Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut voi olla vuosikausia sinkkuna?
23.06.2026 |
Itse ollut vasta muutaman kuukauden ja nyt jo masentaa. Elämä on yksinäistä ja ilotonta. Tiedän, ettei tämä varmasti auta löytämään kumppania. Kukapa masentuneen kanssa haluaisi olla.
Kommentit (74)
Siksi koska kaikki eivät halua mennä massan mukana. Olisi kidutusta joutua leikkimään kotia vain koska "kaikki muutkin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on usein aikamoinen elämänkoulu. Jos on semmoisen koulun joskus jo kokenut, sitä on mielellään sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Selibaatti on hirvittävä kohtalo. Ihminen masentuu, kun ei saa kunnon panoa säännöllisesti. Säälin suuresti sinkkuja, jotka jäävät paitsi kaikesta kunnollisesta, mitä elämässä on.
Vielä hirveämpi kohtalo olisi jos koko elämä pyörisi niin tiiviisti reiän ympärillä. Selibaatti on normaalia elämää, eikä tule mitään morkkiksia tai tauteja.
Olin leskeytymisen jälkeen kuusi vuotta sinkkuna. deittailin, mutta kun ei tullut kohdalle itselleni sopivaa, olin ihan tyytyväisenä itsekseni.
Osaan olla yksin ja tykkäänkin olla yksin.
Ehkä OP:n kannattaisi tykästyä itseensä ensin, ja sitten miettiä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Yritin vuosikausia saada kumppanin. Epäonnistuin, ja luovutin. Nyt olen sitten sinkku, kun en muutakaan voi.
Just näin. Ja joku pösilö poisti kommentin siitä, että kaikilla ei ole vaan vaihtoehtoa kuten joissain muissakin tilanteissa. Ei ilmeisesti voi ymmärtää, että joskus todellakin on näin. Silloin on helpompaa vain yrittää hyväksyä tilanne, tulee vapaampi olo ja voi jopa hetkittäin nauttia siitä vapaudesta. Yhtä lailla kumppanin kaipuu voi kaihertaa, kuin esim. lapsettomuus. Mutta sitä ei missään nimessä saa sanoa ääneen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aktiivinen TInderissä vajaa 4 vuotta. Olen tänä aikana tavannut 62 miestä. Heistä reilu 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään parin kuukauden tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut tänä aikana. Ja se 1/3, jolle minä annoin pakit, osa oli ihan hulluja, tai ei vaan synkannut riittävästi tai he pitivät minua lähinnä sopivana seksikumppanina, ei parisuhdekumppanina. Eli todellisuudessa sitä valinnanvaraa ei kauheasti ole.
Enemmän huonoja, kuin hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteet ovat aina vaikeita. On helpompi elää yksin. Kokemuksesta tiedän.
Itse olen ollut 4.5 v sinkku. Kaksi pitkää suhdetta takana, yhteensä 30 v. Aion olla niin kauan sinkku, kunnes löydän itselleni täydellisen miehen. Jos sellaista ei tule vastaan, ei haittaa. Huono suhde kuluttaa ihan hirveästi ja sitä en enää aio kokea. Nyt kun ikää on 50 v, olen myös seurannut muiden lyhyitä ja pitkiä suhteita ja harvalla on sellainen suhde, joka voittaisi sinkkuuden. Hirveästi pettämistä, väkivaltaa, negatiivisuutta, huonoa seksiä, itsekkyyttä, yksinäisyyttä parisuhteessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto, josta lapset. Sittemmin kihlaus, joka päättyi kihlatun sairauteen. Nyt 25v yksin. Lyhyitä seurusteluja on ollut. 10v sitten päätin etten edes yritä enää. Sopivaa ei löytynyt, tarjokkaita kyllä on ollut!
Hyvä näin.
Kun riittäisikin se, että olisi vaan se kumppani siinä. Mutta mukana tulee aina kavereita, sukulaisia, joskus lapsia yms. Ei jaksa tuollaista, kun ei ole yltiösosiaalinen. Saati niitä ihmissuhdevänkyröitä, jotka voivat vaikuttaa suhteeseenkin. Vievät liikaa voimia ja toinen ei täysin voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän huonoja, kuin hyviä puolia.
Alapeukuttaja on näitä onnekkaita, joilla suhde ja elämä muutenkin sujuu tuosta vaan. Eli ei ymmärrä elämästä mitään.
Oon ollut 30+ vuotta sinkkuna lukuunottamatta yhtä vuoden mittaista tapailujuttua. En halua olla suhteessa "vain" sen takia etten olisi yksinäinen. Haluan olla sinkku/vapaa silloin kun se oikea tyyppi tulee kohdalle. N30+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde ei useinkaan tuo onnea.
Suomi on tunnetusti Euroopan vaarallisin maa naisille!
Kun itse ei ole ihan tavis ja toinen on, niin ei siitä mitään tule. Tavikset kuvittelevat ja odottavat tavissuhdetta. Ei vaan pysty.
Pariskunnat puhuvat todella rumasti toisilleen Suomessa. Keljuillaan, ivataan, vähätellään, nauretaan ja pilkataan. Niin naiset kuin miehetkin. Kumppani on monelle vain kaatosäkki.
Huonoon käytökseen opastavat jopa kaikki suomalaiset sarjat ja elokuvat. Niin vanhemmat, kuin nykysetkin. Näihin monet samaistuvat! On miehekästä haukkua ja pilkataan puolisoaan!
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut 30+ vuotta sinkkuna lukuunottamatta yhtä vuoden mittaista tapailujuttua. En halua olla suhteessa "vain" sen takia etten olisi yksinäinen. Haluan olla sinkku/vapaa silloin kun se oikea tyyppi tulee kohdalle. N30+
Olet ollut sinkkuna max. 15+ vuotta. 😂 Sitä aikaisempi ikä on ollut lapsuutta, eikä sinkkuutta.
Ihan helposti. Sun ongelma on passiivisuus ja se, että käperryt omaan napaasi kuten mies-incelit.
Nenä pois navasta ja lähde vaikka seurakunnan aamukaffelle. Ihmisten tapaaminen avaa mielen ja mahdollisuuksia ja vaikka ehkä muuta luulet, ylläpitää mielenterveyttä, elämänhalua ja verkostoitumista.
Itse olen löytänyt v. 2022 jälkeen seurakunnasta kymmeniä ystäviä ja pari miestäkin, joista tosin ei ollut sen pitempään suhteeseen mutta enpä olisi tutustunut kehenkään jos hautoisin persettä kotisohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että on enemmän kyse siitä, mihin on tottunut. Jos on tottunut puolison kanssa tekemään kaikenlaista, reissaamaan yhdessä, treffi-iltoja, yhteistä liikuntaa, netflixiä, niin onhan se muutos ikävä, kun tuo otetaan pois. Jos taas on ollut (lähes) aina sinkkuna, ei osaa moista kaivata, ja on täyttänyt elämänsä ystävillä, joiden kanssa tehdä tuo kaikki.
Pariskuntien ystävät on monesti tottuneet siihen, että nähdään vain satunnaisesti, koska suurin osa asioista tehdään puolison kanssa, joka on silloin se sun paras kaveri. Sinkuilla on joku pelkästään kaveri parhaana kaverina, ja näkevät todennäköisemmin paljon useammin, kuin mitä parisuhdepuolikkaat näkee muita kavereitaan. Kyllä sä vuosien saatossa voit lämmittää uusia ystävyyssuhteita tai lähentää vanhoja, mutta se ei ole heti valmiina eron jälkeen.
Tämä on juuri tätä parisuhteen puollustelua. Parempi olla yksin ja nauttia, kun odottaa että kumppani tekee jotain idioottimaista. Joudut miettimään mitä nyt voi tehdä ja loukkaako se toista.
Sinkkuus on vaihtoehdoista paras. Ei ole parisuhdeväkivaltaa, ei pettämistä, ei pettymyksiä. On vain onnellisuutta.
Ei ehkä parisuhdeväkivaltaa, mutta kyllä noita muita voi tapahtua ihan ystävyyssuhteissakin. Tiedän useita tapauksia, joissa jatkuvasti yhteistä aikaa viettävien ystävien välille on tullut maailmanluokan riita. Tai vähintään pettymys siitä, että ystävä lähtikin reissuun jonkun toisen kanssa ja nyt toisella ei ole reissuseuraa jne. Moni menettää parhaan ystävänsä matkan varrella joko draman kautta tai kasvaen erilleen - riski on ihan sama kuin parisuhteissakin.
Kyllä monelle se parisuhdekumppani on paras ystävä, suhteessa on vain eroottinen lataus lisäksi.
En jaksa kuunnella, kun toinen määräilee ja arvostelee lähes kaikkea. Itse ei taas kestä, jos sanoo vaikka ihan asiallisestikin jostain. Aika monessa suhteessa "näykitään" toista ihan typeristäkin asioista ja sitten odotetaan, että itseä pitäisi kohdella kuin kuningasta tai kuningatarta. Ei osata edes keskustella tai oteta yhtään toisen tunteita huomioon.