Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tietää, että puoliso rakastaa
Sinä joka olet naimisissa/parisuhteessa, mistä kumppanisi arkisista teoista ja käyttäytymisestä tiedät, että hän välittää sinusta?
Jos olet eronnut tai eroamassa mitä merkkejä on mahdollisesti ollut päinvastaisesta?
Kysyn siksi koska olen alkanut kyseenalaistamaan sen, välittääkö oma mieheni minusta todellisuudessa juurikaan… Hän ei halua erota, mutta hän on usein hyvin välinpitämätön minua kohtaan, varsinkin silloin kun eniten tarvitsisin hänen tukeaan. Ehkäpä hän ei vain lasten takia haluaisi erota..
Kommentit (234)
Kukaan mies ei rakasta naistaa. Kaikki miehet ovat suhteessa vain hyväksikäyttääkseen puolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kysyy kuulumisia, koska tietää että on ollut rankka viikko.
Vaikka ei ole ollut edes näkemässä.
Kiitos, rakas kultaseni siellä missä olet.
Siitä että kun mä vedän overiksi festareilla ja mies tulee nukkumaan viereeni kivilattialle pesuhuoneeseen, etten mä huku omaan (mahdolliseen)oksennukseeni. Hakee aamulla jaffaa ja pizzan, jota pienin suullisin saan pureskella. Mä aina jurputan sille kun se pari kertaa vuodessa tulee humalassa kotiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyllä sen vaan huomaa.
Itse luulen että omalla kohdalla ei rakasta enää.
Tekee kotitöitä muttei omaksi ilokseni vaan velvollisuudentunnosta.
On ennemmin harrastuksissa poissa kotoa. Ei vietä aikaa kanssani laisinkaan.
Tekee ruokaa itselleen ja lapsille, ennen teki kaikille.
Katselee urheilua kokoajan vaikka muut eivät halua sitä katsoa.
Ei kysele yhtään mitään minun päivästäni tai elämästäni yleensäkään. Ei keskustella olleenkaan mistään. Kuollut on. Odotan että lapset kasvaa.
Siis tekee ruokaa perheelle, muttei sulle!!?
Kyllä, en satu syömään mm lasten makaronilaatikkoa eikä hän sitä itsekään kyllä syö.
On teillä kummat tavat. Meidän perheessä kaikki syö sitä mitä tehdään. Ruoasta nirsoilu on lasten juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että äijäni rakastaa minua
1. Kun hän aina ensin varmistaa nuolemalla ja sormettamalla minulle vähintään yhden orgasmin, ennen kuin työntää kaluaan pilluuni.
2. Ei yritä työntää kaluaan suuhuni eikä varsinkaan peppureikääni.
Hyvin suuri osa miehistä ei koskaan kysele tunne- ja kuulumisjuttuja. Välittäminen ja kiintymys näkyy tekoina, avunantona, kosketuksina, huolehtimisena.
Jos on puheiden perään, kannattaa olla naisen kanssa tai bongata tunnepuhemies (yleensä semmoiseen kyllästytään kyllä nopeasti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Haluaisin vielä lisätä muutaman asian. Mies siis tosiaan sanoo rakastavansa sillon kun olen sitä häneltä suoraan kysynyt. Hänen monet teot mielestäni vain vain puhuvat päinvastaisen puolesta. Tiedän että kaikki tekevät virheitä. Mutta mieheni kohdalla ei vaikuta että olisi kyse vain ajattelemattomuudesta, stressistä jne. vaan enemmänkin tietoisesta loukkaamisesta/halveksunnasta. Pari esimerkkiä kuluneen viikon tilanteista:
Meillä oli vieraita. Meillä oli heille sekä suolaisia että makeita tarjottavia. Yhdessä vaiheessa iltaa toin myös tarjottavaksi hedelmiä, mm. banaaneja. Itse tykkään kuoreltaan hieman vihertävistä banaaneista, mutta meillä oli myös banaaneja joissa oli kuoressa hieman ruskeaa. Tiedän että banaanien suhteen mieltymyksiä on monia joten laitoin tarjolle molemmat. Mieheni nähtyään sen sanoi VIERAIDEN EDESSÄ halveksuvalla äänellä: Ei vieraille ruskeita banaaneja laiteta….
Tyttärillämme on useampi mekko. Yhtenä päivänä olin vahingossa pistänyt yhden nuoremman tytön mekoista vanhemman vaatekaappiin. Hän etsi sitä ja kun ei heti löytänyt niin hermostui. Kun itse löysin mekon väärästä kaapista, jonne olin sen ajatuksissani pistänyt alkoi haukkuminen siitä miten en osaa pitää lasten vaatteita järjestyksessä…
Tuntuu että hänellä on ihan oikea tarve loukata minua. Mutta rehellisesti, loukkaantuisitteko itse vastaavissa tilanteissa vai olisitteko välittämättä?
Siis loukkaannut tällaisesta...vaikutat keskiluokkaiselta sketsihahmolta!
Lähes 30 vuoden yhdessäolon jälkeen makuukammarissa asiat toimivat 5/5 - aivan mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioi arjessa, halaa ja pussaa spontaanisti pitkin päivää, kyselee kuulumisia, haluaa tehdä ja suunnitella asioita yhdessä, tuo joskus kukkia tms. pientä kivaa, ei loukkaa tai pyytää anteeksi jos on vahingossa loukannut, halaa ja kysyy haluanko puhua jos huomaa että joku ehkä vaivaa mua, ja muutenkin huomioi mun tunteet ja suhtautuu niihin empaattisesti. Haluaa puhua asioista ja kasvaa yhdessä eikä loukkaannu rakentavasta kritiikistä. Puhuu mulle aina ystävällisesti. Hassuttelee ja käyttää hellittelynimiä.
Itse toimin samoin.
Mun mies ei laukoisi tuollaisia kommentteja, koska rakastaa mua ja tietää että mulle tulisi noista paha mieli. Ja vähintäänkin pyytäisi anteeksi jos olis mennyt sanomaan noin.
Molemmat teemme toisillemme asioita joista tiedämme nauttivan. Kunnioitamme toisiamme eikä kumpikaan tee mitään sellaista joka voisi loukata. Täysi luottamus. Miehenä joskus yllätän hänet, mutta tässä asiassa en juuri saa vastakaikua. Seksi on loistavaa ja huolehdimme toisen tarpeista. Olemme kuusikymppisiä, yhdessä kymmenisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32 yhteistä vuotta takana. Puolisoni on paras ystäväni. Yllättää usein iloisasti muistamalla suosikkijäätelöni tai omenahillon munkissa. Joskus luulen, ettei kuuntele jaarituksiani, mutta nämä yllätykset paljastaa.
Ollaan myös erillään harrastustemme kanssa, puuhataan yhdessä myös, reissataan, retkeillään.
Vaikean sairauteni aikana hän tuki ja tsemppasi.
Rakkaudesta ei usein ääneen puhuta, teot puhuvat puolestaan
Minä 65, puoliso viis vaille 70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sun puolella,puolustaa,pitää hyvänä,ei välttämättä usein sano mutta rakkaus näkyy tekoina arjessa ja välittämisenä. Ei halua satuttaa.
Hän lupasi rakastaa 17.7. 1969 kunnes kuolema meidät erottaa. Olemme yhä elossa enkä ole huomannut muutosta tapahtuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Haluaisin vielä lisätä muutaman asian. Mies siis tosiaan sanoo rakastavansa sillon kun olen sitä häneltä suoraan kysynyt. Hänen monet teot mielestäni vain vain puhuvat päinvastaisen puolesta. Tiedän että kaikki tekevät virheitä. Mutta mieheni kohdalla ei vaikuta että olisi kyse vain ajattelemattomuudesta, stressistä jne. vaan enemmänkin tietoisesta loukkaamisesta/halveksunnasta. Pari esimerkkiä kuluneen viikon tilanteista:
Meillä oli vieraita. Meillä oli heille sekä suolaisia että makeita tarjottavia. Yhdessä vaiheessa iltaa toin myös tarjottavaksi hedelmiä, mm. banaaneja. Itse tykkään kuoreltaan hieman vihertävistä banaaneista, mutta meillä oli myös banaaneja joissa oli kuoressa hieman ruskeaa. Tiedän että banaanien suhteen mieltymyksiä on monia joten laitoin tarjolle molemmat. Mieheni nähtyään sen sanoi VIERAIDEN EDESSÄ halveksuvalla äänellä: Ei vieraille ruskeita banaaneja laiteta….
Tyttärillämme on useampi mekko. Yhtenä päivänä olin vahingossa pistänyt yhden nuoremman tytön mekoista vanhemman vaatekaappiin. Hän etsi sitä ja kun ei heti löytänyt niin hermostui. Kun itse löysin mekon väärästä kaapista, jonne olin sen ajatuksissani pistänyt alkoi haukkuminen siitä miten en osaa pitää lasten vaatteita järjestyksessä…
Tuntuu että hänellä on ihan oikea tarve loukata minua. Mutta rehellisesti, loukkaantuisitteko itse vastaavissa tilanteissa vai olisitteko välittämättä?Siis loukkaannut tällaisesta...vaikutat keskiluokkaiselta sketsihahmolta!
Minä komentaisin ukon pitämään turp… kiinni ja kysyisin tiukasti miksi hänen pitää puuttua moiseen asiaan!!!
Muista, että sinä itse pidät riman tietyllä tasolla, miten sinua kohdellaan!
Vähän nyt se pää pystyyn ja opettele ’miekkailemaan’ sanoilla niin, että ukko oppii hiukan varomaan, mitä sieltä lärvästä tulee ulos!!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Haluaisin vielä lisätä muutaman asian. Mies siis tosiaan sanoo rakastavansa sillon kun olen sitä häneltä suoraan kysynyt. Hänen monet teot mielestäni vain vain puhuvat päinvastaisen puolesta. Tiedän että kaikki tekevät virheitä. Mutta mieheni kohdalla ei vaikuta että olisi kyse vain ajattelemattomuudesta, stressistä jne. vaan enemmänkin tietoisesta loukkaamisesta/halveksunnasta. Pari esimerkkiä kuluneen viikon tilanteista:
Meillä oli vieraita. Meillä oli heille sekä suolaisia että makeita tarjottavia. Yhdessä vaiheessa iltaa toin myös tarjottavaksi hedelmiä, mm. banaaneja. Itse tykkään kuoreltaan hieman vihertävistä banaaneista, mutta meillä oli myös banaaneja joissa oli kuoressa hieman ruskeaa. Tiedän että banaanien suhteen mieltymyksiä on monia joten laitoin tarjolle molemmat. Mieheni nähtyään sen sanoi VIERAIDEN EDESSÄ halveksuvalla äänellä: Ei vieraille ruskeita banaaneja laiteta….
Tyttärillämme on useampi mekko. Yhtenä päivänä olin vahingossa pistänyt yhden nuoremman tytön mekoista vanhemman vaatekaappiin. Hän etsi sitä ja kun ei heti löytänyt niin hermostui. Kun itse löysin mekon väärästä kaapista, jonne olin sen ajatuksissani pistänyt alkoi haukkuminen siitä miten en osaa pitää lasten vaatteita järjestyksessä…
Tuntuu että hänellä on ihan oikea tarve loukata minua. Mutta rehellisesti, loukkaantuisitteko itse vastaavissa tilanteissa vai olisitteko välittämättä?
Sanoisin että herra on hyvä ja laittaa lasten vaatteet itse sinne kaappeihin tästä lähtien. Samoin ne banaanit, niin herra on hyvä ja laittaa itse ne tarjottavat vieraille, kun laadunvalvonta on tuolla tasolla.
Kaksi kertaa eronneena voin todeta, että sitä ei huomaa mistään. Se ero toteutuu kun on samaa mieltä vaimon kanssa,kerrankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyllä sen vaan huomaa.
Itse luulen että omalla kohdalla ei rakasta enää.
Tekee kotitöitä muttei omaksi ilokseni vaan velvollisuudentunnosta.
On ennemmin harrastuksissa poissa kotoa. Ei vietä aikaa kanssani laisinkaan.
Tekee ruokaa itselleen ja lapsille, ennen teki kaikille.
Katselee urheilua kokoajan vaikka muut eivät halua sitä katsoa.
Ei kysele yhtään mitään minun päivästäni tai elämästäni yleensäkään. Ei keskustella olleenkaan mistään. Kuollut on. Odotan että lapset kasvaa.
Siis tekee ruokaa perheelle, muttei sulle!!?
Kyllä, en satu syömään mm lasten makaronilaatikkoa eikä hän sitä itsekään kyllä syö.
On teillä kummat tavat. Meidän perheessä kaikki syö sitä mitä tehdään. Ruoasta nirsoilu on lasten juttu.
Ei se ole mikään lasten juttu. Ihan aikuisten ihmisten jotka tietää mistä tykkäävät.
Ja mistä eivät.
Kaikki eivät pidä samoista ruokalajeista ja meillä se on ihan ok.
Lapsia ei pakoteta syömään maksaa vain koska äiti siitä tykkää. Tai silakoita ja läskisoosia koska isä tykkää niistä.
Kyllä saa ihmiset syödä mistä tykkäävät myös perheessä.
Alue: Aihe vapaa
se panee usein