Lue keskustelun säännöt.
Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?
25.06.2026 |
Mies ei osallistu oikein mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei arkena eikä lomalla. Hän elää kuin omassa kuplassaan, erillään lapsistaan ja minusta. Ei tosin paljoa kulje muissa omissa menoissaan kuin töissä, mutta kotona vetäytyy omaan kuplaansa, kesällä pihalle ja huonolla säällä tai talvella sohvalle tms, käytännössä aina kännykkänsä taakse. Välillä käy yksin lenkillä. Ei koskaan halua lähteä lasten ja minun kanssa minnekään, ei edes lasten kanssa ilman minua. Ei osallistu kotitöihin kotona, omat pyykkinsä pesee ja siinä se. Ei osallistu yhteisiin syömisiin kotona, ostelee itselleen mikropitsoja joita lämmittää yksin mikrossa ja syö yksin, yleensä sen jälkeen kun perheen ruoka on ollut pöydässä ja lapset ja minä syöneet, hän ei saavu yhteiseen pöytään. On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä. Ei kuitenkaan halua erota, olen sitäkin kysynyt. Someen postailee välillä kuvia perhejutuista (minun ottamia kuvia, kun hän ei osallistu edes ottamalla kuvia). Mikä idea on elää noin, että vetäytyy perheestään täysin?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA
Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap
Niinkö luulet? Jos sun puoliso on oikeasti niin avuton että lapset jää hänen kontollaan heitteille niin huoltajuus pois. Oletko koskaan edes kokeillut? Lähdepä viikoksi jonnekin kylpylälomalle ja puhelin kiinni. Lapset on kyllä hengissä kun tulet takaisin. Olet itse osa tätä dynamiikkaa, se on vaikeinta tajuta
Kyllä minä välillä käynkin menoissani, tosin yhden päivän tai illan, en viikkoa (en edes halua viikoksi yksin matkalle). Isä on silloin kotona, vetäytyneenä kuplaansa, lapset tuijottaa keskenään videoita, ottaa jonkun banaanin ja mehua mitä itse nyt saavat, isä ei laita heille ruokaa tai edes muistuta että muistakaa juoda kun on lämmin (nyt kesällä). Eli isä on fyysisesti paikalla mutta ei millään tavalla läsnä lapsille. Kokeiltu monta kertaa on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika unelmatilanne sun miehellä. Ei tarvi asua yksin ja palvelu pelaa. Sinä hoidat aivan kaiken lapsia myöten
On kuin teini-ikään jäänyt poikanen joka ei pahemmin osallistu perhe-elämään mutta äiti hoitaa kodin ja sisarukset. Annat varmaan seksiäkin hänelle?
Olisinpa mies kun niillä on näin helppoaEn ihan hahmota, miten olisi unelmaelämä elää vain itsekseen jossain kännykänruudulla niin, että lasten lapsuus menee itseltä kokonaan ohi. Ei tuo mikään unelmatilanne ole, vaan silkkaa elämäntuhlausta.
Olen vapaaehtoisesti lapseton nainen mutta jos minulla olisi puoliso joka tekisi lapset ja hoitaisi kodin ja kaiken mitä siihen liittyy, voisin suostua ns. isäksi
Minulla olisi kotona elämää ja vilskettä ilman vastuuta. Vaimo maksaa laskut puoleksi. Ruuat ja pyykit hoituu kuin taikuudella. Saan itse tehdä mitä huvittaa (en tosin eläisi kännykässä) ja painaa uraa sekä harrastuksia mielin määrin. Jos rakastun, voin aloittaa jännittävän salasuhteen
Tähän pakettiin kuuluu luonnollisesti se etten välittäisi lasteni äidistä hevon peetä kuten Ap tilanteessa, eli ei huonoa omaatuntoa kaltoinkohtelustaTuo olisi kokonaan erilainen juttu. Ap:n tekstistä käy ilmi, että kyse on alunperin ollut parisuhteesta ja perheen perustamisesta yhdessä eikä mistään kuvaamasi kaltaisesta "järjestelystä".
Vähän ohis, mutta uskotko oikeasti, että kulissisuhteessa ja kulissiperheessä oleva saa tuosta noin vaan rakkautensa kohteen "jännittävään salasuhteeseen"? Aika iso osa meistä ei halua olla tahollaan varatun ihmisen salasuhde, vaan rakastuneena haluaa oikean parisuhteen. Enemmänkin ovat haihattelua nämä "voisi olla oma perhe, johno ei tarvitse panostaa yhtään, ja sitten voisi rakastua johonkin toiseen ja ottaa salasuhteen".
Niin ehkä SINÄ et halua mutta on kasapäin naisia joille sen (kapisenkin) ukkomiehen vamppaaminen on ykkösjuttu. Jo tuo turilas on kelvannut jollekin niin täytyy siinä jotain hyvää olla jne. Saavat salailusta elämään jännitystä. Eikä sen miehen välttämättä tarvitse kertoa pettävänsä.
Hei mistä näitä naisia löytää? Mietin vaan kun aika monen miehen on niin vaikea saada edes matcheja Tinderissä, saati muuta seuraa.
Keskustele asiasta lasten kanssa alkaen varovasti. Kun ei itselläsi ole kiirettä pois. Mitä heille merkitsisi jos tuota isää ei olisikaan, onko menetys iso ja missä mielessä? Olisiko teillä hauskempaa ihan keskenänne. Jos mies ei anna taskurahaakaan lapsille, ei aikaa eikä huomiota, he suhtautuvat varmaan yhtä välinpitämättömästi kuin mieskin lapsiinsa. Myös miehen kanssa voi keskustella, tai pitää vaikka yksinpuhelua hänelle tilanteesta, ja tarjota erkaantumista.
Lasten kuuluisi leikkiä ja touhuta keskenään, tai kavereiden kanssa. Vanhmepien kuuluu keskittyä aikuisten asioihin, ei lasten kanssa leikkimiseen. Ellei kyseessä nyt ole ihan taaperot vielä.
Ainakaan itselle koskaan tullut penskana mieleenkään viettää vaikkapa lomapäiviä mutsin, tai faijankaan, kanssa. Ne oli töissä ja me viihdettiin muiden muksujen kanssa milloin missäkin. Enkä nyt puhu mustavalkoajasta, vaan ihan ysäristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta lasten kanssa alkaen varovasti. Kun ei itselläsi ole kiirettä pois. Mitä heille merkitsisi jos tuota isää ei olisikaan, onko menetys iso ja missä mielessä? Olisiko teillä hauskempaa ihan keskenänne. Jos mies ei anna taskurahaakaan lapsille, ei aikaa eikä huomiota, he suhtautuvat varmaan yhtä välinpitämättömästi kuin mieskin lapsiinsa. Myös miehen kanssa voi keskustella, tai pitää vaikka yksinpuhelua hänelle tilanteesta, ja tarjota erkaantumista.
Kaikki tietävät, että ongelma on AP:n elitason menetyst. Miehen rahat, kun kelpaavat 100% varmuudella.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan "ongelmia". Normaalielämässä miehet käyvät töissä ja ottavat kuppia kavereiden kanssa, hoitavat kotona kiinteistöhommia jne. "Kaverifaijat" on ihan uusi naisten ja heitä hännystelevien soijapoikien kehitelmä.
Ongelmia tulee, kun on liikaa vapaa-aikaa vietettäväksi kotona.
Terveisin eronnut Reijo 68 v, jota omat lapset näkee ehkä väkisin kerran kahdessa vuodessa. Sellainenhan on ap:n miehen tulevaisuus. Karu totuus mutta ei se mies niitä lapsia sillä lailla halunnut että niitä pitäisi itse hoitaa, äiti (joka muodostuu miehelle itselleenkin äidiksi perverssillä tavalla) tietenkin hoitaa koko perheen. Kuten ap kiltisti tekeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on samanlainen. Juo vain kaljaa ja makaa sohvalla, käy yhdessä urheiluharrasutksessaan ja töissä. Eipä paljon ole kiinnostunut perheestään. Olen ehdottanut eroa monta kertaa, mutta ei suostu lähtemään pois tästä talosta. Olen sanonut, että ei tarvitse maksaa mitään (asunnosta tai elatusapua) mutta ei lähde. Ero tarkottaisi sitä, että minun pitäisi muuttaa pois jonnekin yksiköön ja jättää lapset ja koira. :( :( Olen todella masentunut ja ihan katkeamispisteessä.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuuluisi leikkiä ja touhuta keskenään, tai kavereiden kanssa. Vanhmepien kuuluu keskittyä aikuisten asioihin, ei lasten kanssa leikkimiseen. Ellei kyseessä nyt ole ihan taaperot vielä.
Ainakaan itselle koskaan tullut penskana mieleenkään viettää vaikkapa lomapäiviä mutsin, tai faijankaan, kanssa. Ne oli töissä ja me viihdettiin muiden muksujen kanssa milloin missäkin. Enkä nyt puhu mustavalkoajasta, vaan ihan ysäristä.
Tämä! Veikkaan itsekin, että mies on vain lopen kyllästynyt tuollaiseen perheleikkimiseen. Menettänyt vaimonsa lasten kuvioon saapumisen myötä. Vaimo helikopterina ja "parhaana kaverina" koko ajan lastensa kimpussa. Eihän sellaista jaksa katsella, tai osallistua. Menee ns. yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA
Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap
Niinkö luulet? Jos sun puoliso on oikeasti niin avuton että lapset jää hänen kontollaan heitteille niin huoltajuus pois. Oletko koskaan edes kokeillut? Lähdepä viikoksi jonnekin kylpylälomalle ja puhelin kiinni. Lapset on kyllä hengissä kun tulet takaisin. Olet itse osa tätä dynamiikkaa, se on vaikeinta tajuta
Kyllä minä välillä käynkin menoissani, tosin yhden päivän tai illan, en viikkoa (en edes halua viikoksi yksin matkalle). Isä on silloin kotona, vetäytyneenä kuplaansa, lapset tuijottaa keskenään videoita, ottaa jonkun banaanin ja mehua mitä itse nyt saavat, isä ei laita heille ruokaa tai edes muistuta että muistakaa juoda kun on lämmin (nyt kesällä). Eli isä on fyysisesti paikalla mutta ei millään tavalla läsnä lapsille. Kokeiltu monta kertaa on. Ap
No ihan ekana todella outoa jos aikuinen ei halua koskaan olla viikkoa omassa seurassaan mut ok
Eli mies ei hoida lapsia vaan jättää heitteille. Ei sun tossa tapauksessa tarvi laittaa niitä lapsia sille jos eroatte. Tuskin laittaa vastaankaan jos sinä saat yksinhuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta lasten kanssa alkaen varovasti. Kun ei itselläsi ole kiirettä pois. Mitä heille merkitsisi jos tuota isää ei olisikaan, onko menetys iso ja missä mielessä? Olisiko teillä hauskempaa ihan keskenänne. Jos mies ei anna taskurahaakaan lapsille, ei aikaa eikä huomiota, he suhtautuvat varmaan yhtä välinpitämättömästi kuin mieskin lapsiinsa. Myös miehen kanssa voi keskustella, tai pitää vaikka yksinpuhelua hänelle tilanteesta, ja tarjota erkaantumista.
Kaikki tietävät, että ongelma on AP:n elitason menetyst. Miehen rahat, kun kelpaavat 100% varmuudella.
Maksamme kaiken suunnilleen puoliksi. Mies ei ole mikään rikas, en tosin minäkään. Tietenkin kun puoliksi asuminen maksetaan, niin voidaan asua omakotitalossa, kummallakaan ei olisi siihen yksin mahdollisuutta. Mutta ei tämä omakotitalo mikään minun unelma ole, enemmän tämä lapsille on tärkeä kuin minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologia on epäreilu, se perheen perustaminen tulee vaiheessa, jossa ei vielä oikein tunne itseäänkään ja tiedä täysin mitä siltä elämältään haluaa. Lapsiperheen arki ei vaan sovi kaikkien luonteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA
Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap
Niinkö luulet? Jos sun puoliso on oikeasti niin avuton että lapset jää hänen kontollaan heitteille niin huoltajuus pois. Oletko koskaan edes kokeillut? Lähdepä viikoksi jonnekin kylpylälomalle ja puhelin kiinni. Lapset on kyllä hengissä kun tulet takaisin. Olet itse osa tätä dynamiikkaa, se on vaikeinta tajuta
Omalla exälläni oli tapana kostaa lapsille, jos lähdin yksin käymään jossain. Mikään näistä "kostoista" ei ollut sellainen, että sen perusteella voisi huoltajuutta viedä. Esim. tarjosi lapsille ruokaa, josta tiesi, ettei lapset pitäneet, ja kun lapset eivät syöneet, kieltäytyi antamasta loppupäivänä heille mitään ruokaa. Tiuski ja räyhäsi pienille lapsille, kun eivät käyttäytyneet, kuten ex tahtoi, muttei huutanut kovaan ääneen tai satuttanut fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on vaivalloinen asia. Miestäsi et saa muuttumaan. Haluat pysyä yhdessä omakotitalon ja ehkä kulissien vuoksi. Koet että näin on helpompi ja parempi lastenkin kannalta. Olet valintasi tehnyt, mitä valitat?
Mies ei muutu. Se on kiistaton fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa."
Ei kai uusi parisuhde ole ainoa syy haluta lopettaa tuollainen nollan arvoinen suhde?
No ei, mutta kun meillä kuitenkin on kaksi melko pientä lasta, niin ero olisi niille valtava muutos, pitäisi muuttaa muualle, toisen koulu vaihtuisi ja toisen päiväkoti myös, en voisi hyvillä mielin antaa lapsia isän luo koska isä ei tee koskaan lasten kanssa mitään, katsoisiko ne siellä aamusta iltaan yksin telkkaria ja lämmittäisi itse niitä mikropitsoja isän jääkaapista jne. Ap
Miksi koulu vaihtuisi, asutteko jossakin perähikiällä? Miksi ette voisi jäädä lasten kanssa asumaan nykyiseen asuntoon ja heivata miehen pihalle? Miestäsi tuskin kiinnostaisi tavata lapsiaan eron jälkeen.
Siis luin vain aloituksen, mutta miten ihmeessä Ap suostut elämään noin? Ärsyynnyin ihan velttoudestasi. Pakkaa kamat ja lähde, heinäkuun alusta voit jo löytää asunnon. Ihan sama haluaako mies erota, sinun pitäisi haluta ero
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Vierailija kirjoitti:
Ero on vaivalloinen asia. Miestäsi et saa muuttumaan. Haluat pysyä yhdessä omakotitalon ja ehkä kulissien vuoksi. Koet että näin on helpompi ja parempi lastenkin kannalta. Olet valintasi tehnyt, mitä valitat?
Mies ei muutu. Se on kiistaton fakta.
En minä aloituksessani tai muissa kommenteissani niinkään valita. Lähinnä kyselen mitä kannattaisi tehdä ja mikä idea mahtaa miehellä olla tuossa kuplassa elämisessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole kiinnostunut sinusta ja lapsista. Kuulutte kalustoon. Jossain vaiheessa juttu voi edetä niin, että hän hommaa sivusuhteita saadakseen sisältöä elämään.
"Hommaa sivusuhteita"? Niinkuin mistä? Onko jossain jokin suhdevalintamyymälä, josta kuka tahansa voi käydä "hommaamassa" sivusuhteita, vai onko jotenkin muuten todennäköistä, että tuollainen mies herättäisi muiden naisten kiinnostuksen? Vaikea kuvitella, että perheellinen mies olisi niin kiinnostava, että hän saisi tuosta noin vaan halutessaan sivusuhteita sitten kun siltä sattuu tuntumaan. Miksi hän saisi niitä?
voi kuule, voivat kodin ulkopuolella esittää vaikka mitä.
Nykyajan "ongelmia". Normaalielämässä miehet käyvät töissä ja ottavat kuppia kavereiden kanssa, hoitavat kotona kiinteistöhommia jne. "Kaverifaijat" on ihan uusi naisten ja heitä hännystelevien soijapoikien kehitelmä.
Ongelmia tulee, kun on liikaa vapaa-aikaa vietettäväksi kotona.