnyt mitään korjatakseen tilannetta eikä toisaalta yrittänyt enää sen jälkeen kuin kerran pari ehdottaa sek siä, jolloin kerroin taas että en kykene sek siin kun olet vetäytynyt kaikesta, sitten hän ei enää koskaan palannut asiaan. Ap
No mitä se ukko vastaa (siis ihan sanasta sanaan) kun tuot esille sen ettei hän osallistu perheen ja lasten asioihin? Vai murahteleeko sinullekin vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi käytös muistuttaa puolisoni käytöstä. Joitakin asioita meillä voi olla vähän paremmin ja moni asia taas huomattavasti huonommin. Jokaisella on oma tilanteensa ja muiden on vaikea antaa oikeita neuvoja, sillä kokonaisuus ei yhdestä viestistä selviä.
Itse tein sen päätöksen, että lähden kun lapsetkin lähtevät. Syynä lähinnä se, että kun jo kerran aloimme tehdä eroa, kävi ilmi , että meille olisi tullut lasten huoltajuudesta katkera riita. Mies teki selväksi, että jos hänen tahtonsa (joka olisi ollut minulle mahdoton ratkaisu) ei toteudu , hän tulee viemään asian oikeuteen ja taistelemaan vaikka hovioikeuteen asti. En halunnut käydä enkä varsinkaan pakottaa lapsia käymään tätä prosessia läpi. Tunnen miestä sen verran, että kysymyksessä ei ollut pelkkä uhkaus. Hänellä on varallisuutta ja myös muita resursseja lähteä pitkäänkin oikeuskiistaan. Myös omaisuudesta olisi tullut vääntöä, mikä olisi vaikuttanut myös työasioihini.
Jokaisella siis todella oma tilanteensa. Nyt kun lapset ovat jo viittä vaille täysi-ikäisiä ja heillä omat menonsa, olen nyt kesällä ollut aika paljon mökillä. Lapset pärjäävät pari päivää keskenään, kunhan ruokaa kaapissa. Ja itse saan hengähdystauon. Mies lomailee lasten kanssa ulkomailla vuosittain ja silloin pidän kaikin tavoin huolta mielenterveydestäni, jotta jaksan vielä hetken kuormittavaa tilannetta. Suosittelen lämpimästi löytämään elämääsi asioita, jotka antavat voimia ja tuovat muuta uutta sisältöä elämään. Tästä on myös hyötyä, jos ja kun lopulta lähdet.
Ap, tiedät itse parhaiten, mikä on sinulle/teille paras ratkaisu. Et ole myöskään esim. lähisuvulle tilivelvollinen, miksi et ole jättänyt miestä vaan toistaiseksi jäänyt. Paljon voimia!
Puolisosi haluaa erota sinusta ja lapsista, mutta ei voi, koska omakotitalo. Niinpä eristäytyy. Vaadi yksihuoltajuutta erossa. Eihän tuo edes haluaisi tavata lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta lasten kanssa alkaen varovasti. Kun ei itselläsi ole kiirettä pois. Mitä heille merkitsisi jos tuota isää ei olisikaan, onko menetys iso ja missä mielessä? Olisiko teillä hauskempaa ihan keskenänne. Jos mies ei anna taskurahaakaan lapsille, ei aikaa eikä huomiota, he suhtautuvat varmaan yhtä välinpitämättömästi kuin mieskin lapsiinsa. Myös miehen kanssa voi keskustella, tai pitää vaikka yksinpuhelua hänelle tilanteesta, ja tarjota erkaantumista.
Kaikki tietävät, että ongelma on AP:n elitason menetyst. Miehen rahat, kun kelpaavat 100% varmuudella.
Maksamme kaiken suunnilleen puoliksi. Mies ei ole mikään rikas, en tosin minäkään. Tietenkin kun puoliksi asuminen maksetaan, niin voidaan asua omakotitalossa, kummallakaan ei olisi siihen yksin mahdollisuutta. Mutta ei tämä omakotitalo mikään minun unelma ole, enemmän tämä lapsille on tärkeä kuin minulle. Ap
Haitko aloituksella neuvoja/apua tilanteeseen? Vai halusitko vain avautua?
Koska oikeasti mikään muu tuohon tilanteeseen ei auta kuin ero. En jäisi tuollaiseen ilmapiiriin vain omakotitalon vuoksi, oli se lapsille tärkeä tai ei. Mutta itsepähän päätät mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Luepa aloitus, ap on kysynyt mieheltä haluaako erota, mies on vastannut että ei halua erota. Joten asiasta on puhuttu.
Mies on henkisesti eronnut ja roikkuu etujen vuoksi mukana.