Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pride tekopenis-kurssi lapsille
25.06.2026 |
Vihervasemmistolainen sukupuolisekavuutta levittävä Pride opettaa tekopenisten tekoa 13 vuotiaille lapsille suunnatulla kurssilla.
Luulin jo nähneeni kaiken mutta erehdyin.
https://pride.fi/tapahtuma/packer-ja-packer-pussin-ompelutyopaja-nuoril…
Kommentit (5427)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Translaki kakkosestahan rummutettiin joka puolella, sen sijaan translaki ykkönen vietiin läpi aikoinaan aikalailla mediapimennossa, käsittääkseni tarkoituksella.
Translaki ykkönen koski vain aitoja transseksuaaleja ja heidän arkensa helpottamista. Translaki kakkonen vietiin läpi valheilla ja vääristelyllä, jättäen olennaiset seikat ja kritiikki huomiotta. Sellainen ero. Oikeat transit eivät hyödy uudistuksesta mitenkään, koska he ovat saaneet vaihtaa sukupuolimerkinnän ja käyttää sen mukaisia tiloja vuodesta 2003 alkaen. Jälkikäteen arvioituna se oli virhe, koska se avasi matopurkin nimeltä itsemäärittely.
Joo, olen täysin samaa mieltä. En itse asiassa muista lukeneeni yhtäkään järkevää perustelua translaki kakkoselle. Ja olen siis trans. Muistelin vaan tuota, että laki ykkönen vietiin läpi aika salaa, kyllä sitäkin siihen aikaan oltaisiin vastustettu jos olisi käsitelty mediassa, asia kun oli porukalle niin uusi ja käsittämätön.
Huono puoli transtaustasta on muuten se, että kun jotkut asiat ovat itselle täysin selviä, esim.tunsin homoja transmiehiä 2000-luvun alkupuolella ja tottakai mieheksi identifioituvat voi olla kiinnostunut myös miehistä, vielä tänäkin päivänä joillekin ajatus homosta transmiehestä on täysin absurdi - ja vieläpä homoille itselleen. Siis täytyyhän ihmisen nyt hetero olla, jos kokee itsensä mieheksi!!!
Minulle ajatus homosta transmiehestä on vieläkin absurdi, ajatella. Eri
Näinhän juuri sanoinkin. Koska jos ihminen identifioituu mieheksi, täytyyhän silloin olla kiinnostunut naisista, eihän mies VOI kiinnostua miehistä.
Tämä on nyt jo neljäs liittymä, josta joudun kirjoittamaan, kun äärioikeiston trollit ovat ilmiantaneet minut, koska kerron tavallisten transmiesten elämästä asioita, joita heidän mukaan ei saisi olla olemassa, koska se ei sovi heidän agendaansa.
No voi sentään. Olet joutunut sen hirmuisen äärioikeiston hampaisiin. Yritin yllä olevassa sarkasmilla. Miehistä kiinnostunut nainen ei ole homoseksuaali.
Olen eri, mutta nämä transmiehet ovat aiemmin olleet virheellisesti lesbon kategoriassa, ehkä siksi, että siellä butch oli arvostettu ja normaali. Heidän habituksensa oli siis erittäin hyväksytty. Sen vuoksi he olivat porukassa, johon eivät oikeasti kuuluneet, koska eivät ole lesboja eivätkä he ole myöskään homoseksuaaleja. Heillä ei taida olla nimeä, joka kuvaisi mistä on kyse. Heidän fantasiaansa kuuluu, että ovat miehiä ja homoja.
En ole koskaan tällaista transmiestä tuntenut, joten en ole päässyt asiasta keskustelemaan millään tasolla. Kaikki tuntemani transmiehet ovat olleet lesboja eli kiinnostuneita ainoastaan naisista (butcheja) ja tarkemmin: feminiinisistä naisista erityisesti. Tintti-tyylisiä poikamaisia lesboja en laske lainkaan butcheiksi.
Yhdessä vaiheessa oli puhe näistä "homonaisista" jossain, varmaankin siellä ison maailman keskustelupalstoilla. En seuraa niin kiihkeästi aihetta. Olisikohan kyse samanlaisesta fetisismistä kuin autogynefilia.
Tai sit siitä, että joku tuntee toista kohtaan rakkautta. Ei, ei voi olla, fetissi sen täytyy olla.
Ai se rakkaus toista kohtaan osoitetaan leikkaamalla itseltä rinnat, ottamalla testosteronia ja larppaamalla miestä?
Ei välttämättä. Tunnen useammankin transmiehen, joka jätti prosessin välistä rakastuttuaan heteromieheen. Iäkkäänä mies sitten jätti ja jäljelle jäi erittäin katkeroitunut nainen, jonka koko elämä jäi elämättä toista miellyttäen ja heteronaista esittäen. Pointti tässä nyt edelleen oli se, että miten joku voi ihmetellä sitä, että transmies kiinnostuu miehestä eikä naisista.
Se heteromies ei sitten ollutkaan homosuhteessa rakastuttuaan transmiehen sukupuoliessenssiin? Tietenkin transmies voi rakastua mieheen, jos on heterosuuntautunut. Vastakaikua hän voi saada vain heteromieheltä. Jos transmies on lesbo, niin tietenkin hän viehättyy naisista.
Tää on mun henk. koht. suosikki teijän trollailuissa. Kun yksikään lesbo ei voi kiinnostua ihmisestä, jolla on edes ollut joskus penis... Sit taas transmies ja kumppaninsa heteronainen ei kumpikaan ymmärrä mitä ihmettä kaksi naista näkee toisissaan ja molempia kiihottaa ajatuksena nainen ja mies ja katsovat pelkkää heteropornoa kiihottuakseen - ja ovat tietenkin lesboja...
Sinä: transmies eli itsensä kieltäen heterosuhteessa, eli heteromiehen suuntautuminen määritti suuntautumiset.
Sinä myös: binainen transnaisen kanssa muodostaakin lesbosuhteen, koska syyt.
Miksi ensimmäisessä tapauksessa kyse ei ollut homosuhteesta?
Make it make sense.
Eri. Ainakin minä katson suhdetta siltä kantilta, mitkä ovat sen osallistujien sanomat sukupuolet. Suhdemuoto muuttuu transition myötä. Eli jos transmies olisi tullut ulos kaapista ja mieskumppani olisi sen hyväksynyt, kyseessä olisi siitä lähtien ollut homosuhde. Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti.
Eli jos heteronainen menee heteroavioliittoon ja mies tulee ulos kaapista transnaisena, niin onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde? Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?
Aikamoiseen mentaaliakrobatiaan joutuu lähtemään mukaan, jos maailmankuva ja määritelmät eivät pohjaudu biologisiin tosiasioihin, fyysiseen todellisuuteen, aistihavaintoihin ja vakiintuneisiin käsitteisiin.
"Onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde?" Kuten sanoin: "Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti." Eli ei, suhde ei ole ollut koko ajan lesbosuhde.
"Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?" Minulle molempien sukupuoli-identiteetti ratkaisee, eli kahden naisen suhde on lesbosuhde. Mutta jos heteronainen ja transnainen ovat tyytyväisiä yhdessä, käytän ensisijaisesti heidän omaa terminologiaa koska haluan kunnioittaa heidän suhdetta ja identiteettejä. Minusta se on kohteliasta.
Jos naapurin metsuri-Raimo alkaa Raijaksi, niin Raijan siittämät lapset synnyttänyt Pirjo muuttuu lesbonaiseksi?
Ei tietenkään, koska hän ei ole koskaan kokenut itseään lesboksi. Kuten ei muutu mies heteroksi, vaikka on ollut koko elämänsä naimisissa naisen kanssa vain vanhempiaan miellyttääkseen, vaikka tosiasiassa haluaisi miehen. En nyt muuten haluaisi nostaa tätä ketjua, koska trollit rakastavat trollata ja mitätöidä transmiehiä, koska eivät itse uskaltaneet prosessiin. Onneksi Suomi ei ole vielä Amerikan ja Brittien tiellä, koska se Siperia, joka koittaisi, jos transmiehet pakotettaisiin naisten tiloihin, ei olisi kaunista katsottavaa. Ehkä heteronaiset oppisivat vihdoin, että asioita kannattaa ajatella joskus itse eikä aina antaa lesbojen johtaa joka asiassa ja toimia mielipideauktoriteettina.
Eli seksuaalinen suuntautuminen on riippuu kokemisesta? Eli 40 vuotta yhdessä ollut ja useita lapsia maailmaan pukannut heteropari muuttuu lesbopariksi kokemalla?
Kumman kokemus voittaa, jos on erimielisyyttä, että ollaanko tässä heteroita vai lesboja?
Mistä muustakaan seksuaalinen suuntautuminen nyt voisi riippua kuin kokemisesta?
Maailma on mielenkiintoinen paikka täynnä jännää pohdittavaa. Miten jostain voi tulla äiti, vaikkei ole synnyttänyt eikä mitään sukua lapselleen - silti adoptiolapsen kanssa juhlitaan äitienpäivää ja lapsi perii juridisen äitinsä. Moni cisnainen erosi paperilla "miehestään", kun tämä meni prosessiin, koska ei halunnut olla yhteiskunnan silmissä lesbo, mitä olisi rekisteröidyssä parisuhteessa ollut. Moni lesbo myönsi, kumppaninsa mentyä prosessiin ja muutettuaan sukupuolensa mieheksi, ettei tämä meidän suhteemme koskaan oikein lesbosuhteelta tuntunutkaan. Aikoinaan moni transmies otti miehen ja eli tämän kautta ja hiljaa mielessään koki suhteen homosuhteeksi. Kumppani tietenkin koki olevansa heterosuhteessa eikä tämäkään ollut väärässä. Ei näistä ole mitään absoluuttista faktaa, mutta ilmeisesti joillekin autismiin taipuvaisille on hirveän vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita.
Nyt sitten kylvät misogynian ja homofobian lisäksi myös autistisolvauksia? Autismiin taipuvaisilla on pikemminkin vaikea monesti ymmärtää mikä ero on sukupuolella, identiteetillä ja sukupuolen ilmaisulla.
Äiti on lapsen naispuolinen huoltaja, vaikka ei olisikaan lapsen synnyttäjä. Mitä erikoista siinä on? Outoa olisi identifioitua äidiksi, vaikkei sinulla olisi lasta, biologista tai adoptoitua. Silloin se identiteetti ei pohjaudu konkretiaan eikä fyysiseen todellisuuteen.
Seksuaalinen suuntautuminen määrittyy sen perusteella, kumman biosukupuolen edustajista viehättyy eroottisromanttisesti, saman vai vastakkaisen.
Olen vahvasti ihastunut erääseen naiseen. Niin vahvasti, että vaikka hänellä paljastuisi penis, se ei horjuttaisi tunteitani. Se ei tekisi minusta homoa. Olisin edelleen ihminen, joka kiinnostuu ainoastaan naisista. En myöskään olisi etsinyt peniksellistä naista vaan asia olisi paljastunut minulle tunteideni herättyä naiseksi mieltämääni henkilöön. Toisaalta koska olen transmies olen tietysti mielestäsi lesbo, vaikka ainoa ymmärtämäni seksi on naisen ja miehen välinen. Mutta jos kumppanini olisi transnainen silloinhan me olisimme jopa sinun mielestäsi heteropari - ja sitä me olisimmekin, kerrankin sinäkin olisit oikeassa jossain asiassa :D
Jos kumppanin genitaaleilla ei ole sulle merkitystä, niin silloinhan sä olet biseksuaali.
En tainnut muistaa tuossa mainita, että olisi aivan hirveää, jos kumppanillani paljastuisi penis. Mutta rakkaus voittaisi. Ehkä emme sitten vaan harrastaisi seksiä?
Ymmärrän erittäin hyvin, että myös oma alapääni todellakin olisi pettymys potentiaaliselle kumppanilleni. Mutta maailma on jännä paikka. Kävin aikoinaan vertaisrukiryhmässä ja siellä näin paljon aivan tavismiehen oloisia miehiä - melkein taidan uskaltaa sanoa, ettei vaan oloisia vaan aivan tavismiehiä - joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä. Ymmärrän, että tämä tuntuu monista mahdottomalta ja ymmärrän myös, mikseivät nämä parit hakeudu julkisuuteen ainakaan tämän asian tiimoilta. Niin paljon on ennakkoluuloja... mutta miten ne koskaan murretaan, kun tavalliset transtaustaiset ovat syvällä stealth-kaapissa ja esillä ovat vain ne, joista muutenkin näkisi, että ovat trans?
"...joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä."
Sori, saatoin ymmärtää jotakin väärin, mutta kuka ne lapset oli siittänyt?Ööö, siis eletään vuotta 2026 ja sulle on epäselvää, kuka siittää lapset perheissä, joissa aviomies on steriili?
Toki sitten joillain vanhemmilla transmiehillä on biologisia lapsia ex-miehensä kanssa ajalta, kun hoitoihin ei päässyt ja elettiin naisena.
Eihän se nainen silloin ole täysin hetero, tai siis ollenkaan, jos vulvallinenkin kumppani kelpaa.
Tuntuu oudolta, että olette ottaneet tästä jonkun pakkomielteen. Mutta tää on samaa sarjaa kuin se, että yritätte väittää kivenkovaan, että jokaisen transihmisen tunnistaa helposti. Totuus ja äärioikeiston propaganda eivät aina ihan kohtaa...
Te olette ottaneet pakkomielteen määritellä seksuaaliset suuntautumiset validoimaan transin sukupuolifantasiaa ja fetissiä. Te tässä uudelleenmäärittelette seksuaaliset suuntautumiset.
Mistä alkaen biologiset tosiasiat, aistihavainnot, fyysinen todellisuus, naisten ja homoseksuaalien oikeudet ovat olleet äärioikeistoa :DDD
Vähemmistöihin kohdistuvat ennakkoluulot ja syrjintä ovat tyypillisiä äärioikeistolle. Ja se että yrittää puolustella ennakkoluulojaan muka huolella naisten ja homoseksuaalien oikeuksista ei tee ihmisestä vähemmän oikeistolaista vaan epärehellisen ja raukkamaisen.
Eri
Miksi huoli ei voi olla aitoa? Koska "ne" ovat sysipahoja sinun pöpin pelikirjasi mukaan ja ainoat uhrit voivat olla pikkuruinen kourallinen meluisaa erityisvähemmistöä?
Huolen pitää tosiaan olla aito ja sille pitää olla oikea syy.
Sinäkö sen aitouden ja oikeellisuuden määrittelet? Millä kriteereillä ja kompetenssilla?
Tämän asian voi todeta realismilla.
Realismilla pimppipojista, sadoista sukupuolista, naispeniksistä, synnyttävistä homomiehistä, väärillä leluilla leikkivien lasten kemiallisesta kastraariosta, tekopenistyöpajoista, peniksen päästämisestä naisten tiloihin ja naisurheiluun?
Vaikkapa juuri tuosta leikkimisestä. Nykyisin kannustetaan leikkimään sillä lelulla jolla haluaa. Lapsilla on kasvurauha. Kukaan ei aivopese lapsia. Nuortakaan ei aivopestä vaan nuori osaa itse ajatella. Tekopenistyöpajoja ei ole eikä ole ollut. Siinä joitakin.
"Jos lapset leikkivät paljon samaa sukupuolta olevien kanssa, ei riitä, että leikistä tehdään tasa-arvoista. Voidaan vaikka arpoa leikkejä ja leikkikavereita."
Nea Alasaari on jo pitkään halunnut ravistella päiväkotien käytäntöjä. Nyt lakikin edellyttää konkretiaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun.
Opiskelin sukupuolentutkimusta ja sivuaineena kasvatustiedettä, joten kiinnostuin siitä, miten varhain sukupuolinormeja aletaan opettaa lapsille ja kuinka tiedostamatonta se on.
Erityisesti kiinnosti, miten pystyisimme muuttamaan normien rakentumista jo pienistä lapsista alkaen.
Jos on huomattu, että lapset leikkivät paljon samaa sukupuolta olevien kanssa ja sukupuolistereotyyppisillä leluilla, kehittämistoimenpiteeksi ei riitä, että leikistä tehdään tasa-arvoista.
Laki vaatii konkretiaa eli tässä tapauksessa voidaan esimerkiksi miettiä, onko päiväkodissa sukupuolitettu joitain leluja värien perusteella. Sen jälkeen voidaan vaikka arpoa leikkejä ja leikkikavereita.
https://www.opettaja.fi/ajassa/arvotaan-leikkikaverit-tavoitteena-yhden…
Näin päiväkodissa toimitaan. Ohjaillaan lapsia erilaisiin ryhmiin leikkimään. Ei ole erikseen tyttöjen tai poikien leluja. Mitään väriä ei sanota tytön tai pojan väriksi. Värejä päiväkodissa on. Vaalenpunaisiin puettu nukke on vain nukke. Siniset palikat ovat vain sinisiä palikoita. Ei värejä siis tarvitse pelätä. Näissä asioissa ollaan tarkkoja siellä missä itse olen töissä. Siellä pienten ryhmässä on muuten vain yksi tila jossa on pyttyjä ja pottia. Siellä useampi lapsi voi olla yhtäaikaa. Lapset eivät kiinnitä huomiota toistensa sukupuoliin.
Ilahduttavasti näkyy yläkoulun oppilaissa ymmärrys asioista. Pojilla näkyy vaaleanpunaisia puseroita ja tytöillä vaatteita jos millä värillä. Yleensä jostain syystä tytöille onkin aina hyväksytty eri värit. Pojalle taas ei punaista eikä pinkkiä ainakaan. Täällä on varmaan pienten lasten vanhempia. Saako tai saisiko poikanne pukeutua päiväkotiin mekkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
"No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani."
Ja millähän tavalla se selvisi? Anteeksi, mutta vaikea uskoa, että taustasi olisi ollut syynä. Johan siinä virkailijan oma työpaikka on vaarassa, jos tuollaiseen syrjintään syyllistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että kun jotakin asiaa arvostellaan ihan järkiperustein niin se tulkitaan vain vihana, disinfona ja ilkeänä loukkaamisena.
Mutta kun kaikesta ei tarvitse pitää eikä kaikkeen tyrkytettyyn manipulointiin tarvitse uskoa! Miksei tätä ihmisoikeutta toitoteta joka kadunkulmassa?? Että saat ihan vapaasti sanoa EI jollekin minkä näet enemmän vahingollisena kuin aitona kehityksenä.
Tässäkin ketjussa on arvosteltu esimerkiksi lyhyitä transmiehiä todella törkeillä nimityksillä ja itsepintaisesti kieltäydytty uskomasta, että asia voi olla totta, kun transmiehet ovat kertoneet tavanneensa vertaistukiryhmissä useita yli 175-senttisiä ja että tarkastajat ovat aikoinaan takavarikoineet useiltakin transpojilta/miehiltä matkakortteja, koska hetu on ollut naisen, transmiestä ei ole uskottu päivystyksessä, koska tämä valitti gynekologista vaivaa ym.
Ketä tahansa ulkoisesti ei-miellyttävää voidaan nimitellä törkeästi. Siis ihan yhtä lailla luomumiehiä ja -naisia. Tälläinen tämä maailma on että aina löytyy heitä jotka nauttivat toisten halventamisesta, ei siihen transstatusta tarvita.
Toki trollit haukkuvat kaikkia, se on selvä, huomautin vaan, että transoikeuksia vastustavat voisivat ehkä olla uskottavampia ja saada laajempaa kannatusta yhteiskunnassamme, jos he pidättäytyisivät haukkumasta transtaustaisten ulkonäköä mahdollisimman loukkaavilla ilmaisuilla.
Jaa, omaan silmääni tätä on tullut vähän vastaan. Ei kai sillä ole mitään väliä miten ihanan läpimenevä transmies on jossain naisten tiloissa/lajeissa jos hän on säilyttänyt sukukalleutensa koskemattomina. Tämähän on se mikä puistattaa (anteeksi jos loukkaan) monia koska siinä on jotain niin vaikeasti ymmärrettävää. En nyt puhu drag queeneista vaan heistä jotka elävät naista 24/7 päänsä sisällä.
Tässä ketjussa transmiehillä tarkoitetaan transmiehiä. Transnaiset kai usein leikkauttavat ne kalleudet ja naiselta näyttäminen ei oikein onnistu, jos on kivekset tuottamassa testosteronia. Testosteronin salpaajien käyttö on pitemmän päälle vaarallista. Silloin kun vielä elin naisena en usko, että naiselta näyttävä t-nainen olisi itseäni häirinnyt pukuhuoneessa (jos nyt siis olisin tiennyt hänen olevan sellainen ja säilyttäneen peniksensä) koska jos on läpimenevä ei se penis ole enää toimintakykyinen kuin korkeintaan pornoleffoissa.
Ei se ole pelkästään seksuaalisen väkivallan pelko, joka siinä transnaisessa siellä pukkarissa häiritsee. Se on se, että mies naisten yksityisissä tiloissa on ahdistavaa. Eihän miehetkään voi olla rennosti omissa tiloissaan, jos siellä on nainen, vaikka väkivallan pelkoa ei olekaan. Oman sukupuolen parissa nyt on vain ihan erilaista olla esim. alasti, kuin vastakkaisen. Se transnainen on mies, vaikka nippeli olisikin nipsaistu. Sitä paitsi nykyään niitä ilmeisesti yhä vähemmän nipsaistaankin, koska leikkaus on groteski ja paljon komplikaatioita. Te keskitytte pakkomielteisesti tuohon läpimenevyyteen ja se tuntuu olevan kaikkein olennaisin asia elämässä. Siitä kuitenkin unohtuu se, että oikeasti sukupuolessa ei ole kysymys siitä, miten paljon näyttää mieheltä tai naiselta. Sukupuoli on kokonaisuus, aivot, hormonitoiminta, koko keho ja evoluutio. Te typistätte sen vain joksikin pelleperformanssiksi, koska muka ahistaa. Se on loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Translaki kakkosestahan rummutettiin joka puolella, sen sijaan translaki ykkönen vietiin läpi aikoinaan aikalailla mediapimennossa, käsittääkseni tarkoituksella.
Translaki ykkönen koski vain aitoja transseksuaaleja ja heidän arkensa helpottamista. Translaki kakkonen vietiin läpi valheilla ja vääristelyllä, jättäen olennaiset seikat ja kritiikki huomiotta. Sellainen ero. Oikeat transit eivät hyödy uudistuksesta mitenkään, koska he ovat saaneet vaihtaa sukupuolimerkinnän ja käyttää sen mukaisia tiloja vuodesta 2003 alkaen. Jälkikäteen arvioituna se oli virhe, koska se avasi matopurkin nimeltä itsemäärittely.
Joo, olen täysin samaa mieltä. En itse asiassa muista lukeneeni yhtäkään järkevää perustelua translaki kakkoselle. Ja olen siis trans. Muistelin vaan tuota, että laki ykkönen vietiin läpi aika salaa, kyllä sitäkin siihen aikaan oltaisiin vastustettu jos olisi käsitelty mediassa, asia kun oli porukalle niin uusi ja käsittämätön.
Huono puoli transtaustasta on muuten se, että kun jotkut asiat ovat itselle täysin selviä, esim.tunsin homoja transmiehiä 2000-luvun alkupuolella ja tottakai mieheksi identifioituvat voi olla kiinnostunut myös miehistä, vielä tänäkin päivänä joillekin ajatus homosta transmiehestä on täysin absurdi - ja vieläpä homoille itselleen. Siis täytyyhän ihmisen nyt hetero olla, jos kokee itsensä mieheksi!!!
Minulle ajatus homosta transmiehestä on vieläkin absurdi, ajatella. Eri
Näinhän juuri sanoinkin. Koska jos ihminen identifioituu mieheksi, täytyyhän silloin olla kiinnostunut naisista, eihän mies VOI kiinnostua miehistä.
Tämä on nyt jo neljäs liittymä, josta joudun kirjoittamaan, kun äärioikeiston trollit ovat ilmiantaneet minut, koska kerron tavallisten transmiesten elämästä asioita, joita heidän mukaan ei saisi olla olemassa, koska se ei sovi heidän agendaansa.
No voi sentään. Olet joutunut sen hirmuisen äärioikeiston hampaisiin. Yritin yllä olevassa sarkasmilla. Miehistä kiinnostunut nainen ei ole homoseksuaali.
Olen eri, mutta nämä transmiehet ovat aiemmin olleet virheellisesti lesbon kategoriassa, ehkä siksi, että siellä butch oli arvostettu ja normaali. Heidän habituksensa oli siis erittäin hyväksytty. Sen vuoksi he olivat porukassa, johon eivät oikeasti kuuluneet, koska eivät ole lesboja eivätkä he ole myöskään homoseksuaaleja. Heillä ei taida olla nimeä, joka kuvaisi mistä on kyse. Heidän fantasiaansa kuuluu, että ovat miehiä ja homoja.
En ole koskaan tällaista transmiestä tuntenut, joten en ole päässyt asiasta keskustelemaan millään tasolla. Kaikki tuntemani transmiehet ovat olleet lesboja eli kiinnostuneita ainoastaan naisista (butcheja) ja tarkemmin: feminiinisistä naisista erityisesti. Tintti-tyylisiä poikamaisia lesboja en laske lainkaan butcheiksi.
Yhdessä vaiheessa oli puhe näistä "homonaisista" jossain, varmaankin siellä ison maailman keskustelupalstoilla. En seuraa niin kiihkeästi aihetta. Olisikohan kyse samanlaisesta fetisismistä kuin autogynefilia.
Tai sit siitä, että joku tuntee toista kohtaan rakkautta. Ei, ei voi olla, fetissi sen täytyy olla.
Ai se rakkaus toista kohtaan osoitetaan leikkaamalla itseltä rinnat, ottamalla testosteronia ja larppaamalla miestä?
Ei välttämättä. Tunnen useammankin transmiehen, joka jätti prosessin välistä rakastuttuaan heteromieheen. Iäkkäänä mies sitten jätti ja jäljelle jäi erittäin katkeroitunut nainen, jonka koko elämä jäi elämättä toista miellyttäen ja heteronaista esittäen. Pointti tässä nyt edelleen oli se, että miten joku voi ihmetellä sitä, että transmies kiinnostuu miehestä eikä naisista.
Se heteromies ei sitten ollutkaan homosuhteessa rakastuttuaan transmiehen sukupuoliessenssiin? Tietenkin transmies voi rakastua mieheen, jos on heterosuuntautunut. Vastakaikua hän voi saada vain heteromieheltä. Jos transmies on lesbo, niin tietenkin hän viehättyy naisista.
Tää on mun henk. koht. suosikki teijän trollailuissa. Kun yksikään lesbo ei voi kiinnostua ihmisestä, jolla on edes ollut joskus penis... Sit taas transmies ja kumppaninsa heteronainen ei kumpikaan ymmärrä mitä ihmettä kaksi naista näkee toisissaan ja molempia kiihottaa ajatuksena nainen ja mies ja katsovat pelkkää heteropornoa kiihottuakseen - ja ovat tietenkin lesboja...
Sinä: transmies eli itsensä kieltäen heterosuhteessa, eli heteromiehen suuntautuminen määritti suuntautumiset.
Sinä myös: binainen transnaisen kanssa muodostaakin lesbosuhteen, koska syyt.
Miksi ensimmäisessä tapauksessa kyse ei ollut homosuhteesta?
Make it make sense.
Eri. Ainakin minä katson suhdetta siltä kantilta, mitkä ovat sen osallistujien sanomat sukupuolet. Suhdemuoto muuttuu transition myötä. Eli jos transmies olisi tullut ulos kaapista ja mieskumppani olisi sen hyväksynyt, kyseessä olisi siitä lähtien ollut homosuhde. Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti.
Eli jos heteronainen menee heteroavioliittoon ja mies tulee ulos kaapista transnaisena, niin onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde? Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?
Aikamoiseen mentaaliakrobatiaan joutuu lähtemään mukaan, jos maailmankuva ja määritelmät eivät pohjaudu biologisiin tosiasioihin, fyysiseen todellisuuteen, aistihavaintoihin ja vakiintuneisiin käsitteisiin.
"Onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde?" Kuten sanoin: "Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti." Eli ei, suhde ei ole ollut koko ajan lesbosuhde.
"Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?" Minulle molempien sukupuoli-identiteetti ratkaisee, eli kahden naisen suhde on lesbosuhde. Mutta jos heteronainen ja transnainen ovat tyytyväisiä yhdessä, käytän ensisijaisesti heidän omaa terminologiaa koska haluan kunnioittaa heidän suhdetta ja identiteettejä. Minusta se on kohteliasta.
Jos naapurin metsuri-Raimo alkaa Raijaksi, niin Raijan siittämät lapset synnyttänyt Pirjo muuttuu lesbonaiseksi?
Ei tietenkään, koska hän ei ole koskaan kokenut itseään lesboksi. Kuten ei muutu mies heteroksi, vaikka on ollut koko elämänsä naimisissa naisen kanssa vain vanhempiaan miellyttääkseen, vaikka tosiasiassa haluaisi miehen. En nyt muuten haluaisi nostaa tätä ketjua, koska trollit rakastavat trollata ja mitätöidä transmiehiä, koska eivät itse uskaltaneet prosessiin. Onneksi Suomi ei ole vielä Amerikan ja Brittien tiellä, koska se Siperia, joka koittaisi, jos transmiehet pakotettaisiin naisten tiloihin, ei olisi kaunista katsottavaa. Ehkä heteronaiset oppisivat vihdoin, että asioita kannattaa ajatella joskus itse eikä aina antaa lesbojen johtaa joka asiassa ja toimia mielipideauktoriteettina.
Eli seksuaalinen suuntautuminen on riippuu kokemisesta? Eli 40 vuotta yhdessä ollut ja useita lapsia maailmaan pukannut heteropari muuttuu lesbopariksi kokemalla?
Kumman kokemus voittaa, jos on erimielisyyttä, että ollaanko tässä heteroita vai lesboja?
Mistä muustakaan seksuaalinen suuntautuminen nyt voisi riippua kuin kokemisesta?
Maailma on mielenkiintoinen paikka täynnä jännää pohdittavaa. Miten jostain voi tulla äiti, vaikkei ole synnyttänyt eikä mitään sukua lapselleen - silti adoptiolapsen kanssa juhlitaan äitienpäivää ja lapsi perii juridisen äitinsä. Moni cisnainen erosi paperilla "miehestään", kun tämä meni prosessiin, koska ei halunnut olla yhteiskunnan silmissä lesbo, mitä olisi rekisteröidyssä parisuhteessa ollut. Moni lesbo myönsi, kumppaninsa mentyä prosessiin ja muutettuaan sukupuolensa mieheksi, ettei tämä meidän suhteemme koskaan oikein lesbosuhteelta tuntunutkaan. Aikoinaan moni transmies otti miehen ja eli tämän kautta ja hiljaa mielessään koki suhteen homosuhteeksi. Kumppani tietenkin koki olevansa heterosuhteessa eikä tämäkään ollut väärässä. Ei näistä ole mitään absoluuttista faktaa, mutta ilmeisesti joillekin autismiin taipuvaisille on hirveän vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita.
Nyt sitten kylvät misogynian ja homofobian lisäksi myös autistisolvauksia? Autismiin taipuvaisilla on pikemminkin vaikea monesti ymmärtää mikä ero on sukupuolella, identiteetillä ja sukupuolen ilmaisulla.
Äiti on lapsen naispuolinen huoltaja, vaikka ei olisikaan lapsen synnyttäjä. Mitä erikoista siinä on? Outoa olisi identifioitua äidiksi, vaikkei sinulla olisi lasta, biologista tai adoptoitua. Silloin se identiteetti ei pohjaudu konkretiaan eikä fyysiseen todellisuuteen.
Seksuaalinen suuntautuminen määrittyy sen perusteella, kumman biosukupuolen edustajista viehättyy eroottisromanttisesti, saman vai vastakkaisen.
Olen vahvasti ihastunut erääseen naiseen. Niin vahvasti, että vaikka hänellä paljastuisi penis, se ei horjuttaisi tunteitani. Se ei tekisi minusta homoa. Olisin edelleen ihminen, joka kiinnostuu ainoastaan naisista. En myöskään olisi etsinyt peniksellistä naista vaan asia olisi paljastunut minulle tunteideni herättyä naiseksi mieltämääni henkilöön. Toisaalta koska olen transmies olen tietysti mielestäsi lesbo, vaikka ainoa ymmärtämäni seksi on naisen ja miehen välinen. Mutta jos kumppanini olisi transnainen silloinhan me olisimme jopa sinun mielestäsi heteropari - ja sitä me olisimmekin, kerrankin sinäkin olisit oikeassa jossain asiassa :D
Jos kumppanin genitaaleilla ei ole sulle merkitystä, niin silloinhan sä olet biseksuaali.
En tainnut muistaa tuossa mainita, että olisi aivan hirveää, jos kumppanillani paljastuisi penis. Mutta rakkaus voittaisi. Ehkä emme sitten vaan harrastaisi seksiä?
Ymmärrän erittäin hyvin, että myös oma alapääni todellakin olisi pettymys potentiaaliselle kumppanilleni. Mutta maailma on jännä paikka. Kävin aikoinaan vertaisrukiryhmässä ja siellä näin paljon aivan tavismiehen oloisia miehiä - melkein taidan uskaltaa sanoa, ettei vaan oloisia vaan aivan tavismiehiä - joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä. Ymmärrän, että tämä tuntuu monista mahdottomalta ja ymmärrän myös, mikseivät nämä parit hakeudu julkisuuteen ainakaan tämän asian tiimoilta. Niin paljon on ennakkoluuloja... mutta miten ne koskaan murretaan, kun tavalliset transtaustaiset ovat syvällä stealth-kaapissa ja esillä ovat vain ne, joista muutenkin näkisi, että ovat trans?
"...joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä."
Sori, saatoin ymmärtää jotakin väärin, mutta kuka ne lapset oli siittänyt?Ööö, siis eletään vuotta 2026 ja sulle on epäselvää, kuka siittää lapset perheissä, joissa aviomies on steriili?
Toki sitten joillain vanhemmilla transmiehillä on biologisia lapsia ex-miehensä kanssa ajalta, kun hoitoihin ei päässyt ja elettiin naisena.
Eihän se nainen silloin ole täysin hetero, tai siis ollenkaan, jos vulvallinenkin kumppani kelpaa.
Tuntuu oudolta, että olette ottaneet tästä jonkun pakkomielteen. Mutta tää on samaa sarjaa kuin se, että yritätte väittää kivenkovaan, että jokaisen transihmisen tunnistaa helposti. Totuus ja äärioikeiston propaganda eivät aina ihan kohtaa...
Käsitteet on ihan selvät. Sinulla se pakkomielle on. Miksi teille on niin tärkeää rikkoa käsitteiden merkitykset? Mitä te siitä saatte? Miksi maailma olisi parempi paikka, jos kukaan ei tietäisi, mistä puhutaan?
En nyt tiedä keistä teistä tässä puhutaan, olen vaan huomauttanut, etteivät asiat ole aina niin yksinkertaisia. Kun te kuitenkin itse jaksatte muistuttaa siitä, etteivät penikset kiinnosta lesboja ollenkaan olen uskaltautunut naismaisesti nalkuttamaan siitä pienestä epäloogisuudesta, että minä transmiehenä, jolle penis on tärkein asia seksissä ja seksuaalisuudessa, olen kuitenkin mielestänne lesbo potenssiin kymmenen.
Jos suhteessa on kaksi biologista naista, niin penis ei ole läsnä kuviossa fyysisesti, vaikka toinen haaveilisi penistä itselleen ja toinen peniksellistä kumppania. Kahden bionaisen suhde on käytännössä homoseksuaalinen suhde, vaikka toinen olisi biseksuaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Silloin ei tarvitse vastata tarkentaviin kysymyksiin, kritiikkiin tai huomioihin, kun rääkäisee: "äärioikeistolainen trolli".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
"No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani."
Ja millähän tavalla se selvisi? Anteeksi, mutta vaikea uskoa, että taustasi olisi ollut syynä. Johan siinä virkailijan oma työpaikka on vaarassa, jos tuollaiseen syrjintään syyllistyy.
Selvisi siten, että hän luki selvitykseni työsuhteen päättymisen syistä ja kerroin joutuneeni kuulemaan siellä transfobisia vitsejä, koska niitä uskallettiin kertoa kuulteni vapautuneesti, koska en ole avoimesti trans. Sain karenssin.
Ei hän tulee koskaan jäämään kiinni tuosta ja miten sen edes voisi todistaa syrjinnäksi? Ihan sama minulle, onneksi pääsin takaisin työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Silloin ei tarvitse vastata tarkentaviin kysymyksiin, kritiikkiin tai huomioihin, kun rääkäisee: "äärioikeistolainen trolli".
Tuo on ihan oppikirjaesimerkki mitä trollin kuuluu vastata, kun epäillään trolliksi.
Ja siis, onhan nyt kaikille selvää, että tämä palsta on täynnä trolleja. Trollin tunnistaa jo siitä, ettei myönnä tätä kaikkien ymmärtämää faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Translaki kakkosestahan rummutettiin joka puolella, sen sijaan translaki ykkönen vietiin läpi aikoinaan aikalailla mediapimennossa, käsittääkseni tarkoituksella.
Translaki ykkönen koski vain aitoja transseksuaaleja ja heidän arkensa helpottamista. Translaki kakkonen vietiin läpi valheilla ja vääristelyllä, jättäen olennaiset seikat ja kritiikki huomiotta. Sellainen ero. Oikeat transit eivät hyödy uudistuksesta mitenkään, koska he ovat saaneet vaihtaa sukupuolimerkinnän ja käyttää sen mukaisia tiloja vuodesta 2003 alkaen. Jälkikäteen arvioituna se oli virhe, koska se avasi matopurkin nimeltä itsemäärittely.
Joo, olen täysin samaa mieltä. En itse asiassa muista lukeneeni yhtäkään järkevää perustelua translaki kakkoselle. Ja olen siis trans. Muistelin vaan tuota, että laki ykkönen vietiin läpi aika salaa, kyllä sitäkin siihen aikaan oltaisiin vastustettu jos olisi käsitelty mediassa, asia kun oli porukalle niin uusi ja käsittämätön.
Huono puoli transtaustasta on muuten se, että kun jotkut asiat ovat itselle täysin selviä, esim.tunsin homoja transmiehiä 2000-luvun alkupuolella ja tottakai mieheksi identifioituvat voi olla kiinnostunut myös miehistä, vielä tänäkin päivänä joillekin ajatus homosta transmiehestä on täysin absurdi - ja vieläpä homoille itselleen. Siis täytyyhän ihmisen nyt hetero olla, jos kokee itsensä mieheksi!!!
Minulle ajatus homosta transmiehestä on vieläkin absurdi, ajatella. Eri
Näinhän juuri sanoinkin. Koska jos ihminen identifioituu mieheksi, täytyyhän silloin olla kiinnostunut naisista, eihän mies VOI kiinnostua miehistä.
Tämä on nyt jo neljäs liittymä, josta joudun kirjoittamaan, kun äärioikeiston trollit ovat ilmiantaneet minut, koska kerron tavallisten transmiesten elämästä asioita, joita heidän mukaan ei saisi olla olemassa, koska se ei sovi heidän agendaansa.
No voi sentään. Olet joutunut sen hirmuisen äärioikeiston hampaisiin. Yritin yllä olevassa sarkasmilla. Miehistä kiinnostunut nainen ei ole homoseksuaali.
Olen eri, mutta nämä transmiehet ovat aiemmin olleet virheellisesti lesbon kategoriassa, ehkä siksi, että siellä butch oli arvostettu ja normaali. Heidän habituksensa oli siis erittäin hyväksytty. Sen vuoksi he olivat porukassa, johon eivät oikeasti kuuluneet, koska eivät ole lesboja eivätkä he ole myöskään homoseksuaaleja. Heillä ei taida olla nimeä, joka kuvaisi mistä on kyse. Heidän fantasiaansa kuuluu, että ovat miehiä ja homoja.
En ole koskaan tällaista transmiestä tuntenut, joten en ole päässyt asiasta keskustelemaan millään tasolla. Kaikki tuntemani transmiehet ovat olleet lesboja eli kiinnostuneita ainoastaan naisista (butcheja) ja tarkemmin: feminiinisistä naisista erityisesti. Tintti-tyylisiä poikamaisia lesboja en laske lainkaan butcheiksi.
Yhdessä vaiheessa oli puhe näistä "homonaisista" jossain, varmaankin siellä ison maailman keskustelupalstoilla. En seuraa niin kiihkeästi aihetta. Olisikohan kyse samanlaisesta fetisismistä kuin autogynefilia.
Tai sit siitä, että joku tuntee toista kohtaan rakkautta. Ei, ei voi olla, fetissi sen täytyy olla.
Ai se rakkaus toista kohtaan osoitetaan leikkaamalla itseltä rinnat, ottamalla testosteronia ja larppaamalla miestä?
Ei välttämättä. Tunnen useammankin transmiehen, joka jätti prosessin välistä rakastuttuaan heteromieheen. Iäkkäänä mies sitten jätti ja jäljelle jäi erittäin katkeroitunut nainen, jonka koko elämä jäi elämättä toista miellyttäen ja heteronaista esittäen. Pointti tässä nyt edelleen oli se, että miten joku voi ihmetellä sitä, että transmies kiinnostuu miehestä eikä naisista.
Se heteromies ei sitten ollutkaan homosuhteessa rakastuttuaan transmiehen sukupuoliessenssiin? Tietenkin transmies voi rakastua mieheen, jos on heterosuuntautunut. Vastakaikua hän voi saada vain heteromieheltä. Jos transmies on lesbo, niin tietenkin hän viehättyy naisista.
Tää on mun henk. koht. suosikki teijän trollailuissa. Kun yksikään lesbo ei voi kiinnostua ihmisestä, jolla on edes ollut joskus penis... Sit taas transmies ja kumppaninsa heteronainen ei kumpikaan ymmärrä mitä ihmettä kaksi naista näkee toisissaan ja molempia kiihottaa ajatuksena nainen ja mies ja katsovat pelkkää heteropornoa kiihottuakseen - ja ovat tietenkin lesboja...
Sinä: transmies eli itsensä kieltäen heterosuhteessa, eli heteromiehen suuntautuminen määritti suuntautumiset.
Sinä myös: binainen transnaisen kanssa muodostaakin lesbosuhteen, koska syyt.
Miksi ensimmäisessä tapauksessa kyse ei ollut homosuhteesta?
Make it make sense.
Eri. Ainakin minä katson suhdetta siltä kantilta, mitkä ovat sen osallistujien sanomat sukupuolet. Suhdemuoto muuttuu transition myötä. Eli jos transmies olisi tullut ulos kaapista ja mieskumppani olisi sen hyväksynyt, kyseessä olisi siitä lähtien ollut homosuhde. Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti.
Eli jos heteronainen menee heteroavioliittoon ja mies tulee ulos kaapista transnaisena, niin onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde? Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?
Aikamoiseen mentaaliakrobatiaan joutuu lähtemään mukaan, jos maailmankuva ja määritelmät eivät pohjaudu biologisiin tosiasioihin, fyysiseen todellisuuteen, aistihavaintoihin ja vakiintuneisiin käsitteisiin.
"Onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde?" Kuten sanoin: "Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti." Eli ei, suhde ei ole ollut koko ajan lesbosuhde.
"Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?" Minulle molempien sukupuoli-identiteetti ratkaisee, eli kahden naisen suhde on lesbosuhde. Mutta jos heteronainen ja transnainen ovat tyytyväisiä yhdessä, käytän ensisijaisesti heidän omaa terminologiaa koska haluan kunnioittaa heidän suhdetta ja identiteettejä. Minusta se on kohteliasta.
Jos naapurin metsuri-Raimo alkaa Raijaksi, niin Raijan siittämät lapset synnyttänyt Pirjo muuttuu lesbonaiseksi?
Ei tietenkään, koska hän ei ole koskaan kokenut itseään lesboksi. Kuten ei muutu mies heteroksi, vaikka on ollut koko elämänsä naimisissa naisen kanssa vain vanhempiaan miellyttääkseen, vaikka tosiasiassa haluaisi miehen. En nyt muuten haluaisi nostaa tätä ketjua, koska trollit rakastavat trollata ja mitätöidä transmiehiä, koska eivät itse uskaltaneet prosessiin. Onneksi Suomi ei ole vielä Amerikan ja Brittien tiellä, koska se Siperia, joka koittaisi, jos transmiehet pakotettaisiin naisten tiloihin, ei olisi kaunista katsottavaa. Ehkä heteronaiset oppisivat vihdoin, että asioita kannattaa ajatella joskus itse eikä aina antaa lesbojen johtaa joka asiassa ja toimia mielipideauktoriteettina.
Eli seksuaalinen suuntautuminen on riippuu kokemisesta? Eli 40 vuotta yhdessä ollut ja useita lapsia maailmaan pukannut heteropari muuttuu lesbopariksi kokemalla?
Kumman kokemus voittaa, jos on erimielisyyttä, että ollaanko tässä heteroita vai lesboja?
Mistä muustakaan seksuaalinen suuntautuminen nyt voisi riippua kuin kokemisesta?
Maailma on mielenkiintoinen paikka täynnä jännää pohdittavaa. Miten jostain voi tulla äiti, vaikkei ole synnyttänyt eikä mitään sukua lapselleen - silti adoptiolapsen kanssa juhlitaan äitienpäivää ja lapsi perii juridisen äitinsä. Moni cisnainen erosi paperilla "miehestään", kun tämä meni prosessiin, koska ei halunnut olla yhteiskunnan silmissä lesbo, mitä olisi rekisteröidyssä parisuhteessa ollut. Moni lesbo myönsi, kumppaninsa mentyä prosessiin ja muutettuaan sukupuolensa mieheksi, ettei tämä meidän suhteemme koskaan oikein lesbosuhteelta tuntunutkaan. Aikoinaan moni transmies otti miehen ja eli tämän kautta ja hiljaa mielessään koki suhteen homosuhteeksi. Kumppani tietenkin koki olevansa heterosuhteessa eikä tämäkään ollut väärässä. Ei näistä ole mitään absoluuttista faktaa, mutta ilmeisesti joillekin autismiin taipuvaisille on hirveän vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita.
Nyt sitten kylvät misogynian ja homofobian lisäksi myös autistisolvauksia? Autismiin taipuvaisilla on pikemminkin vaikea monesti ymmärtää mikä ero on sukupuolella, identiteetillä ja sukupuolen ilmaisulla.
Äiti on lapsen naispuolinen huoltaja, vaikka ei olisikaan lapsen synnyttäjä. Mitä erikoista siinä on? Outoa olisi identifioitua äidiksi, vaikkei sinulla olisi lasta, biologista tai adoptoitua. Silloin se identiteetti ei pohjaudu konkretiaan eikä fyysiseen todellisuuteen.
Seksuaalinen suuntautuminen määrittyy sen perusteella, kumman biosukupuolen edustajista viehättyy eroottisromanttisesti, saman vai vastakkaisen.
Olen vahvasti ihastunut erääseen naiseen. Niin vahvasti, että vaikka hänellä paljastuisi penis, se ei horjuttaisi tunteitani. Se ei tekisi minusta homoa. Olisin edelleen ihminen, joka kiinnostuu ainoastaan naisista. En myöskään olisi etsinyt peniksellistä naista vaan asia olisi paljastunut minulle tunteideni herättyä naiseksi mieltämääni henkilöön. Toisaalta koska olen transmies olen tietysti mielestäsi lesbo, vaikka ainoa ymmärtämäni seksi on naisen ja miehen välinen. Mutta jos kumppanini olisi transnainen silloinhan me olisimme jopa sinun mielestäsi heteropari - ja sitä me olisimmekin, kerrankin sinäkin olisit oikeassa jossain asiassa :D
Jos kumppanin genitaaleilla ei ole sulle merkitystä, niin silloinhan sä olet biseksuaali.
En tainnut muistaa tuossa mainita, että olisi aivan hirveää, jos kumppanillani paljastuisi penis. Mutta rakkaus voittaisi. Ehkä emme sitten vaan harrastaisi seksiä?
Ymmärrän erittäin hyvin, että myös oma alapääni todellakin olisi pettymys potentiaaliselle kumppanilleni. Mutta maailma on jännä paikka. Kävin aikoinaan vertaisrukiryhmässä ja siellä näin paljon aivan tavismiehen oloisia miehiä - melkein taidan uskaltaa sanoa, ettei vaan oloisia vaan aivan tavismiehiä - joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä. Ymmärrän, että tämä tuntuu monista mahdottomalta ja ymmärrän myös, mikseivät nämä parit hakeudu julkisuuteen ainakaan tämän asian tiimoilta. Niin paljon on ennakkoluuloja... mutta miten ne koskaan murretaan, kun tavalliset transtaustaiset ovat syvällä stealth-kaapissa ja esillä ovat vain ne, joista muutenkin näkisi, että ovat trans?
"...joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä."
Sori, saatoin ymmärtää jotakin väärin, mutta kuka ne lapset oli siittänyt?Ööö, siis eletään vuotta 2026 ja sulle on epäselvää, kuka siittää lapset perheissä, joissa aviomies on steriili?
Toki sitten joillain vanhemmilla transmiehillä on biologisia lapsia ex-miehensä kanssa ajalta, kun hoitoihin ei päässyt ja elettiin naisena.
Eihän se nainen silloin ole täysin hetero, tai siis ollenkaan, jos vulvallinenkin kumppani kelpaa.
Tuntuu oudolta, että olette ottaneet tästä jonkun pakkomielteen. Mutta tää on samaa sarjaa kuin se, että yritätte väittää kivenkovaan, että jokaisen transihmisen tunnistaa helposti. Totuus ja äärioikeiston propaganda eivät aina ihan kohtaa...
Käsitteet on ihan selvät. Sinulla se pakkomielle on. Miksi teille on niin tärkeää rikkoa käsitteiden merkitykset? Mitä te siitä saatte? Miksi maailma olisi parempi paikka, jos kukaan ei tietäisi, mistä puhutaan?
En nyt tiedä keistä teistä tässä puhutaan, olen vaan huomauttanut, etteivät asiat ole aina niin yksinkertaisia. Kun te kuitenkin itse jaksatte muistuttaa siitä, etteivät penikset kiinnosta lesboja ollenkaan olen uskaltautunut naismaisesti nalkuttamaan siitä pienestä epäloogisuudesta, että minä transmiehenä, jolle penis on tärkein asia seksissä ja seksuaalisuudessa, olen kuitenkin mielestänne lesbo potenssiin kymmenen.
Jos suhteessa on kaksi biologista naista, niin penis ei ole läsnä kuviossa fyysisesti, vaikka toinen haaveilisi penistä itselleen ja toinen peniksellistä kumppania. Kahden bionaisen suhde on käytännössä homoseksuaalinen suhde, vaikka toinen olisi biseksuaali.
Ehkä Raamatun mukaan varmaan onkin. Juridisesti ja sosiaalisesti taas heterosuhde. Mielestäni tästä asiasta jankkaaminen on yhtä hedelmällistä kuin jankata siitä, kuinka adoptioäiti ei todellakaan ole oikea äiti millään tasolla ja tämän kutsuminen äidiksi loukkaa kaikkia raskauden läpikäyneitä ja kuinka äitiys on puhtaasti biologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Translaki kakkosestahan rummutettiin joka puolella, sen sijaan translaki ykkönen vietiin läpi aikoinaan aikalailla mediapimennossa, käsittääkseni tarkoituksella.
Translaki ykkönen koski vain aitoja transseksuaaleja ja heidän arkensa helpottamista. Translaki kakkonen vietiin läpi valheilla ja vääristelyllä, jättäen olennaiset seikat ja kritiikki huomiotta. Sellainen ero. Oikeat transit eivät hyödy uudistuksesta mitenkään, koska he ovat saaneet vaihtaa sukupuolimerkinnän ja käyttää sen mukaisia tiloja vuodesta 2003 alkaen. Jälkikäteen arvioituna se oli virhe, koska se avasi matopurkin nimeltä itsemäärittely.
Joo, olen täysin samaa mieltä. En itse asiassa muista lukeneeni yhtäkään järkevää perustelua translaki kakkoselle. Ja olen siis trans. Muistelin vaan tuota, että laki ykkönen vietiin läpi aika salaa, kyllä sitäkin siihen aikaan oltaisiin vastustettu jos olisi käsitelty mediassa, asia kun oli porukalle niin uusi ja käsittämätön.
Huono puoli transtaustasta on muuten se, että kun jotkut asiat ovat itselle täysin selviä, esim.tunsin homoja transmiehiä 2000-luvun alkupuolella ja tottakai mieheksi identifioituvat voi olla kiinnostunut myös miehistä, vielä tänäkin päivänä joillekin ajatus homosta transmiehestä on täysin absurdi - ja vieläpä homoille itselleen. Siis täytyyhän ihmisen nyt hetero olla, jos kokee itsensä mieheksi!!!
Minulle ajatus homosta transmiehestä on vieläkin absurdi, ajatella. Eri
Näinhän juuri sanoinkin. Koska jos ihminen identifioituu mieheksi, täytyyhän silloin olla kiinnostunut naisista, eihän mies VOI kiinnostua miehistä.
Tämä on nyt jo neljäs liittymä, josta joudun kirjoittamaan, kun äärioikeiston trollit ovat ilmiantaneet minut, koska kerron tavallisten transmiesten elämästä asioita, joita heidän mukaan ei saisi olla olemassa, koska se ei sovi heidän agendaansa.
No voi sentään. Olet joutunut sen hirmuisen äärioikeiston hampaisiin. Yritin yllä olevassa sarkasmilla. Miehistä kiinnostunut nainen ei ole homoseksuaali.
Olen eri, mutta nämä transmiehet ovat aiemmin olleet virheellisesti lesbon kategoriassa, ehkä siksi, että siellä butch oli arvostettu ja normaali. Heidän habituksensa oli siis erittäin hyväksytty. Sen vuoksi he olivat porukassa, johon eivät oikeasti kuuluneet, koska eivät ole lesboja eivätkä he ole myöskään homoseksuaaleja. Heillä ei taida olla nimeä, joka kuvaisi mistä on kyse. Heidän fantasiaansa kuuluu, että ovat miehiä ja homoja.
En ole koskaan tällaista transmiestä tuntenut, joten en ole päässyt asiasta keskustelemaan millään tasolla. Kaikki tuntemani transmiehet ovat olleet lesboja eli kiinnostuneita ainoastaan naisista (butcheja) ja tarkemmin: feminiinisistä naisista erityisesti. Tintti-tyylisiä poikamaisia lesboja en laske lainkaan butcheiksi.
Yhdessä vaiheessa oli puhe näistä "homonaisista" jossain, varmaankin siellä ison maailman keskustelupalstoilla. En seuraa niin kiihkeästi aihetta. Olisikohan kyse samanlaisesta fetisismistä kuin autogynefilia.
Tai sit siitä, että joku tuntee toista kohtaan rakkautta. Ei, ei voi olla, fetissi sen täytyy olla.
Ai se rakkaus toista kohtaan osoitetaan leikkaamalla itseltä rinnat, ottamalla testosteronia ja larppaamalla miestä?
Ei välttämättä. Tunnen useammankin transmiehen, joka jätti prosessin välistä rakastuttuaan heteromieheen. Iäkkäänä mies sitten jätti ja jäljelle jäi erittäin katkeroitunut nainen, jonka koko elämä jäi elämättä toista miellyttäen ja heteronaista esittäen. Pointti tässä nyt edelleen oli se, että miten joku voi ihmetellä sitä, että transmies kiinnostuu miehestä eikä naisista.
Se heteromies ei sitten ollutkaan homosuhteessa rakastuttuaan transmiehen sukupuoliessenssiin? Tietenkin transmies voi rakastua mieheen, jos on heterosuuntautunut. Vastakaikua hän voi saada vain heteromieheltä. Jos transmies on lesbo, niin tietenkin hän viehättyy naisista.
Tää on mun henk. koht. suosikki teijän trollailuissa. Kun yksikään lesbo ei voi kiinnostua ihmisestä, jolla on edes ollut joskus penis... Sit taas transmies ja kumppaninsa heteronainen ei kumpikaan ymmärrä mitä ihmettä kaksi naista näkee toisissaan ja molempia kiihottaa ajatuksena nainen ja mies ja katsovat pelkkää heteropornoa kiihottuakseen - ja ovat tietenkin lesboja...
Sinä: transmies eli itsensä kieltäen heterosuhteessa, eli heteromiehen suuntautuminen määritti suuntautumiset.
Sinä myös: binainen transnaisen kanssa muodostaakin lesbosuhteen, koska syyt.
Miksi ensimmäisessä tapauksessa kyse ei ollut homosuhteesta?
Make it make sense.
Eri. Ainakin minä katson suhdetta siltä kantilta, mitkä ovat sen osallistujien sanomat sukupuolet. Suhdemuoto muuttuu transition myötä. Eli jos transmies olisi tullut ulos kaapista ja mieskumppani olisi sen hyväksynyt, kyseessä olisi siitä lähtien ollut homosuhde. Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti.
Eli jos heteronainen menee heteroavioliittoon ja mies tulee ulos kaapista transnaisena, niin onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde? Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?
Aikamoiseen mentaaliakrobatiaan joutuu lähtemään mukaan, jos maailmankuva ja määritelmät eivät pohjaudu biologisiin tosiasioihin, fyysiseen todellisuuteen, aistihavaintoihin ja vakiintuneisiin käsitteisiin.
"Onko se suhde ollut koko ajan lesbosuhde?" Kuten sanoin: "Retroaktiivisesti en lähde suhteita jaottelemaan nykyisen identiteetin mukaisesti." Eli ei, suhde ei ole ollut koko ajan lesbosuhde.
"Vai onko se sekä heteroliitto vai lesbosuhde näkökulmasta ja identifioinnista riippuen? Kenen identiteetti ratkaisee?" Minulle molempien sukupuoli-identiteetti ratkaisee, eli kahden naisen suhde on lesbosuhde. Mutta jos heteronainen ja transnainen ovat tyytyväisiä yhdessä, käytän ensisijaisesti heidän omaa terminologiaa koska haluan kunnioittaa heidän suhdetta ja identiteettejä. Minusta se on kohteliasta.
Jos naapurin metsuri-Raimo alkaa Raijaksi, niin Raijan siittämät lapset synnyttänyt Pirjo muuttuu lesbonaiseksi?
Ei tietenkään, koska hän ei ole koskaan kokenut itseään lesboksi. Kuten ei muutu mies heteroksi, vaikka on ollut koko elämänsä naimisissa naisen kanssa vain vanhempiaan miellyttääkseen, vaikka tosiasiassa haluaisi miehen. En nyt muuten haluaisi nostaa tätä ketjua, koska trollit rakastavat trollata ja mitätöidä transmiehiä, koska eivät itse uskaltaneet prosessiin. Onneksi Suomi ei ole vielä Amerikan ja Brittien tiellä, koska se Siperia, joka koittaisi, jos transmiehet pakotettaisiin naisten tiloihin, ei olisi kaunista katsottavaa. Ehkä heteronaiset oppisivat vihdoin, että asioita kannattaa ajatella joskus itse eikä aina antaa lesbojen johtaa joka asiassa ja toimia mielipideauktoriteettina.
Eli seksuaalinen suuntautuminen on riippuu kokemisesta? Eli 40 vuotta yhdessä ollut ja useita lapsia maailmaan pukannut heteropari muuttuu lesbopariksi kokemalla?
Kumman kokemus voittaa, jos on erimielisyyttä, että ollaanko tässä heteroita vai lesboja?
Mistä muustakaan seksuaalinen suuntautuminen nyt voisi riippua kuin kokemisesta?
Maailma on mielenkiintoinen paikka täynnä jännää pohdittavaa. Miten jostain voi tulla äiti, vaikkei ole synnyttänyt eikä mitään sukua lapselleen - silti adoptiolapsen kanssa juhlitaan äitienpäivää ja lapsi perii juridisen äitinsä. Moni cisnainen erosi paperilla "miehestään", kun tämä meni prosessiin, koska ei halunnut olla yhteiskunnan silmissä lesbo, mitä olisi rekisteröidyssä parisuhteessa ollut. Moni lesbo myönsi, kumppaninsa mentyä prosessiin ja muutettuaan sukupuolensa mieheksi, ettei tämä meidän suhteemme koskaan oikein lesbosuhteelta tuntunutkaan. Aikoinaan moni transmies otti miehen ja eli tämän kautta ja hiljaa mielessään koki suhteen homosuhteeksi. Kumppani tietenkin koki olevansa heterosuhteessa eikä tämäkään ollut väärässä. Ei näistä ole mitään absoluuttista faktaa, mutta ilmeisesti joillekin autismiin taipuvaisille on hirveän vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita.
Nyt sitten kylvät misogynian ja homofobian lisäksi myös autistisolvauksia? Autismiin taipuvaisilla on pikemminkin vaikea monesti ymmärtää mikä ero on sukupuolella, identiteetillä ja sukupuolen ilmaisulla.
Äiti on lapsen naispuolinen huoltaja, vaikka ei olisikaan lapsen synnyttäjä. Mitä erikoista siinä on? Outoa olisi identifioitua äidiksi, vaikkei sinulla olisi lasta, biologista tai adoptoitua. Silloin se identiteetti ei pohjaudu konkretiaan eikä fyysiseen todellisuuteen.
Seksuaalinen suuntautuminen määrittyy sen perusteella, kumman biosukupuolen edustajista viehättyy eroottisromanttisesti, saman vai vastakkaisen.
Olen vahvasti ihastunut erääseen naiseen. Niin vahvasti, että vaikka hänellä paljastuisi penis, se ei horjuttaisi tunteitani. Se ei tekisi minusta homoa. Olisin edelleen ihminen, joka kiinnostuu ainoastaan naisista. En myöskään olisi etsinyt peniksellistä naista vaan asia olisi paljastunut minulle tunteideni herättyä naiseksi mieltämääni henkilöön. Toisaalta koska olen transmies olen tietysti mielestäsi lesbo, vaikka ainoa ymmärtämäni seksi on naisen ja miehen välinen. Mutta jos kumppanini olisi transnainen silloinhan me olisimme jopa sinun mielestäsi heteropari - ja sitä me olisimmekin, kerrankin sinäkin olisit oikeassa jossain asiassa :D
Jos kumppanin genitaaleilla ei ole sulle merkitystä, niin silloinhan sä olet biseksuaali.
En tainnut muistaa tuossa mainita, että olisi aivan hirveää, jos kumppanillani paljastuisi penis. Mutta rakkaus voittaisi. Ehkä emme sitten vaan harrastaisi seksiä?
Ymmärrän erittäin hyvin, että myös oma alapääni todellakin olisi pettymys potentiaaliselle kumppanilleni. Mutta maailma on jännä paikka. Kävin aikoinaan vertaisrukiryhmässä ja siellä näin paljon aivan tavismiehen oloisia miehiä - melkein taidan uskaltaa sanoa, ettei vaan oloisia vaan aivan tavismiehiä - joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä. Ymmärrän, että tämä tuntuu monista mahdottomalta ja ymmärrän myös, mikseivät nämä parit hakeudu julkisuuteen ainakaan tämän asian tiimoilta. Niin paljon on ennakkoluuloja... mutta miten ne koskaan murretaan, kun tavalliset transtaustaiset ovat syvällä stealth-kaapissa ja esillä ovat vain ne, joista muutenkin näkisi, että ovat trans?
"...joilla oli vaimo ja lapsia. Ja vaimot olivat täysin heteroja, jotka olivat ihastuneet mieheen ja vaan jotenkin päässeet yli siitä, ettei miehellään ole penistä."
Sori, saatoin ymmärtää jotakin väärin, mutta kuka ne lapset oli siittänyt?Ööö, siis eletään vuotta 2026 ja sulle on epäselvää, kuka siittää lapset perheissä, joissa aviomies on steriili?
Toki sitten joillain vanhemmilla transmiehillä on biologisia lapsia ex-miehensä kanssa ajalta, kun hoitoihin ei päässyt ja elettiin naisena.
Eihän se nainen silloin ole täysin hetero, tai siis ollenkaan, jos vulvallinenkin kumppani kelpaa.
Tuntuu oudolta, että olette ottaneet tästä jonkun pakkomielteen. Mutta tää on samaa sarjaa kuin se, että yritätte väittää kivenkovaan, että jokaisen transihmisen tunnistaa helposti. Totuus ja äärioikeiston propaganda eivät aina ihan kohtaa...
Te olette ottaneet pakkomielteen määritellä seksuaaliset suuntautumiset validoimaan transin sukupuolifantasiaa ja fetissiä. Te tässä uudelleenmäärittelette seksuaaliset suuntautumiset.
Mistä alkaen biologiset tosiasiat, aistihavainnot, fyysinen todellisuus, naisten ja homoseksuaalien oikeudet ovat olleet äärioikeistoa :DDD
Vähemmistöihin kohdistuvat ennakkoluulot ja syrjintä ovat tyypillisiä äärioikeistolle. Ja se että yrittää puolustella ennakkoluulojaan muka huolella naisten ja homoseksuaalien oikeuksista ei tee ihmisestä vähemmän oikeistolaista vaan epärehellisen ja raukkamaisen.
Eri
Miksi huoli ei voi olla aitoa? Koska "ne" ovat sysipahoja sinun pöpin pelikirjasi mukaan ja ainoat uhrit voivat olla pikkuruinen kourallinen meluisaa erityisvähemmistöä?
Huolen pitää tosiaan olla aito ja sille pitää olla oikea syy.
Sinäkö sen aitouden ja oikeellisuuden määrittelet? Millä kriteereillä ja kompetenssilla?
Tämän asian voi todeta realismilla.
Realismilla pimppipojista, sadoista sukupuolista, naispeniksistä, synnyttävistä homomiehistä, väärillä leluilla leikkivien lasten kemiallisesta kastraariosta, tekopenistyöpajoista, peniksen päästämisestä naisten tiloihin ja naisurheiluun?
Vaikkapa juuri tuosta leikkimisestä. Nykyisin kannustetaan leikkimään sillä lelulla jolla haluaa. Lapsilla on kasvurauha. Kukaan ei aivopese lapsia. Nuortakaan ei aivopestä vaan nuori osaa itse ajatella. Tekopenistyöpajoja ei ole eikä ole ollut. Siinä joitakin.
"Jos lapset leikkivät paljon samaa sukupuolta olevien kanssa, ei riitä, että leikistä tehdään tasa-arvoista. Voidaan vaikka arpoa leikkejä ja leikkikavereita."
Nea Alasaari on jo pitkään halunnut ravistella päiväkotien käytäntöjä. Nyt lakikin edellyttää konkretiaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun.
Opiskelin sukupuolentutkimusta ja sivuaineena kasvatustiedettä, joten kiinnostuin siitä, miten varhain sukupuolinormeja aletaan opettaa lapsille ja kuinka tiedostamatonta se on.
Erityisesti kiinnosti, miten pystyisimme muuttamaan normien rakentumista jo pienistä lapsista alkaen.
Jos on huomattu, että lapset leikkivät paljon samaa sukupuolta olevien kanssa ja sukupuolistereotyyppisillä leluilla, kehittämistoimenpiteeksi ei riitä, että leikistä tehdään tasa-arvoista.
Laki vaatii konkretiaa eli tässä tapauksessa voidaan esimerkiksi miettiä, onko päiväkodissa sukupuolitettu joitain leluja värien perusteella. Sen jälkeen voidaan vaikka arpoa leikkejä ja leikkikavereita.
https://www.opettaja.fi/ajassa/arvotaan-leikkikaverit-tavoitteena-yhden…
Näin päiväkodissa toimitaan. Ohjaillaan lapsia erilaisiin ryhmiin leikkimään. Ei ole erikseen tyttöjen tai poikien leluja. Mitään väriä ei sanota tytön tai pojan väriksi. Värejä päiväkodissa on. Vaalenpunaisiin puettu nukke on vain nukke. Siniset palikat ovat vain sinisiä palikoita. Ei värejä siis tarvitse pelätä. Näissä asioissa ollaan tarkkoja siellä missä itse olen töissä. Siellä pienten ryhmässä on muuten vain yksi tila jossa on pyttyjä ja pottia. Siellä useampi lapsi voi olla yhtäaikaa. Lapset eivät kiinnitä huomiota toistensa sukupuoliin.
Tällä tutkijalla kuitenkin on sosiaalisen ohjelmoinnin näkökulma tässä, suunta totaalista sukupuolettomuutta kohti. Hänestä oli ongelmallista, jos lapsi hakeutuu vain oman sukupuolen edustajien seuraan tai pitää lähinnä sukupuolistereotyypillisistä leluista ja leikeistä. Huomaatko eron vaihtoehtojen tarjoamisen ja pakottamisen välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Jokainen, joka käyttäytyy kuin trolli. Samantyylinen paasaaja, joka on paikalla vastaamassa klo 7-23 joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Jokainen, joka käyttäytyy kuin trolli. Samantyylinen paasaaja, joka on paikalla vastaamassa klo 7-23 joka päivä.
No helvetti, olethan sinäkin paasaamassa täällä joka päivä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Jokainen, joka käyttäytyy kuin trolli. Samantyylinen paasaaja, joka on paikalla vastaamassa klo 7-23 joka päivä.
No helvetti, olethan sinäkin paasaamassa täällä joka päivä!
Ei, vaan käyn hyvin harvoin - toki nyt olen käynyt parina peräkkäisenä päivänä - ja sehän siinä on, että vaikka olisin kuukausia poissa, ja sitten äkkiä palaisin ja kirjoittaisin viestin vaikka klo 7, lähes välittömästi samantyylinen paasaaja on paikalla vastaamassa ja provosoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten usein nuoret ihmiset voivat olla niin sokeita sille miten heitä käytetään haittaideologioiden pelinappuloina? Eikö näistä varoittaminen kuulunut koululaitoksen yleissivistävään perustehtävään? Mihin se unohtui?
Häkellyttävimpiä ovat tässäkin ketjussa tättähääräilevät aikuisoletetut hovineidot, jotka epäilemättä ovat myös vihervassujen äänestäjiä!
Mikä tuommoinen vihervassu on jota äänestetään?
Vihervassu on kuvaus tietynlaisesta ideologiasta, joka on hyvin autoritäärinen ja ajaa progressiivisuutta progressiivisuuden ilosta. Siis sellainen hirviö mikä lähti ympäristö- ja työväenliikkeestä, samoin kuin äärioikeistoliikkeet lähti perinteisestä oikeistolaisuudesta.
Vain toinen näistä on yllättäen mediassa sysimusta kauhea mörkö ja toinen putipuhtoinen täydellistä oikeutta esittävä enkeli. 🤣
No niinpä. ns. Vastapuoli halutaan aina denonisoida ja toinen osapuoli nähdä viattomana uhrina. Tuo oli asetelma jo sisällissodan aikaan.,vasta talvisota yhdisti kaikki suomalaiset.
Miten te vanhemmat suhtaudutte lastenne pukeutumiseen? Annatteko pojan mennä prinsessamekossa tai yleensä mekossa päiväkotiin? Entäs koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Silloin ei tarvitse vastata tarkentaviin kysymyksiin, kritiikkiin tai huomioihin, kun rääkäisee: "äärioikeistolainen trolli".
Tuo on ihan oppikirjaesimerkki mitä trollin kuuluu vastata, kun epäillään trolliksi.
Ja siis, onhan nyt kaikille selvää, että tämä palsta on täynnä trolleja. Trollin tunnistaa jo siitä, ettei myönnä tätä kaikkien ymmärtämää faktaa.
Eli jokainen on trolli joka ei ajattele kuten sinä. Selvä. Olet vaan ihan väärässä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Jokainen, joka käyttäytyy kuin trolli. Samantyylinen paasaaja, joka on paikalla vastaamassa klo 7-23 joka päivä.
Tätäkään ei mistään näe onko kyse samasta kirjoittajasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Jokainen, joka käyttäytyy kuin trolli. Samantyylinen paasaaja, joka on paikalla vastaamassa klo 7-23 joka päivä.
Tätäkään ei mistään näe onko kyse samasta kirjoittajasta
Eri. Yhden transketjujen vakkarin todellakin tunnistaa toistuvista fraaseista. Muuten en tiedä keitä täällä pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaikka liikuntavammaisten tai aistivajeisten oikeuksista nouse sellaista mekkalaa kuin sukupuolivaurioisten? Mikseivät he koe olevansa samalla tavoin piinatun syrjittyjä kuin nämä eräät?
Vielä kun joku kertoisi esimerkkejä tästä väitetystä transien syrjinnästä. Ei vaikuta kovin syrjityltä ryhmältä sellainen, joka kuiskuttelee punavihreiden vaikuttajien korvaan ja saa itsemäärittelyn läpi, penikset naisten tiloihin, penisefektityöpajat teinitytöille, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen vaihdettua identiteettipohjaiseksi, maalittaa lääkäreitä ja tutkijoita, valtaa homoseksuaalien järjestöt ja Priden, sisällyttää peniksen lesbon ja lesboseksin määritelmään ja monen monta muuta kepposta.
En kannattanut itsemäärittelyä ja itseäni ihmetyttää lähinnä teidän pakkomielteenne pitää minua lesbona, vaikka olennaisin asia seksiaalisuudessa on mielestäni penis.
Syrjinnästä... Arjessa en sitä kohtaa, olenhan ihmisten silmissä rento heteromies. Mutta auta armias, jos taustani paljastuu. Paras syrjintäkokemus oli n. 20 vuotta sitten, kun olin juuri vaihtanut nimeä ja henkilötunnusta. Ystäväni tilasi erästä lehteä, ja välillä hän lähetti minulle ilmaisia näytenumeroita. Hommaan kuului, että näytenumeron jälkeen puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti tilausta. Kun etunimeni vaihtui naisen nimestä miehen nimeen puhelinmyyjälle selvisi, että tämä ihminen on trans. Siihen loppui puhelut. En tietenkään jäänyt niitä kaipaamaan, mutta oikeasti, homma menee noin. Kun olin viime vuonna työtön minulla olisi ollut velvollisuus hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä siis nykyisin on työttömien tilanne. No, kun virkailijalle selvisi että olen trans, hän lakkasi ottamasta yhteyttä ja päivittämästä työmarkkinatorin sivuani. Eli en voinut ilmoittaa hakemistani työpaikoista, asiaa ei valvottu mitenkään. Mikä siis oli kannaltani vain huomattava helpotus. Mutta joo, syrjintä on juuri tuollaista. Kun asia paljastuu muutut kivasta tyypistä, jonka kanssa on helppo jutella paarialuokan ihmiseksi, jonka kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Sä haikailet sitä mitä sulla ei koskaan tule olemaan ja sun kumppani himoaa sitä mitä sä et pysty antamaan. Surullista.
Sä olet ihan solmussa elämäsi ja transiutesi kanssa. Sullahan oli alkoholiongelmakin. Hanki apua. Oikeasti.
Mutta sinänsä hienoa, jos syrjintä tarkoittaa sinulle vain näytenumeroiden loppumista!
Se onkin surullista, olet oikeassa. Alkoholiongelmaani olen jo hakenut apua.
Totta, olen oikeasti päässyt kohtalaisen helpolla tuossa syrjinnässä. Prosessin alussa muutamia silmien pyörittelyjä mennessäni miesten vessaan ja muutamia välien katkaisuja, ihmisten kanssa joita en edes kaipaa.
Miksi sitten olet takertunut uhriutumiseen ja uhrivirren veisaamiseen? Et selvästikään ole vieläkään sinut transiutesi ja sen realiteettien kanssa. Tarvitset selvästi apua myös identiteettisi kanssa elämiseen. Elämähän ei muutu taikasauvan näpäyksellä täydeksi vastakkaisen sukupuolen elämäksi edes kehollisen transiutuksen jälkeen, vaan olet trans koko loppuelämäsi kaikissa tiloissa ja tilanteissa.
Tässä ketjussa yritin vain korjata muutamia väärinkäsityksiä, mikä toki trollien kanssa on täysin turhaa. Tottakai olen trans loppuelämäni, onneksi se vaan ei näy muille niin säästyy ennakkoluuloilta. Lähdin prosessiin 90-luvulla joten eiköhän nämä realiteetit ole jo tulleet harvinaisen selväksi.
Mitä toi trollittelu on? Jokainen joka on vihainen tai eri mieltä on äärioikeistolainen trolli? Vähän liian helppoa, eikö?
Jokainen, joka käyttäytyy kuin trolli. Samantyylinen paasaaja, joka on paikalla vastaamassa klo 7-23 joka päivä.
Tätäkään ei mistään näe onko kyse samasta kirjoittajasta
Eri. Yhden transketjujen vakkarin todellakin tunnistaa toistuvista fraaseista. Muuten en tiedä keitä täällä pyörii.
Voisiko olla, että ne "toistuvat fraasit", ovat vaan niitä ikäviä vihafaktoja, joiden sisältö ei vain muutu käsitteiden uudelleenmäärittelyllä? Jankkaamisestanne huolimatta? Vaikka kuinka haluaisitte, niin 99,99 prosentille penis ei sisälly naisen, lesbon ja lesboseksin määritelmään.
Alue: Aihe vapaa
En nyt tiedä keistä teistä tässä puhutaan, olen vaan huomauttanut, etteivät asiat ole aina niin yksinkertaisia. Kun te kuitenkin itse jaksatte muistuttaa siitä, etteivät penikset kiinnosta lesboja ollenkaan olen uskaltautunut naismaisesti nalkuttamaan siitä pienestä epäloogisuudesta, että minä transmiehenä, jolle penis on tärkein asia seksissä ja seksuaalisuudessa, olen kuitenkin mielestänne lesbo potenssiin kymmenen.