Lue keskustelun säännöt.
Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?
25.06.2026 |
Mies ei osallistu oikein mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei arkena eikä lomalla. Hän elää kuin omassa kuplassaan, erillään lapsistaan ja minusta. Ei tosin paljoa kulje muissa omissa menoissaan kuin töissä, mutta kotona vetäytyy omaan kuplaansa, kesällä pihalle ja huonolla säällä tai talvella sohvalle tms, käytännössä aina kännykkänsä taakse. Välillä käy yksin lenkillä. Ei koskaan halua lähteä lasten ja minun kanssa minnekään, ei edes lasten kanssa ilman minua. Ei osallistu kotitöihin kotona, omat pyykkinsä pesee ja siinä se. Ei osallistu yhteisiin syömisiin kotona, ostelee itselleen mikropitsoja joita lämmittää yksin mikrossa ja syö yksin, yleensä sen jälkeen kun perheen ruoka on ollut pöydässä ja lapset ja minä syöneet, hän ei saavu yhteiseen pöytään. On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä. Ei kuitenkaan halua erota, olen sitäkin kysynyt. Someen postailee välillä kuvia perhejutuista (minun ottamia kuvia, kun hän ei osallistu edes ottamalla kuvia). Mikä idea on elää noin, että vetäytyy perheestään täysin?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on.
Siinä taas yksi itse täydellisyys omasta mielestään. Jos on kiintymyssuhteessa ongelmaa eikä terapia ole auttanut niin mitä mielestäsi pitäisi tehdä. Ta**aa itsensä jotta olisit tyytyväinen? Onkohan niin että sinä itse et näe ongelmakohtiasi joita muissa osoittelet. Tunnet näin olosi paremmaksi?
Kuulostat hul lu lta marttyyrilta, johon kalahti kalikka.
Ai mitä pitäisi tehdä? No hänhän sanoi, että EROTA, missään ei puhuttu itensä t##ppamisesta yhtään mitään. Sinä hu ll u keksit sen päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n aloitus on totta niin:
Eroa nyt hyvä nainen!!
Miehesi on kaamea isä ja näyttää lapsille kaameaa esimerkkiä ihmissuhteista. Lapsesi luulevat että tuo on normaalia. Ihan sairasta.
Poista ensin mies talosta. Muuttaa johonkin vuokralle nyt aluksi. Sitten mies terapiaan/psykologille. Ja saa nähdä lapsia jos jaksaa tai kiinnostaa (tuskin jaksaa tai kiinnostaa).
Miehesi ei pidä sinusta eikä lapsistaan. Ehkä masentunut, ehkä hänellä on suhde. Ihan sama.
EROA.
Tämä.
Kannattaa viheltää peli poikki.
Mies ei rakasta perhettään ja haluaa erota muttei viitsi koska on laiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on.
Mites omat kiintymyssuhteesi? Sulla taitaa olla kontrollin ja täydellisyyden tunnelukko. Sieltä saattaa tippua korkealta kun tajuaakin itsessään saman vajavaisuuden mitä on toisissa on osoitellut. Toivoa sopii ettet ole rikkonut muiden perheitä.
Sinuunkin taisi joku vastauksessani osua.
Olen juuri rakkaudettoman perheen lapsi ja sitä tunnetaakkaa joutunut koko aikuisuuteni purkamaan. Vanhempani olivat läheisriippuvaisia ja tunnevammaisia, juurikin tuollaisten käytännön asioiden takia yhdessä, kumpikin vastuuton ja tunnetasolla kykenemätön kohtaamaan toisiaan tai lapsiaan. Ap:kin elää lapsilleen, missä on tietty henkisen insestin vaara. Lapsille tekisi hyvää nähdä aikuisten terve tunneyhteys jotta lapset ei päädy tyytyttämään vanhempiensa tunnetarpeita.
Henkisen insestin. Olet aika sairaan oloinen jutuistasi päätellen. Aina teissä jollottajissa ihmetyttää se, että ette näe nokkaanne pidemmälle. Entäpä jos ja nyt sanon jos ettet taas mieltäsi pahoita. Jos joku elää suhteessa ja on vanhempi perheessä jossa toinen uhkailee niin paljon ettei uskalla lähteä, panoksena on sekä oma että lasten henki. Se näyttäytyy ehkäpä lapsille ja ulkopuolisille juuri noin kuten kuvaat, että ollaan yhdessä talouden takia, ollaan läheisriippuvaisia ja tunnevammaisia. Totuus on paljon, paljon pahempi. Onko jollottajilla kanttia auttaa? Ei. He tietävät itsekin ettei turvakotiin voi linnoittautua ikuisiksi ajoiksi ja etsivä löytää, kuten sanotaan. Suurin pelko jollottajilla tietenkin on oma turvallisuus, eli uskalleta auttaa, mutta tarvitseeko sitten arvostellakaan toisten elämää. Oletko kuullut sanontaa, pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Siinä on vinha perä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on.
Siinä taas yksi itse täydellisyys omasta mielestään. Jos on kiintymyssuhteessa ongelmaa eikä terapia ole auttanut niin mitä mielestäsi pitäisi tehdä. Ta**aa itsensä jotta olisit tyytyväinen? Onkohan niin että sinä itse et näe ongelmakohtiasi joita muissa osoittelet. Tunnet näin olosi paremmaksi?
Kuulostat hul lu lta marttyyrilta, johon kalahti kalikka.
Ai mitä pitäisi tehdä? No hänhän sanoi, että EROTA, missään ei puhuttu itensä t##ppamisesta yhtään mitään. Sinä hu ll u keksit sen päästäsi.
Sen lisäksi että kuvittelet olevasi itse täydellisyys olet vielä typerä. Alennut nimittelemään kun toisen mielipide ei miellytä. Niin, nimitin sinua typeräksi. Yleensä en alennu menemään tuollaisen tasolle, mutta nyt täytyi tämäkin tehdä. Ethän vaan ole itse hullu kuten muita nimittelet...
Kuulostaa aivan isä vainaaltani. Tyypit jotka saavat perheen eivät arvosta sitä lainkaan. Hän päihderiippuvaisena tosin harrasti vielä fyysistä psyykkistä väkivaltaa perhettään kohtaan joka sulta ap taitaa puuttua. Joten onnea on sulla paljon vielä matkassa.
Voisiko mies mennä tuollaiseksi koska kaikki tapahtuu ap:n mukaan: sisustus, ystävät, lasten toiminta. Mies on enää syrjässä kyhjöttävä äänetön yhtiökumppani koska vastuu on mennyt äidille kaikesta joka pomottaa miehen syrjään? Jokin on tukahduttanut miehen elämänilon- ja raati täällä kuorossa lyttää tämän luiskaan joutuvaksi jotta "joku muu" somedeitistä napattu uusi "iskä" alkaa klaarata ap:n mielikuvitusmaailman mukaisen perhe-elämän "oikein"?
Naisissa on yleinen puute se että ongelmanratkaisu taidot ovat yleenstä huonot. He kyllä luovat miehille paljon ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen työtä nuorten mielenterveyden parissa ja voin vannoa, että lapset kokevat tilanteen kotona oudoksi. Yläkouluikää lähestyessä lapset herkästi ajattelevat, mikä minussa on vikana kun isä ei minusta välitä. Vaikuttaa identiteetin kehittymiseen, tunne-elämän kehittymiseen, kaikkiin ihmissuhteisiin. Tuo kuvio sysää lapsia mielenterveyden haasteisiin. Älä anna sen tapahtua!
Tuohon on saatava nyt muutos, lasten vuoksi.
Nyt kysymys on siitä, onko sinulla, ap, rohkeutta mennä kohti ongelmaa. Ota mies puhuteluun. Kunnolla. Jos homma ei muutu, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota, jos siis haluat lapsille parempaa hyvinvointia ja tulevaisuutta. Ja nuo ovat tekosyitä millä perustelet, että lapset voivat näin paremmin.
Jos isä ei kykene lapsista huolehtimaan omalla vuorollaan eron jlk, se on yksinhuoltajuus. Lapset selviävät siitä tilanteesta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on.
Mites omat kiintymyssuhteesi? Sulla taitaa olla kontrollin ja täydellisyyden tunnelukko. Sieltä saattaa tippua korkealta kun tajuaakin itsessään saman vajavaisuuden mitä on toisissa on osoitellut. Toivoa sopii ettet ole rikkonut muiden perheitä.
Sinuunkin taisi joku vastauksessani osua.
Olen juuri rakkaudettoman perheen lapsi ja sitä tunnetaakkaa joutunut koko aikuisuuteni purkamaan. Vanhempani olivat läheisriippuvaisia ja tunnevammaisia, juurikin tuollaisten käytännön asioiden takia yhdessä, kumpikin vastuuton ja tunnetasolla kykenemätön kohtaamaan toisiaan tai lapsiaan. Ap:kin elää lapsilleen, missä on tietty henkisen insestin vaara. Lapsille tekisi hyvää nähdä aikuisten terve tunneyhteys jotta lapset ei päädy tyytyttämään vanhempiensa tunnetarpeita.
Henkisen insestin. Olet aika sairaan oloinen jutuistasi päätellen. Aina teissä jollottajissa ihmetyttää se, että ette näe nokkaanne pidemmälle. Entäpä jos ja nyt sanon jos ettet taas mieltäsi pahoita. Jos joku elää suhteessa ja on vanhempi perheessä jossa toinen uhkailee niin paljon ettei uskalla lähteä, panoksena on sekä oma että lasten henki. Se näyttäytyy ehkäpä lapsille ja ulkopuolisille juuri noin kuten kuvaat, että ollaan yhdessä talouden takia, ollaan läheisriippuvaisia ja tunnevammaisia. Totuus on paljon, paljon pahempi. Onko jollottajilla kanttia auttaa? Ei. He tietävät itsekin ettei turvakotiin voi linnoittautua ikuisiksi ajoiksi ja etsivä löytää, kuten sanotaan. Suurin pelko jollottajilla tietenkin on oma turvallisuus, eli uskalleta auttaa, mutta tarvitseeko sitten arvostellakaan toisten elämää. Oletko kuullut sanontaa, pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Siinä on vinha perä.
Nää turvakotijutut on taas ihan sun omaa kokemusta. Se on toki huono juttu, jos on väkivallalla uhkailua. Siitä ei kuitenkaan ole muut puhuneet tässä ketjussa.
Henkinen insesti triggeröi monia sanana, mutta se on sitä, kun perheen aikuisella ei ole tunnesuhteita muihin aikuisiin ja sitten tämä käyttää lastaan/lapsiaan tunteidensa käsittelyn välineenä. Ei tarvitse edes tietoisesti käyttää, usein se ei olekaan tietoista. Lapsi vaan ymmärtää, että nyt on vanhemmalla hätä/yksinäisyys ja muokkaa omaa tunnemaailmaansa vanhempaansa lohduttaakseen/viihdyttääkseen/ollakseen mahdollisimman helppo jne. Siinä jää lapsella omat tunteet ja oma minä kehittymättä. Siksi on tärkeää, että vanhemmalla olisi myös niitä hyviä tunnesuhteita, koska lapset vaistoavat vanhemman vaikeudet, vaikka niitä yritettäisiin peittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä kehoitetaan vain ja ainoastaan eroamaan, sen sijaan että yrittäisi saada suhteen toimimaan? Jotenkinhan tämä pari on päätynyt suhteeseen ja saanut kaksi lasta, eikai mies ole aina ollut tuollainen? Jos olette naimississa niin silloin on luettu valat.
Yksin ei voi kukaan suhdetta pelastaa. Sen miehen täytyisi herätä ongelmaansa ja alkaa vahvistaa henkistä suhdetta perheeseensä.
Vierailija kirjoitti:
Teen työtä nuorten mielenterveyden parissa ja voin vannoa, että lapset kokevat tilanteen kotona oudoksi. Yläkouluikää lähestyessä lapset herkästi ajattelevat, mikä minussa on vikana kun isä ei minusta välitä. Vaikuttaa identiteetin kehittymiseen, tunne-elämän kehittymiseen, kaikkiin ihmissuhteisiin. Tuo kuvio sysää lapsia mielenterveyden haasteisiin. Älä anna sen tapahtua!
Tuohon on saatava nyt muutos, lasten vuoksi.
Nyt kysymys on siitä, onko sinulla, ap, rohkeutta mennä kohti ongelmaa. Ota mies puhuteluun. Kunnolla. Jos homma ei muutu, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota, jos siis haluat lapsille parempaa hyvinvointia ja tulevaisuutta. Ja nuo ovat tekosyitä millä perustelet, että lapset voivat näin paremmin.
Jos isä ei kykene lapsista huolehtimaan omalla vuorollaan eron jlk, se on yksinhuoltajuus. Lapset selviävät siitä tilanteesta kyllä.
Ota mies puhutteluun, kuulostaa henkisesti aika jyräävältä. Jos mies pitää sinua muutenkin pirttuhirmuna ja itseään omankin elämänsä sivustaseuraajana ja perheen sivuhenkilönä.
Jotain ammattihenkilön näkökulmaa kipeästi nyt kaivattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA
Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap
Vielä kamalampaa on, että sitä välinpitämötäntä ja murahtelevaa isää joutuu katselemaan kotona 24/7.
Tuollaisen isän lapsena lapsuuteni eläneenä samassa talossa en suosittele kenellekään, enkä pidä hyvänä ideana sitä, että lapset altistetaan 24/7 välinpitämättömälle vanhemmalle. Kyllä lapset tietävät, ettei isä välitä, eikä sitä voi paikata sillä, että äiti yrittää välittää sen isänkin puolesta. Luiskaan vaan tuollainen "iskä", lapset eivät tee sillä mitään.
Minulla oli myös tuollainen isä. Ei koskaan tehnyt mitään kanssani ja kirjaimellisesti ei puhunut minulle mitään sen 19 vuoden aikana, jonka asuin kotona. Tiesin 5-vuotiaana jo, että minun olemassaoloni ei liikuta isää kärpäsen kakan vertaa. Jos minulta olisi lapsena kysytty, että haluanko pelottavaan paikkaan turvaksi tuntemattoman miehen vai isäni, olisin valinnut sen tuntemattoman miehen heti.
Vierailija kirjoitti:
Silmiä avaava kirjoitus. Minä taidan olla lähes tuollainen mies. Olen lopen uupunut, elämänhalu kadoksissa. Tuntuu, että töiden jälkeen haluan vain olla rauhassa ja hiljaa, käydä nukkumaan, olen usein ärtynyt ja kiukkuinen, varmasti hankalakin. Tämä ”eristäytymistarve” ei koske vain perhettäni, sillä en oikein jaksa nähdä kavereitanikaan, harrastuksetkin ovat jääneet. Perhe on minulle kuitenkin tärkeintä maailmassa, vaikka minulla ei oikein ole voimia näyttää sitä. Moni ehdotti täällä masennusta - ehkä siitä on tosiaan kyse. Töissä sinnittelen jotenkin, ja ajatus työterveyteen hakeutumisesta tuntuu vaikealta.
Haluan vain sanoa, että miehelläsi ei ehkä kerta kaikkiaan ole voimavaroja enempään nyt. Tämän toteaminen ei toki muuta tilannetta, mutta voi auttaa ymmärtämään, että kyse ei (välttämättä) ole kyllästymisestä, välinpitämättömyydestä tms.
Sinun pitää ehdottomasti hakea työterveydestä apua. Kyse voi olla masennuksen sijaan vaikka testosteronivajeesta joka on helppo hoitaa. Vaikka itse kestäisit tilannetta niin on äärimmäisen itsekästä laittaa koko muukin perhe sitä kestämään. Eikö sinua yhtään kiinnosta se että voit aiheuttaa lapsillesi peruttamatonta vahinkoa. Etkö olisi perheellesi velkaa sen että lakkaat pyörimästä vain oman napasi ympärillä ja laitat itsesi kuntoon. Juttele asiasta vaimollesi, hän varmasti auttaa ja tukee sinua jos lääkärille meno tuntuu vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä eroaisin.
Vaikka taloudellisesti olisi tiukempaa vapaus ja oma henkinen tasapaino on tärkeämmät..Seuraamme tällaista perhettä naapurissa.... tosi outoa menoa.
Millä tavalla se on outoa menoa? Ihmettelen vaan, että miten muka naapuri huomaa, et parisuhteessa ongelmia? Vai oletteko seinänaapureita ja kuulet riitoja. Esim. meillä sama tilanne kuin AP:lila ja tasan tarkkaan naapurit eivät tiedä , missä mennään. V
Me asumme omakotitalossa ja kyllä sen aika hyvin huomaa pariskunnan tavoista ja dynamiikasta jos heillä ei mene hyvin. Meidänkin yhdet naapurit ovat aina eri aikaan ulkona ja mies on aina niin tympääntyneen näköinen että meidän lapsetkin ovat sen huomanneet. Yhdessä talossa taitaa taas pyöriä samanlainen perhehelvetti kuin minun lapsuudenkodissa. Kyllä sitä kaikkea huomaa väkisinkin kun asuu pitkää samassa paikassa samojen naapureiden kanssa.
Äitini ihmetteli yhteen aikaan kun naapurin mies oli alkanut joka ilta tunti tolkulla hakkaamaan halkoja. Hän ihmetteli että miksi heidän pitää tehdä niin paljon polttopuita. Sitten kun heille tuli ero ja vaimo muutti pois niin mies ei kuulemma enää koskaan hakannut polttopuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla ja keski-ikäisillä, terveillä ja normaalipainoisilla miehillä todellinen testosteronivaje on hyvin harvinainen. Vaiva kuitenkin yleistyy iän myötä: yli 75-vuotiaista miehistä noin kolmasosalla testosteronitasot ovat viitearvoja matalammat.
Tutkimusten mukaan testosteronin merkitys terveydelle ja käyttäytymiselle on usein huomattavasti pienempi ja monimutkaisempi kuin yleisesti uskotaan. Hormoni ei toimi yksinään ihmelääkkeenä tai suorana syynä esimerkiksi aggressiivisuudelle
Ihmiset jotka tuosta testosteronista jankkaa ei tiedä yleensä siitä mitään. Ongelma on suuremmalla todennäköisyydellä ihan jossain muualla kun. Jumalhormoni roska testosteronissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös puolisona tuollainen hengittävä huonekalu.
Minullakin. Onneksi tämä tapahtui, kun lapsi oli jo isompi. Kun lapsi muutti pois kotoa, muutin minäkin samalla ovenavauksella. Kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Silmiä avaava kirjoitus. Minä taidan olla lähes tuollainen mies. Olen lopen uupunut, elämänhalu kadoksissa. Tuntuu, että töiden jälkeen haluan vain olla rauhassa ja hiljaa, käydä nukkumaan, olen usein ärtynyt ja kiukkuinen, varmasti hankalakin. Tämä ”eristäytymistarve” ei koske vain perhettäni, sillä en oikein jaksa nähdä kavereitanikaan, harrastuksetkin ovat jääneet. Perhe on minulle kuitenkin tärkeintä maailmassa, vaikka minulla ei oikein ole voimia näyttää sitä. Moni ehdotti täällä masennusta - ehkä siitä on tosiaan kyse. Töissä sinnittelen jotenkin, ja ajatus työterveyteen hakeutumisesta tuntuu vaikealta.
Haluan vain sanoa, että miehelläsi ei ehkä kerta kaikkiaan ole voimavaroja enempään nyt. Tämän toteaminen ei toki muuta tilannetta, mutta voi auttaa ymmärtämään, että kyse ei (välttämättä) ole kyllästymisestä, välinpitämättömyydestä tms.
Omaa syytäsi sitten, jos menetät perheesi. Sekö vointiasi parantaisi, vai antsisiko vauhtia alamäkeen? Ota itseäsi niskasta kiknni ennenkuin on liian myöhäistä. Kuulostat äärimmäisen itsekkältä ja itsekeskeiseltä.
Puhuttelulla tarkoitin raaka rehellistä puhetta siitä, mikä tilanne nyt kotona on ja mitkä ovat sen todennäköiset seuraukset. Ei sitä jyräämällä tarvitse, eikä kannata tehdä mutta niin, että toinen varmasti ymmärtää mikä on nyt tilanne ja mihin se johtanee.
Itse olet jännämiehesi valinnut, joten onnea sinne BUH HHE HEHEEHEH AAAAH!